selia

Jäsen
  • Content count

    30
  • Joined

  • Last visited

About selia

  • Rank
    Tavis
  1. En ole laskenut - rahanmenoa ei yksinkertaisesti ole ajateltu. Sen verran ollaan aina hoitojen välissä pidetty taukoa, että ollaan saatu rahaa tarpeeksi kasaan seuraavaa hoitoa varten. Arvioisin, että kaikki tutkimukset, hoidot ja lääkkeet yhteenlaskettuna, meillä on menny rahaa kahden vuoden aikana yli 10 000 euroa, mutta vajaa 15 000 euroa. Sillä rahalla olisi lyhentänyt talovelkaakin jo vähän enemmän. Tuo summa sisältää yksityisellä puolella alkututkimukset, kolme inseminaatiota, kolme ICSI:tä plus pakastealkionsiirrot ja lisätutkimukset (mm. kromosomitutkimukset, siittiöiden dna-fragmentaatiotutkimukset, veren hyytymistekijät jne.) Kelan korvaukset tuosta on jo pois, muuten summa olisikin jotain ihan muuta huikeaa... Ei harmita, vaikka hoidot eivät ole tuottaneet tuollakaan summalla tulosta. Onpahan ainakin yritettty.
  2. en viitsinytkään kommentoida mitää... taidan mennä muualle kiehumaan..
  3. Nämä on niitä asiota, joita ei vain voi ymmärtää, jos ei ole koskaan kokenut lapsettomuutta. Lapsettomuus on kova paikka. Ne uutiset, joiden pitäisi olla iloisia, ovatkin lapsettoman mielestä painajaismaisia. Lapseton ei ole "itsekäs" tahallaan. Itse olen niin monet kerrat itkenyt sitä, että lapsettomuus on tehnyt minusta mielestäni pahan ihmisenä, en pysty iloitsemaan toisten onnesta, tunnen syyllisyyttä kaikista tunteistani ja se on oikeasti todella raskasta - tuntea syyllisyyttä omista tunteistaan sen lisäksi, että joutuu käymään läpi tätä lapsettomuuden hirveyttä.
  4. Pitkään lapsettomuutta takana ja monta ystävyyssuhdetta katkolla (kyllä, sitäkin tämä teettää..) Minulla on kaksi erilaista omakohtaista kokemusta: Yksi ystäväni oli sellainen luottoystävä. Meillä oli lapsenteko yhtäaikaa päällä ja kaikki asiat jaettiin. Meillä oli tapana kirjoitella toisillemme. He olivat tehneet lasta vähän pidempään kuin me (useamman vuoden), mutta eivät käyneet hoidoissa. Me taas kävimme jo hoidoissa, kerroin kaiken hoidoistamme ja hän taas kertoi ovulaatiotuntemuksistansa jne. Luulin, että kerromme kaikki asiaan liittyvät jutut toisillemme -ilot ja surut. Kävi sitten niin, että eräs kerta ystäväni kirjoitti minulle, ettö onko käyttöä ovulaatiotesteille. Heille on tulossa vauva. Olin hieman tyrmistynyt, mutta ihan onnellinen heidän puolestaan. Suhtautumiseni asiaan muuttui kuitenkin kertaheitolla, kun tämä ystävä kertoi olevansa raskaana jo 12. viikolla! Tunsin itseni kyllä todella huijatuksi. Aloin miettimään kaikkia niitä kertoja, kun olin höpissyt hänelle asioitani ja hän ei ollut kertonut mitään raskaudestaan. Se ystävä on nyt entinen ystävä. Toinen ystäväni on myös sellainen luottoystävä. Kerron hänelle lähes kaiken hoidoistamme. Hän on hyvä kuuntelija ja yrittää ymmärtää, vaikka ei ole itse joutunut kohtaamaan lapsettomuutta. Hän kertoi raskaussuunnitelmista minulle jo ennen kuin alkoivat yrittämään toista lasta. Kun heillä tässä pian onnistaa ja raskaus alkaa, niin uskon, että pystyn käsittelemään asian aivan eri tavalla. Olen ehtinyt valmistautumaan uutiseen. Osaan varmaankin iloita heidän puolestaan. Mielestäni lapsettomuudesta kärsivää pitäisi käsitellä "erityishenkilönä". Jos henkilö on läheinen, niin hänelle pitäisi kertoa raskaudesta niin aikaisen kuin mahdollista. LapseTtomuudesta kärsivä tietää kyllä, miten salaisuudet pidetään - siihen on tullut niin paljon harjoitusta. Raskaudesta voi ilmoittaa sitten normaaliin tapaan viikolla 12 kaikille muille.
  5. Jos saisimme yhden lapsen, niin se olisi oikein ihanaa. Minulla on kuitenkin aina ollut haaveissa saada kolme lasta. Valitettavasti lapsensaantimme on hieman heikolaista, joten jos saisimme yhden lapsen, niin olisin äärettömän onnellinen, mutta silti surullinen, että lapsemme ei todennäköisesti saisi sisaruksia lainkaan. Jos lapsiluku jäisi yhteen, niin se olisi meillä pakon sanelemaa. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haluavat vain sen yhden lapsen. Kullekin on päähän iskostunut jokin idyllinen ajatus siitä, minkälainen se oma perhe olisi ja joillekin yksi lapsi sopisi parhaiten. Se on ihan ok juttu mielestäni.
  6. Kyllä se ykköshaave on tällä hetkellä lapsi. Sen jälkeen tulee sitten muita vähäpätöisempiä. Ihana talo meillä jo on. Se oli pitkäaikainen haave ja silloin oli tosi ihanaa, kun vihdoin pääsimme kirjoittamaan ostopapereita ja tekemään sopimuksia omasta kodista.Toivottavasti se lapsikin joskus saadaan.
  7. Voi olla jonkun mielestä nyt vähän kiihkoilua.. Mulla on omat hedelmöityshoidot muuttaneet ajatusmaailmaa tässä asiassa aika paljon. Joskus ennen kun kuvittelin tulevani helposti raskaaksi, niin en olisi paljoakaan välittänyt siitä, mitä iholleni laitan ja mitä myrkkyjä käytän. Nyt asia on toisin. Olen alkanut katsomaan sitä suihkusaippuan ja deodorantinkin "sisällysluetteloa". Vaikka kaikki se moska, mitä itseensä tunkisi ei haittaisi minua itseäni, mutta sillä saattaa olla paljonkin vaikutusta esimerkiksi siihen, saanko koskaan lapsenlapsia. Kosteusvoiteidenkin pohja-aineina käytetään paljon maaöljyperäisiä aineita. Niitä kun oikein lotraa ihoonsa, niin voi olla, että pienen kehittyvän vauvan kehittyvät sukusolut kärsivät. Lopetin jo hiustenvärjäämisenkin - sanoivat "tutkimukset" mitä hyvänsä. Maailmassa on niin paljon myrkkyjä, että niistä joilta voin vapaaehtoisesti välttyä, niin haluan välttyä. Näiden viimeisten ruokalisäaineuutisten jälkeen olen alkanut ostamaan yhä enemmän luomuruokia. Harmi, että ovat usein vaan niin kalliita - tulee ostoskorille aika paljonenemmän hintaa.
  8. Olen samaa mieltä kuin Acer. Liian nuori vanhemmaksi on sellainen, joka ei osaa asettaa vielä lapsen tarpeita omien tarpeidensa edelle. Liian vanha vanhemmaksi on sellainen, joka ei enää jaksa olla vanhempi ja olla kiinnostunut lapsen ja sittemmin nuoren asioista ja elämästä.
  9. Hauska kysymys. En juo itsekään tällä hetkellä kahvia, mutta omalle lapselle voisin antaa pienet maistiaiset, jos hän haluaisi, niin ihan pienenäkin. Tuskin siitä olisi mitään haittaa. Kunnollinen kahvinjuonti olisi mielestäni kyllä suotavaa vasta yläasteikäisenä tai vanhempana. Jos lapsi ei haluaisi maistella kahvia lainkaan, niin ihan hyvä sekin.
  10. Käydään lapsettomuushoidoissa ja molempien vanhemmat tietävät välillä vähän turhankin tarkkaan, missä mennään. Jos ja kun joskus onnistuu, niin molempien vanhemmat saavat tietää varmasti heti plussauspäivänä tai viimeistään samalla viikolla. (Ovat tähän mennessä kuulleet negauutisetkin aina miltei samantein.) Mahdollisesta plussapäivästä tulee kaikille iloinen päivä.
  11. Ollaan käyty pitkään lapsettomuushoidoissa ja tuo uutisotsikko sai kyllä karvani pystyyn. Meillä on toivottu lasta niin kauan, että jos sellainen joskus sadaan, niin aion olla kotona ainakin kaksi vuotta. Jos ura menee siitä ihan pusikkoon, niin menen sitten uudelleen kouluttautumaan johonkin. Muutenkin minulla on sellainen oma periaate, että lasta ei viedä vieraaseen hoitoon ennen kuin osaa ilmaista itseään. Itse olen ollut kyllä hoidossa yhdeksän kuukauden ikäisenä ja en ole siitä traumatisoitunut, mutta jostain olen saanut tuollaisen periaatteen päähäni. Toinen seikka on se, että meillä on miehellä niin paljon parempi palkka, että ei olisi mitenkään kannattavaa minun käydä töissä ja miehen olla kotona hoitamassa lasta. Meillä menisi talous ihan sekaisin.
  12. Asutaan "omassa" omakotitalossa. (Tai ei se vielä ihan oma ole, kun ollaan velkaa vielä ihan reippaasti ) Vastasin 3-4 huonetta, sen verran meillä on makkareita. Muut huoneet sitten päälle. Asutaan vielä ihan kahdestaan vaan.