Elvira

Aktiivijäsen
  • Content count

    230
  • Joined

  • Last visited

About Elvira

  • Rank
    Aktiivi
  1. Tokasta toivoin nopeaa kotiutumista ja vietimme vain yhden yön sairaalassa. Tyttö syntyi siis maanantai-iltana ja tiistai-iltapäivällä lähdettiin. Perjantaina käytiin vielä sairaalalla toisessa lääkärintarkastuksessa.
  2. Ekasta ei tullut ainuttakaan, mutta tästä toisesta niitä tuli muutamia parin päivän aikana. Ehkä synnytystä seuraavana päivänä olivat pahimmillaan ja harmittivat, mutta kyllä burana riitti kipuun.
  3. Tokasta ultrassa rv36 arvioksi 3300-3400 g laskettuna aikana. Myös neuvolassa veikkailtiin pientä vauvaa, ainakin pienempää kuin esikoinen. Syntyi lopulta 40+6 painaen 3670 g.
  4. Toisessa synnytyksessä 1,5v myöhemmin ponnistin kyljeltäni (ekassa jakkaralla) ja vanhaan arpikudokseen tuli pieni vekki joka tikattiin synnytyssalissa. Tikkaaminen oli ilmeisesti vähän hankalaa arpikudoksesta johtuen, mutta paraneminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Ekana päivänä otin vähän särkylääkkeitä, mutta ei niitä ole sittemmin tarvinnut. Stressasin siis uudelleenrepeämistä ihan turhaan!
  5. Meilläkin imetyksen lopettaminen on ollut paljon ajatuksissa jo ensi metreiltä saakka. Aluksi ensimmäiset kaksi kuukautta oli tuskaa, mutta pikku hiljaa imetys muuttui kivuttomaksi lapsen kasvaessa. Koko ajan on kuitenkin ollut halu lopettaa, että saisi rinnat takaisin itselleen. Korviketta ei juurikaan ole annettu, tyttö ei pulloa ole huolinut mutta nyt kyllä jo juo nokkamukista. Täysimetystä siis nelisen kuukautta, sen jälkeen kiinteiden ohella, pumpulle en heru joten se on pois kuvioista. Nyt seitsemän kuukautinen ei haluaisi muuta syödäkään kuin maitoa tissistä. Ruokailujen välillä on aikaa vain kaksi tuntia kun on taas nälkä, yöllä heräillään parin tunnin välein ja tissillä roikuttaisiin joka kerta jos antaisin. Pidettiin jo unikoulu, jossa jätin yösyötöt pois mutta heräilyt jäivät. Jossain välissä yösyötötkin palasivat kun en jaksanut juosta lastenhuoneessa viemässä tuttia vartin välein. Nyt toiveissa olisi että tähänkin taloon saataisiin taas vähän unta jos lopettaisin imetyksen kokonaan. Tyttö on ollut pari kertaa yökylässä mummilla, jossa nukkui lähes tauotta illasta aamuun tarvitsematta ruokaa. Haluaisin jo käyttää normaaleja vaatteita, unohtaa pukluliinojen jokapäiväisen pyykkäämisen, ottaa päänsärkylääkettä tarvittaessa ja nukkua öisin! Toisaalta lapsi on säästynyt tähän saakka flunssilta vaikka itse olen sairastanut, nauttii silminnähden rintamaidostaan ja muutenkin omalla maidolla on etunsa vastikkeeseen verrattuna. Jotenkin kipu tuntuisi oikeutetummalta syyltä lopettaa kuin pieni väsymys, eikö muka uniongelmat "kuulu" jokaiseen lapsiperheeseen? Miksi niitä hyvä äiti -pisteitä pitää yrittää kerätä joka välissä?
  6. Me ostettiin setti bumGenius 4.0 yhdenkoon vaippoja uutena kolme kuukautta sitten ja niiden sisus on kyllä mun mielestä enemmän tahmainen kuin liukas. En oo kuitenkaan osannut huolestua että se pul voisi mennä rikki, kyllä niihin ihan suhteellisen hyvin saa imut sisälle. Oon pessyt jauhe-Erisanilla 40-asteessa bummareiden ohjeiden mukaan ja kerran kuussa valkaisuaineen kanssa. Ei oo vaipat falskannu tai tuntunu kostealta ulkopuolelta. Mutta mulla ei siis ole vertailukohtaa kun noi on ainoat vaipat mitä meillä on...
  7. Me käytiin viikonloppuna KappAhlissa ostamassa muutamia Newbie-lastenvaatteita. Pesin ne heti ja tänään laitoin yhden mekoista päälle. Koko oli 68 (tyttö nyt noin 62cm ja käyttää pääasiassa 62 vaatteita). Joka tapauksessa mekko olikin liian pieni ja meni samantien laatikkoon. Muut ostetut koon 68 vaatteet oli sopivia tai reilujakin. En usko että vaihto onnistuu enää pesun jälkeen eikä se nyt kallis ollut, mutta harmittaa. Erityisiä suosikkeja ovat olleet ne harvat Polarn o Pyretin ja Gantin vaatteet mitkä on meille kulkeutuneet.
  8. Meillä otettiin passikuva 2kk ikäisestä tytöstä Myyrfotossa Myyrmannissa. Soitettiin etukäteen ja lupasivat että onnistuu. Mentiin ilman ajanvarausta ja ammattitaitoinen naiskuvaaja otti kuvat. Istuin itse satulatuolilla ja pidin vauvaa pyllyn alta toisella kädellä ja toisella tuin niskan takaa. Hankaluutena oli lähinnä saada unelias vauva avaamaan silmänsä ja pari kertaa oli muuten hyvä kuva mutta mun sormet näkyivät niskan takaa. Lopulta saatiin onnistunut otos (koko kuvaus kesti noin 10 min). Velottivat kai kolme euroa enemmän kuin normipassikuvasta mutta kyllähän siihen aikaakin meni enemmän ja kuvaaja joutui houkuttelemaan neitiä katsomaan kameraan. Suosittelen!
  9. Me lennettiin Lufthansalla 2,5 kk vauvan kanssa ja etukäteen kun selviteltiin asiaa, tuli ilmi että yhdistelmävaunuista velottavat jonkun summan jos halutaan ne ruumaan. Summa olisi ollut 80-280 euroa! (Puhelinpalvelu oli englanninkielinen enkä tiedä olisiko oikeasti velotettu kentällä jos oltaisiin yhdistelmät otettu mukaan). Päädyttiin kuitenkin ottamaan matkarattaat, joista sai selkänojan vaakatasoon ja Teutonian puolipehmeän kantokopan siihen. Nämä saatiin viedä veloituksetta ja portille asti, josta laittoivat rattaat lennon ajaksi ruumaan. Rattaat säilyivät ehjinä ilman pussia. Kantokoppa saatiin ottaa molempiin suuntiin koneeseen mukaan kun oli tilaa. Vinkkinä muuten, että varattiin istumapaikoiksi online-checkinnissä ikkuna- ja käytäväpaikka, jolloin väliin jäi yksi vapaa. Kun kone ei tullut täyteen, saatiin vauva kantokopassa siihen keskelle. Jos olisi ollut täyttä niin varmaan se keskellä istunut olisi vaihtanut jomman kumman kanssa paikkaa... Nousun ja laskun aikana piti vauvan olla sylissä lisävyöllä kiinni nenä menosuuntaan. En tiedä miten olisin siinä voinut imettää, mutta tutti auttoi hyvin eikä edes kitisty yhtään. Ainut hätkähdys tuli laskeuduttaessa kun tärähdetiin maahan ja kone alkoi jarruttaa mutta pienellä hyssyttelyllä siitäkin selvittiin. Mukaan saatiin hauska lelu ja vessassa oli hyvä taso vaipanvaihtoa varten. Pyllyn pesu pikkualtaassa tosin oli hiukan haastavaa... Näin siis Lufthansalla Helsingistä Saksaan.
  10. Tyttö syntyi keskiviikkona iltapäivästä ja kotiin päästiin lauantaina puoliltapäivin. Jos kovasti oltaisiin haluttu, oltaisiin päästy jo perjantaina kotiin, mutta päätettiin jäädä vielä varmuuden vuoksi yhdeksi yöksi kun sitä suosittelivat.
  11. 15 kg tuli ja 10 lähti parissa viikossa. Loput viisi ei näytäkään sitten irtoavan itsekseen...
  12. KOS

    Kävin synnyttämässä entisen Haikaranpesän puolella ja voin vain kehua. Sain loistavan kätilön joka oli paikalla koko ajan ja osasi hommansa niin ettei paremmin olisi voinut. En myöskään kuullut remonttimeteleitä mistään. Synnytystä koskevista toiveista olin täyttänyt lappusen joita jaettiin tutustumiskäynnillä ja kätilö otti sen heti kun tulimme saliin. Lapsivuodeosastolla olin eri kerroksessa, mutta sielläkin kaikki sujui ihan hyvin. Ainut miinus oli siitä, kun tulin leikkaussalista iltamyöhällä osastolle, ei kukaan oikein kertonut toimintatavoista tai soittokellon käytöstä mitään enkä osannut itsekään kysyä. Vasta huonekaverin esimerkistä sitten uskalsin yöllä soittaa kun tarvitsin apua imetykseen ja muuhun. Toisesta yöstä lähtien sitten saimme paljon toivomamme perhehuoneen. Suurin osa kätilöistä ja lastenhoitajista oli todella mukavia ja ruokaa oli tarjolla niin runsaasti ettei omia eväitä tarvittu lainkaan.
  13. Täälläkin epiduraali auttoi mahtavasti eikä hidastanut synnytystä. Kivut katosi kymmenessä minuutissa, ainut haitta oli sen tuoma lievä horkka joka laittoi suuret lihakset tärisemään ärsyttävästi. Sain myöhemmin kaksi annosta lisää synnytyssalissa joiden voimalla ponnistin vauvan ulos ja leikkurissa vielä hevosen annoksen joka todella vei kaiken lopunkin tunnon. Laittaminen jännitti etukäteen todella paljon, mutta ehkä osaavasta anestesiologista johtuen se ei tuntunut miltään eikä paikallaan pysyminenkään ollut niin vaikeaa kun se kesti vain pienen hetken.
  14. Ei edes puhuttu epparista ja kätilö oli hyvin hämmästynyt kun sain 2. ja 3. asteen repeämät. Synnytys oli kuulema hieno ja sopivalla nopeudella, joten kai se sitten oli vain huonoa tuuria tai jotenkin kudostyypistä johtuvaa. Itse en niiden tapahtumista huomannut. Emättimen 2. asteen ja sulkijalihaksen 3. asteen repeämät tikattiin leikkaussalissa. Toisesta päivästä lähtien pystyin jo istumaan ja Burana ja Panadol pitivät kivut täysin poissa. Söin särkylääkkeitä reilun viikon kunnes en enää tarvinnut. Vessassakäynti sujui hyvin jo heti sairaalassa ja nyt kuukausi synnytyksestä arki on täysin normalisoitunut.
  15. Spontaanisti käynnistyi ja syntyi täsmällisesti 40+0.