Mä en tänne kuulu, mutta en tiedä mihin mä tämän pahan oloni purkaisin. Itse en ole keskenmenoa kokenut, mutta mua huolestuttaa oma isosiskoni. Kuulin pari tuntia sitten, että hän oli menettänyt oman pienokaisensa, raskausviikkoja oli nyt 20+5. Tämä oli jo kolmas myöhäinen keskenmeno siskollani, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Mutta kolmaskaan kerta ei sanonut toden
Miten ihminen sen kestää... Tiedän, että tökeröt sanat kannattaa jättää sikseen, mutta mä en pääse edes halaamaan. Mitä te kaikki vastaavan kokeneet odotatte niiltä kaikkein läheisimmiltä?