Tiinuska

Luinko mä eilen sieltä bonan sivuilta väärin kun olevinaan luin että kampanja alkaa 15.4. Äsken kävin niin luki, että se alkaa 22.4

Säästä kampanjapurkkien kansitarroista löytyvät koodit siihen asti. Minusta noi on aina vähän ikäviä. Meillä ei monesti ole kauppaan edes tullut noita purkkeja joissa on jotan "uutta". Sit kun tulevat kampanja yleensä on loppu jne. Siksi mä suosinkin yleensä sellaisia mihin voi osallistua jotenkin muuten kuin keräämällä korkkia tai kansia yms. Kampanjan pitäisi minusta alkaa niin (jos on joku kerää jotain yms) kun uudet vaippapaketit yms on olleet jo kaupossa jonkin aikaa. Esim. liberolla oli kiva se niiden Aappa keräys. Tuotteet olivat olleet jo kerinneet vaihtua uusiin paketteihin

Me ollaan loppu kuusta menossa putkituksiin. 6 korvatulehdusta n. 2,5 kk. Vakuutusta ei ole ja ollaan käyty pari kertaa yksityisellä korvalääkärissä ja sit tk:ssa. Tk:n korvalääkäri laitto sit korvapolille päivystyslähetteen ja ajan putkituksiin. Tällä putkituslähetteellä aika ois ollut toukokuussa, mutta jouduttiin nyt käymään päivystyksessä korvapolilla niin sieltä saatiin seuraava vapaa aika (tai noh sitä seuraava) tän kuun loppuun. Minä olen loppupeleissä ihan tyytyväinen tähän julkisen puolen toimintaan. Kuukauden sisällä lähetteestä päästiin tk:n korvalääkärille ja hänen päivystyslähetteellä päästiin nopeemmin putkitukseen. Kylillä kertovat että täällä meilläpäin putkitukset yksityisellä maksavat reippaasti yli tonnin

Mä vastaan arial sillä tykkään esim. naikkareista enemmän koska täällä noi aiheet yms. hyppii silmille vissiinkin ton boldauksen takia. Näyttää yhdeltä sekametelisopalta, sotkuiselta. Naikkarit näyttää siistimältä

Mä nyt kopsaan tän eräältä toiselta nettisivustolta Irti äitikultista Ekologisen äitiyden ihannointi on mennyt liian pitkälle, sanoo ranskalaisfilosofi Elisabeth Badinter. Kestovaipat, perhepeti ja imetys lisäävät epätasa-arvoa. Filosofi ja feministi Elisabeth Badinterin mukaan omistautunut äitikultti kuormittaa naisia ja lisää miesten poissaoloa. Näin viattomasta vauvasta on tullut miehisen sorron paras liittolainen. Pariisi. Filosofi Elisabeth Badinterin käsi lentää kaaressa osoittamaan koristeellista parveketta. Sieltä avautuu näkymä Pariisin kuuluisimpaan puistoon, Luxembourgiin. "Luxembourgin puisto on ollut minulle oiva laboratorio. Seuraan äitejä hiekkalaatikolla. Usein he näyttävät toivottoman ikävystyneiltä", Badinter kertoo kotonaan. "Minä haluaisin sanoa heille: jos teistä on niin kamalaa olla puistossa pienten lasten kanssa, hyvänen aika, tehkää jotain muuta! Viekää lapsi päiväkotiin!" Badinter, 65, on vuosikymmeniä ollut Ranskan arvostetuimpia filosofeja ja feministejä. Helmikuussa ilmestynyt, Flammarionin kustantama uutuuskirja Le Conflit – La femme et la mère eli Konflikti: nainen ja äiti aiheutti kiivaan debatin, joka jatkuu edelleen. Badinter kirjaa teoksessa havainnoimaansa suuntausta, jossa äidin rooli lastenhoidossa on korostunut dramaattisesti kolmen viime vuosikymmenen aikana. Ranskalaisfilosofi on luonnollisesti muokannut teesistä provosoivaa tekstiä. "Viattomasta vauvasta on tullut ilman hänen omaa tahtoaan miehisen sorron paras liittolainen", Badinter kirjoittaa. Äitiyden lisääntyvää painolastia perustellaan luonnollisuudella ja ekologialla. "On hyvä tehdä itse kotiruokaa purkkiruokien sijasta, käyttää kestovaippoja, imettää pitkään ja lapsentahtisesti. Sitten vielä päiväkotien johtajat suosittelevat, että yksivuotiaiden kanssa olisi paras olla kotona." "Vaatimusten lista muodostuu taakaksi, joka tekee työhön paluusta yhä vaikeampaa", filosofi sanoo. Badinterin mukaan naisia painostetaan nykyisin imettämiseen. Se on hänestä väärin. "Imetys on niin henkilökohtainen asia, että naisen pitäisi yksin saada päättää." Badinterin väitteet ovat herättäneet Ranskassa sekä ihailua että kiivasta arvostelua. Nelikymppinen vihreiden puheenjohtaja Cécile Duflot moitti, että 65-vuotias Badinter ei tunne nykytodellisuutta. Nykyäänhän miehetkin voivat hoitaa vauvoja ja pestä vaippoja, muistutti Duflot. "Tuo on huvittavaa", vastaa Badinter. "Kumpikohan meistä ei tunne nykytodellisuutta? Duflot ei tiedä, että kotitöistä naiset hoitavat valtaosan. Eivät miehet niitä vaippoja pese." Ranskan tilastokeskuksen mukaan naiset huolehtivat lähes 80 prosentista kotitöitä, Badinter muistuttaa. Suomessa vastaava osuus on Tilastokeskuksen mukaan vähän pienempi, 61 prosenttia. Suomessa työnjako myös tasoittuu lasten kasvaessa. Badinteria on moitittu myös äitiysvihamieliseksi. Se selkeästi ärsyttää filosofia. "Tätä minä en sanoisi ranskalaiselle lehdelle, sillä en halua puhua yksityiselämästäni. Mutta sinulle voin sen sanoa. Minulla on kolme lasta. Raskaudet ja lasten saaminen ovat olleet elämäni hienoimpia aikoja. Minusta voi sanoa mitä vain, mutta ei sitä, että olisin äitiysvihamielinen. En vain halua, että yhtä naiseuden ja äitiyden mallia tuputetaan kaikille." Vaikka Badinter ei halua puhua yksityisasioistaan, kaikki Ranskassa tuntevat hänen aviomiehensä, entisen oikeusministerin ja ihaillun ihmisoikeuksien ajajan Robert Badinterin. Konflikti-teoskin on omistettu "Robertille". Elisabeth Badinterin mukaan naiset voivat reagoida kolmella tavalla äitiyden kasvaviin vaatimuksiin. "Ensinnäkin ovat ne naiset, jotka vetäytyvät kotiin." Badinterin mukaan tämä yleistyy, koska työelämä on yhä rankempaa ja hajanaisempaa. Jos arvostusta tuntuu mahdottomalta saada työssä, voi äitiydelle omistautuminen tuntua mielekkäältä. Toinen ryhmä ovat naiset, jotka haluavat omistautua työlle ja muulle elämälle ja valitsevat lapsettomuuden. "Minua kiinnostaa kolmas, väliin jäävä ryhmä, joka haluaisi yhdistää perheen ja muut kunnianhimot. Se on yhä vaikeampaa." Itse asiassa Badinterin moittima trendi on Suomessa paljon pidemmällä kuin Ranskassa. Suomessa lapset hoidetaan kotona paljon pidempään kuin Ranskassa. Alle kolmevuotiaista vain noin 25 prosenttia on päivähoidossa. Ranskassa äitiysvapaa päättyy lapsen ollessa kolme kuukautta. Sen jälkeen moni äiti lähtee töihin. Vauvat viedään päivähoitoon tai kotiin palkataan hoitaja. Kun Badinter kuulee Suomen kotihoitotilastoista, hän huokaisee. "Minä olisin tästä huolissani. Mitä jos äiti kuuden kuukauden jälkeen haluaa takaisin töihin ja on saanut tarpeekseen vauvan kanssa olosta vuorokauden ympäri? Onko hänen pakko olla vielä kotona?" Kaikissa Pohjoismaissa imetys on suositumpaa ja sitä jatketaan pidempään kuin Ranskassa, joka on imetystilastojen häntäpäässä. "Minusta on outoa, että Pohjoismaissa 90 prosenttia äideistä imettää. Luku on stalinistinen. Voiko silloin puhua valinnanvapaudesta?" räväkkä filosofi pohtii. Kestovaipat ja perhepetikin, kaksi Badinterin inhokkia, vaikuttavat olevan Suomessa yleisempiä kuin Ranskassa. Perhepeti on Badinterin mukaan haitaksi parisuhteelle. Toisaalta Badinter arvostaa pohjoismaista perhepolitiikkamallia. "Pohjoismaissa on todella yritetty saada isät ottamaan vastuuta kodista ja lapsista. Tulokset eivät ole fantastisia, mutta Ranskassa tässä ollaan täydellisesti epäonnistuttu. Ja kyllä Ranskan pitäisi pidentää äitiysvapaata. Nykyinen 12 viikkoa on liian lyhyt." Vaikka Badinterin teos herätti kiistelyä, hän edustaa hyvin perinteistä ranskalaista käsitystä naiseudesta. Sen ytimessä on ajatus naisesta nimenomaan naisena. Vauvan tarpeita ei pitäisi käyttää naisen valinnanvapauden kutistamiseen, Badinter tiivistää. "Ranskassa on perinteinen arvo, että nainen on ennen kaikkea tärkeä, eikä vain lapsi." Vaikka äitiyden painolasti Ranskassa on Suomea pienempi, ranskattaret kohtaavat paljon muita odotuksia. Nekin voivat ahdistaa. "Ranskassa on ajatus, että pariskunta on tärkeämpi kuin lapsi. Monen naisen syy olla imettämättä on se, että he pelkäävät sen häiritsevän parisuhdetta. Rinta kuuluu enemmän miehelle kuin lapselle." Ranskan historiassa oli pitkä kausi, jolloin lapsista huolehtivat lähinnä imettäjät. "Uskottiin, että sperma saa äidinmaidon happanemaan. Joten imettäminen ja seksi eivät sopineet yhteen. Naiset eivät imettäneet, jotta miehet eivät olisi lähteneet muualle." Lasten lähettäminen kodin ulkopuolelle tuntemattomien huomaan heijastui kuolleisuuteen: 1700-luvulla puolet lapsista kuoli ennen kymmenvuotissyntymäpäiviään. Valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseau käänsi suuntauksen ajatuksella, että ihmisten täytyy palata lähemmäs luontoa ja äitien siis hoitaa poikasiaan. Tämä linja vakiintui porvarilliseksi ihanteeksi. "Vasta 1970-luvulla alkoi uusi feminismi, joka sysäsi vastuuta myös isille. Mutta kehitys katkesi, kun amerikkalainen, sukupuolieroja korostava feminismi yleistyi. Ei ole enää yhtenäistä naisasialiikettä, joka vaatisi tasa-arvoista työnjakoa, vaan on toistensa kanssa erimielisiä naisliikkeitä." Niin, eikö vauvan sijaan pitäisi syyttää epäreilua työnjakoa ja poissa olevia isiä? "Kyllä, minusta kotitöiden epäreilu jakaminen on suurin epätasa-arvon syy. Palkkaerojenkin taustalla on minusta naisten taakka kotona. Saarnaan kotitöiden jakamisesta päivittäin, mutta tämän kirjan näkökulma on eri." Badinterin mukaan nykyinen äitikultti valitettavasti vain lisää miesten poissaoloa. "Eikä tässä suuntauksessa ole kyse miesten salaliitosta." Yksi Badinterin ankaran kritiikin kohteista on amerikkalainen Leche League, joka on maailmanlaajuisesti lobannut imettämisen puolesta ja joka Badinterin mielestä painostaa äitiydelle omistautumiseen. Liike koostuu vain naisista. Muutoin hän syyttää "radikaalia ekologista liikettä". "En tietenkään vastusta ekologisuutta, mutta siinä ei pitäisi uhrata naisten vapautta." Badinterin mukaan ranskattaret ovat tähän mennessä paineista huolimatta onnistuneet vastustamaan täydellisen äidin kulttia ja pysyttelemään "keskinkertaisina äiteinä, joilla on myös muita kunnianhimoja kuin äitiys". "Jos tyytyy keskinkertaisuuteen äitiydessä, on helpompi olla myös kumppani ja nainen." Hänestä se voi olla yksi salaisuus Ranskan korkeaan syntyvyyteen: koska ranskattaret eivät ota äitiydestä järkyttävää painetta, äitiys ei tunnu niin raskaalta. Silloin lapsiluvunkin annetaan kasvaa. Miten filosofi ja kolmen lapsen äiti sitten neuvoisi äitejä ja naisia? "Ehkä tärkeintä on löytää oikea välimatka: äiti ei saa olla liian poissa oleva, mutta ei pidä olla liian läsnä, liian ahdistavakaan", Badinter sanoo. "Mutta on hirveän vaikeaa olla riittävän hyvä äiti. Jos joskus kokee tekevänsä jotain oikein, huomaa myöhemmin olleensa väärässä."

Ekalla synnytys kesti 12 tuntia ja rapiat. Epiduraali eikä istukakaan irronnut ja eppari leikatiin. Tokalla synnytys kesti 6 tuntia ja rapiat. Kohdunkaulan puudutus, istukakin irtosi ja mitään repeämiä ei tullut, ainoastaan pieniä nirhaumia joita ei tarvinnut tikata. Sydänäänet kyllä aiheuttivat huolta ja epämielyttäviä asentoja ja sektiovalmiutta mutta onneksi ei tarvinnut sinne asti mennä

^Mua harmittaa kun kaikki Pipsa Possu vaatteet hävisivät "suomen verkkokaupasta"

Jos jollain on niitä liberokoodeja niin mielelläni vastaan ottaisin. Tarjolla ei ole mitään muuta kuin lämmin ajatus. Se esiliina on aika söpö

Mä olen ymmärtänyt että noin lyhen ajan takia ei tarvitse ilmoittaa maistraattiin ja muutenkin olen ymmärtänyt että maistraatti alkaa kyselemään nimeä jos ei sen 2 kk jälkeen sitä sinne ala kuulumaan Kirkon sivuilta seuraavaa Jos lasta ei ole kahden kuukauden kuluessa kastettu tai kastetilaisuudesta sovittu, niin hänet merkitään ei-kirkkoon kuuluvana yleiseen väestörekisteriin. Eli periaatteessa ok kun olette sopineet tilaisuudesta

^Minulla paineltiin vaikka kävin kanssa istukan käsinirroituksessa. Istukka oli repaleinen joten tämänkin takia paineltiin. Toisessa synnytyksessä istukka irtosi mutta edelleen repaleisena. Mahaa paineltiin ja lisäksi sain jotain tabuja joiden piti myös irroitella jos jotain sinne olisi jäänyt

http://www.vauva.info/foorumi/index.php?showtopic=4658 Tuolla on vähän sivuttu samaa asiaa

Varmistan vielä. Mies on pitänyt sen kolme viikkoa isyysvapaata. Jos minä luovutan hänelle nyt sen 12 pv vanhempainvapaan lopusta mies saa olla sen 24 arkipäivää kotona (siis isyyskuukauden)

Meillä tyttö oli mökkeilemässä mummon ja ukin kanssa kun poika syntyi. Oli sieltä tullessaan hieman kiukunnut/mököttänyt isälleen. Tulivat sitten minua katsomaan ja tyttö aristeli minua ja alkoi itkemään kun näki kanyylin minun kädessä. Katteli isänsä sylistä pikku veljeä ihan mielenkiintoisena mutta ei halunnut koskea tai ottaa syliin. Myöskään minun syliin ei tahtonut. Vierustoverille oli kyllä ihan oma itsensä. Seuraavana päivänä tilanne oli jo parempi ja suostui istumaan jo minun sylissä ja oli ihan normaali ja kotiinlähtö päivänä oli jo todella kiinnostunut pikku veljestään. Mitään mustasukkaisuutta meillä ei ole esiintynyt ja ikäeroa on se 1.9 vuotta

^Samaa mieltä. Meillä ei edes tarjota perhehuoneita niille joilla on jo edellisiä lapsia. Meillä mies oli esikoisen kanssa kotona. Kumminkin se sairaalassa olo aika on niin lyhyt (jos kaikki menee putkeen) kerkiää isä kyllä tulokkaaseen kotonakin tutustua.

^Minusta työpaikka maksaa sen palkan sinun heille toimittaman verokortin mukaan. Näin ainakin minulla oli

^Meillä esikoinen on ollut syksytä lähtien virikelapsena tarhassa 2krt viikkossa. Soitin kelaan ja kyselin, että saanko kodinhoitotukea niiltä päiviltä kun ei ole tarhassa. Noh en saa. Eikä poiskaan otto mitään hyövytä kun pitäisi tytön paikka antaa pois. Ja sit syksyllä alkaa uutta paikaa jonottamaan. Joten tultiin miehen kanssa siihen tulokseen, että tullaan toimeen "pienemmällä" rahamäärällä ja annetaan tytön käydä 2 krt viikossa tarhassa kun se siellä viihtyy todella hyvin. Jos ei ois tarhapaikkaa saisin kodinhoitotukea kummastakin tenavasta. Nyt sit vaan yhdestä

Meillä oli ekassa ensin kätilöopiskelija ta myöhemmin lääkäriopiskelija. Minulle jäi hyvä fiilis varsinkin kun synnytys oli pitkä niin oli seuraa kun kärilö ei koko aikaa kerinnyt huoneessa olla. Toisessa oli hieman huolia ja murheita ja kestokin oli lyhempi niin en kaivannut hommaan hetään ylimääräistä

me ollaan annettu papeille jälkikäteen kuva kastetusta

Noh mä olen se paha äiti sit ja vastaan että kyllä syödään. Pääsääntöisesti viikonloppuisin, mutta nyt esim jouluna tytöllä on suklaakalenteri. Ei meilläkään sitä nyt ihan älyttömästi syödä. Tyyliin pari karkkia per päivä viikonloppuisin. Viikolla meillä harvemmin on karkkia ja jos on niin se syödään sit salassa

Oltiin eilen esikoisen kanssa kirkon jouluaskarteluissa ja ihana oli kun siellä kirkkosalissa odotettiin, että homma alkaa niin sain monta pusu ja halausta tytöltä. Ja ne hetket on ihania kun tyttö pitää kädestä. Nykyään kun se kädestä pitäminen on välillä niin vaikeeta. Myös se kun tyttö tulee halaamaan ja pusuttelee. Kuopuksessa taas ihanaa on vauvan tuoksu ja pehmeä iho ja hiukset. Nuo nyt päällimmäisenä tulee mieleen. Ihania hetkiä on paljonkin

Mistähän voisi saada edellisten vuosien palloja. Tytölle ei tajuttu ostaa ja nyt ois kiva ostaa pojalle, mutta tasapuolisuuden nimissä pitäs sit tytölläkin olla. Tai siis kun ajattelin, että kuhan muuttavat omilleen ois sit mukava muisto...

Mulle taas sanoivat että alle kananmunan kokoiset on ok

Me hommattiin kastepukuun valkoinen body jossa on röyhelö kaulassa. Kastepuvun alla ei sit ollut mitään muuta. Pukuun kuuluu myös tossut, esikoiselle ei muistettu ollenkaan ja kakkosella taisi olla vain toisessa jalassa toinen löytyi myöhemmin lattialta joten ei tietoa millon tippui. Meillä äiti neuloi ja virkkasi kastepuvun ja siinä on vielä pieni vuori joten on aika kuuma ja raskas. Tytöllä kasteen jälkeen oli name it:n mekko ja body sekä h&m sukkahousut. Pojalla oli farkut ja kauluspaita jossa oli trikoohihat

Meillä ainakin Etolassa on myynnissä vaahtomuovipatjoja. Siis jotka leikkaavat sopivaksi. Kelan sivulla on mitat: 43 x 70 x 4 cm, freoniton Tässä vielä mitat itse laatikosta: Vuodelaatikko koko: pituus 70 cm, leveys 43 cm, korkeus 27 cm.

^^ Meillä ainakin on "sääntö" ettei tuttujen synnytyksiä hoideta. Voidaan olla apuna, mutta ei olle itse "pääkätilönä". Mutta luulisin, että tuossa on järki mukana myös eksällä ja siirtää teidät jos mahdollista muulle kätilölle