momster

Jäsen
  • Content count

    12
  • Joined

  • Last visited

About momster

  • Rank
    Aloittelija
  • Birthday 12/20/77

Profile Information

  • Location
    Somerset, UK
  1. Taalla ollaan nyt perilla ja alkaa pikkuhiljaa asiat hoitua. GP:lle rekisteroidyin heti eka viikolla ja sainkin katilon heti kotikaynnille. Sairaalasta kuulemma ottavat yhteytta ja tarjoavat aikaa, ainakin mun papereihin tuli merkinta consultant lead care, joten luulisin paasevani ihan laakarille siella kaymaan. Huomenna meen ottamaan flunssa- ja hinkuyskarokotukset, katilo suositteli niita ja sanoi etta taallapain on vastikaan kuollut 3 vauvaa hinkuyskaan.
  2. Taidan ilmoittautua nyt tänne kun kohta (ylihuomenna) lähtee muuttoauto Somersetia kohti. Ollaan tähän asti asuttu Hollannissa, nyt siis mies palaa kotimaahansa ja hinaa mut perässä sinne. Asuin itse tossa joitain kuukausia Suomessa kun tahdoin niin kovasti tuttuun ja turvalliseen neuvolaan, oon nyt siis rv.30. Nyt sitten meidän pitkäaikainen haaveilu tuotti tulosta ja lähtö on edessä. Jännittää kamalasti kaikki uusi, vaikka en ihan keltanokka olekaan ulkomailla asumisen suhteen. Lähinnä se, miten näin myöhäisillä raskausviikoilla onnistuu toi terveydenhuolto jne. Varmaan tulee eteen paljon kysymyksiä ja ihmettelyn aiheita, siksipä oonkin nyt niin innoissani kun huomasin tämän ketjun Onneks täällä on jo puitu tosi tarkkaan kaikki mahdolliset passi ja kansalaisuusjutut niin ei tarvitse heti taas olla tyhmiä kyselemässä.
  3. Meilla Iina Erika ja Pyry Väinö Olavi
  4. Ampiaiset ja kaikki muutkin otokat. Juu, toki tulee murehdittua muutakin jos ei uni tule, kaikki kai sita tahtois etta rakkailla olisi kaikki hyvin eika ikina mitaan pahaa paasisi tapahtumaan. Ja nyt sitten myos toi onko se keskenmeno vaiko eiko. EI auta kuin odotella.
  5. Eilen menin laakarille taas tuosta vuodosta, olisin halunnut jotain varmuutta siihen etta onko tama nyt sitten keskenmeno, vai onko vaan jotain muuta vuotoa. Verenpaineet oli koholla (140/100) ja laakari soitti gynen polille, ja vaati etta katsovat mita on meneillaan. Menin sitten sinne polille, ja heti kun paasin vastaanottohuoneeseen, tama toykea mieslaakari sanoi etta aikoo tehda vain ultran, ja senkin vain koska mun laakari oli hanelle soittanut ja vaatinut. Eli koska oli pakko. Ultraan siis mentiin, ja sisakautta ultrattiin, mutta hetkonen, laakari tokkaa sen sensorin sisaan, katsoo 2 sekuntia ruudulle, vetaa ulos ja sanoo etta ei, et oo raskaana. Itella jai sellainen olo ettei han ees katsonut 'kunnolla', ei kaannellyt koko sensoria ollenkaan, ei mitaan. Ja sitten mentiin takas vo-huoneeseen. Laakari kysyi etta ootko ees varma etta olet raskaana, ja jos olitkin niin kesken se on mennyt.(tai sitten on ihan minimaalinen mahdollisuus ettei han vaan nahnyt siella viela ketaan)Kerroin etta olen kolme kertaa testannut, ja kerran kaynyt jo yksityisella ultraamassa ja toteamassa raskauden, hanen mielestaan mun yksityinen ultraaja oli huijari, ei ole voinut siella mitaan nahda. Mutta etta ensi viikon perjantaina voin sitten tulla sille 'omalle' vastaanottoajalle, jolloin katotaan uudelleen ultralla etta ollaanko siella kotona. Tosta jai nyt mulle jotenkin niin paha maku suuhun, en tieda enaa mita uskoa, vuotoa on edelleen ollut mutta ei se ole ees lahellekaan sellaista kuin esim. kuukautisten aikaan. Sanon vaan, etta jos ensi perjantaina sielta loytyy vauvanalku, niin alan tosissaan harkita loppuraskauden viettamista Suomessa. Anteeks nyt kaikille naa mun sekavat hopinat, en nyt ees tieda kuulunko tanne vai odottajiin. Nyt sitten vaan odotellaan viikko.
  6. Me oltiin toissaviikonloppuna miehen kanssa Amsterdamissa juhlimassa kavereiden kanssa, ja huomasin ettei mulle maistunutkaan olut eika viini, pysyttelin sitten minimilinjalla. Loppuillasta luulin olevani paastani vialla kun huomasin istuvani betoniporsaan paalla ja vollottavani kuin mikakin.. Mies sitten kysymaan kavereiden kanssa etta mika hatana, ja mina siihen "Ma en tahdo etta mun lapsesta kasvaa hollantilainen" ja muuta tyhmaa En siis tosiaankaan ollut ees ajatellut olevani raskaana, mutta mies tuossa tilanteessa sanoi kavereille etta Jaaha, raskaana ollaan, parempi lahtea kotia kohti. Ja niin, kavi seuraavana arkipaivana hakemassa testin, ja positiivinenhan se oli. En kylla koskaan unohda miehen ilmetta kun naki testin jossa luki selvasti Zvanger Toiselle tama pikkuinen on ensimmainen ja han oli jo aikoja sitten luopunut koko suvunjatkamisesta.
  7. Vastasin kanssa isoimmat mahdolliset. Itse ollaan siskojen kanssa kaikki synnytty 2-4 vuoden valein, mutta aiti tekikin sitten viela iltatahtosen, joka on minua (olen nuorin meista tytoista) 12 vuotta nuorempi. Ok, pikkuveljella ei ollut sisaruksia leikkikaverina, mutta sen sijaan hanella oli muita kavereita, seka iso kasa vanhempia sisaruksia jotka ovat olleet tukena ja turvana pienesta asti, ja edelleen (veli on nyt 20) ollaan. Veli on itse sanonut etta kokee olonsa paljon turvallisemmaksi, kun on ollut koko lapsuuden ajan useampia 'aikuisia' sisaruksia, joihin turvautua jos ei omille vanhemmille halua/kehtaa kertoa ongelmistaan. Itse odotan nyt neljatta lastani, ja esikoiseni tayttaa 15 v ja kuopus 11v ennen vauvan syntymaa. Ovat molemmat olleet tosi onnellisia uutisista, varsinkin neiti teini-ikainen.
  8. Pakko nyt tahankin ketjuun tunkea mukaan. Ma olin 18 kun sain esikoiseni, ja mieheni 26. Sillon ajattelin etta kun nuorena tekee niin sitten saa vahan vanhempana viela mahdollisuuden menna ja vaikka opiskella lisaa tai mita nyt sitten itse kukin haaveilee tekevansa. Meidan avioliitto paattyi vuosia sitten, ja nyt ma olen 33, ja mun mieheni 56. Taytyy myontaa etta vaikka mieheni on todella nuorekas, eika suurin osa ihmisista osaa arvata oikeaa ikaa (ennemminkin arvaukset ovat -10 vuotta oikeasta iasta) kun joudun kertomaan jollekin hanen ikansa, kirpaisee ihan pikkasen. Jokatapauksessa, me odotetaan nyt meidan ensimmaista yhteista lasta, eika mua huoleta ollenkaan hanen ikansa, onhan noita vanhempia isukkeja ollut jo aikojen alusta, ei se tee heista ollenkaan huonompia isia, omasta mielestani jopa parempia. Ainakin oma; ja lahipiirin kokemus on ollut pelkastaan positiivinen, isalla on enemman jarkea paassaan seka halua omistautua perheelle kun ei enaa poikamiesvuosien humputukset kiinnosta. Tiedan, etta tuun saamaan niita tuomitsevia kommentteja ja kulmien nosteluita kun isan ika selviaa, mutta eikohan se jokaisen oma ratkaisu ole etta missa iassa niita jalkelaisia alkaa tekemaan. Nyt ainakin meilla on taloudellinen tilanne todella hyvassa kuosissa (ei ollenkaan niinkuin ekan lapsen kanssa kun sai pennia venyttaa ja miettia miten parjaa) ja lapsen tulevaisuus suht. turvattu noin rahoitusmielessa. Taa meni nyt ihan pulinaksi taa mun viesti, mutta ei mahda mitaan, oon kova pulisemaan.
  9. Itse tykkaan tosta toivotuksesta, jotenkin se on hellyyttava, enka voi panna pahakseni jos muutkin ihmiset toivovat etta raskaus jatkuisi ilman keskenmenoa. Tosin taidan ollakin yksi niista hompista jotka tykkaavat monesti inhotuista sanoista kuten 'esikko'
  10. Olin 18, juuri nainut, kumma juttu, olin ilman ehkaisya vuoden ennen haita, mutta vasta papin aamenen jalkeen onnistuttiin saamaan plussa. Itse olin silloin maaraaikaisessa tyossa, miehella vakipaikka. Seuraavat lapset tulivat 2 vuoden valein, ja nyt kun on viimeisesta taukoa melkein 11 vuotta, odottelen neljattani, tosin eri isan kanssa.
  11. Me asutaan taalla Hollannissa rivitalontapaisessa, nama kylla sanoisivat etta taa on talo, mun mielesta rivari kun kerran kaikki on yhteen potkoon rakennettu. Meilla on 3 kerroksessa koti, ekassa kerroksessa siis keittio, vessa ja 2 huonetta, kakkoskerroksessa 2 makuuhuonetta ja kylppari, ja kolmannessa kerroksessa viela yksi makuuhuone. Ihan riittavan kokoinen mulle, miehelle, 2 kissalle ja tulevalle masuasukille, vaikka suunnitteilla onkin myyda tama pois ja vaihtaa asuinmaata.