Jules83

Tuota, mulla on linea negra vaikken ole koskaan ollut raskaana... hmmm, toki se ei ole kauhean tumma, mutta ihan selkeesti näkyvissä melkein napaan asti. Mahtaako olla normaalia?

Mun mielestä nimet saavat ja mielelläänkin saavat olla täysin erilaiset. Mua vierastaa ajatus, että sisaruksilla pitäisi olla samankaltaiset nimet. Yllätys, yllätys, itse olen perheestä, jossa meillä tytöillä kaikilla oli S-kirjaimella alkavat nimet, veljelläni sitten J-kirjaimella. Tylsää.

Mä olen vihainen siitä, miten vähän lääkärit piittaavat näistä kilpirauhasjutuista Mun mielestäni jokaiselta hedelmällisessä iässä olevalta naiselta ois hyvä tarkastaa kilpirauhasarvot, vaikkei raskaus olisikaan suunnitelmissa. Monet syövät masennuslääkkeitä, vaikka oikea "masennuksen" syy olisikin kilpirauhasessa. Itselleni kävi näin, söin nelisen vuotta masennuslääkkeitä (mitään muuta hoitoa ei tarjottu kuten terapiaa tms.). Eikä olossa koskaan tapahtunut muutosta parempaan. Kunnes yksi lääkäri sitten äkkäsi, että kilppariarvotkin voisi tarkastaa. Ja persiillänsähän ne olivat. Tällä hetkellä arvoni ovat TSH 1,6, T4V 15,6... Eikä olo kyllä vieläkään mikään hehkeä ole. TSH saa monilla laskea mittaamattomiin, ennen kuin olo on läheskään normaali tai mikään asia sujuisi niin kuin pitäisi. Kipirauhasen vajaatoimintaa sairastaa tietämättään, uskallan väittää, tuhannet naiset Suomessa. Tämä ei ole merkityksentöntä, ainakaan jos raskautta toivoo.

Itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaista vauvakuumetta (olen 28-vuotias). Uskonkin, että mahdollisesti joskus tuleva lapsi on ihan puhtaasti järkiratkaisu (tai sitten se mitä pelkään, suostuisin lapsentekoon miehen vuoksi). Muiden vauvat tai vauvauutiset eivät aiheuta mitään halua hankkia omaa. Miksi sitten häärin tällä palstalla? Voisin haluta lapsen, sillä tiedostan sen, että jollain tapaa tunnen mielenkiintoa lapsen kasvatusta kohtaan. Haluaisin joskus sen vastuun, että saan huolehtia toisesta ihmisestä, se kiehtoo minua. En osaa tätä tässä nyt paremminkaan selittää.

Asun yhdessä avomieheni kanssa hänen omistamassaan kerrostalokaksiossa

Minä en avomieheni kanssa vielä edes suunnittele mitään, mutta itse en halua kuin yhden lapsen. Ja senkin mielellään vasta vanhemmalla iällä, 5-10 vuoden päästä. Ehkä tämä "vain" yhden lapsen haluaminen johtuu siitä, että itse koin suuressa perheessä elämisen (itselläni 3 sisarusta) jotenkin ahdistavana, eikä mulle ole kovin hohdokas kuva jäänyt (lapsi)perhe-elämästä kokemuksieni vuoksi. Avomieheni varmasti haluaisi useamman lapsen, mutta tyytyminen on hänellä yhteen, jos meinaa mun kanssani vanhentua. Hänellä itsellään on vain yksi sisarus ja onhan hänen lapsuudenperheensä paljon tasapainoisempi kuin minun. Hän on jo lapsiasian ottanut esille muutaman kerran, eli olemme kyllä asiasta jutelleet. Ja sitten vielä yksi pointti. Minusta lapsi/lapset kuuluvat avioliittoon. En yleisesti ole asenteissani ja ajatuksissani kauhean konservatiivinen, mutta tämä on ehdoton "kynnyskysymys" minulle... Jotenkin ajattelen, että miten ihmeessä voisin kelvata lapsen äidiksi, jos en edes aviopuolisoksi kelpaa. Avioliitosta kun kuitenkin pääsee eroon tahtoessaan, lapsesta ei.