nurmikko

^Täällä kans yks joka liputtaa Reimapäiviä. Nyt on vaatetta taas piiiiitkäksi aikaa eteenpäin eikä ollut ilmassa edes mitään ihan hullua naishysteriaa.

Mulla todettiin pari päivää sitten keskenmeno. Alaselkäni on siitä asti ollut aivan ÄLYTTÖMÄN kipee. Voiko toi keskenmeno muka vaikuttaa mun kroppaani niin et selkä kipuilee? :/

Ise oli kysellyt kimperin piposta. Varmaan olet sen jo tilannut, mutta vastaan silti. Meillä pojun päänymp. 45,6 cm ja ostin juuri pari päivää sitten M-koon pipon ja on just passeli. S-koko oli ihan älyttömän pieni.

Mulle raskauskiloja kertoi 18 kg ja nyt pojan ollessa 5 kk kilot on keretty karistamaan.

Täällä on yksi kova kuntosalillakävijä. Mietein itse myös raskaana ollessani eriävien mielipiteitten takia uskallanko käydä salilla miten pitkään ja minkälaisilla vastuksilla treenaisin. Salilla kävin muistaakseni raskausviikolle 30 asti. (tämän jälkeen lenkkeilin vähemmän reippaasti päivittäin aina h-hetkeen asti sekä aloitin äitiysjoogan.) Kuuntelin salitreeneissä omaa vointiani. Kun vatsa alkoi kasvaa jätin liikkeet jotka aiheuttivat painetta vatsaan pois. Vatsalihasten treenauksen jätin myös vatsan tullessa ns. tielle. Maksimivoimaharjoittelua en myöskään enää tehnyt rv16 jälkeen vaan lähinnä pumppailin pienillä painoilla.

5 kk pojallamme näyttäisi olevan ukkovarpaassa kynsivallintulehdus. Onkos mitään kotikonsteja millä paranis?

Mä värjäilin hiuksiani ihan kuten ennenkin ja parturiystäväni vakuuttelivat pelkoni olevan aivan turha kun panikoin aluksi, että mahtaako tää nyt olla ihan järkevää kun vauva on matkassa mukana.

Mulla oli koko raskauden ajan tyttöolo. En tiedä mistä tämä olo johtui, mutta siltä vain tuntui. Raskauden lopussa aloin kuitenkin muuttamaan mieltäni, että kyllä tää poika onkin. Johtui siitä, että vauva oli älytön tuhtaaja yksiössään ja lateli kunnon potkuja. Poikahan sieltä sitten tuli.

Mulla oli koko raskauden ajan tyttöolo. En tiedä mistä tätä olo johtui, mutta siltä vain tuntui. Raskauden lopussa aloin kuitenkin muuttamaan mieltäni, että kyllä tää poika onkin. Johtui siitä, että vauva oli älytön tuhtaaja yksiössään ja lateli kunnon potkuja. Poikahan sieltä sitten tuli.

ääääärettömän kipeät tissit oli ensimmäinen "oire".

Omalle isälleni kerroin aika alkuvaiheessa raskautta. Loput lähipiiristä saivat kuulla vasta joskus rv 13 tienoilla.

awwwww. lutusia.

Kun aloitin vauvapuheet isäntä oli ihan kauhuissaan ja totesi ettei vielä pitkään aikaan halua isäksi. Nyt poikamme on alta ½ vuoden ja isäntä kuumeilee jo toisesta lapsesta ja mä painan nyt puolestani jarrua.

Tarkoituksissa on aloittaa skräppäämään lapsukaisellemme kuvakirjaa. Tietysti myös joitain isovanhempien kutomia settejä, tutti, pienet kengät vauvakirja... Omaa mieltä ainakin lämmitti suuresti kun oma äitini kaivoi minun äitiyspakkauksen esille kun poikamme syntyi. Pojalla on siis useinkin 80-luvun äitiyspakkauksen vaatteita ja voin kertoa, että ne on älyttömän hyvälaatusia verrattuna nykypäivän vaatteisiin. Ja ihanan retroja!

Lottovoitosta haaveilen. Tai voitinhan mä just lauantaina lotossa peräti 1 e, mutta siitä PÄÄVOITOSTA siis.