jenni-e

Jäsen
  • Content count

    11
  • Joined

  • Last visited

About jenni-e

  • Rank
    Aloittelija
  1. Ei polteta kumpikaan eikä olla poltettu. Nuuska on tosin joskus ollu miehen paheena, mutta sekään ei kai enää.
  2. En saanu lahjaa, enkä ees kukkia... Mutta kotona mies teki ensimmäisen viikon aivan kaiken, piti huolen että syön ja juon ja kaikki on hyvin
  3. Omaa aikaa saan siten, että lähen lenkille tai jumppaan, mies jääköön lasten kanssa Tai kun pääsee kauppaan tai saa olla kotona ihan yksin, sitä se on, omaa aikaa, ilman lapsia ja miestä... Se on aika harvinaista herkkua, mutta sitten kun sitä on, niin jovain siitä nauttii
  4. Täällä kans yks uusperheellinen Mulla on 3-vuotias tyttönen, on meiän kans aina, isän luona käy sillon tällön kylässä, mutta hyvin harvakseltaan... Meillä on yhteinen 9kuinen poika Tuleva aviomieheni on ollu kuviossa pari tyttö oli 11kuinen ko alettiin hellustaan.
  5. Kakkosen raskaudessa sf-mitta meni yläkäyrillä ja koko ajan oli huoli päällä, että kuinkahan iso mötkylä on tulossa... Kävin joskus loppuraskaudessa painoarvio-ultrassa, ja siellä näky ihan "normaalin" kokonen vauva, ja paljon lapsivettä. Ja tän lapsiveden takia sitten se sf-mitta oli niin iso. Ja vauva synty käynnistettynä 39+2 mitoin 3665g ja 50cm, ei mikään jättiläinen
  6. LKS

    Kannanpa korteni kekoon ja kerron omat kokemukseni Esikoinen synty helmikuussa -08, ja aivan hyviä kokemuksia jäi sairaalasta ja henkilökunnasta. Tosin sen sain jo tässä vaiheessa huomata, että ei kannata olettaa, että vauvan kokeista ja mittauksista tai mistään tultaisiin näin vain kertomaan, olisi osattava itse kysyä, ja niitähän varmasti osaatkin ensisynnyttäjänä tentata - NOT! Eli kyselkää ja kyselkää! Kuopus synty lokakuussa -10, ja tää on vielä tuoreemmassa muistissa ko esikoinen. Kivunlievitys kannattaa pyytää heti kun sitä tarttee, ja jos et halua esim. ilokaasua niin älä anna kenenkään pakottaa, minut pakotettiin kokeileen sitä vaikken olis halunnu... Mutta sain kyllä nopiasti sitten semmosta kivunlievitystä ko halusinkin. Osastolla ilmeisesti oletettiin, että kun on uudelleensynnyttäjä, ei tarvii neuvoa ollenkaan. Enkä siis saanutkaan neuvoja oikeastaan mihinkään, kaks muuta huoneessa ollutta ensisynnyttäjää kyllä sai ohjeita ja neuvoja ihan koko ajan, en semmosta olis kaivannu. Mutta se, että olis kysytty ees kerran, että onnistuuko, tarviitko apua, miten menee... Ei mitään. Että jos ette halua selvitä kokonaan omillanne, niin pyytäkää apua, sitä ei tyrkytetä, todellakaan! Mutta kaikenkaikkiaan hyvät kokemukset synnäriltä ja osastolta, kätilöt ihania ja mukavia, samoin ko muuki henkilökunta Äitipolista en taas meekään niin vannomaan, sieltä puolelta oon saanu usiammin ko kerran todella tylyä kohtelua. Pitäis kai vain olla hiljaa eikä kysellä tyhmiä...
  7. Olin 23, osa-aikatöissä ja opiskelin. Ja olin yksinhuoltaja.
  8. Vuokralla asutaan, paritalossa. Neliöitä taisi olla 80 tai jotain, 3huonetta... Ens kesänä toivottavasti päästään jo omaan taloon, sitä ootellessa!
  9. Esikoinen on syntyny keskitalvella, helmikuussa, kovimpaan pakkaskauteen. Ja ei se kovin "kätevää" ollu, ei saanu vauvaa ulos päikkäreille ja sisällä nukku tosi huonosti, sitten iänikuiset pukemisongelmat päälle. Kuopus on syntyny loppusyksystä, lokakuussa, ja se oli ainakin siinä mielessä helpompi ajankohta, ettei tarvinnu vaatteita vielä NIIN älytöntä määrää päälle, ja ulkona ei ollu ihan niin kylmää etteikö oltais voitu ulkoilla ja vaunuilla. Vähän niinkun Murielle tuolla ylempänä kirjotteli, hyvin pitkälti samoilla linjoilla
  10. Jee, vihdoin pystyn kirjottaan! Alunperin olin ajatellu, että jopa 4 lasta vois olla sopiva määrä, mutta nyt se tuntuu suorastaan pähkähullulta! Että kyllä minun puolesta meille nämä kaks nuppusta riittävät...