Västäräkki

Itse vietin KAKSissa viisi vuorokautta 2012 synnyttämässä ja osastolla, ja juuri pari päivää sitten puolitoista vuorokautta keskenmenon takia samalla osastolla. Minulle jäi todella hyvät fiilikset näistä reissuista, vaikka omalta osaltani asiat eivät sujuneetkaan ihan niin kuin piti. Synnytyssalissa vietin puolitoista vuorokautta aikaa käynnistyksessä, suurin osa kätilöistä oli todella mukavia (vain yksi kätilö ei ollut niin mukava kuin olisi voinut). Sektioon mennessä minusta pidettiin hyvä huoli, ja sen jälkeenkin käytiin moneen kertaan tarkistamassa oloa. Osastolla oltiin sitten vauvan kanssa kolme vuorokautta, ja sain vauvan hoitoon automaattisesti paljon apua (olin niin kipeä ja huonossa hapessa että ensimmäinen päivä meni sumussa). Jälleen henkilökunnasta kaikki (yhtä lukuunottamatta) olivat todella mukavia, inhoan pyytää ihmisiltä apua mutta tuolla en tuntenut olevani taakka kenellekään avuntarpeeni takia. Nyt osastolla ollessani yritettiin lääkkeillä ensin tyhjennystä, ja lopulta jouduin kaavintaan asti. Kaikki hoitajat olivat todella mukavia, ja hyvillä mielin lähden tulevaisuudessa taas KAKSiin synnyttämään jos vaan niin luoja suo.

Jos sitä uskaltautuisi itsekin ensimmäisen kuvan tänne laittaa, kohtahan sitä joutuu jo toiseen ketjuun siirtymään! Viikkoja 19, pituutta itsellä 158cm ja olo on jo nyt valtava.. Tuota mahaa ei omasta takaa ennen raskautta isosti ole ollut.

Omassa suvussani on yksi nimi, joka on ainakin isälläni sekä veljelläni toisena nimenä. Sattumalta myös miehen veljellä toinen nimi on sama, joten päädyimme siihen että mahdollisesti tulevalle pojallemme tämä nimi tulee olemaan toisena nimenä. Tyttöjen nimiä ei kummankaan suvussa ole periytynyt sen kummemmin, mutta koska haluamme että myös tyttölapsen toisella nimellä olisi oma "historiansa", on nimi pidennetty (ja hyvin erilainen) versio omastani ja mieheni siskon nimestä (olemme samannimisiä). Etunimet ovat sitten meille muuten vain mieluisia. Itse en näe periytymistä mitenkään tärkeänä tai pakollisena, mutta minusta perinne vaan on mukava juttu muuten tässä jo niin "perinteistä eronneessa" maailmassa.

Tällä hetkellä olemme päätyneet kahteen nimeen, ja tuli taaperosta kumman tahansa sukupuolen edustaja niin nimillä on myös "historiansa". Pojalle tulee toiseksi nimeksi sama kuin sekä minun että mieheni veljien toinen nimi, ja itseasiassa etunimikin on sattumalta miehen isän toinen nimi. Tytölle taas toinen nimi on muunnelma minun ja miehen siskon nimestä (olemme samannimisiä), etunimi tosin ei ole ns. "mistään kotoisin".

Itse haluan lapsilleni jollain tasolla samantyyliset nimet (joskaan ei tosiaan Hupu, Tupu, Lupu tyyliä), sillä jotenkin tuntuu oudolta jos perheessä on aluksi vaikkapa Kristofer ja Christian ja kolmas lapsi nimetäänkin Pekaksi. Meillä on miehen kanssa valittu jo esikoisen nimi tässä vaiheessa, oli tulossa sitten tyttö tai poika. Molemmat nimet sisältävät kaksi kaunista, vanhaa suomalaista nimeä, ja sopivat myös yhteen mikäli peräkkäin olisi tulossa tyttö ja poika. Nyt vaan pitää toivoa ettei kukaan suvusta ehdi ensin..

Meillä on tietyt nimet jääneet heti kättelyssä negatiivisten tuntemuksien takia, tai sitten miehen suvussa (josta löytyy varmaan sata ja yksi lasta..) se on jo käytössä jollain serkun tytöllä tms. Myös osa mielestäni kauniista nimistä, jotka sisältävät R-kirjaimen, on jouduttu luopumaan miehen lievän r-vian takia. Itse tykkään yksinkertaisista suomalaisista nimistä, mies taas tykkää hieman erikoisemmista, joten keskustelua riittää.. Onneksi ei nimettävä aivan vielä putkahda pihalle.

Molemmat 22v., yritystä 02/11, plus 03/11 ja km, toinen plus 27.5.11 ja nyt toivotaan että kaikki menee hyvin.

Minä ilmoitin hyvin itsevarmasti kierron lähestyessä loppuaan miehelle, ettei kannata tärppiä tälle kierrolle odotella, sillä en TOD ole raskaana kun ei ole mitään oireitakaan. Noh, viikko siinä meni odotellessa, mutta kuukautisia ei näkynyt eikä kuulunut.. Eipä se sitten auttanut kuin luikkia apteekkiin ostamaan testiä, tein sen heti töistä päästyäni ja samanteinhän siihen kaksi viivaa pamahti. Tikkua kun lopulta vilautin miehelle (kun salaa se piti tehdä, enhän voi myöntää vähällä olleeni väärässä) niin kovasti vaan naureskeli minulle ottamatta niinkään kantaa itse tulokseen. Väitti jo tienneensä.. Salaisestihan tuo on aivan innoissaan, minutkin kun sai vauvakuumeeseensa tartutettua ja tässä sitä ollaan. Ei vaan vielä uskalla oikein iloita kun pettyi pari kuukautta sitten kun tulikin ensimmäinen plussa ja heti perään km.. Mutta on mulla vaan hyvä mies.

Plussa tuli viikko sitten, neljän kuukauden yrityksen jälkeen (jolle välille osui vielä yksi hyvin varhainen km). Ei oikein uskalla vielä innostua, vaikka kovasti mieli tekisikin! Jos kaikki hyvin menee niin tammikuullehan tuon pitäisi ilmestyä.

Täällä kanssa näppylät tuottaa ongelmia, mutta jos totta puhutaan niin se isoin ongelma on tuo päänahka: sen sijaan, että se rasvottuisi nopeasti, se tuntuu enemmänkin kuivalta korpulta ja on nyt alkanut jopa hilsettä näkymään. Tähän täytyy yrittää keksiä jokin ratkaisu, on nimittäin lievästy sanottuna ällöttövää..

Ensimmäisessä raskaudessa oli selvästi oireita jo yli viikon ennen plussaa: vessassa ravaamista, kylmäkohtauksia iltaisin, outoja unia, jatkuvaa väsymystä mutta silti heräilin jo aamuyöstä enkä saanut enää nukuttua, viiltävää kipua nopeasti liikahtaessa, jatkuva nälkä, turvotusta, pistelyä mahassa.. Tämä meni kuitenkin kesken kuudennella viikolla. Nyt kolmen kuukauden päästä km:sta olin aivan varma ettei taaskaan tärpännyt, sillä ikuisena pessimistinä ajattelin kuvittelevani ne vähäiset oireet mitä tuli: nuha, jatkuva jano sekä harvemmin ilmestyviä viiltäviä kipuja liikkuessa. Sataprosenttisen varmana sanoin miehelle ettei tarvi ainakaan tällä kierrolla mitään odottaa, ja niinhän siinä kuitenkin kävi että 35kp:n jälkeen oli pakko testata (yleensä olen tarkka kuin kello, tasan 28 päivän kierto). Ja plussahan sieltä tuli! No, nyt ikuisena pessimistinä odottelen sitten sitä että tämä onkin tm tai menee kesken, koska oireet ovat niin vähäiset edelliseen verrattuna. Nyt kuudennen viikon jälkeen tosin on jopa etova olo tullut lisäksi. Ei vaan uskalleta kumpikaan innostua, kun ilo loppui lyhyeen edellisellä kerralla..