E. Vekara

Aktiivijäsen
  • Content count

    334
  • Joined

  • Last visited

About E. Vekara

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. From the album vaipat

  2. From the album vaipat

  3. From the album vaipat

  4. From the album vaipat

  5. Me oltiin pari viikkoa sitten kävelyllä, kun vastaan tuli mies isohkon mustavalkoisen koiran kanssa. Poika: "Kato, lehmä!"
  6. Käyttöesine sekä lapsuuden kodissa että nyt pojalla. Mitään pahaa makua en muista, mutta jos se johtuu hapettumisesta, niin se selittääkin asian. Hopealusikka onkin mun mielestä suunnilleen ainoa järkevä kummilahja niistä kultakaupan kummilahjavalikoimista juurikin siksi, että se on käyttöesine, eikä typerä pölynkerääjä / laatikon perällä pyörivä muistoesine. (No okei, jossain oon nähnyt myös pituusmittoja, ne oli ihan kivoja myös). Kummilusikka on mun mielestä ihan täydellisen kokoinen lapselle sitten kun pikkulusikka jää liian pieneksi. Siinä on sopivan kokoinen pesä ja varsikaan ei ole kamalan pitkä, niin kuin suurimmassa osassa teräslastenlusikoita. Ja koneessa voi tosiaan pestä. Jos haluaa vielä kikkailla ja estää tummumista, hopeat kannattaa pestä niin, etteivät ne koske muita aterimia.
  7. Mullassa, missä kasvikset ylläri ylläri kasvavat, asustelee muiden bakteerien lisäksi listeriapöpöjä. Huonosti pestyistä kasviksista nämä voivat sitten päätyä elimistöön. Sen takia suositus kasvisten huolellisesta pesusta. Käsittääkseni kasvikset noin muuten eivät ole mikään riski listerian suhteen (lukuunottamatta kuumentamattomia pakastevihanneksia). Korjatkaa jos olen väärässä.
  8. Meillä ehdottomasti parhaan kokoinen lusikka on kummilusikka. Teelusikat ovat vähän turhan pieniä ja jälkiruokalusikat taas aavistuksen liian isoja, kummilusikka sopii suuhun juuri passelisti. Niinpä kaappien kätköistä on kaivettu esiin kaikki äidin ja isinkin lusikat. Haarukkaa meillä ei käytetä kuin satunnaisesti, silloin käytössä on mun vanha pieni retkihaarukka. Veistä ei käytetä vielä ollenkaan. Kohta pitäisi kuitenkin varmaan hankkia joku lasten ruokailuvälinesetti.
  9. Puoli-istuva asento on tosiaan helpoin ja ergonomisin kätilöille ja monen vuosikymmenen pohjalta se "perinteinen" asento. Kaiken lukemani mukaan se on kuitenkin selinmakuun ohella huonoin vaihtoehto vauvan ja äidin kannalta. Siinä ei häntäluu pääse väistymään pois vauvan tieltä, eikä siinä saa ponnistaessa lainkaan apua painovoimasta, vaan päinvastoin vauvaa joutuu ponnistamaan vähän ylämäkeen. Mä olisin ekaa synnyttäessä, halunnut jotain muuta, mutta en vaan enää siinä vaiheessa jaksanut pistää vastaan, kun kätilö määrätietoisesti mut pisti sängylle puoli-istuvaan asentoon. Tällä kerralla haluan pitää pääni, ja täytyy miehellekin teroittaa, että osaa vaatia mun puolestani jotain muuta asentoa, jos en itse jaksa.
  10. JS

    Aika samanlaisia kokemuksia oli mulla kaksi vuotta sitten kuin Gerdalla. Muuten hoitajat olivat mukavia ja auttavaisia, paitsi juuri se kätilö, joka meillä sattui olemaan ekana vuorossa. Kun vauva ei heti ensimmäisellä sekunnilla ryhtynyt imemään, oli heti tyrkyttämässä korvikehuikkaa, koska "maidonmakuun pääsy voi innostaa imemään". Eikä suostunut uskomaan, että multa tuli maitoa jo silloin ekana päivänä... Muutenkaan ko. kätilö ei opastanut millään lailla lapsivuodeosaston tapoihin, ei esim. kertonut miten ruokailu toimii tai missä on suihkut, vaikka kysyin. Mutta tuota yhtä ikävää tapausta, mulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Hyvillä mielin olen menossa kohta uudestaan. Mä olen myös kuullut paljon kauhujuttuja Jorvista, mutta ne koskee kai lähinnä päivystystä. Synnytys- ja lapsivuodeosastoa ei kukaan ole koskaan haukkunut.
  11. Mun mahaa kutittaa ihan julmetusti ja jatkuvasti. Oon ajatellut sen johtuvan vatsanahan venymisestä ja olevan siis vaaratonta, mutta inhottavaa se on silti. Onko kellään hyviä konsteja kutinan ehkäisyyn? Tai jotain perustellumpaa tietoa kutinasta? Perusrasvaa ja sitä bodyshopin kaakaovoita olen molempia kokeillut, mutta tuloksetta.
  12. Esikoista odottaessa olin varannut äitiyslomalle viimeisten hankintojen teon, kodin järjestelyä lasta varten, imetystyynyn ompelun ja muita käsityöjuttuja sekä tilannut vinon pinon valokuvia, jotka oli tarkoitus laittaa kansioihin ennen lapsen syntymää. Vaan poikapa syntyi jo kahden viikon äitiyslomalla olon jälkeen viikolla 37+1, joten jäivät asiat tekemättä. Viimeiset hankinnat olin onneksi ehtinyt tekemään juuri tekemään, mutta valokuvapino jäi odottamaan hyllyn perälle melkein vuodeksi, ennen kuin sain vähitellen aikaiseksi siirtää niitä kansioon päiväunien aikana. Pinnasänky koottiin ja siirrettiin paikalleen sairaalasta palun jälkeen ja hoitopöydän pehmustekin valmistui vasta parin viikon lapsenhoidon jälkeen. Pointtini on siis se, että vauvan kannalta tärkeät hommat kannattaa hoitaa heti, kun koskaan ei tiedä ehtiikö ennen lapsen syntymää lomailemaan kaksi vai seitsemän viikkoa. Muoks. Minä suosittelen myös varaamaan pakastimeen ainakin muutaman aterian hätätilanteita varten. Mulle pakasteruoka oli muutamaan kertaan tosi tarpeen miehen palattua jo töihin, kun itse olin valmiiksi puhki ja lapsi ei nukkunut vaan huusi huutamistaan niin, että hyvä kun sai lusikoitua san valmiin ruoan napaan. Alusta asti sitä ei olis saanut valmistettua.
  13. Ja entistä hankalammaksi tuon tekee se, että osa käyttää termiä rv 5 tarkoittaessaan viikkoa 5+0 - 5+6, ja joskus se taas on viides viikko, eli 4+0 - 4+6. Niinpä vaatii aina vähän salapoliisin työtä selvittää, mitä milloinkin tarkoitetaan.
  14. Meillä poika syö pääasiassa ihan hyvin, mutta harrastaa välillä myös tuota syljeskelyä. Alkuun kun hampaita oli vähemmän, poika sylki pois kaikki liian isot ja kovat palat, mutta nyt se ei ole enää ongelma, esim. kokonaisen porkkanan pureskelu sujuu ongelmitta, mutta raastetta ei voi syödä. Nykyään syitä syljeskelyyn on mielestäni - poika ei pidä jostain lusikassa olleesta ruoka-aineesta -> kaikki pois suusta - annoksessa on liian suuria kuoren tms. palasia tai muuten lusikallisen koostumus on liian vaihteleva tai väärä (esim. tomaatti, paprika ym. pitää pilkkoa ihan pieneksi, isommat palat syljetään pois, raaste ei kelpaa edes muun ruoan seassa). - tarjolla onkin jotain parempaa ruokaa (leipää syödään hyvin niin kauan, kunnes lautaselle antaa myös palan juustoa. Tämän jälkeen suussa ollut pala syljetään ulos, jotta herkkujuusto saadaan sen tilalle) - suu on liian täynnä eikä pureskelu onnistu(käy usein esim. omenan kanssa). - Maha on tullut täyteen (miksei sitä voi keksiä ENNEN kuin pistää lisää ruokaa suuhunsa?) Mitään yleispäteviä vinkkejä en osaa antaa. Itse olen vähitellen oppinut, missä järjestyksessä ruokaa pitää pojalle antaa, jos haluaa että kaikki syödään ja missä olomuodossa. Ja nyt kuulostaa siltä, että poika olisi jotenkin ronkeli, vaikka tosiasiassa se on oikea suursyömäri.
  15. Kiitoksia vastauksista. Päädyttiin sitten ostamaan windstopper-fleece, joka tuntuu aika hyvältä kompromissilta. College-paitoja mekin käytettiin ennen, mutta näillä kesäsäillä se tuntui välillä liian vähältä ja vedenpitävä välikausihaalari oli taas ihan liikaa.