marabello89

Mä en ole ikinä värjännyt kokonaan hiuksia. Ehkä parin vuoden välein, jos on tehnyt hiuksiin mieli jotain piristystä, olen ottanut jotain raitoja, jotka eivät näytä kamalalta kasvaessaan pois. Ja nyt raskausaikana en aio kyllä mitään värejä laittaa. Muutenkin ajattelin vähän vähentää kosmetiikan käyttöä. Hajuveden olen jättänyt pois arkikäytöstä ja ariksin meikkaamista ajattelin koittaa vähentää. Mua vähän hirvittää se määrä kemikaaleja, mille nykyään altistutaan jo ennen syntymääkin, niin koitan kyllä mielelläni hiukan rajoittaa niiden käyttöä siinä, missä voin.

Mä en tässä kierrossa ovista mitenkään tarkemmin bongaillut, mutta jos normipituisesta kierrosta on kyse, niin joku dpo 20-22. Sen aiemmin en uskaltanut testata.

Mä olen aatellut olla (lähes) nollalinjalla. Eli musta voi ihan hyvällä omallatunnolla esim maistaa yhden kulauksen vaikka miehen tai jonkun kaverin lasista, jos haluaa, tai juoda lasillisen jotain 0,5-1% juomaa, mutta sen enempään en lähtisi. Joku pienikin lasillinen viiniä tuntuisi omalle kohdalle ehkä turhalta riskinotolta, vaikken sitä yleisesti tuomitsekaan.

Yrityksen alkuaikoina söin monivitamiinia jossa on foolihappoa tunnollisesti joka päivä. Tän kahden vuoden aikana se on jäänyt vähän vähemmälle, olen ottanut silloin kun olen muistanut, ehkä kerran-pari viikossa. Nyt kun plussasin niin täytyykin käydä ostamassa jotain raskausvitamiinia, jossa sitä olisi enemmän ja alkaa taas syödä sitä säännöllisesti.

Mulla tuli pientä tiputteluvuotoa parina päivänä ennen kun menkkojen olisi pitänyt alkaa, kuten lähes aina, mutta se menikin sitten ohi. Parin päivän päästä tuli vielä yhtenä päivänä hiukan vaaleanpunertavaa vuotoa, mutta sekin meni ohi. Noin muuten oli alavatsassa turvotusta ja tissit kipeät, tosin ne mulla on yleensä ollut ennen menkkojakin. Vaihtelevasti hikoilua ja vilutusta, pientä nuhaa. Testin tein noin viikon päästä siitä kun menkkojen olisi pitänyt alkaa, ja plussa sieltä tuli, lopultakin kahden vuoden jälkeen.

Yritystä oli kaksi vuotta takana, ei enää oikein uskottu mahdollisuuteen että tärppäisi luomusti, ja tutkimuksiin oli ajatus lähteä jossain vaiheessa. Yritys oli jäänyt lähiaikoina aika puolivillaiseksi, mutta tässä kierrossa kyllä hommailtiin ainakin joka toinen päivä ovulaation läheisyydessä. Toisaalta yritystä ei tullut juuri mietittyä, kun ostettiin juuri oma asunto ja alettiin suunnitella sen remonttia, niin olivat ne asiat enemmän mielessä. Ehkä se sit vaikutti että ei ehtinyt stressata. Pientä tiputteluvuotoa tuli niihin aikoihin kun menkkojen olisi pitänyt alkaa, mutta jäi muutaman päivän päästä pois ja kun menkat olivat noin viikon myöhässä, uskalsin tehdä testin. En oikein meinannut uskoa silmiäni kun se näytti plussaa!

Onnea kaikille plussanneille! Meille tuli plussa vihdoinkin kahden vuoden yrittämisen jälkeen ja fiilis on aika epäuskoinen, mutta onnellinen.

Tuli näemmä tuplaviesti.

Täähän on ihan sama tilanne kuin meillä. Kymmenen kuukautta ollaan kans yritetty ja vähän alkaa jo mietityttää onko jossain jotain vikaa. Mäkin toivoisin että se lapsi tulisi ennemmin ennen valmistumista. Loppuvaiheen opinnot kun joustaa ihan eri lailla kuin työelämä ja vastavalmistuneena ehtis sit varmaan olla vähän aikaa töissä ennen seuraavaa lasta.

Me ollaan nyt yritetty kymmenisen kuukautta, ja kyllähän siihen on sisältynyt myös sitä lisääntymisseksiä. Onhan se hiukan vaikuttanut, että spontaanius on vähentynyt, mutta sentään muuhun aikaan kuukaudesta voi harrastaa tai olla harrastamatta silloin kun huvittaa. Aika kärsimättömäksi tässä vaan alkaa tulla sen tärpin kanssa ja hiukan alkaa huolestuttaakin.

Me ollaan molemmat perusterveitä, eli ei ollut siinä suhteessa mitään mietittävää. Suvussakaan ei mitenkään kamalasti ole sairauksia.

Annuli: En kauheasti tykkää, kuulostaa vähän sellaiselta hellittelynimeltä, ei oikealta nimeltä. Mut ei kyllä mikään rumakaan. Ehkä 7. Airi?

Mulla on ollut vauvakuumetta jo ihan teini-iästä asti. Se on näkynyt niin, että olen aina haaveillut omista lapsista ja perhe-elämästä, miettinyt miten haluaisin lapsiani kasvattaa, mitä heidän kanssaan puuhailla jne. Mun tulevaisuudensuunnitelmissa perhe on aina ollut keskeisellä sijalla. Ja olen myös lueskellut vauva- ja lapsiperheaiheisia nettikeskusteluja sun muuta jo kauan ennen, kuin oma lapsi tuli ajankohtaiseksi. Mä oon huomannut itsessäni tämän saman. Siinä vaiheessa kun oltiin tehty ratkaiseva askel ja ehkäisy jätetty, tuntui välillä tosi epävarmalta. Mutta ajan kuluessa olo on yhä varmempi ja varmempi.. Siksi nyt mietinkin, että on toisaalta ihan hyvä ettei ihan heti tärpännyt. Ei tarvitse panikoida enää siinä vaiheessa niin paljon jos ja kun lapsi ilmoittaa tulostaan. Mä allekirjoitan kans tän. Tässä yrittämisen aikana oma varmuus lapsen haluamisesta on vaan kasvanut. Tosin nyt kun yritystä on jo yli puoli vuotta takana, sais jo pikkuhiljaa alkaa tärppäämään...

Mä oon itse juonut säännöllisesti kahvia kaksi kertaa päivässä jo tarha-ikäisestä. Tosin silloin siinä taisi olla enemmän maitoa kuin kahvia. Ihan näin pienenä en haluisi mahdollisten omien lasten juovan säännöllisesti kahvia, mutta en mä sitä minään myrkkynäkään osaa pitää. Kyllä mun mielestä lapsi maistaa saa, ja sitten vähän isompana juoda pieniä määriä säännöllisemminkin. Meidän perheessä iltapäivän kahvihetki oli aina sellainen kiva yhteinen rauhoittumis- ja kuulumistenvaihtohetki, kun äiti oli tullut töistä. Tästä perinteestä haluaisin pitää kiinni, vaikka pienempien osalta mielellään kuitenkin ilman sitä kahvia.

Mäkään en erityisemmin välitä ulkolaisista nimistä ja kirjoitusasuista supisuomalaisella lapsella. Jotenkin en vaan ymmärrä sitä ideaa. Sellaiset, kuin vaikkapa täällä esimerkkeinä olleet Nico ja Lucas kyllä vielä menee, koska niiden lausumisesta ei kuitenkaan ole yleensä epäselvyyttä. Mutta sitä on aika hankala ymmärtää, miksi joku täysin suomalainen pari antaa lapselleen sellaisen nimen, joka kuulostaa suomeksi lausuttuna typerältä tai tulee epäselvyyttä, pitäisikö nimi lausua suomalaisittain vai alkuperäiskielellä. Kuten vaikkapa Matthew tai Brigitte. Pelkkä nimen tavaamaan joutuminen nyt ei lapsellekaan varmaan iso asia ole, mutta jos aina saa selitellä, miten nimi lausutaan, ja kaikki eivät kuitenkaan osaa sitä lausua, niin se on varmaan jo oikeasti aika rasittavaa.

Kyllä pientä kateutta alkaa olla ilmassa nyt, kun ollaan jo puoli vuotta yritetty. Mutta kyllä olen ihan iloinenkin plussanneiden puolesta.

Me ollaan yritetty aktiivisesti alusta asti. Ovista olen seuraillut aamulämmöistä, yhtenä kuukautena olen tikutellutkin, mutta se ei tainnut olla oikein mun juttu. Miehellekin kyllä sanon, koska on otolliset päivät, ja ollaan pyritty niitä hyödyntämään, mutta välillä on jäänyt väliinkin. Raskaustestejä en tee ilman erityistä syytä, yhden olen vasta tehnyt, vaikka yli puoli vuotta on jo yritetty.

Ei kyllä ole mitään järkeä tuossa kotihoidontuen lyhentämisessä. Vaikea uskoa, että siitä kokonaisuudessa olisi paljoakaan taloudellista hyötyä, kun päivähoitomenot kasvaisivat samassa suhteessa. Ja jos päivähoidon järjestäminen on jostain syystä perheelle kovin hankalaa (esim. vuorotyöt, pitkät työmatkat) niin kyllähän se tukee jaksamista ettei siihen ruljanssiin tarvitse lähteä kovin aikaisin, pitkät hoitopäivät kun kerran ainakaan eivät ole lapselle hyväksi, oli päivähoidosta sitten muuten mitä mieltä tahansa. Sitä paitsi, 2-3 vuottahan on tosi yleinen sisarusten ikäero. Kun lapsi täyttää 2 vuotta, aika moni on jo uudelleen raskaana. Pitääkö sitten käydä muutama kuukausi töissä kääntymässä, vai saako jäädä kotiin uuteen äitiyslomaan asti?

Mulla on tuon öljyn popsiminen jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle. Pari kuukautta otin sitä säännöllisesti joka päivä, mutta sittemmin on tullut otettua vain satunnaisesti. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä, kun sitä öljyä nyt joka tapauksessa tuolla jääkaapissa on...

Mustakaan ei ole järkeä odotella vakipaikkaa, jos lapsesta jo haaveilee ja parisuhde on kunnossa. Me ei kyllä odotella valmistumistakaan, molemmat ollaan vielä opiskelijoita. Ollaan totuttu tulemaan toimeen vähällä rahalla, ja eletään aika kulutuskriittisesti, joten vauvan aiheuttamat kustannukset eivät huoleta. Mun ala on sellainen, että sijaisuuksia saa varmasti, vaikka vakipaikkaa joutuukin yleensä odottelemaan useamman vuoden. Miehelläkin näyttää kyllä työnsaanti ihan hyvältä, kun on ollut hyvissä kesähommissa ja hoitanut opintonsa kunnialla.

20,9 ja oon ihan tyytyväinen.

Minä 21 ja mies 23, molemmat suunnilleen opiskelujen puolivälissä.

Ihania masuja täällä!

Mä en usko, että me tullaan vakuutusta ottamaan, jos lapsi saadaan. Ensinnäkin, haluan ihan periaatteellisista syistä luottaa julkiseen terveydenhuoltoon (ja vakavammissa sairauksissahan se julkinen puoli on joka tapauksessa ensisijainen). Toiseksikin, oma äitini on lääkäri, joten hän tulee varmaan hoitamaan kaikki pienemmät vaivat niin ei tarvi niiden takia terveyskeskuksissa jonotella. Ja jos kova tarve tulee, niin kyllä siellä yksityisellä joskus raaskii käydä ilman vakuutustakin.

Lisäisin vielä, että mä en ole "semivanhojen" vanhempien kohdalla niinkään huolissani jaksamisesta. Eri asia, jos ollaan jo reilusti yli neljänkymmenen tai on jotain sairauksia. Kyllä uskon, että useimmat nelikymppiset jaksavat vielä halutessaan ihan hyvin vauvan kanssa ja pysyvät suurinpiirtein terveinä lapsen aikuisuuteen saakka. Se, mitä kuitenkin pitän vanhojen vanhempien huonona puolena, on juuri se mainostettu "vakaa elämäntilanne ja omat menemiset on jo takana". Mun lähipiirissä on ollut omieni lisäksi aika paljon muitakin vanhoja vanhempia, ja mun mielestä monet heistä ovat eläneet liiaksi lastensa kautta. Omallakaan äidilläni ei ole ollut kauheasti omia menoja ja harrastuksia, ja etenkin teini-ikäisenä se oli tosi ahdistavaa. Vanhat vanhemmat usein ovat toivoneet lasta kauan tai joka tapauksessa he ovat tosiaan ehtineet elää oman mielensä mukaan kauan, ja silloin on ehkä liian helppo elää vain lapselle. Se ei kuitenkaan ole lapsellekaan helppoa eikä hyväksi. Samaten monet näistä vanhemmista, jotka kuskaavat lapsiaan jatkuvasti harrastuksesta toiseen, ovat usein keskimääräistä vanhempia. Taloudellinen vakauskin voi olla huono juttu silloin, jos se saa syytämään lapselle kauheat määrät tavaraa, harrastuksia ja elämyksiä. Nämä ovat toki yleistyksiä, ja varmasti monet vanhat vanhemmat onnistuvat välttämään nämä karikot. Nuorilla vanhemmilla on yleensä toisenlaisia karikoita, ja vastaavasti monet onnistuvat välttämään ne.