Tiitu84

Minun painoa ei ole ikinä kommentoitu mitenkään vaikka hoitojen alkaessa BMI oli 38. Nyt olen saanut oman itseni takia, (kun peilikuva ärsytti) painoa pois hieman ja BMI on tällä hetkellä 34. Ikinä minulta ei ole hoitoa evätty eikä edes vihjailtu siihen suuntaan, että minua ei hoidettaisi, kun olen näin ylipainoinen. Laihdutuksesta ei ole edes juuri puhuttu. Ensimmäisellä kerralla lääkäri mainitsi, että painon pudotus voi auttaa, koska minulla PCO, mutta siihen se jäi. Julkisella puolella olemme hoidoissa.

Nostelen hieman tätä ketjua... Itse en haluaisi olla katkera ja yritän ajatella miten ei ole minulta pois, kun muut vaan tekee lapsia milloin haluaa, mutta epäreilua se on. Jotkut ajattelevat, että olemme yrittäneet, niin "vähän" aikaa, ettei minulla ole vielä mitään syytä katkeroitua, mutta en vain voi ajatuksilleni mitään. Muutama päivä sitten pari serkkuani hehkutti, kuinka he yhdessä suunnittelivat raskaaksi tulon, että lapsista tulee sitten saman ikäiset ja on leikkikaverit...lasketut ajat heillä 3 vk välein Itse tulen surulliseksi siitä, että en välttämättä ikinä tule kokemaan raskaana oloa. En onnea siitä, että raskaustesti näyttää plussaa, en vauvan liikkeitä, en isoa mahaa, en synnytystä, en sitä miten lapsi nostetaan synnytyksen jälkeen rinnalle, en imetystä jne... Minulla se ei ole pelkästään itse vauva, josta olisin katkera kun en sitä saa, vaan kaikki siihen liittyvä mikä ehkä jää kokematta.

Itse jos joskus pääsen synnyttämään niin haluan esittää toiveen, että epparia ei leikattaisi, jos ei olisi ihan pakko. Jakkaralla synnyttämistä haluaisin myös kokeilla, jos vain mahdollista. Toivon myös, että minulle ja miehelleni kerrottaisiin mitä tehdään milloinkin ja tuntemuksiani kuunneltaisiin, eikä vain ajateltaisi, että ensisynnyttäjä ei tiedä mitään. Luotan kyllä kätilöiden ammattitaitoon, mutta haluaisin että minua kohdeltaisiin yksilönä, eikä tehtäisi kaikkea samalla kaavalla miten viidenkymmenen edellisen synnyttäjän kohdalla. Esim. eppari, vaan että kaikki katsottaisiin tapauskohtaisesti.

Minulla myös kummilapsella ja hänen siskolla vietetään synttärit yhdessä, kun päivät on niin lähekkäin. Itse toimin aina niin, että vien hieman "paremman/kalliimman" lahjan kummilapselle ja jotain pientä kivaa esim. hiuspinnejä, pompuloita ym. siskolle. Aina on ollut molemmat lapset tyytyväisiä, eikä mitään ongelmaa ole ollut. Minusta on kiva muistaa molempia ja yleensä myös jouluna vien pienen paketin myös kummilapsen siskolle.

Minulla on ylipainoa usempi kymmenen kiloa ja BMI 38. Lapsettomuushoidoissa ollaan tällä hetkellä ja nyt samalla pitäisi saada painoa vähän pois. Minulla on myös PCO. Jos edes 15 kiloa saisin tiputettua olisin enemmän kun tyytyväinen! Ylipainoa jäisi silti, mutta se painotavoite riittäisi itselle!

Todella kauniita nimiä teidän pikkuisilla

Itse alussa ajattelin, että kerron läheisille ystäville lapsettomuudesta, jotta ei joku koko ajan kyselisi "eikö jo tehdä vauvoja, kun häistä on jo niin ja niin kauan"... no tulos on se, että muutama ystävä, joka on nyt raskaana ei uskalla puhua omasta raskaudestaan enää mitään. Vaikka yritän kysellä miten meni neuvolassa, onko ostellut tavaroita vauvalle, miten on voinut jne. Vastaus on aina yhdellä kahdella sanalla ja sitten vaihtuu puheenaihe. Pitää lypsämällä lypsää tietoa, jos jotain haluaisi asiasta keskustella. Eli ajattelevat varmaan, että loukkaannun, mutta luulisi, että jos otan asian itse puheeksi se olisi viesti, että haluan puhua ja kysellä miten heillä menee. Minulle tuli hieman paha mieli, kun kysyin saada nändä kuvia ultrasta, ystäväni tokaisi vain että ne on niin epäselviä, ettei hän saa niistä oikein itsekään selvää. Joten nyt toivon, etten olisi edes kertonut mitään kenellekään...

Minulla myös painoindeksi 38. Olemme hoidoissa julkisella puolella ja nyt alkanut juuri menopur pistokset. Minulle ei ole sanottu painosta mitään. En ole tajunnut edes kysyä että vaikuttaako painoni, jos joudumme menemään hoidoissa pitemmälle. Tuntuu oudolta ettei lääkäri maininnut mitään... Minusta painosta saa asiallisesti mainita, mutta eiköhän jokainen tiedä jos painoa on liikaa, ei siitä tarvitse mielestäni mitään luentoa pitää. Nyt pitäisi alkaa tarkkailemaan painoa ja yrittää saada sitä pois. Minulla PCO, niin painon pudotus ei olisi huono juttu. Kolme kiloa sain jo pois ennen juhannusta, mutta sitten repsahdin ja kaikki tuli takaisin... Nyt pitäisi taas saada itseään niskasta kiinni ja aloittaa alusta!

Minä olen vähän kahden vaiheilla siitä, että kerronko töissä esimiehelle hoidoista vai en. Todennäköisesti odotan vielä ja seuraan kuinka paljon näitä poissaoloja tulee. Meillä alkaa nyt menopurin pistäminen, eli yksi follikkeli ultra varmaankin kiertoa kohti, vai olenko väärässä? Olemme hoidoissa kunnallisella, joten en aikoihin pysty itse vaikuttamaan. Minulla on vielä töissä se tilanne, että olen määräaikainen ja vakinaistamiseni on koko ajan työn alla, pelkään että minua ei vakinaisteta jos kerron asiasta. Mitä mieltä olette kertomisesta? Jos minut vakinaistetaan muutaman kuukauden sisällä on minulla vielä kuitenkin puolen vuoden koeaika varmaan, joten voi olla että tulen raskaaksi kuitenkin ennen kuin puoli vuotta on kulunut. Olen yrittänyt ajatella niin, että lapsi on paljon tärkeämpi kuin tämä työ, että jos lapsen takia työn menetän niin sitten ei voi mitään. Kuitenkin takaraivossa jyskyttää tieto isosta asuntolainasta, jonka vuoksi tämä työ olisi enemmän kuin tärkeä! Minä en pysty suunnittelemaan milloin lapsen pitäisi saada alkunsa, eikä tiedä saammeko ikinä lapsia, joten voin menettää työpaikan asiasta, jota en välttämättä edes ikinä saa. Olisin kiitollinen kommenteista ja mielipiteistä miten teidän mielestänne pitäisi tehdä, kerronko vai en.

Hei kaikille! Minäkin kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa tänne. Meillä yritystä on ollut nyt huhtikuusta 2010 asti. Eli vuosi ja neljä kuukautta. Miehessä ei ole mitään vikaa, minulla pco ja ylipainoa paljon. Menkkoja ei tule ollenkaan ilman teroluteja. Clomifen on meillä kokeiltu ja niistä ei apua ollut. Follikkeliultrassa ei näkynyt yhtään kasvavaa follia. Kolme kiertoa yritettiin ja sitten annettiin olla. Nyt alan ensi kierrosta pistämään menopuria, toivon että se tuottaisi tulosta. Mieli on itsellä aika maassa ja mies ei aina ymmärrä. Toteaa vain, että älä mieti asiaa, sehän onki tosi helppoa!