marabello89

Aktiivijäsen
  • Content count

    1557
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by marabello89

  1. Rv 16 otin mammafarkut käyttöön. Parit omat housut menee myös vielä, ja hameita ja mekkoja on paljon, joita voi käyttää.
  2. Mä oon testaillut muutamia eri alkoholittomia oluita. Ihan ok useimmat, mutta ei kyllä niin hyviä että niitä yhtä enempää viitsisi juoda. Siidereistä Stowford Press, jota saa alkosta, on hyvää. Siinä on 0,5% alkoholia mutta noin pienestä määrästä en itse huolestu. Illanvietoissa oon nykyään yleensä juonut yhden tuollaisen "alkoholijuoman" ja lopun edestä esim. maustettua kivennäisvettä. Limpsasta en erityisemmin välitä, yhden lasin viittii juoda, mutta harvemmin enempää.
  3. Mulla himotti aika pitkään raejuusto ja hapankaali, söin niitä melkein joka päivä välipalaksi. Nyt alkaa toi jo vähän mennä ohi. Satsumat ainakin himottaa täälläkin tällä hetkellä.
  4. Mulla on aivan ihana anoppi, jonka kanssa tullaan hyvin juttuun. Aika monista asioista meillä on samansuuntaisia näkemyksiä ja niistäkin joista ollaan eri mieltä saadaan ihan mielenkiintoisia keskusteluja joskus aikaiseksi. Mun ei tarvii stressata anoppia lainkaan, ja sen seurassa on helppo olla (tässä auttaa sekin, että anoppi on aika sotkuinen henkilö eikä mikään suuri kotitalousihminen muutenkaan ). Myös anopin nykyinen miesystävä on ihan mukava. Mua itse asiassa vähän harmittaa, kun anoppi muutti reilu vuosi sitten työn perässä toiseen kaupunkiin, ja nähdään enää muutaman viikon välein. Miehen sisko on myös mukava. Ei olla läheisiä siten, että vietettäisiin aikaa kahdestaan, mutta porukalla meillä on aina mukavaa. Myös yksi miehen tädeistä, jonka kanssa ollaan aika usein tekemisissä, ja miehen isovanhemmat ovat ihania ja ottaneet mut tosi hyvin perheeseen mukaan. Isovanhempia mulla ei enää itselläni ole, joten siksikin tämä tuntuu tärkeältä. Appiukko on mua kohtaan ollut aina mukava, mutta mies ei häntä erityisesti arvosta koska hän ei aikanaan eron jälkeen pitänyt kovin paljon yhteyttä lapsiinsa. Appiukko on ihan mukava seuramies, mutta hänessä on vähän koomisia ja raivostuttavia piirteitä. Ei nähdä yleensä kuin muutaman kerran vuodessa. Appiukon puolelta on myös muutamia mukavia sukulaisia, esim. serkku jonka kanssa mies on tosi läheinen.
  5. Mä oon jatkanut tähän mennessä (14+5) kuten ennenkin. Käyn itämaisessa tanssissa ja kuntohopissa kerran viikossa ja kuljen päivittäin pyörällä. Noita varmaan pystyy harrastamaan vaikka loppuun asti, jos olo pysyy hyvänä, toivotaan että pysyy. Talvipyöräilyn kanssa tosin täytyy varmaan olla tavallista varovaisempi ettei vaan kaadu. En sitä haluaisi kuitenkaan kokonaan jättää, kun busseja täällä kulkee korkeintaan kerran tunnissa. Uimisen suhteen olen ajatellut vähän aktivoitua, yleensä olen käynyt kerran kuussa jos sitäkään mutta viimeksi pari viikkoa sitten tuntui kyllä tosi hyvältä käydä uimassa.
  6. Mäkin olen ollut huomaavinani aika paljon tällaista, ja itsekin kuulutaan niihin parikymppisiin, joilla raskautuminen vei 2 vuotta. Eihän mulla tästä mitään tieteellisiä faktoja ole, mutta mua mietityttää kyllä aika paljon kemikaalit, jotka joidenkin tutkimusten mukaan vaikuttavat etenkin miesten siittiöiden laatuun...
  7. Yks päivä alkoi tehdä ihan hirveesti mieli mannapuuroa. En muista koska oon sitä viimeks syöny, enkä ainakaan ite oo koskaan ostanut. No tänään sit ostin. Sen sijaan mikään makea suolaisen ruuan seassa ei nappaa yhtään. Ja erityisesti kanelin ja neilikan tuoksu ällöttää. Eilen ku oltiin äidin tykönä syömässä lihapataa ei oikeen ollut ruokahalua, kun samaan aikaan oli ällön kanelinhajuinen omenapaistos uunissa. Sit kuitenkin pystyin sitä omenapaistosta syömään jälkkäriksi ja maistui ihan ok. Outoa.
  8. 1. Sinulle fyysinen läheisyys on kaikkein tärkeintä.42.1% 2. Sinä arvostat arjen jakamista.26.3% 3. Sinulle on tärkeää olla kumppanisi paras ystävä.21.1% 4. Sinä haluat olla nainen, joka nostetaan aika ajoin arjen yläpuolelle.10.5% 5. Sinä haluat kuulla kauniita sanoja kumppanisi sanomana.5.3% Eipä yllättänyt. Mulle läheisyys, kosketus ja seksi on tosi tärkeitä, samoin arjen jakaminen ja yhteiset keskustelut yms. Sen sijaan yllätykset ja sanallinen kehuminen on ihan jees, mutta en niitä mitenkään erityisesti kaipaa. Me ollaan molemmat varmaan muutaman kerran kuuden vuoden aikana sanottu rakastavamme toisiamme. Mitä sitä koko ajan hokemaan, kun sen muutenkin tietää.
  9. Tässä nyt joitain mietteitä, saa nähdä miten toteutuu. -Lapsen pitää jo mahdollisimman pienestä pitäen oppia välillä itse viihdyttämään itseään, ilman tv:tä tai tietokonetta. Tämä on myös lapsen etu, että oppii käyttämään omia aivojaan ja omaa mielikuvitustaan, ja samoin vanhemmat saavat hengähdysaikaa. Ja pientä tylsyyttäkin pitää pikkuhiljaa opetella sietämään. Vastapainoksi on sitten paljon sellaisiakin hetkiä, kun keskitytään aidosti lapsen kanssa touhuiluun. -En aio omia lasta kokonaan itselleni. Myös isän pitää saada välillä viettää aikaa lapsen kanssa kahdestaan alusta lähtien, ilman että olen aina siinä päsmäröimässä. Jos imetys sujuu hyvin, niin kyllä sitä pulloakin uskaltaa kokeilla antaa, että tämä mahdollistuu paremmin. Jos isovanhemmat mielellään hoitavat välillä lasta, niin siitä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. -Kotityöt pyritään alusta lähtien tekemään suurimmaksi osaksi lapsen hereilläoloaikana. Jos pikkuinen kaipaa juuri sillä hetkellä viihdytystä, niin sitten otetaan mukaan siihen puuhaan. Myös lapsi osallistuu kotitöihin omalle ikätasolleen sopivasti mahdollisimman pienestä pitäen, ja kotitöihin koitetaan suhtautua hauskasti ja innostavasti. -Sitten kun lapsi oppii kävelemään, häntä kannustetaan kävelemään mahdollisimman paljon. Jos lapsi haluaa kävellä, häntä ei laiteta rattaisiin, ellei oikeasti ole kiire. Muutenkin kaikenlaiseen liikunnallisuuteen kannustetaan ja yritetään olla varoittelematta ja älättelemättä turhia. Ei myöskään kauhistella liikaa bakteereita, mullan syöminen ja lattioiden nuoleminen pienissä määrin on vaan terveellistä. -Valmiiksi pureskeltuja leluja ostetaan mahdollisimman vähän. Mielummin kannustetaan käyttämään omaa mielikuvitusta leikeissä. Meillä saa tehdä lakanoista majoja ja käyttää kattiloita rumpuharjoituksiin. Tähän liittyy myös se, että opetellaan pitämään tavaroista huolta ja korjaamaan omat jäljet. -Säännölliset ruoka-ajat, ei ylimääräisiä välipaloja, kohtuullinen herkuttelu, kaikkea pitää maistaa mutta inhokkeja ei ole pakko syödä. Kylässä ja isovanhemmilla tms. saa hiukan poiketa, kunhan ei överiksi mene. Ruokaa ei tuputeta, vaan luotetaan, että lapsi kyllä syö jos on nälkä.
  10. No jaa, toisaalta, myönnän että siinä on ehkä pieni ristiriita, mutta enpä usko että kukaan kuitenkaan varsinaisesti parempaa hoitoa saa vaikka olisi minkälaiset suhteet. Ja nimenomaan tarkoitin sitä, että vaikkei mulla mitään suhteita olisikaan niin en kyllä kovin mielelläni olisi ottamassa vakuutusta. Vaikka kyllähän se sitä päätöksentekoa helpottaa, kun tietää, että monet pikkuasiat saa hoidatettua näppärästi omalla äidillä. Mutta eipä siinäkään toisaalta tule mitään yksityisiä lääkärifirmoja tuettua.
  11. Me ei ajateltu ottaa vakuutusta monesta syystä. Ollaan molemmat perusterveitä, eikä lähisuvussa ole allergioita tai muuta vastaavaa. Mun äiti on lääkäri, joten hän pystyy hoitamaan perusjutut eikä niiden takia tarvitse terkkarissa jonottaa (ja hänen lääkäritutuilleen pääsee todennäköisesti tarvittaessa nopeammin ja halvemmin, kun itsekin monia heistä tunnen). Lisäksi mulla myös ideologiset syyt, uskon julkiseen terveydenhuoltoon enkä halua olla tukemassa kehitystä, jossa hyvää terveydenhuoltoa saa vain rahalla.
  12. Eiköhän se ole ihan ihmisestä kiinni, koska kokee olevansa valmis. Ja aina tilanne ei jostain syystä mahdollista lasten hankkimista silloin, kun se oikeimmalta tuntuisi. Itse olen aina tiennyt haluavani lapsia nuorena, ja mieskin onneksi ajattelee samoin. Mua ei juurikaan kiinnosta hienon uran tekeminen, vaan koen enemmän olevani perhekeskeinen ihminen, ja tällä hetkellä ajattelen, että lapsia olisi kiva saada 3-4 eikä kuitenkaan ihan peräjälkeen. Olin 21 kun alettiin yrittää lasta, mutta kaksi vuotta siinä meni ennen plussaa. Jos tässä nyt loppuun asti sujuu kaikki hyvin, niin olen 24 kun lapsi syntyy. Ihan hyvä ikä mulle, eikä tuota pitkää yritysaikaa enää osaa niin harmitella jos vaan tästä vauva oikeasti saadaan. Mutta en koe olevani sen valmiimpi kuin pari vuotta sitten. Nyt tosin ehdin valmistua ennen äitiyslomaa ja olla ehkä pari kuukautta töissäkin. Omat toiveet on mulla aika lailla ristiriidassa sen kanssa, millainen oma lapsuuteni oli. Olen ainoa lapsi, ja mun äiti oli 40-vuotias kun synnyin. Oltiin alusta asti kahdestaan. Tuossa oli sekä hyviä että huonoja puolia, mutta välillä kyllä toivoin, että äiti olisi ollut nuorempi ja erityisesti toivoin sisaruksia. Olen jo kauan tiennyt, että itse haluan tehdä asiat eri tavalla. Nykyisin yhtenä hyvänä puolena tilanteessa on tietysti se, että äiti jäi just keväällä eläkkeelle ja varmaan oikein mielellään auttaa välillä lastenhoidossa.
  13. Tein kolme testiä. Ekan, kun menkat olivat viikon myöhässä. Olin tuskin uskoa silmiäni pitkän yrityksen jälkeen, ja kävin saman tien hakemassa kahden testin pakkauksen, joista toisen tein heti samana päivänä ja toisen muistaakseni joskus viikon päästä.
  14. Mulla alkoi hyvin lievä pahoinvointi rv 6 tienoilla. Lähinnä vaan sit tulee etova olo jos ehtii tulla kova nälkä, mutta menee kyllä syömällä ohi. Ja kerran tullut hampaita harjatessa.
  15. Ei kumpikkan polteta, paitsi mies joskus harvoin piippua, ehkä kerran-pari kuussa.
  16. Mulle taas sanottiin, että sitä pissatestiä varten pitää olla 4h käymättä pissalla. Ja mulla kun oli klo 9 aamulla aika, niin heräsin vartavasten yöllä käymään vessassa, ettei tarvi aamua kärvistellä vessahädän kanssa. Mahtaakohan olla vastaisuudessa noin tarkkaa, jos kerran muuallakaan ei ole...
  17. Mulla on myös jo suunnitelmissa tehdä vaikka mitä tulevalle vauvalle. Hahtuvaiset villavaippahousut ehdin jo aloittaakin, mutta yritän säästellä suurinta ompelu- ja kutomisvimmaa vähän turvallisemmille viikoille. Mutta sitten pari myssyä vois ainakin tehdä, jotain sukkia ja lapasia, ehkä talveksi villahaalarin... Ja aattelin myös ommella kestoja itse.
  18. Ostettiin just 50-luvun rivitalokolmio, neliöitä 68 sekä kellarissa sauna- ja askartelutilaa, jota ei ole laskettu virallisiin neliöihin. Kaikki pinnat täytyy laittaa, eli seuraavat kuukaudet menee pitkälti remontoidessa.
  19. Mulla oli eka käynti jo 6+4. Mies oli kans mukana. Otettiin pissa- ja verinäyte, verenpaine ja hemoglobiini, käytiin läpi esitietolomaketta ja keskusteltiin muuten mm. ruuasta ja liikunnasta, alkoholinkäytöstä ja tulevista ultrista. Saatiin mukaan iso kasa lappuja. Kesti vajaa 1,5h ja terkkari vaikutti mukavalta.
  20. Anopin 50-vuotisjuhlilla oli just loppunut alkoholittomat alkumaljat silloin kun menin hakemaan. En halunnut herättää huomiota kyselemällä niiden perään, ni otin sit alkoholillisen ja mies joi sen. Vaihdettiin päittäin siinä kohtaa kun mies oli saanut omansa juotua.
  21. Mä plussasin kun menkat oli noin viikon myöhässä. Aiemmin en uskaltanut testata.
  22. Tähän mennessä olen käyttänyt kypärää suht usein, mutten läheskään aina. Esim kesähelteillä se on tupannut jäädä kotiin hiostamasta tai jos se on ollut kampauksen tiellä, sun muista huonoista syistä. Talvella olen aina käyttänyt. Mies on käyttänyt välillä, mutta vielä huonommin kuin minä. Nyt kun olen raskaana, aion kyllä muuttua tarkemmaksi kypärän suhteen ja alkaa aina käyttämään ja lapsen synnyttyä tietysti myös. Se on musta tosi typerän näköistä, kun kaupungilla näkee jatkuvasti ihmisiä pyöräilemässä lasten kanssa niin, että lapsilla kyllä on kypärä mutta iakuisilla ei. Mistäköhän ne lapset sen oppii, että kypärän käyttö on noloa ja lapsellista? Mies on tästä samaa mieltä, eli eiköhän sekin taas ala käyttää kypärää säännöllisemmin.
  23. Otin testistä kuvan muistoksi. Kyllä se testikin itse asiassa tuossa pöydänreunalla vielä pyörii, mutta tuskin sitä kuitenkaan pitempään säilytän. Toisenkin testin tein varmistukseksi, mutta sen heitin suoraan roskiin.
  24. Mä olen lueskellut Vauva-lehteä aina välillä kirjastossa yritysaikana, ja olen kyllä tykännyt siitä. Tuskin sitä silti nytkään aion tilata, vaan lueskelen edelleen kirjastossa.