Kurkkupastilli

Aktiivijäsen
  • Content count

    134
  • Joined

  • Last visited

About Kurkkupastilli

  • Rank
    Aktiivi
  1. Laitetaan nyt tähän väliin huonompi kokemus Baby Online Shopista. Tilasimme joulukuun alussa Gessleinin vaunut, jotka tulivatkin hienosti luvatun toimitusajan sisällä. Ainut miinuspuoli vain, että vaunut olivat eri väriset kuin tilaamamme! Ilmoittaessamme virheestä ja tiedustellessamme kuinka vaihto oikeaan malliin hoituu, saimme vastauksen, että tilaamamme malli (viime vuoden kuoseja) on loppuunmyyty ja eivät pysty sitä ollenkaan toimittamaan. Ihan käsittämätöntä toimintaa! Missään vaiheessa ei kukaan ole meihin asiasta ollut yhteydessä ja kysynyt kuinka haluamme tilanteessa menetellä kun eivät pystyneetkään tilausta meille toimittamaan. Sen sijaan lähettivät vain ihan summanmutikassa mielestään vastaavan mallin! Joka siis kuitenkin oli ihan eri värinen kuin tilaamamme.. Mitään pahoittelua ei ole virheestä esitetty ja mahdollisen hyvityksenkin perään sain kysellä kahteen kertaan, ennen kuin myöntyivät hyvittämään meille huikeat 25 euroa jos tyydymme meille lähetettyyn malliin. Jos haluamme vaihtaa vaunut toiseen väriin emme saa tästä sähläyksestä mitään hyvityksiä ja joudumme odottamaan uusien vaunujen toimitusta jälleen toiset viisi viikkoa. Sepä mukavaa kun laskettu aika on kuukauden päästä.. Eli tämän sähläyksen takia tuskin tullaan vaunuja saamaan ennen vauvan syntymää. Kaikista turhauttavinta on, että tämä kaikki olisi ollut vältettävissä kun olisivat vain sen yhden vaivaisen sähköpostin vaivautuneet meille laittamaan, kun huomasivat tuotteen loppuneen. Mutta kai se olisi sitten ollut liikaa vaadittu. En kyllä tämän jälkeen voi suositella kyseistä kauppaa kenellekään. Itse taidan perua vaunutilauksen kokonaan kyseisestä puljusta ja tilata jostain muusta kaupasta, kun uusien toimitusaika on kuitenkin sama. Samassa tilauksessa vaunujen kanssa oli Britaxin kaukalo, jota emme ole vielä saaneet. Tällä hetkellä arvioitu toimitusaika on kaksi viikkoa myöhäisempi kuin meille alunperin luvattu. Katsotaan sitten minkä värisen kaukalon keksivät sieltä vielä arpoa.. Pannua, pannua, pannuaaaaaaaaa!!
  2. Kyllä minun mielestä lahjan antaminen on kaunis ele mieheltä, joka osoittaa miten hän arvostaa naisen urakkaa olla ensin yhdeksän kuukautta raskaana ja sen jälkeen vielä äheltää lapsi maailmaan. Lisäksi lahjasta jää kaunis muisto ja minua miellyttää myös ajatus siitä, että korun voi sitten antaa aikanaan eteenpäin syntyneelle lapselle. Toivon, että mieheni minulle jotain muistoksi ostaisi, mutta en ala asiasta mitään vihjailemaan, siinä sitten katoaa tyystin se lahjan perimmäinen ajatus. Pitää sitten vaan olla salaa pettynyt ja lahjoa itse itseään jos en mitään mieheltä saa
  3. Meillä mies on vauvakuumeillut pitkän aikaa ennen mua, joten ei siinä ehkä niin hirveästi suostuttelemista ollut. Muhun kun vihdoin iski tää vauvakuume, niin halusin tietty aloittaa yrityksen sitten heti samantien, malttamaton ihminen kun olen, ja se tuli miehelle sitten ehkä pienenä säihkädyksenä kun olisikin sitten yht´äkkiä ilman mitään miettimisaikaa jo pitänyt ollakin niitä vauvoja tekemässä. Aina ennen kun ollaan puhuttu, että katsotaan sitten joskus ja sitten emäntä päättääkin ilman mitään ennakkovaroituksia, että NYT ja on suunnilleen toista jo siltä seisomalta raahaamassa itse tekopuuhiin.. Muutaman päivän harkinnan ja juttelun jälkeen oli kyllä sitten jo ihan mukana juonessa ja meillä alkoi tjottailut. Oltiin siis juuri pari päivää aikaisemmin ekan kerran ihan vakavissaan puhuttu asiasta, ja sovittu että vuoden 2012 kesällä olisi hyvä aika meille alkaa yrittämään. Kai mä sitten jotenkin onnistuin säikäyttämään miehen kun kerroin miten epätodennäköistä on kuitenkaan tulla heti raskaaksi ja jos aletaan yrittämään vasta kesäkuussa 2012, joudutaan yrittämään vaikka vuosi ja odotusaika päälle niin meillä on se vauva vasta keväällä 2014.. Ja se olisi jo aika pitkä aika odottaa Päätettiin sitten katsoa mitä tapahtuu, jos ehkäisy jääkin pois jo nyt
  4. Ei kerrota kenellekään vaan kielletään kaikki lapsihaaveet viimeiseen asti! Uteluita toki näin häiden jälkeen riittää ja kun asunnossakin olisi yksi ylimääräinen huone vapaana.. Onneksi kaikki kuitenkin pitänevät mua ihmisenä, joka on kertakaikkiaan vauvakuumeen ulottumattomissa, joten uskovat helpolla, kun utelut kuittaa huumorilla. Samassa tilanteessa olevalle hyvälle ystävälle kerroin alkuhuumassa, että meidän on tarkoitus aloittaa yrittäminen vuoden kuluttua, mikä silloin vielä olikin totuudenmukainen suunnitelma. Se suunnitelma kuitenkin "unohtui" alle viikossa ja en ole tullut korjanneeksi, että meillä heitettiin kortsut nurkkaan jo ajat sitten. Tapana ei ole hehkuttaa mitään muitakaan asioita etukäteen, ei me häistäkään etukäteen mitään huudeltu vaan pidettiin yllätyshäät. Mä en vaan kestä mitään etukäteishössötyksiä muiden taholta, vaan haluan hössöttää yksin omassa rauhassani Anoppi häiden jälkeen vitsaili, että kai me sitten lapsenlapsesta kerrotaan ennen kuin ollaan synnärille lähdössä. Hmm.. Jos se vaan mitenkään olisi mahdollista, niin tosiaan ihan mielelläni voisin asiasta ilmoitella ihmisille vasta siellä synnärillä ollessa!
  5. Juuri näin! Vaikka joistain asioista joutuu luopumaan, niin varmasti saa jotain niin paljon ihanampaa tilalle, että varmasti "uhraukset" kannattavat
  6. Kaiken epätoivon keskellä on hyvä muistaa, että tilanteet voivat muuttua nopeastikin Itsekin kirjoittelin tänne viime viikolla itkupotkuraivareistani ja sitä seuranneesta mykkäkoulusta, kun mies olisi halunnut aloittaa yrittämisen vasta vuoden päästä. Niin kuin minäkin ensin ehdotin, mutta sitten muutin mieltäni, kun en olisikaan malttanut odottaa.. No, asiat sovittiin ja päätin että annan koko jutun olla. Tällä viikolla pupuillessa mies sitten kainosti ehdotti, että ei kai me sitä kortsua enää tarvita ja siinä pikaisen neuvottelun tuloksena päätettiin, että ollaan me se lapsi valmiita ottamaan vastaan jo nytkin Nyt mies on jo ihan yhtä innoissaan kuin minäkin ja suunnittelee missä asennoissa sitä sitten pitäisi jatkossa pupuilla, jotta saadaan se hänen toivoma poika.. Eli kannattaa painostamisen sijaan antaa toiselle aikaa miettiä rauhassa, joskus miehet tarvitsee vain hetken omaa rauhaa ja aikaa sulatella asiaa
  7. Meillä nyt sitten tjottaillaan. Ja tunnelmat ajelevat vuoristoradalla onnellisesta pakokauhuun. Hyvin pitkälle yritimme pedata tilannetta ihan täydelliseksi vauvan tulla, niin kuin muutama postaus ylempänä kirjoitinkin. Sovimme siis mieheni kanssa, että alamme yrittää vauvaa vuoden päästä. No, jotenkin siinä kävi nyt kuitenkin niin, että ehkäisy jäi jo nyt kokonaan pois Ja nyt tämä kaikki on taas astetta verran todellisempaa ja paniikki nostaa päätään. Onko meistä sittenkään tähän, riittääkö ne rahat sittenkään? Kaikki se aiemman postauksen itsevarmuus, että "kyllä se elämä kantaa" on poissa. Mietin ihan hassuja juttuja. Eihän me miehen kanssa voida enää ikinä lähteä yhdessä kuntosalille (joo, ei nytkään olla käyty siellä salilla yhdessä ainakaan vuoteen..) ja mitä jos meidän lapselle tulee oksennustauti (mikä lapsilla onkin todella harvinainen sairaus..) kuka sen sotkun sitten siivoaa? Olen maailman oksennuskammoisin ihminen! Miten selviän edes omasta raskauspahoinvoinnista.. Pitääkö sitten herätä joka samperin viikonloppu jo kukonlaulun aikaan? Minä tykkään nukkumisesta. Aletaanko me harrastaa seksiä vain peitonalla pimeässä ja hiljaa? Tai mitä jos me ollaan niin väsyneitä, ettei innostuta toisistamme enää ollenkaan? Väsyneenä ja nälkäisenä kiukuttelen itsekin kuin pikkukakara, miten siinä sitten kasvattaa toista kun on itsekin vielä tällainen pikkupentu? Mitä jos lapsesta tulee yhtä itsepäinen kuin minä? Me ollaan vielä pulassa sen kanssa. Apua. Mutta mitenkäs tuolla aiemmin kirjoiteltiinkaan? Suu kiinni sorsa, nyt sukelletaan..
  8. Hmm.. Minäkö se olin, kuka kirjoitti näin?? Itselläni vauvakuume nousi taas astetta korkeammalle ja otin miehen kanssa puheeksi, että jospas sittenkin aloitettaisiin se yritys jo nyt, eikä vasta vuoden päästä? Vaikka itse alunperin tuon vuoden aikarajan asetin ja niin loistavasti sen perustelinkin.. Mies ei sitten heti lähtenyt kympillä ideaani mukaan ja siitähän seurasi kunnon itkupotkuraivarit ja parin päivän mökötys. Että mitäs tässä sitten lapsia enää tekemään, kun yksi kakara talosta jo näköjään löytyykin.. Lienee siis ihan paikallaan, että se vuosi vielä odotella, jospa ehtisin minäkin tässä välissä kasvaa aikuiseksi...
  9. Enää oikeastaan mikään ei saa empimään. Kaikki olisi valmiina lapsen tulla, mutta silti tullaan nyt todennäköisesti vielä vuosi odottelemaan ennen kuin yritys aloitetaan.. Puuh. Tarkoitus vielä kerätä rahaa säästöön ja käydä yhdellä sovitulla lomamatkalla ennen yrityksen aloittamista. Alkaa tuntua, että me yritämme pedata tilannetta jo turhankin vakaaksi ja täydelliseksi vauvan tulla ja kun aika meidän mielestämme vihdoinkin on oikea, niin se ei sitten sieltä varmaan tulekaan.. Harmittaa, että tuhlasin liian monta vuotta siihen, että mietin liikaa raha-asioita ja niiden pohjalta hylkäsin koko lapsiajatuksen heti alkuunsa, kun ajattelin, ettei siihen kuitenkaan ole varaa. Kun kuume sitten oikeasti nosti päätään, niin heti ekana selvitin kaikkien tukien määrät ja laskin meidän kuukausimenot ja totesin, että eihän meille mikään hätä tulekaan, vaikka iso asuntolaina niskassa painaakin. Kyllä välillä käy mietittyttämään sekin, että miten sitten minun ja meidän oman elämän käy? Menetänkö täysin oman elämäni hallinnan, kun joudun tekemään kaiken lapsen ehdoilla? Onko meidän tukiverkko tarpeeksi vahva? Onko meillä enää koskaan kaksinkeskistä aikaa? Miten mä jaksan sitten käydä töissä ja hoitaa lasta, kun arki imee kaikki voimat jo nyt? Entä jos äitiys ei olekaan "mun juttu"? Noita yllämainittuja ajatuksiakaan en tosin osaa enää niin vakavissani ottaa. Muutama vuosi takaperin juttelin erään ystäväni kanssa lapsien saamisesta ja molemmat tulimme siihen tulokseen, että olemme niin itsekkäitä ihmisiä, että kertakaikkiaan äitiys ei ole vielä ajankohtaista ja mitenkään ei osaisi elämäänsä elää vain sen pienen ihmisen ehdoilla. Kuukausi tämän keskustelun jälkeen ystäväni tuli vahingossa raskaaksi. Ja se on varmasti parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut, ei voisi olla enää onnellisempi. Eli uskon, että kyllä se elämä kantaa ja siihen äitiyteen kasvaa sen yhdeksän kuukauden aikana, minkä vauvaa joutuu odottelemaan.
  10. Minä olen kärsinyt huuliherpeksestä niin kauan kuin muistan. En oikeastaan koskaan osannut yhdistää mistä oireet alkoivat, se vain tuli kun oli tullakseen, parhaimpina vuosina suunnilleen kerran kuukaudessa. En minä sen tullessa kokenut olevani erityisen stressaantunut tms. Viime vuosina se on tullut enää vain flunssan tai muuten ahkeran nenänniistämisen jälkimainingeissa ja on siirtynyt huulesta nenänpieliin ja sierainten sisälle. Nyt kun kävin tarkemmin miettimään, niin ystävämme herpes ei ole tainnut kylläkään vierailla luonani kertaakaan viimeksi kuluneen vuoden aikana.. Ja toivottavasti ei enää vierailekaan!
  11. öin seitsemän vuotta Merciloneja, jonka jälkeen vaihdoin renkaaseen, joka nyt on ollut käytössä kolme vuotta. Mitään sivuvaikutuksia en ole huomannut, mutta eipä niitä tullut pillereistäkään. V-mäinen ämmä olen toki välillä, mutta se taitaa olla minulle ihan luontaista ja siitä en voi vikaa vierittää hormonaalisen ehkäisyn niskaan Pillereihin verrattuna seksihalut kasvoivat aika roimasti.. Meillä useimmiten rengas pidetään paikallaan myös pupuilun ajan, harvemmin alkaa hankaamaan. Parin ekan käyttökuukauden aikana tuli jatkuvasti tiputtelua, mutta sekin tilanne tasaantui pian. Viimeaikoina on käynyt mietityttämään, että tyhjennysvuoto on kuukausi kuukaudelta niukempaa. Eipä juuri enää edes siteitä tai tamponneja tarvitse. Mutta näin on tainnut tapahtua aika monelle muullekin renkaan käyttäjälle? Nyt renkaiden loputtua apteekeista en hakenut mitään muuta hormonaalista ehkäisyä tilalle, vaan parhaillaan opettelen uudelleen kortsun käyttäjäksi, vaikka vihaankin niitä yli kaiken.. Ja samantien ajattelin lopettaa renkaan käytön kokonaan, koska jokatapauksessa vuoden päästä olisi tarkoitus aloittaa lasten yrittäminen ja ehkä vaan parempi antaa kropalle ensin tämä vuosi aikaa löytää taas oma rytminsä kaikkien hormonien jälkeen.. Mutta katsotaan nyt vielä, että miten nopeasti menee hermot noiden kortsujen kanssa! marinkainen: Mielestäni voit laittaa renkaan takaisin paikoilleen sen mukaan miten se olisi alunperinkin pitänyt olla eli ensi viikon ke.
  12. Pelkään! Monta vuotta suurin pelko on ollut tulla vahingossa raskaaksi ja nyt en pysty mitään muuta ajattelemaankaan, kuin sitä että mitäs jos en tulekaan raskaaksi! Meillä tarkoitus aloittaa yritys vasta vuoden päästä ja jo nyt olen oikea stressikimppu ja maalailen piruja seinille, että ei me sitä lasta kuitenkaan tulla saamaan. Ihan sairasta. En tiedä millainen hermoraunio minusta vielä ehtii tulla, kun joudun vielä vuoden tämän pelon kanssa elämään ennen kuin pääsen edes yrittämään. Tulen vain mielipuoliseksi, kun ajattelen miten se hedelmällisyys koko ajan laskee. Ja kuitenkin olisin yrittämistä aloitellessa "vasta" vähän vajaa 28 vuotta. Miehen kanssa otin puheeksi, että jospa kuitenkin aloitettaisiin yrittäminen jo aikaisemmin, mutta ei oikein lähtenyt mukaan ajatukseen.. Ja kun kerroin pelostani, niin muistutti, että tulihan eräs kaveripariskuntammekin raskaaksi ihan vahingossa edes yrittämättä. Niinpä niin, sehän käykin kaikilla niin helposti.... Tällä hetkellä ei huvita edes puhua koko asiasta. Miehen kiusoitellessa, että tehtäiskös sitten tyttö vai poika, tiuskin vaan että kunhan nyt jompikumpi edes joskus saataisiin. Ehkä olen vain ihminen, joka ei kestä minkäänlaista epävarmuutta vaan haluaisi suunnitella kaiken valmiiksi juuri oman pääni mukaan. Tässä suunnitelmassa ne omat vaikutusmahdollisuudet lopullisen toteutumisen myötä ovat vain aika pienet.. Ja koko ajan tuntuu vain miten se oma hedelmällisys ajan myötä valuu pikkuhiljaa viemäriin tip, tip, tip vaan.....
  13. No niinpä!! Saa nyt nähdä malttaako sitä sitten kuitenkaan niin kauan odotella.. Lähinnä rahallisista syistä päätettiin vielä hetki odotta, mutta välillä tuntuu, että yritetäänkö me tässä nyt pedata tilannetta jo vähän turhankin varmaksi ja turvalliseksi. Sitten käykin niin, että kun meillä on kaikki vimpan päälle valmiina vauvan tulla niin sepä ei pirulainen halua tullakaan ja sitten kadutaan, että miksi ei aloitettu yrittämistä jo aiemmin. Huoh. Kun tietäis, että sen vauvan saa suunnilleen silloin, kun on suunnitellut, niin mikäs tässä sitten olisi odotellessa, mutta pahinta on tämä epätietoisuus tulevasta Katsotaan nyt siis, että heitetäänkö turhan tarkat suunnitelmat ja kumit roskiin jo ensi viikolla ja katsotaan vaan mitä se elämä tuo tullessaan. Mies ainakin tuntuisi näyttävän vihreää valoa sillle.. Ehkä minäkin hetken pähkäiltyäni saan rohkeutta lähteä mukaan!
  14. Juu, kyllä hajoillaan täälläkin tämän odotuksen odottamisen kanssa Etenkin kun nyt näyttää siltä, että meidän kannattaisikin aloittaa yritys vasta kesäkuussa, siis vuoden 2012 kesäkuussa! Katsotaan nyt miten tässä sitten malttaa odotella vai malttaako ollenkaan.. Ja kun se oliskin niin, että heti tuon määräajan jälkeen alkaisi se vauvan odotus, mutta tuostahan voi mennä vielä vaikka kuinka kauan, että onnistaa! Mihinhän sitä ajatukset ohjaisi tässä väliajalla, hulluksihan tässä tulee kun ajatukset vaan kiertää kehää päässä. Pitäisi kai vieroittaa itsensä näiltä vauvapalstoilta, koska nää ei ainakaan tunnu kuumetta yhtään helpottavan..
  15. Miehellä jonkinlaista oireilua ollut havaittavissa viime kesästä asti, kun monet ystävämme pikkuisia saivat. Itse aloin ajatukselle lämpenemään vasta viime aikoina, ajatus lähti liikkeelle enemmänkin pohjalta, että ei tässä enää nuorruta ja paineista, että optimaalisin ikä lisääntyä taitaa olla justiinsa nyt. Mutta kyllä tää taitaa olla pikkuhiljaa saamassa jo kuumeilun oireita, kun surffailu täällä vauvapalstoilla on muuttunut jo jokapäiväiseksi.. Miehen kanssa asiasta puhuessa oltiin samoilla linjoilla, että yritys aloitetaan ensi kevättalvena ja että nyt aletaan laittamaan rahaa säästöön mahdollisimman paljon. Olen niiiin onnellinen, että päästiin heti yhteisymmärrykseen tässä asiassa. Tosin ei sitä etukäteen jännittänyt edes ottaa tosissaan puheeksi, koska tiesin oikeastaan vastauksen jo kysymättäkin Kun asiasta on puhuttu "sitten joskus"-asteella, niin mies on ollut se innokkaampi ja meidän vanhempina onnistumisen suhteen luottavaisempi osapuoli. Itse alan huolehtimaan ja jännäämään asioita turhankin paljon. Vähän mietityttää nytkin, että meneekö minulla sitten pupu pöksyyn, kun yritys pitäisi aloittaa.. Kuume on oireillut vasta kovin vähän aikaa, joten mies ei varmaan sen vakavuudesta ole vielä selvillä. Tietää kyllä, että olen vauvapalstoja käynyt lueskelemassa ja kiusoittelee minua niistä. Lentäisi varmaan pyrstölleen jos tietäisi, että itsekin jo täällä kirjoittelen :girl_sigh:Kavereiden vauvoja nähdessä kiusoittelee, että nyt mulle tulee sitten se vauvakuume.. Hyvällä mielellä ollaan siis liikenteessä. Tosin jos alkaisin joka päivä hänelle vauvajuttuja höpöttelemään, niin tuskin jaksaisi enää kuunnella ja suunnitella. Hän kun on niin jalat maassa-tyyppiä, että haluaa tarkemmin käydä asioita suunnittelemaan vasta sitten kun vauva on oikeasti matkalla. Minä taas olen tälläinen haaveilija ja todellakin haluan suunnitella kaiken etukäteen aina mahdollisimman pitkälle! Parempi siis päästellä näitä höyryjä täällä..... Helppo nyt sanoa, kun meillä meni näin hyvin mielipiteet yhteen, mutta painostamaan en kyllä alkaisi, jos toinen ihan selkeästi on ajatusta vastaan. En usko, että sillä saadaan mitään hyviä tuloksia aikaan. Joko vastarinta kovenee entisestään tai sitten toinen väsytystaistelun uuvuttamana antaa periksi ja sitten joutuu raskaana ollessa ihmettelemään, että mites se toinen ei nyt olekaan yhtään innoissaan tästä jutusta.. Mutta enpä tosiaan tiedä miten epätoivoiseksi olisin itsekin muuttunut, jos mies olisi sanonut ehdottoman ei:n