tiimali

Hauska ja hieno idea, ja hyvät voittajat! ...jännä muuten, että äitiyspakkaus on ollut jaossa ikuisuuden, mutta nyt vasta tuli tämä. Ihan hyvä se perusvalkoinenkin kyllä oli.

Eipä kai perusterveellä ihmisellä oo mitään tarvetta erityiselle lääkärintarkastukselle ennen raskautta. Jos on joku perussairaus tms., niin sitten varmaan, tosin silloin monella varmaan onkin tieto siitä, että lääkärin kans olis hyvä puhua, jos sairaus näihin juttuihin jotenkin vaikuttaa. Mä en edes tullut ajatelleeksi moista!

Me ollaan tässä 9-10kk käyty pariin kertaan. Ihmetyttää vähän, kun aika moni ilmeisesti ei halua mennä siksi, ettei koe saavansa siitä mitään, tai ei koe, että olis välttämättä mitään yhteistä niiden muiden vanhempien kanssa. En mä sinne ainakaan itseni takia mennyt, vaan siksi, että ollaan lapsen kanssa kahdestaan kotona, ja koska päivähoidon aloitukseenkaan ei ole enää niin pitkä aika, lapsen on varmaan ihan hyvä nähdä muutakin elämää. Kuulla vähän lapsilauman ääniä, nähdä vilskettä ja vieraita ihmisiä. Metelihän siellä on joskus melkoinen ja meininki välillä aika vauhdikasta. Helposti näkee omasta lapsesta myös, miten käyttäytyy vieraassa ympäristössä ja miten reagoi siihen härdelliin, onko reipas, säikkyykö, tms. Lisäksi ollaan opittu uusia lauluja ja leikkejä, ja lapsi on aina ihan innoissaan, kun siellä on eri lelut kuin himassa.

Mitäpä, jos seuraavan kerran tällaisessa tilanteessa kääntyisit katsomaan häntä silmiin, ja sanoisit suoraan että "kiitos, hoidan tämän itse". Hassua jotenkin, että jättäisit mieluummin menemättä puistoon, kuin pidät itsesi (ja lapsesi) puolia. Jos tyyppi tuosta loukkaantuu, niin anna loukkaantua.

Imetyksessä on mun mielestä paljonkin ällöttävää, muiden varsinkin. En halua nähdä sitä julkisesti, en kotonani enkä muuallakaan. Mulle on jotenkin ihan käsittämätön maailma tämä, mitä nyt useampi on tässä ketjussa sanonut, että ei tulis mieleenkään, ettei vois kylässä sohvalla kaikkien keskellä imettää. Meillä on kuitenkin jonkun verran käynyt ihmisiä vauvoineen kylässä, samoin itse on kyläilty pikkuvauvan kanssa, eikä kertaakaan oo tullut eteen tilannetta, että joku olis imettänyt ihantostanoinvaan kaiken keskellä. Äidit ovat AINA ihan oma-aloitteisesti hakeutuneet sivummalle imettämään, samoin sukulaisten kesken, kummallakin puolella. Myöskin, jos meillä on vieraita, menisin itse toiseen huoneeseen imettämään. Että ei se kaikille ole itsestäänselvyys, että missä hyvänsä imetetään kenen tahansa seurassa - voi myös kysyä, jos ei tiedä, miten toisen kotona on tapana toimia. Ei meilläkään mitään "älä imetä tässä" -kylttiä sohvan yläpuolella roiku, ei ole nimittäin ollut tarvetta. Lapsille tarkoitetuilla paikoilla tarkoitin lähinnä yleisiä leikkitiloja, neuvoloita, lastenlääkärin vastaanottoja ja muita sellaisia paikkoja, joissa on paljon vauvoja.

Mikä siinä on "erikoista"? Se, että haluan itse päättää, millaista käytöstä omassa kodissani vierailta haluan katsoa? Kenelläkään ei muuten ole tullut mieleen meillä kyläillessään imettää olkkarin sohvalla kaikkien keskellä, eikä itselläni kenenkään muun kotona - meillä on sitten varmaan niin vihamielinen ilmapiiri.

Ei kai kasvatuksen ajatus ylipäätäänkään ole muuttaa lapsen luonnetta täysin päinvastaiseksi, eikä hyvän kasvatuksen mittari ole se, kuinka rauhallinen lapsi on. Hyvä kasvatus, ja hyvä kasvattaja ottaa huomioon lapsen yksilölllisyyden ja luonteenpiirteet, ja onnistuu niitä hyväksi käyttäen (tai niistä huolimatta) saamaan aikaan hyvin käyttäytyviä (ei sama asia kuin rauhallinen!), toiset ihmiset huomioon ottavia ja sääntöjen mukaan toimivia yksilöitä. Ihme käsitys jotenkin, että vilkas lapsi ei voisi olla hyvin kasvatettu. Useat vilkkaatkin lapset ovat hyväkäytöksisiä ja osaavat ottaa muut huomioon, vaikka ovatkin ehtiväisiä. Metsään mennään siinä, kun lapsi juoksee kuin päätön kana, päsmäröi, ottaa toisilta lelut ja rikkoo leikit, huutaa, eikä tottele aikuisia (ei vanhempiaan eikä ammattikasvattajia), ja vanhempien selitys on, että "kun tämä on sellainen vilkkaampi ja tosi temperamenttinen lapsi". Siinä se kasvatuksen paikka on. Myös rauhallinen lapsi voi olla tottelematon tai ilkeä, hiljaisemmalla tavalla, eikä rauhallinen luonne ole automaattisesti sama kuin hyvä käytös. Varsinkin tytöissä kohtaa usein näitä päälle päin rauhallisempia, mutta kieroilevia, itsepäisiä ja ilkeitä tapauksia, ja nämä pääsevätkin turhan usein kuin koira veräjästä, kun eivät ole sitä äänekkäintä sorttia. Tässäkin keskustelussa olis varmaan hyvä erottaa luonteenpiirteet ja kasvatuksen (tai sen puutteen) tuomat tulokset toisistaan selkeämmin.

Ok, toki ihan ymmärrettävää että henki pelastetaan ensin, sitten puudutetaan kun joudetaan. Ilokaasu oli kyllä ihan ykkönen. Mun oli pakko pyytää epiduraali siinä vaiheessa, kun sattui niin paljon, etten muistanut päästää irti ilokaasumaskista ollenkaan, vaan kätilö ja mies joutuivat aina ottamaan sen multa pois... Tuli vähän huono olo, kun unohti hengittää happea välillä.

Jos lapsi olisi esim. viisivuotias, ja ollut päiväkodissa jo ennen sisaruksen syntymää, voisin pitää lasta päiväkodissa sisaruksen syntymän jälkeenkin esim. pari päivää viikossa 6h. Yleisesti ottaen en kannata "virikehoitoa", vaan ko. toiminta pitäisi hoitaa pääsääntöisesti kerhoissa jne. harrastuksissa. Yhtä kuvailemani kaltaista tapausta olen kuitenkin läheltä seurannut, ja lapselle oli yllättäen tosi tärkeä päästä edelleen päiväkotiin, edes se pari päivää viikossa, kun oli ehtinyt muodostaa kaveruussuhteita ryhmänsä lasten kanssa. Äidille jäi sitten tärkeää aikaa kahden vauvan kanssa, ja asioiden hoitoon jne.

Meidän lapsella on kolme etunimeä. Kaksi olisi myös kelvannut, mutta varsinainen etunimi ja toiseksi nimeksi haluttu suvussa kulkeva kuulostavat hassulta peräkkäin, joten haluttiin väliin kolmas, jotta nimeen tuli kaunis sointi. Varmaan mahd. tulevillekin lapsille annetaan kolme nimeä. Itselläni on kaksi, samoin miehelläni ja sisaruksillani. Ilmeisesti kaksi nimeä oli ihan perushomma silloin, kun itse olin skidi - en ainakaan muista montaakaan samanikäistä kaveria, joilla on kolme nimeä. Äidilläni tosin esimerkiksi on.

Mulla on omaa aikaa aina, kun haluan. Päivisin voisin kutsua isovanhemmat hoitamaan lasta, iltaisin taas isä hoitaa joka tapauksessa. Päivisin en oo vielä omaa aikaa kaivannut kertaakaan, iltaisin käyn joka ilta lenkillä, ja silloin tällöin salilla, ostoksilla, näen kavereita, nukun päikkärit tms. Riittää ihan mainiosti, enempää en oo kaivannut, enkä varmaan ehdi kaipaamaankaan ennen kuin työelämä kutsuu. Iltaisin ysin jälkeen meillä on miehen kanssa yhteistä aikaa, ja välillä iltaisin / viikonloppuisin lapsi on isovanhempien hoidettavana, jotta päästään kahdestaan jonnekin.

^ Tuossa tilanteessa suosittelisin ehdottomasti kouluttajan luona näytillä käymistä. Ilmeisesti koiran omistaja ei itse hoksaa, mikä määrä työtä kouluttamisessa on, ja miten äkkiä terrieri tarttuu epäjohdonmukaisuuksiin. Hyvä koulutustyö on helposti kerralla tuhottu, kun koira saa kerrankin rikkoa sääntöjä. Uskon, että taitava kouluttaja näkee koiran ja omistajan vuorovaikutuksen laadun nopeasti, ja saa omistajan ymmärtämään, mitä asian korjaamiseksi on tehtävä ja miten. Muutenpa tuolle ei taida voida oikein mitään. Koira tarvitsee ohjeet, ja jos omistaja ei niitä osaa antaa (ja valvoa niiden noudattamista), homma on kuin lapiois hiekkaa Saharasta.

Meillä oli talvivauva, ja käytettiin laatikossa peittona ihan jotain pientä fleecevilttia. Se äp-pakkauksen peitto tuntui jotenkin turhan isolta, kun vauva oli niin pikkuruinen siellä laatikossaan, ja fleece pysyi ihan hyvin päällä ja lämmitti riittävästi.

^ Vantaalla taas tuolla Vauvatalo Johannassa oli huonoin palvelu ikinä, kun käytiin aikanaan katsomassa vaunuja. Liikkeessä oli lisäksemme toinen pariskunta, joka tosissaan harkitsi jonkun esittelykappaleen ostamista. Lisäksi me vertailimme ummikoina Teutonian eri malleja, ajatuksenamme ostaa mukaan malli, jota myyjä tarpeisiimme suosittelee. Liikkeessä oli paikalla ilmeisesti omistaja (?), sekä joku alle 18-vuotias työharjoittelija (olisko ollut tämän toisen myyjän tytär tms., epäilen jotain TET- tai ammattikouluharjottelijaa, koska kyseessä oli siis TEINI, ei edes nuori aikuinen). Harjoittelija pyöri orpona vaunujen välissä, vanhemman eukon istuessa tylsistyneen näköisenä tiskin takana käteensä nojaten ja asiakkaita mulkoillen. Sulkemisaikaan oli reilu puolisen tuntia, ilmeisesti rouvaa ärsytti olla illalla töissä tms. Toiselle pariskunnalle tämä kotka raakkui sieltä tiskin takaa, että ottakaa nyt jos otatte, saatte kymmenen minuuttia aikaa päättää?!?! Meille tämä harjottelija, joka ei uskaltanut puhua edes ääneen, ja jolla ihan tasan ja varmasti ei ollut mitään käsitystä vaunuista, malleista, tai käytännön eroista, yritti parhaansa mukaan esitellä eri malleja tyyliin "hyviä nää on kaikki, sit noi toiset on vähän halvempia mut ihan hyviä". Kyselin kaikenlaisia lisätietoja ja suosituksia, ja hän kysyi edelleen tiskin takana istuvalta kotkalta, joka huuteli jotain puolihuolimatonta vastaukseksi. Esim. johonkin hintaa koskevaan kysymykseen sain vastauksen "no ne on hinnaston mukaan, alkaen kaheksansataa ne on kaikki". Ahaa, informatiivista, kiitos. Et viitsisi lukaista sitä hinnastoa, ja kertoa hintaa? Kysyin myös mm. onko kokemusta tai kuullut kokemuksia esim. asiakkailta, miten sillä kolmefillarisella mallilla pärjää talvella lumessa, tiskin takaa raakuttu vastaus oli "no pärjää tai on pärjäämättä, riippuu ihan. Joskushan ei oo lunta". Ymmärrän, että samoihin kysymyksiin joutuu vastaamaan usein ja se riepoo, mutta ei kai se mun vika oo, sitä kutsutaan asiakaspalveluksi. Juoksimme ulos, kuin myös toinen pariskunta. Pitäköön vaununsa.

^ Mitä isovanhempi itse on asiasta mieltä? Näkeekö hän, että vauva voisi tulla hoitoon koirasta huolimatta? Miten hän itse kokee koiransa käytöksen, ja onko siihen yritetty puuttua mitenkään tähän saakka?