Hyvä aihe. Mä olen tehnyt sitä pienenä ja siitä on jäänyt itselle muisto, että on tehnyt pienenä jotain tosi kamalaa. Varsinkin murrosiässä häpesin asiaa. Vasta nyt vanhempana kun tutustuin asiaan, olen saanut huojennuksen omaan pahaan olooni.
Mietin vaan, että paitsi tuo ettei tee lapselle siitä syyllistävää oloa, niin ehkä sekin että asiasta puhutaan lapselle ja kerrotaan mistä on kyse, voisi olla hyvä.
Mutta siis lapsella voi olla todella ahdistava olo teostaan, vaikkei voi sitä itse estää.
Olen myös ymmärtänyt, että yksi syy miksen halunnut aiemmin lapsia, voi olla juuri tässä, eli että pelkäsin että ne alkaa tekemään samaa, enkä osaa asiaa käsitellä.
Oma tyttöni repii hiuksiaan (ja syö niitä) kun on hämillään, uudessa tilanteessa tai joskus vieraissa paikoissa yötä ollessa jne. Siinä on ihan samoja piirteitä kuin tässä unnutuksessa, joten kaipa nämä ovat lasten tapa käsitellä tilanteita ja hakea niihin turvaa tai muuta vastaavaa.
