marabello89

Aktiivijäsen
  • Content count

    1557
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by marabello89

  1. Lisäisin vielä, että mä en ole "semivanhojen" vanhempien kohdalla niinkään huolissani jaksamisesta. Eri asia, jos ollaan jo reilusti yli neljänkymmenen tai on jotain sairauksia. Kyllä uskon, että useimmat nelikymppiset jaksavat vielä halutessaan ihan hyvin vauvan kanssa ja pysyvät suurinpiirtein terveinä lapsen aikuisuuteen saakka. Se, mitä kuitenkin pitän vanhojen vanhempien huonona puolena, on juuri se mainostettu "vakaa elämäntilanne ja omat menemiset on jo takana". Mun lähipiirissä on ollut omieni lisäksi aika paljon muitakin vanhoja vanhempia, ja mun mielestä monet heistä ovat eläneet liiaksi lastensa kautta. Omallakaan äidilläni ei ole ollut kauheasti omia menoja ja harrastuksia, ja etenkin teini-ikäisenä se oli tosi ahdistavaa. Vanhat vanhemmat usein ovat toivoneet lasta kauan tai joka tapauksessa he ovat tosiaan ehtineet elää oman mielensä mukaan kauan, ja silloin on ehkä liian helppo elää vain lapselle. Se ei kuitenkaan ole lapsellekaan helppoa eikä hyväksi. Samaten monet näistä vanhemmista, jotka kuskaavat lapsiaan jatkuvasti harrastuksesta toiseen, ovat usein keskimääräistä vanhempia. Taloudellinen vakauskin voi olla huono juttu silloin, jos se saa syytämään lapselle kauheat määrät tavaraa, harrastuksia ja elämyksiä. Nämä ovat toki yleistyksiä, ja varmasti monet vanhat vanhemmat onnistuvat välttämään nämä karikot. Nuorilla vanhemmilla on yleensä toisenlaisia karikoita, ja vastaavasti monet onnistuvat välttämään ne.
  2. Itse olen ainoa lapsi, äitini oli syntyessäni 40-vuotias ja isä, joka ei tosin ole juurikaan ollut kuviossa mukana, oli lähempänä viittäkymmentä. Itse koen jossain määrin kärsineeni tilanteesta, sekä iästä että ainoana lapsena olemisesta, ja mulle onkin aina ollut selvää, että haluan lapsia nuorena ja useamman. On kuitenkin enemmän persoonallisuuksista kuin iästä kiinni, mitkä asiat perheessä jäävät lasten mieliin negatiivisina, ja siksi jossain toisessa perheessä iästä ei ole mitään haittaa, ja onkin hankala sanoa mitään yleispätevää tilanteesta. Kaiken ikäisissä vanhemmissa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa. Oma kokemukseni asiasta vaikuttaa kuitenkin siihen, että pidän yli 35-vuotiaita hiukan vanhoina ainakin ensimmäisen lapsen vanhemmiksi, ja toivon että itse olisin siihen mennessä jo lapseni tehnyt. Kun sitten mennään johonkin lähemmäs viittäkymppiä, silloin pitää mielestäni jo oikeasti punnita terveyttään ja jaksamistaan, jos vielä meinaa hankkia lapsia.
  3. En ole ostellut mitään, sen verran olen taikauskoinen. Kirppareilla olen kyllä hypistellyt kaikkia kivoja vauvanvaatteita mutta vasta sitten ostan kun on pulla uunissa enkä sillonkaan ehkä ihan heti uskalla. Yhdet villavaippahousut olen kyllä jo kutonut, kun oli vaan pakko.
  4. Foolihappoa aloin syömään hiljattain. Jonkin verran olen lueskellut vauvalehtiä ja lapsenhoitokirjoja. Ruokavalio ja liikuntatottumukset ovat muutenkin aika hyvällä tolalla, mutta sitten toivottavasti raskauduttuani koitan jättää herkkuja vähän vähemmälle. Alkoholinkäyttöä en meinaa jättää ennen plussaa, mutta vältän runsaampaa juomista, jota tosin muutenkin olen harrastanut aika harvoin.
  5. Me ollaan puheltu, että 3-4 lasta voisi olla kiva määrä. Ollaan lapsirakkaita ja halutaan perheeseen vilinää, ja itselläni on hiukan huonoja kokemuksia ainoana lapsena olemisesta. Mutta aikahan sen näyttää, mitä sitten lopulta tahtoo, kun vielä ei ole ensimmäistäkään.
  6. Meillä on alusta asti ollut aika samansuuntaiset ajatukset lasten haluamisesta, ja oltiin molemmat sitä mieltä että nyt on hyvä aika. Mies on myös kiinnostunut lapsiin liittyvistä asioista ja keskustellaan niistä paljon yhdessä, mutta en nyt tiedä poteeko hän varsinaista vauvakuumetta. Naureskelee hyväntahtoisesti kun luen lastenhoito-oppaita ym.
  7. Meillä olis vielä kuukauden verran odottelua. Alkuvuodesta alettiin puhua, että näihin aikoihin voisi yritys alkaa. Tämä ajankohta siksi, että saisin vielä ensi lukuvuoden pulkkaan ennen vauvan syntymää.
  8. Yritys alkaa ensi kuussa, ollaan oltu nelisen vuotta yhdessä ja reilu puoli vuotta naimisissa.
  9. Mulla on kierto yleensä 27-29 päivää, ja siinä 14 päivän tienoilla ovulaatio useimmiten on.
  10. Lähimmille ystäville ajateltiin kertoa, ja voi olla, että miehen äidille kerrotaan myös.
  11. Meillä yritys alkaa vasta ensi kuussa, mutta olen miettinyt, että ovulaation jälkeisenä aikana joisin vain maltillisesti ja sitten en yhtään, jos menkat ovat päivänkään myöhässä. Halutessaan voi sitten menkkojen aikana tai juuri niiden jälkeen ottaa vähän enemmän. Ihan näin varovainen ei välttämättä tarvisi olla, kun istukka kait alkaa toimia vasta siinä vaiheessa kun yleensä tietää olevansa raskaana, mutta ei pienestä varovaisuudesta haittaa ole. Normaalisti ehkä pari kertaa kuussa tulee otettua enemmän kuin se yksi-kaksi annosta ja harvoin mitään kamalaa känniä, mutta ei mua yleensä muutenkaan haittaa, jos joutuu vaikka jossain juhlissa rajoittamaan syystä tai toisesta, niin tuskin se nytkään haittaa.
  12. Mä oon 21 ja mies 23, ja esikoisen yritys olisi tarkoitus aloittaa ensi kuussa.
  13. Täällä myös yksi opiskelijapari, ja tarkoitus olisi aloittaa yritys ensi kuussa. Ollaan 21 ja 23-vuotiaita, mulla 2-3 vuotta yliopisto-opintoja jäljellä ja miehellä 2 vuotta AMK-opintoja. Yhdessä ollaan oltu neljä vuotta ja naimisissa talvesta asti. Ollaan aina oltu sitä mieltä, että halutaan aloittaa lapsenteko nuorena ja vauvakuumettakin on ollut jo pitkään. Meidän mielestä nyt on sekä tunteella että järjellä ajateltuna hyvä aika vauvalle. Musta ei ole järkevää odottaa siihen saakka, että on ura ja omakotitalo, jos haaveilee lapsesta tosissaan jo aiemmin. Ei lapsen tarvitse syntyä "valmiiseen" maailmaan, kyllä se lapsi paikkansa hakee jos vain vanhemmat ovat valmiita sen antamaan. Ja sittenpähän perhe-elämä on jo tuttu juttu siinä vaiheessa, kun työelämässä on vielä kaikki uutta, ja mun alalla (luokanopettaja) omista lapsista on tavallaan myös hyötyä. Taloudellisesti en uskoisi meillä olevan hätää. Pieni vauva ei vielä loppuviimeksi tarvitse paljoa tilaa ja tavaraa, ja meille kriittinen kuluttaminen, käytetyn suosiminen ja vähällä toimeen tuleminen ovat muutenkin luontaisia asioita. Tähänastisen opiskeluajan olemme selvinneet hyvin ilman lainaa ja tekemättä töitä muulloin kuin kesällä, joten liikkumavaraa on hiukan. Ja siinä vaiheessa kun minä palaan äitiyslomalta (jos nyt onnistutaan lapsi saamaan, toivottavasti!), mies on jo ehtinyt valmistua.