adawada

Ilmoittaudun tähän ketjuun mukaan vaikkei omien lasten kohdalta olekaan vielä kokemuksia! Itse olen suomenkielinen, mies ranskalainen ja kotona puhumme englantia, ja eka lapsi tuloillaan. Näillä kielillä mennään, eli tavoitteena on että minä puhun lapselle suomea aina hänelle puhuessani ja mies ranskaa. Englanti säilyy meidän kielenämme (ellen salaperäisesti omaksu ranskan kieltä lapsen synnyttyä, on sitä tässä yritetty mutta hidasta on...), ja toivon että voimme pistää pienen englanninkieliseen päiväkotiin aikanaan oppimaan oikeaa englantia natiivipuhujilta, ei meidän sössötystä. Aihe on mulle myös ammatin puolesta melko tuttu. Jännä nähdä kuinka omien oppien soveltaminen onnistuu käytännössä.. Hyvillä mielin lähdemme tähän kokeiluun, kaksi(kolmi-)kielisyys on musta ihan valtava asia lapselle ja olen valmis tekemään sen eteen paljon töitä.

Lyhyesti: suosittelen lämmöllä tilanteen tsekkausta jos supistelee. Ne ei välttämättä kovin innolla tarjoa lääkäriaikoja, mutta kannattaa ehdottomasti vaatia. Pitemmästi: Mulla tais alkaa supistukset tossa melkeen kuukaus sitten ja soittelinkin niistä neuvolaan. Supparit tuntui liittyvän lähinnä kaikkeen liikkumiseen: ylös nousemiseen, kävelyyn jne. Sieltä todettiin vaan että näille viikoille (tällöin n. 21 ehkä) kuuluukin tommosta, ei pidä huolestua ja että voin saada 3 päivää sairaslomaa jos tarpeen. En mennyt hakemaan kun saan saman olla omalla ilmoituksellakin pois, koitin vain ottaa vähän rauhallisemmin ja sovin että voin tehdä etätöitä toimistolle menon sijaan, hoidin vain pakolliset tapaamiset. Tilanne ei kuitenkaan muuttunut ja nyt maanantai-iltana suppareita alkoi tulla jo enemmän ihan vaan sohvalla maaten, joten otin yhteyttä terveysasemalle. Taas koitettiin laulaa tuota "se on ihan tavallista, onko eka raskaus, ole vain rennosti" -laulua, mutta onneksi jaksoin tivata lääkärikäyntiä vaikka puhelun jälkeen tulikin itku kun kohtelu tuntui niin epäystävälliseltä. Tutkimuksessa paikat oli kiinni ja sydänäänet ok. Alapää ei kutise ja näyttää kuulemma terveeltä, valkovuotoa ehkä hieman enemmän kuin ennen raskautta. Lääkäri määräsi saikkua ja labratutkimuksia, joiden tulokset piti katsoa viikon päästä virallisen neuvolalääkärikäynnin yhteydessä, mutta ystävällinen labrantäti kannusti soittamaan heti.. ja tulehdushan sieltä löytyi. Saan siihen nyt iltapäivällä lääkereseptin. Ensin olin tyytyväinen että syy supistuksiin löytyi, ehkä koko kesä ei nyt menekään kotisohvalla nyhjöttäen, mutta nyt alkoikin pelottaa ja mietityttää että kauankohan se tulehdus on tuolla jyllännyt ja voiko siitä olla jotain vakavampia seurauksia (tai siis voisihan noilla tulehduksilla olla, toivottavasti me selvitään säikähdyksellä). Ja erityisesti alkoi harmittaa se, miten vaikeaa se lääkäriinpääsy tuntui olevan. Jos olisin ollut vähän kiltimpi luonne, tää ei ois vieläkään selvinnyt.

jees pupuankka ilmaisin itseäni vähän huonosti. Steviaa on meilläkin kotona, sekä Suomesta että ulkomailta hankittuna. Lähinnä kaipailen niitä elintarvikkeita, jotka on stevialla makeutettu ja sitten vielä sellasta steviatuotetta, joka on koostumukseltaan enemmän sokerin kaltaista. Sitä kun on paljon helpompi annostella eikä ole vaarana että menee yli ja maku menee pahaksi. Kiitos kuitenkin vinkistä

Kiitoksia valaisevista vastauksista. Mulle oli ihan selvää että niissä valmennuksissa on pakko molempien käydä, lähinnä mietitytti että lähdetäänkö vai mennäänkö suosiolla tavispuolelle. Vaan eiköhän me koiteta päästä haikaranpesään kanssa

Kuinka pitkiä noi valmennukset on? Mun mies ei puhu suomea ja jätettiin (osin) sen takia kunnan perhevalmennuksetkin väliin, mutta haikaranpesä vielä kiehtoisi. Mitä luulette, menisikö valmennukset miehen osalta vain angry birdsin pelaamiseksi?

kiitos tosi paljon tästä ketjusta! Uusille rintsikoille ois kovasti tarvetta, mutta olen jotenkin tosi huono shoppailemaan. Näillä vinkeillä tuntuu että pääsee asiassa eteenpäin

mä olen karppaillut kohta 2 vuotta ja jatkanut nyt raskausaikanakin, vaikka oonkin tietoisesti nostanut hiilareita vähäsen kun kroppa tuntui niitä tahtovan (lähinnä alkanut syödä omenoita ja lisännyt maitotuotteiden määrää. Suurin rikos taitaa olla nyt bran flakes -murot, joihin tuli joku hinku). Ihan raskauden alussa oli joku hiilarihöttökausi, kävin jopa kolmesti mäkkäristä hakemassa ruokaa, mutta se meni onneksi pian ohi. Paino on pysynyt kurissa ja aion jatkaa samaan malliin tulevaisuudessakin. Mun eka neuvolantäti oli hyvin mukana mun ajatuksissa, mutta sitten me muutetiin ja tää uus ei kuuntele mun puheita yhtään (vrt: "et sä voi paljoa rasvaa syödä kun et oo lihonut"). Sokerirasituksesta sentään päästiin sellaseen sopimukseen, että jos ei virtsaan ilmesty sokeria niin rasitusta ei tehdä. Katsotaan mitä lääkäri tuumii näistä ajatuksista.. jos sekään ei pysty yhtään kuuntelemaan mitä mä sanon, alan harkita paluuta vanhaan neuvolaan vaikka se onkin pitkän matkan päässä :/ Ei niiden tarvi karppailla mun kanssa mutta silti toivois että ne pystyis ottamaan erilaisia elämäntapoja huomioon. Mä oon yrittänyt aika paljon lukea näistä asioista enkä oo tehnyt ruokavaliovalintaani mitenkään kevyin perustein. En tiedä saako täällä mainita muista foorumeista, mutta tuolla karppaus.infossa on paljon tietoa vhh-ruokavaliosta yleensä ja perhekarppien puolella sitten raskaudesta ja karppauksesta lasten kanssa. Ne osaa myös kommentoida tosi viisaita ihmisten ruokapäiväkirjojen perusteella. Oman mutu-tuntuman perusteella jokipaltio sun ruokailu vaikuttaa aika kevyeltä. Itse lisäisin tohon ruokalistaan rasvaa ja proteiinia. Kalorilaskurilla tai sitten finelin avulla voi seurata omia syömisiään ja niiden makroja, siitä tulee sitten vähitellen tuntumaa. Karppifoorumilta löytyy myös hyviä reseptejä. Mun esimerkkipäivä: Aamupala: 2 kananmunaa, mustaviinimarjajauhetta sössättynä viiliin / luomuomppusoseeseen / sokerittomaan mansikkasoseeseen ja kermaan riippuen jääkaapin sisällöstä, iso kuppi teetä, jossa kermaa ja kukkuraruokalusikallinen kookosrasvaa, vettä ja vitamiinit. Jossain vaiheessa aamiaisena toimi munien sijaan mikrossa leivottu karppisämpylä, jonka välissä oli kinkkua, voita ja sinimailaksen ituja, mutta sitten se alko ällöttää. Nyt voisikin ehkä taas kokeilla. Duunilounas: juustoa ja metukkaa, tomaatti, kurkkua, paprikaa tms. (kotoa mukaan otettu tupperware-lounas paikassa jossa ei ole mitään keittomahdollisuuksia, toi on nyt osoittautunut helpoimmaksi vaihtoehdoksi). Vettä pitkin päivää Päivällinen: jotain vihannespuolta (esim. lanttumuusi / kukkakaalimuusi /ruusukaalia / papuja / salaattia jne) ja lihaa / kalaa / kanaa. Jälkkäriks ehkä marjoja ja kermaa. Nyt ostin just jäätelökoneen ja innolla odotan että saan aikaseks tehdä omaa jätskiä <3 Illalla jos vielä tulee nälkä niin ehkä niitä mainittuja bran flakeseja ja punasta maitoa (tilamaitoa ostaisin ilman raskautta) mutta ne varmaan tippuu pois jossain vaiheessa, tai ihkua tattarinäkkäriä päällä voita ja juustoa. Satunnaiseen herkutteluun tummaa suklaata, maltitolilla makeutettuja karkkeja pari (niitä ei voi paljoa syödä kun menee vatsa sekasin. Stevia ois parasta mutta sitä ei saa euroopassa myydä elintarvikkeena. Jenkeistä sai kaikenmoista steviaruokaa, niitä on kyllä ikävä) tai jotain karppileivonnaisia jos on tapahtunut ihme ja olen leiponut. Marjat on aina hyviä. Light-limuja juon satunnaisesti, mutta niistä tulee kyllä aspartaamin / sukraloosin vuoksi paha mieli. Oispa Zeviaa...

mäkin vartuin uutta pakkausta ennen kuin aloin edes ajatella hakemusta, mutta se tais olla oikeasti vaan asian välttelyä; pitänee käyttää tää päivä siihen että piirtää jonkun kaavion noista kelan etuuksista kun ei tunnu uppoavan päähän noi kiemurat..

Me ollaan oltu kovia reissaamaan ja suunniteltiin vielä kesälomamatkaakin jonnekin kesäkuulle. Nyt käytiin viikonloppureissulla Pariisissa anopin synttäreillä ja sen kokemuksen perusteella taidan kuitenkin pistää kesälomasuunnitelmat jäihin. Jostain syystä mulla ei löydy energiaa oikein nimeksikään ja jo pakkaaminen otti niin koville, että reissuun lähtö lähinnä itketti. Lento sujui ongelmitta ja onneksi oli vuokra-auto käytössä eli jalan kulkemista tai metrosta toiseen hyppäämistä ei tarvinnut tällä kertaa kokeilla, mutta muuten oleminen oli aika tuskaista. Mulla on juilinut pari viikkoa vatsaa aika ilkeästi ja nyt alkoi tulla aika paljon supistuksia ihan vaan parissa kaupassa kulkemisesta. Myöhään alkaneista juhlista jouduin siirtymään kesken lepäilemään, kun en jaksanut enää edes istua. Kaiken kaupan päälle huolestuin suppareista niin paljon, että kadutti koko reissu. Onneksi Islannin tuhkapilvi ei estänyt paluulentoa. Ekaa kertaa oikein odotin kotiinpääsyä matkalta, pitänee piirtää rasti seinään

Mä haluaisin kovasti koettaa kuunnella omaa kroppaa, edetä sen tahtiin ja käyttää joogaa, hengittelyä ja hypnosynnytyskurssilla opittavia konsteja niin pitkään kuin mahdollista. Tätä koitan avittaa nyt jo mielikuvaharjoitusten avulla. Nyt tuntuu että tahtoisin kokeilla ammetta ja jakkaraa. En haluaisi mitään tarpeetonta puuttumista synnytyksen etenemiseen, mutta mitään ei ole suljettu pois: otan kyllä sitten kaikenlaista apua mielelläni vastaan, jos tilanne menee siihen suuntaan. Mamabarban mainitsema synnytyksen nopeuttaminen että saadaan sali tyhjäksi kuulostaa ihan kauhealta, syyllistyn itse niin helposti. Toivottavasti mulle annetaan mahdollisuus mennä tilanteen mukaan ilman että siitä tulee (edes peiteltyä) sanomista. Musta ois myös kiva ettei mitään toimenpiteitä tehtäisi ilman että meille kerrotaan mitä tapahtuu. Kuten ehkä näkyy, hallinnan menettämisen tunne ja ulkoisten voimien armoilla olo on musta kaikista pelottavinta. Piikit ja muut menee (vaikkei ne tietty kivoja oo). PS. Sanonpa nyt täälläkin että etsimme vielä yhtä pariskuntaa, joka olisi kiinnostunut osallistumaan englanninkieliselle hypnosynnytyskurssille 5. ja 12.6. Helsingissä. Oma puolisoni ei puhu suomea ja toivon kovasti että tämä kurssi järjestyy, ettei tarvisi itse selittää sille kaikkea.. Lisätietoja tuolta monikulttuuristen perheiden puolelta.

En kyllä varmaksi osaa luvata mutta itsekin mielenterveysalalla työskentelevänä veikkaisin että pelkopolille pääsisi myös ennen raskautta, kyllähän toi nyt ihan selvästi liittyy asiaan ja on heidän erityisasiantuntemuksensa piirissä. Ja ainahan sinne voi soittaa ja kysyä itsekin, ei ne pure Mun mielestä on hyvä että oot lähtenyt asiaa miettimään ja selvittämään, ettei se pelko tulevaisuudessa estäisi lasten saamisen pohdintaa. Rohkeasti vaan asiaan käsiksi! Edit: Niin ja jos ei ne ottaskaan asiakkaaksi niin ainakin ne osaa sitten sanoa että kenen puoleen kannattaisi kääntyä.

Vilmairmelipetteri, pitäähän tohon apuja löytyä jos oikeasti pelottaa niin paljon ettei voi raskautta harkitakaan, eli pelko vaikuttaa elämään ihan merkittävästi. Löytyisiköhän kaikista varminta ja uusinta tietoa oman alueesi neuvolasta? Sieltä luulisi että osattaisiin kertoa tarjolla olevista palveluista. Neuvolapsykologia tai pelkopolia ne varmaan ehdottaa.

Minipoppoo on musta tosi kiva Nyt kannattaa kanssa käydä Myyrmäkihallissa kirpputorilla. Paljon lastentarviketta ja -vaatetta mutta löytyy sieltä äitiysvaatettakin. 10-14 toi kai periaatteessa on mutta kympiltä siellä on jo parkkipaikat aika kortilla.. Kevään kirppikset: 21.-22.5/28.-29.5.2011/4.-5.6/11.-12.6./