-
Content count
6014 -
Joined
-
Last visited
Posts posted by Annis_
-
-
Oma äitini oli 44-vuotias saadessaan minut, iltatähtensä. Hän tapasi isäni ollessaan jo reilusti yli 30-vuotias, tätä aiemmin hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta perustaa perhettä. Isäni on 14 vuotta nuorempi kuin äitini eli oli siis 22-vuotias kun edesmennyt isosiskoni syntyi ja 30 minun syntyessäni. Äidille oli sanottu minun odotusaikanani että hänen pitäisi tehdä abortti koska "kehitysvammainen siitä kuitenkin tulee". Tällä hetkellä se kehitysvammainen on ihan normaali 29-vuotias nuori nainen...
En kärsinyt vanhasta äidistä ennen teini-ikää kun minua kiusattiin koulussa siitä, että äitini näyttää mummolta. Hän oli kuitenkin hyvä ja huolehtivainen äiti ja vielä yli 70-vuotiaanakin hyväkuntoinen ikäisekseen (perussairautena ainoastaan verenpainetauti joka sekin pysyi hyvin hallinnassa lääkkeillä), kunnes sitten iski triplanegatiivinen rintasyöpä joka vei äitini hautaan vähän reilu vuodessa. Itse olen siis 29-vuotias, esikoiseni synnytin 25-vuotiaana mutten koskaan saanut elävää lasta syliini ja nyt olen "jo" 29-vuotias, hyvinkin siis tulevaisuudessa yli 30-vuotias ensimmäisen elävän lapsensa synnyttäjä. En koe itseäni mitenkään vanhaksi ja uskon että minusta tulee hyvä äiti vielä joskus. Toivoisin itse eläväni pitkän elämän mutta koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.
Uskoisin että äitini olisi ilman tuota syöpää elänyt hyvinkin yli 90-vuotiaaksi ja ihan skarppina kuten hänenkin äitinsä eli. Äitini oli tänä kesänä kuollessaan 73-vuotias mutta en enää edes ajatellut hänen numeraalista ikäänsä - koin vain että menetin äitini liian aikaisin ja suren sitä, ettei hän koskaan voi nähdä eläviä lapsenlapsiaan. Onneksi isäni täyttää ensi vuonna vasta 60 vuotta mutta elämästä ei koskaan voi tietää mitä se tuo tullessaan. Voi käydä niinkin että minä saan lapsen vähän päälle 30-vuotiaana ja kuolenkin johonkin vakavaan sairauteen lapsen ollessa vielä pieni tai kuolen jopa synnytykseen. Elämästä ei voi koskaan tietää. -
Mä tulin heti kattoo ku näin et Annis oli kirjottanu vikana
Katju88 plussa se on
Se päivä kun nähdään, lupaan tarjota kaikille vähänkään paremmin tietämilleni ja tuntemilleni ihanille naisille skumppaa, holilla tai ilman.
-
Plussalta näyttää!
-
Kiitos Annis! Mä olen kuullut että parkkihalli on aina täyteen ammuttu ja sinne on turhaa yrittää änkeä, mutta aina kannattaa kokeilla
Ei se aina ole. Olemme käyneet siellä monesti äidin syöpähoitojen ja lääkärikäyntien tiimoilta, ja aina siellä on auton jonnekin saanut. Joskus voi käydä jopa niin hyvä munkki, ettei tarvitse edes maksaa pysäköinnistä, mutta jos tarvitsee, se pysäköinti maksetaan vasta poistuessa.
-
^ Meikussa on se parkkihalli, maksaahan sinne vienti mutta siellä on sitten tilaa useammassakin tasossa. Uloskäynti tapahtuu Biomedicumin viereen, siitähän on sitten se reilu 100 metriä Naistenklinikalle.
-
Mukavaa Kuiskaus kun selvensit vähän argumenttiasi, saatoin nimittäin rehellisesti sanoen vetää paitsi sen herneen myös palon ja kokonaisen hernepellon multineen sieraimiini. Mutta siis, no harm done.
Onhan se totta, että hedelmällisyys alkaa laskea naisilla radikaalisti 35 ikävuoden jälkeen, mutta sekin on todella yksilöllistä.
Jos olisin itse voinut valita, olisin alkanut yrittää vauvaa jo 21-vuotiaana (koska PCO), mutta ex-mieheni ei halunnut, minun ja toisen ex-miehen ainokainen kuoli kohtuun ja nyt 28-vuotiaana kärsin sekundäärisestä lapsettomuudesta.
Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi, ei todellakaan. Mielestäni paras ikä siis on saada lapset kun tuntee itse itsensä siihen valmiiksi ja on edes jonkinlaiset puitteet lapsen saamiselle, ts. edes jotain töitä, katto pään päällä ja hyvä parisuhde. Jos se ei onnistu sitten hoidoillakaan, asia on prosessoitava ja surtava ja totuteltava sitten kokonaan lapsettomaan elämään.
-
^ hohhoijaa .
Niinpä.
Minun äitini oli 44 kun sai minut, 36 kun sai edesmenneen isosiskoni. Aiemmin ei vain ollut löytynyt sopivaa kumppania jonka kanssa saada lapsia, ja mitäpä niitä huonojen kanssa yrittämäänkään...?
Minä olen 28, olin 26 kun ehkäisy jäi pois, eikä niitä lapsia kuulu eikä näy. Ei siis ole sanottu, etteivät nuoretkin ihmiset voisi kärsiä lapsettomuudesta.
Jokainen kuitenkin taaplaa tyylillään, mielestäni tärkeintä on elää elämänsä niin että voi kuvitella ajattelevansa kuolinvuoteellaan eläneensä täyden ja hyvän elämän, tuli niitä lapsia sitten tai ei.
-
En halua olla pessimisti tai mitään, mutta mä en ainakaan näe noissa puhelimen näytöltä väriä...? Näkeekö muut?
En minäkään näe. Harmi juttu.
-
Minäkin näen. Voi kunpa!
-
M_H, mahtava homma! Ihanaa! Plussa se on!
-
^ Voisin todeta tuohon hirtehisesti, että älä välitä, yk 12 jälkeen olo helpottuu ainakin hieman. Toki niitä "perkeleen perkele" -fiiliksiä tulee silloinkin, mutta ainakin minulle se vuoden ylittymisen rajapyykki teki sen, että olen ottanut kaikkinensa rennommin ja ajatellut, että se otetaan vastaan mitä saadaan. Pakko yrittää vain ajatella, ettei tämä tahaton lapsettomuus ja plussattomuus tee minusta yhtään huonompaa naista.
Vaikka toisaalta arvoitus ymmärrän kyllä fiiliksesi, sen, kun tuntuu että kaikki muut paitsi minä.
*halaus*
-
Eleanoora, plussa ei voisi olla tuon selvempi enää.
-
Kaksi erimerkkistä testiä, ja molemmissa PLUSSA! Iiks! Eli onhan tuo CB:n plussatesti luotettava, kun se plussa näkyy juurikin tuollaisena leveänä.
Nyt tuli plussa kyllä NIIN oikeaan osoitteeseen!
-
Onnea minunkin puolestani kaikille plussanneille!
-
Lapsettomuuden tiimoilta ei ole tullut möläytyksiä, mutta se pisti veren kiehumaan, kun makasin kohtukuoleman jälkeen jumalattomissa synnytyskivuissa odottelemassa epiduraalia, ja anestesialääkäri tokaisi minulle: "Luonto hoiti".
-
Ihanaa, Sadette! Pidän peukut ja varpaat pystyssä, että saisitte pienokaisen lokakuussa kotiin saakka! *sniisk*
-
Minulla taas kierto lyheni huimasti aukkarikierrossa. Tuhru alkoi jo kp 25...
-
Komppaan edellistä. Selvinnee testaamalla.
-
Tupakoin, mutta yksi aski kestää 3-4 päivää. Siis normaali 20 tupakan aski.
Tarkoitus oli lopettaa, mutta kun tuli ero ja uuden miehen tavattuani plussaus venyi, en osaa lopettaakaan. Taustalla yksi raskaus, ei yhtäkään elävää lasta.
-
Niinpä se tahtoo olla, ettei niitä lohdutuksen sanoja oikein löydy. Ja tuntuu veitsen kääntämiseltä haavassa nuo "lakatkaa yrittämästä" ja "positiivista asennetta vaan" - kommentit. Ja sitten on vielä tosiaan niitäkin, jotka ihan selkeästi haluavatkin pahoittaa toisen mielen.Fullkomps.
Näihin asioihin olisi parasta ehkä vain sanoa, että "Kuulostaa tosi ikävältä, anteeksi etten mä osaa sanoa mitään mikä lohduttaisi tai toisi paremman mielen." Ja tuokin lausahdus voisi saada veren kiehahtamaan sopivassa hormonipöllyssä ihan big time.
-
JOS ikinä tulen raskaaksi, en aio vastata puhelimeen kuin lähimmille ystävilleni. Niiden jokottelun EHKÄ sietää. Tai sitten ei. Päätin, että tarkkaa laskettua aikaa tuskin kerromme, silloinpahan eivät pääse jokottelemaankaan. Tai ehken edes kerro kenellekään olevani raskaana, sitten KUN.
-
Onnea Rontille! Kaikkea hyvää odotusaikaan.
-
^ Plussiltahan nuo näyttäisivät.
-
Hei, kun kuvaatte noita puikkotesteja niin avatkaa ne koska aina tuo muovi sen verran heijastaa etta vaaleaa viivaa on lahes mahdoton nahda.
Miten ne saa avattua? Yst. terv. nimim. Usein yrittänyt mutta en vissiin tee sitten sitä oikein.
in Odotus
Posted · Report post
Onnea, airua!