TelluXX

Tulin tuolta toisaalta antamaan Sitruunalle ison voimahalin

Mies oli autotallissa vaihtamassa autoon renkaita kun menin esittelemään testitikkua, missä luki "raskaana 2-3". Vilkaisi tikkua ja tokaisi "no mähän sanoin, että sun tissit on kasvanu" Tää plussa on siis hartaasti toivottu (ja melkein tekemällä tehty), eikä siis mitenkään yllättävä juttu. Pari päivää aiemmin mies kouraisi mua tisseistä ja kommentoi "nää on paisunu". No daa, mä nyt satun olemaan sitä tyyppiä, millä tissit pingottuu heti alusta alkaen ja kasvaakin yhden kuppikoon. Muutama päivä takaperin otti taas mua tissistä kii ja huokasi "ooh mikä jättitissi"

Nyt tää vihdosta viimein alkas vissiin olla ohi. Vuotoa siis enemmän tai vähemmän lähes 7 viikkoa. Jos vielä tähän tilanteeseen joskus joudun, taidan suorilta vaatia sen kaavinnan. Nyt kun sais vielä mielen ehjemmäksi. Ei tästä vaan meinaa päästä yli...

Ei sitte menny ihan putkeen mullakaan, näemmä. 2 viikkoa vuotoa, 5 päivää tuhrua, 5 päivää reipasta vuotoa, 2 päivää tuhrua ja nyt vuotaa taas kunnolla. Huomenna jälleen soittoaika lääkärille ja todennäköisesti siitä sitten kaavintaan. Tulis jo kuntoon... Ps. Katselin, että tuulipuulla on ihan kohta suuri päivä. Tsemppiä ja onnea!

Tyhjennyksestä on vasta 2 viikkoa, joten kierron palautumisesta ei voi sanoa mitään. Aiemmin kyllä tunsin ovulaation ihan selvästi, välillä joutui ottamaan särkylääkkeitäkin kun ei pystynyt olemaan. Kipu oli välillä lievempää jomotuksen tyyppistä, välillä vihloi nivusissa asti ja niin, ettei kyennyt olemaan mitenkään päin. Välillä tuntui myös, että alavatsa paisui (ilmaa?) ja samassa yhteydessä oli usein myös ummetusta. Kovin kipu kesti kyllä vain joitain tunteja, maksimissaan puolisen vuorokautta. Jos noi sun kivut sattuu just kierron puoliväliin, niin voishan ne olla juurikin oviskipuja. Mutta jos asia askarruttaa, niin kannattaahan se toki lääkärillä käväistä. Jospa sun kroppa vaan yrittää nyt kovemmin kertoa, mikä olis otollisin ajankohta?

Tiistaina sain Mifegynen pehmentämään kohdunkaulaa Torstaina tyhjennys Cytotecilla; 2 tablettia 3 tunnin välein. Vuoto alkoi 2 tuntia ekoista tabuista. Aloitettiin polilla ja kotiin pääsin 4 tunnin odottelun jälkeen, kun vuoto oli kunnolla alkanut ja hyytymiäkin alkoi tipahdella. Lauantaina tuli ihan ihmeellisiä alavatsakipuja; ihan kun ois puukolla viillelty, siihen asti oli ollut vaan semmoisia menkkamaisia kramppeja. Sunnuntaina soittelin polille, sanoivat sen olevan normaalia ja käskivät ottaa 3 kertaa päivässä 2*500mg Panadol ja 1*600mg Burana. Vähän auttoi kipuihin, ei täysin kuitenkaan. Maanantaina tuli vasta alkio pihalle (työpaikan vessassa, great!), vatsakivut paheni iltaa kohti ja lopulta alkoi nostaa kuumettakin. Kävin päivällä työterveydessä verikokeissa; hB 114, CRP 5 ja leukosyytit 13,8. Soittelin taas polille ja sanoivat, että veriarvot on tilanteeseen nähden ihan normaalit ja jos vain voisin, niin odottelisin aamuun asti kotona. Mieluummin kyllä itekin jäin yöksi kotiin kuin sinne makailemaan, eivät olisi kuitenkaan voinut paljoa tehdä siinä vaiheessa. Nukuin 10 tunnin yöunet ja jäin tiistaiksi kotiin. Aamulla olo oli jo jonkun verran kohentunut ja kuumekin laskenut. Taas soittelua polille. Olivat sitä mieltä, että alkio oli jäänyt jumiin kohdunsuulle aiheuttaen lieviä komplikaatioita. Ei tarvinnutkaan sitten lähteä sairaalaan, muutaman tunnin päiväunet ja olo alkoi olemaan jo tosi paljon parempi. Tällä hetkellä, viikkoa myöhemmin perjantaina, fyysinen olo alkaa olemaan jo peräti hyvä. Vuotoa on enää niukasti ja väsymyskin alkaa helpottaa. Ilmeisesti hemoklobiini alkaa olla jo paremmissa lukemissa, tosin otin parin viikon rautakuurin. Fyysinen olo heijastuu myös päänuppiin, pikkuhiljaa kykenee jo nauramaankin, joskin synkkiä hetkiä on vielä paljon (eikä nekään varmaan ihan äkkiä häviä). Onneksi on maailman ihanin mies, joka synkkänä hetkenä ottaa syliin ja lohduttaa Meille sanottiin, että suositus on odottaa yksi kierto ennen uutta yritystä (lähinnä siksi, että raskauden kesto olisi helpompaa määrittää). Mutta sanoivat myös, että uusi raskaus alkaa sitten kun keho on siihen valmis, ja kun yritystä on ollut, ehkäisyä ei tarvitse nytkään käyttää. Päätettiin, ettei aleta ehkäisemään, mutta en usko tulevani ihan heti raskaaksi uudestaan.

Nt-ultrassa (11+0) todettiin kkm, kehitys pysähtynyt 9+0. Lääkkeellinen tyhjennys.

Eipä vois enempää olla samaa mieltä. Halauksia!!!

Hei, Jonkun kerran olen käynyt lueskelemassa, tänään vasta rekisteröidyin. Kaikesta huolimatta jotenkin "lohdullista" huomata, etten ole ainoa, joskaan se ei surua muuksi muuta. Ei minun eikä muidenkaan. Pieni varoitus tulevasta saatiin viikko sitten maanantaiaamuna lääkärintarkastuksessa. Ei löytänyt sydänääniä ja kehotti varautumaan pahimpaan seuraavan aamun nt-ultrassa. Tuomio oli sitten juurikin niin tyly. Viikot siinä vaiheessa 11, mutta koko vastasi viikkoja 9 eli pikkuinen oli lakannut olemasta 2 viikkoa aiemmin. Raskausoireita ei juuri missään vaiheessa isommin ollut, joten mistään ei olisi osannut edes aavistaa tätä. Ja muutenkin sitä oli niin h*tin naiivisti sitä mieltä, ettei meille voisi mitään semmoista käydä. Kuinka väärässä sitä taas olikaan!!! Shokki oli melkoinen, yritystä oli takana 14 kiertoa ja tutkimuksiinkin oltiin jo hakeuduttu. Nyt on taas pelko persiissä, meneekö yhtä kauan vaiko kauemminkin uuteen raskauteen. Vielä kun ei olla enää mitään teinejä (minä 35, mies 40, kummallakaan ei lapsia), tulee mieleen, että sais ees sen yhden... Kyllä osaa luonto pistää pienen ihmisen välillä niin polvilleen

Omassa (pankin) okt:ssa. Tilaa ois muillekin kuin meille kahdelle

Minä 35, mies 40. Esikoisesta haaveillaan ja mennyt vuosi on tuonut ajatuksen, että sais ees sen yhden

BMI 38 ja tutkimuksiin mentiin 14 kk yrityksen jälkeen. Todella asiallisesti suhtauduttiin polilla, toki sanoivat, että mahdollisiin hoitoihin pääsee vasta kun BMI on 35 tai alle. Yllättäen sitten raskauduttiinkin luomusti kesken tutkimusten, joten jatkoreaktioista ei otettu selvää Muutenkin suhtautuminen on ollut yllättävänkin hienoa; aina kun ekaa kertaa on menty uudelle hoitajalle/lääkärille, on ollut pelko persiissä, mikä on palaute. Ja joka kerralla pelko on ollut ihan turha. Valitettavasti tuosta raskaudesta tuli sitten kkm vk 9, nyt toivutaan siitä ja aletaan yrittää uudelleen. Tässä välissä yritän myös tiputtaa painoakin, joka kilo on kotiinpäin. Tsemppiä kovasti muillekin saman asian kanssa painiville!