mimmoi

Ensin olin sitä mieltä, että on ihan kiva, jos ovat mutta sittemmin mieli on muuttunut. Lapset on kaikki olleet jo syntyessään juuri nimensä näköisiä ja olikin ihan sama mitä olin suunnitellut yhteen sopimisesta

Esikoinen puoli-istuvassa asennossa sängyllä, keskimmäinen jumppapallolla ja sängyllä ja nuorimmainen jakkaralla. Nyt odottamani vauvan ajattelin synnyttää taas jakkaralla, jos vaan kunto kestää.

Mun lapsilla on kaikilla kolme nimeä. Maailmassa on niin paljon ihania nimiä ja niistä oli vaikeaa valita vain kahta saati sitten yhtä!

Ei me koskaan hengailla yhdessä... Mutta olen pitänyt erittäin tärkeänä sitä, että jos meillä on jotakin keskinäistä selvitettävää se tehdään spostitse tai puhelimessa ja niin, että lapset ei ole kuulemassa. Yhtä tärkeänä pidän sitä, että lapset näkee esim. vkl vaihtotilanteissa meidät sovussa yhdessä ja että tietävät, että meidän välillä kaikki on ok, vaikka nyt ei enää toisiamme rakastetakaan.

Meillä etävanhemman kaipuu on selvästi kausittaista. Tulee ja menee eikä olla keksitty mitään millä ennakoida sitä. Puhelu ja jo se, että TIETÄÄ, että VOI SOITTAA koska tahansa on meillä auttanut.

Voi Typerys Itse olen kolmen lapsen yksinhuoltaja ja odotan nyt talvella sattuneen vahingon seurauksena neljättä lastani. Isä ei tule oleman kuvioissa ja olen sinut asian kanssa. En ole kieltänyt osallistumasta, en usko sellaiseen mutta jos ei halua en voi pakottaakaan. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto, koska olen sellaisen kerran joutunut tekemään. Silloin olin nuori, asuin vielä kotona eikä minulla ollut työ- tai edes opiskelupaikkaa. Uskon vakaasti naisen oikeuteen tehdä abortti, jos lapsen pitäminen tuntuu mahdottomalta/liian raskaalta vaihtoehdolta. Silti kehotan harkitsemaan tarkoin. Vaikka kuinka järjellä ajatellen tiedän, että minulla ei ollut vaihtoehtoa ja olen saanut ihania terveitä lapsia myöhemmin niin silti hetkittäin jollakin tasolla kadun valintaani... edelleen. Hyvin vaikeaa selittää. Minulla on valitettavasti ystäväpiirissä naisia jotka ovat kokeneet saman ja ovat nyt jo moninkertaisia äitejä hekin ja kaikilla on suunnilleen samanlaiset fiilikset. Miehen varaan älä laske mitään. Päätös on sinun. haluatko sinä pitää lapsen? Ei ole takeita, että mies lähtisi mutta ei myöskään, että jäisi tai että edes sitä välttämättä myöhemmin haluaisit. Anteeksi, jos kuulostan nyt kovalta tai kylmältä mutta kyse on sinusta ja siitä mitä sinä haluat tehdä. Sinä elät päätöksesi kanssa miehestä riippumatta. Oletko puhunut neuvolassa sekavista tunteistasi? Voimia!

En mä usko, että tää on turha ketju ollenkaan, vaikka ei vielä ookaan ottanut tulta alleen... Meillä ero tuli pari vuotta sitten, kun kaikki kolme lasta oli alle kouluikäsiä ja ei se helppoa ollut eikä aina ole vieläkään, vaikka (muka) sovinnolla ja yhteistuumin eri suuntiin lähdettiinkin......