ancillae

Rekisteröitynyt
  • Content count

    6
  • Joined

  • Last visited

About ancillae

  • Rank
    Aloittelija
  1. Minäkin kuulun tänne. Eli mulla avopuoliso, jolla tyttö pian 5 vee. Tyttö on vasta viime syksynä, eli vuosi sitten, päästetty meille. Äitinsä piti pelinappulana ja lapsesta on tapeltu lähes aina. Nyt enemmän ja vähemmän säännöllisesti ollut meillä. Ongelmia alkanut ilmaantua lähinnä nukuttamisen ja yöunien yhteydessä. Lasta siis nukutetaan edelleen, vaikka täyttää joulukuussa 5. Kuinka monet nukuttavat tämän ikäisiä? Kummityttöni on 3v 3kk vanha ja jos hän on luonamme yötä, vien hänet sänkyyn, peittelen ja sanon hyvää yötä ja poistun huoneesta ja hän nukkuu aamuun asti. Tuntuu tyhmältä, että jos toimisin mieheni tyttären kanssa näin seuraisi itkupotkuraivari ja minä olisin maailman ilkein ihminen. Tykkään tytöstä tosi paljon, mutta tapa jolla tämä lujatahtoinen ihmistaimi on kasvatettu saa minut näkemään punaista vähän turhankin usein.. Tietysti hillitsen itseni, enkä oikein mihinkään asioihin puutu, koska itselläni ei ole lapsia.. Vielä. Itselläni tulee olemaan todella erilainen tapa kasvattaa omia tulevia lapsia, joten olen miettinyt kuinka paljon itse voin soveltaa tiukempaa linjaani mieheni lapseen silloin kun hän on meillä. Kotona saa periksi asioita lujan tahtonsa ja myös mieheni antaa helposti periksi. Kiinnostaisi tietää miten muilla uusperheillä on nämä tapaamiset sujuneet. Onko ollut ikävää lähivanhemman luokse tai etävanhemman luokse tms. Ja miten asian kanssa on toimittu. Olenko paha äitipuoli, jos pidän tiukkaa linjaa asioista, joita mielestäni pitää voida vaatia lapselta. Esimerkiksi omien lelujen siivoaminen, totteleminen jos komennetaan tai pyydetään tekemään jotain.
  2. Tänään ollut koko päivän niin paljon tekemistä, että en ole aivan joka hetkeä käyttänyt raskauden miettimiseen. Aika hassua, miten sitä koittaa miettiä vähän kuin itseltäänkin salaa ... Ihan hölmö olo.. Ja tosiaan joka kerta vessassa käydessä jännittää josko onkin verta alkanu tulla.. Salaa sisälläni olen kovin onnellinen ja toiveikas, mutta kuitenkin pelkään ettei kaikki sujukaan hyvin. Myy84, koitanpa ottaa saman asenteen kun sinä. Nautin ainakin jokaisestä päivästä, jotka raskaana olen.
  3. Voi kun ihana lukea, että täällä on muitakin hermoilijoita. Melkein itku tuli äsken, kun miehelle jotain asiaan liittyvään hermoilin, kehtasi sanoa et odota nyt sinne lääkäriin asti. Alkuraskauden ultra ensi viikon tiistaina.. Omien laskujen mukaan se ois sillon sitte 6+2, ehkä Oon ihan paniikissa et siel ei ookkaan ketään.. yhyyyy :DD Miten tässä pystyis ajattelemaan jotain ihan muuta kun tätä.. Vinkkejä?
  4. Juu, taidan olla. Eikä ajatus tunnu enää yhtään pahalta Uskottava se on <3
  5. Kymmenen päivää ennen, kun menkkojen olisi pitäny alkaa, mulla tuli yhtenä iltana vessassa käydessä verta paperiin. Ajattelin, että kummalliseen aikaan alkaa kyllä menkat, mutta vuotoa kesti vain yhden illan. Sen jälkeen ei ole ollut mitään oireita, ei menkkoja enteilevää vatsakipua, ei mitään. Tissitkään eivät tulleet aroiksi, niin kuin normaalisti pari päivää ennen kuin menkat alkavat.. Tein ekan testin kp 30, eli päivän oli menkat myöhässä.. Siihen tuli pienenpieni vaalea viiva, ajattelin että näen omiani tai sitten et se on nyt se kuuluisa "haamu". Parin päivän päästä, eli torstaina, tein aamulla toisen testin ja sehän näytti jo tummempaa viivaa.. Ei edelleenkään mitään oireita, en usko tätä todeksi vieläkään Tänään tein vielä kolmannen testin ja siinäkin luki Raskaana.. Hui Nyt jos miettin taaksepäin, niin ehkä merkiksi raskaudesta voisi kuvitella heikottavat olotilat, jotka on iskeneet kuntoillessa. Normaalisti sellasia ei ole ollut, vaikka kuinka ois painanu täysillä menemään. Kokoajan on vähä kuuma olevinaan muutenkin ja pienestäkin rehkimisestä alkaa hiki virrata. Ja vessassa saa käydä tiuhaan tahtiin myös. Innolla odottelen, että tuleeko muita oireita. Niin ja innolla odotan myös reilun viikon päästä olevaa tapaamista gynekologini kanssa. Saa kurkistaa ultralla, näkyykö tuolla masussa ihan oikeesti muka jo jotain..
  6. Kirjoitan tänne ihan ekaa kertaa, hui Tällä viikolla olen tehnyt 3 plussatestiä.. Ekan kun tein, en todellakaan uskonut silmiäni. En tosiaan odottanut mitään viivaa siihen tikkuun, ajattelin varmuuden varalta tehdä testin, kun menkat oli päivän pari myöhässä.. Viiva oli tosi haalea, joten ajattelin et näin varmaan omiani. Päätin kuitenkin tehdä testin parin päivän päästä uudelleen, jos menkat ei ala.. Noh, pari päivää kului ja kauhuissani menin aamulla vessaan miehen lähdettyä töihin.. Plussahan siihen pärähti - jälleen kerran. Olin kauhuissani!!! Lähetin miehelle viestin, että meidän tarvii sitten illalla puhua yhdestä asiasta, kun tuut töistä.. Mies siihen ihmeissään, että mistäs tämä tuli ja tähän aikaan.. Noo, ei siinä auttanu muu kun lähettää kuva testistä. Mies otti asian järkevän rauhallisesti ja minä olin koko päivän ihan hysteerinen.. Porasin jo, että enhän mä haluu mitään vauvaa.. Ja mies sai kuulla kunniansa. En löytäny asiasta muuta positiivista, kuin testin tulos :DD Seuraava päivä sitten valkeni ja mieli oli jo hiukan tasaantunut.. Voiko mulla tosissaan olla tuolla vatsassa joku.. Eihän mulla ole oireitakaan.. Ei sitten minkäänlaisia. Tai no jos jotain erilaista, niin hikoilu. Aivan jäätävä hiki pienestäkin tekemisestä.. Ja mä kun luulin, että raskaanaolevia paleltaa kokoajan.. Nyt pelottaa, kun olen jo alkanut toivoa, että ihan oikeesti tässä kävisi hyvin. Tai kun toivoo, että tässä kävis hyvin, niin tietysti alkaa pelätä et käykin huonosti. Sekasin tässä taidetaan ihan olla edelleenkin.. Hyvä kun voi jonnekin näitä tuntoja purkaa. Ja lukea toisten tuntoja samoista asioista. Sen kolmannen testin tein huvikseni tänään, halusin vaan testata mitä se clearbluen diginäyttö näyttää No, raskaana tässä ollaan jos niitä testejä on uskominen