Zintti

Jäsen
  • Content count

    15
  • Joined

  • Last visited

About Zintti

  • Rank
    Aloittelija
  1. Meidän vauva on 6kk ja nukkuu aika levottomasti eikä osaa nukahtaa itse. Olen aina nukuttanut vauvan tissille - sitä saa mitä tilaa. Illat ovat menneet kyljellään vauvaa syöttäessä, kunnes hän on nukahtanut, ja yöllä olen antanut jokaiseen itkuun tissiä. Reilu viikko sitten päätin, että nyt saa riittää, en jaksa olla enää ihmistuttina. Herätyksiä rupesi tuolloin olemaan pahimmillaan 6/yö. Eli läheskään kaikissa heräämisissä ei ole enää nälästä kyse, vaan vauva havahtuu hereille eikä osaa enää nukahtaa uudestaan. Oikeaa tuttia vauva ei ole suostunut ottamaan missään vaiheessa. Aloitimme siis viikko sitten unikoulun, kuitenkin siten, että vauva saa syödä yöllä, jos tassuttelulla ei saada häntä rauhoittumaan ja takaisin uneen. Kiinteät aloitimme n. kuukausi sitten ja 1-2 yösyöttöä on minusta vielä ok, kun syödään vasta 2 ateriaa päivässä (lounas ja iltapuuro) eivätkä annoskoot ole vielä kovin suuria. Haluan vain eroon siitä turhasta tissuttelusta ja toivoisin, että vauva oppisi nukahtamaan itse. Onkohan tällainen yhtälö mahdollinen toteuttaa? Ja pitäisikö hänet syöttää yöllä sylissä ja sen jälkeen oikeaoppisesti tassutella uneen eikä imettää kyljellään maaten, jolloin hän puoliksi nukahtaa tissille? Sylisyötön jälkeen tassuttelusta seuraa lähes aina kova poru, esim. viime yönä syötin kahdesti ja sen jälkeen tassuttelimme ja sylittelimme itkevää vauvaa kummallakin kerralla n. 45 minuuttia. Kyljellään syöttämällä olisin saanut vauvan nukahtamaan paljon helpommin, mutta oppiiko hän sillä tavalla mitään tästä unikouluyritelmästä?? Olen käyttänyt Pantleyn irrotusmenetelmää nyt muutaman viikon, mutta enpä tiedä, onko sillä ollut hirveästi vaikutusta, kun saan irrotettua otteen yleensä vasta ihan uneen vaipumisen rajamailla. Muuten ei olisi kiire unikouluttaa, mutta kun omat hermoni alkavat olla jo koetuksella. En vain jaksa sitä yöllistä tissin huvikseen lussutusta! Nälkäisen vauvan imettäminen on minusta jopa mukavaa, mutta tuttina oleminen tuntuu minusta inhottavalta. En pysty itse nukkumaan samaan aikaan enkä todellakaan jaksa loputtomasti noita yöheräämisiä. Saiko tästä mitään selkoa... Auttakaa tai antakaa edes vertaistukea
  2. Meidän vauveli on nyt puolivuotias ja olisi ihan kiva harrastaa jotain hänen kanssaan. Ongelmana vain on se, että vauva nukkuu parhaat päiväunensa aamupäivällä ja suunnilleen kaikki harrastusryhmät täällä pääkaupungissa näyttävät kokoontuvan samaten aamupäivällä...
  3. Jos vain mitenkään jaksat, kannattaisi riidan uhallakin ottaa asia mehesi kanssa puheeksi, jotta asia ei jää ilmaan roikkumaan ja tulehduta välejänne. Koettakaa pitää keskustelukanavat auki! Kirjeen kirjoittaminen voisi tosiaan olla hyvä tapa käydä aiheeseen käsiksi. Olisiko sinun mahdollista varata aikaa yksityiselle psykologille, jotta pääsisit purkamaan tuntojasi? Ammattilaisen keskusteluapua olisi nyt tosi tärkeä saada jotain kautta, jotta et jää yksin pelon ja ahdistuksen kanssa. Voimia sinulle!
  4. Aloin toissapäivänä antaa pariviikkoiselle vauvallemme Minisun drops -d-vitamiinitippoja (D3). Vatsavaivat pamahtivat saman tien päälle ja pulautuksiakin on tullut nyt useammin ja runsaampina. Olen nostanut annostusta tipalla per päivä, eli tänään annoin kolme tippaa. Nyt kuitenkin mietityttää, pitäisikö mennä takaisin esim. yhteen tippaan per päivä, vaihtaa merkkiä lennosta vai pitää taukoa koko tipoista. Voiko vauvan maha tottua tippoihin vai kannattaisikohan vaihtaa merkkiä saman tien? Edit. Pidettiin päivä taukoa tipoista ja sen jälkeen vaihdettiin Jekovitiin, joka tuntuisi sopivan paremmin. Nyt ollaan menossa neljässä tipassa, olen nostanut annostusta parin päivän välein. Vauvalla on kyllä edelleen jonkin verran vatsanväänteitä, mutta osaa jo paremmin piereskellä ilmat pois...
  5. Meikkaan kuten ennenkin. Kuulostaa ehkä turhamaiselta, mutta mulla vaan on niin kirjava iho ja tummat silmänaluset, etten halua lähteä esim. kaupungille ilman meikkiä. Mieluummin olisin meikkaamatta - muulloinkin kuin raskausaikana - mutta minkäs teet, kun näytän kuin haudasta nousseelta ilman ehostusta Uskon kyllä, että meikit ovat kärpäsen kakka kaikkien niiden kemikaalien ja saasteiden joukossa, joille altistumme päivittäin, joten en ole jaksanut meikkaamisesta kovin paljon huolta kantaa. Hiuksiin olen ottanut nyt raskausaikana vain raitoja. Käytän pääasiassa hajusteettomia ja mahdollisimman vähän ainesosia sisältäviä voiteita ym. ihonhoitotuotteita.
  6. Duudelin teksti olisi voinut tulla omalta näppikseltäni. En ole yhtään lapsi-ihminen enkä edes ymmärrä, miksi kaikista vauvoista ja lapsista pitäisi tykätä. Omastani tykkään kyllä jo nyt, koska meidän vauva on tietenkin parempi kuin kaikkien muiden Laskettu aika on noin kuukauden päästä. Raskaus oli suunniteltu ja olen vauvasta todella kiitollinen. Vauvan odottaminen ja muutoksiin totuttelu eivät kuitenkaan ole olleet mitenkään helppoa ja autuasta aikaa. Tunteet uutta elämäntilannetta kohtaan heittelevät laidasta laitaan ja välillä vaivun syvimpään alhoon ja tekisi mieli peruuttaa koko juttu. Omasta vapaudesta luopuminen ottaa päähän. Ja pelkään, että hyvin toimiva parisuhde muuttuu pelkäksi kakkavaipan vaihtamiseksi. Ja ketuttaa, etten kohta saa enää nukkua öitäni rauhassa. Olen todennut, että parempi antaa näiden negatiivistenkin fiilisten tulla kuin yrittää työntää ne jonnekin syvälle takaraivoon. Olen pystynyt juttelemaan näistä miehen kanssa ja se on auttanut tosi paljon. Hän onneksi jaksaa vakuutella, etten ole mikään hirviö, vaikken koko ajan jaksakaan iloita lapsen tulosta. Ja kun saa vähän näitä ikäviä tuntojaan purettua, voi taas varovasti ajatella, että vauvan tulo on oikeastaan myös aika mahtava juttu... Olen jo varautunut siihen, että kun vauva on tullut maailmaan, saatan tarvita neuvolapsykologin apua kaikenlaisten tunteiden käsittelyssä. Senkin ääneen toteaminen on keventänyt mieltä paljon.
  7. Huoh... Nyt mä rupesin hillittömästi itkemään, kun kuuntelin Youtubesta Tao Taon, sen vanhan piirretyn, tunnusmusiikkia...
  8. Viime päivinä itku on ruvennut tulemaan ihan ilman syytä. Muutenkin mieli meinaa olla matalalla, vaikka olen tähän saakka ollut poikkeuksellisen hyväntuulinen. Välillä tulee sellainen kokonaisvaltaisesti kurja olo, että on pakko antaa itkun tulla. Ja sitten itkettää vielä enemmän, kun ajattelen sitä omaa vollottamistani. Tai jos alan ihmetellä mieheni kuullen ääneen sitä, miten mua voikin itkettää koko ajan, niin taas alkaa alaleuka väpättää...
  9. Kaikilla muilla nälkä tuntuu helpottaneen alkuraskauden jälkeen, mutta mulla kehitys on ollut täysin päinvastaista. Alkuraskaudessa en saanut syötyä kunnolla jatkuvan pahoinvoinnin takia, mutta kun pahoinvointi väistyi, olen ottanut menetettyjä kaloreita takaisin kaksin käsin. Nälkä on loputon! Kävin juuri lounaalla ja aloin heti työpöytäni ääreen päästyäni miettiä, mitä voisin seuraavaksi syödä... Tein nyt päätöksen, että koetan olla syömättä tuntiin mitään Makeanhimokin on ihan hirveä, en ole varmaan koko elämäni aikana syönyt niin paljon pullaa kuin nyt raskauden aikana... Yritän hillitä itseäni, mutta aina se ei vaan onnistu. Nyt on 26. viikko menossa. Onneksi en ole helposti lihovaa sorttia eikä kiloja ole ainakaan vielä tullut liikaa.
  10. Sori, tää on vähän ällöttävä juttu, mutta... Yhtenä iltana sohvalla maatessani mulla oli vatsa taas vaihteeksi ihan turvoksissa, ja välillä oli vaan pakko päästää vähän ilmaa pihalle. Mies siihen, että "meidän pitää ehkä ostaa uusi sohva sitten kun oot synnyttänyt" Eipä silti, mä olenkin haaveillut uudesta sohvasta...
  11. Edellisen kirjoitukseni jälkeen myös oksentelu on tullut kuvioihin. Viikkoja kasassa nyt 9+2. Illat ovat pahimpia, en uskalla kuvitellakaan lämpimän ruoan syöntiä enää iltaisin. Onneksi lounaat maistuvat kuitenkin kohtalaisen hyvin. Tällä hetkellä välipaloista maistuvat parhaiten viinirypäleet, jääkaappikylmä banaani, rusinat ja sellaiset lasten Kidius-vanukkaat (ovat aikamoisia sokeripommeja, mutta nyt on pakko mennä mielihalut edellä, jotta tulisi ylipäätään syötyä jotain). Joskus tulee hotkaistua myös proteiinipatukka, joka ainakin toivottavasti on hitusen terveellisempi vaihtoehto suklaapatukalle...
  12. Minulla oli ensimmäisen kerran vuotoa 6. raskausviikolla, ja sitä kesti viikon verran. Syynä saattoivat olla lisääntyneet clue-solut (enpä tiedä sen tarkemmin, mitä nämä ovat) ja sain siihen Flagyl-puikkokuurin. Vuoto loppui pari päivää kuurin aloittamisen jälkeen. No, viikko sitten vuoto alkoi taas uudestaan ja kävin taas labrassa. Maanantaina aion soitella neuvolaan ja kysyä tulokset. Lieneekö taas sama vaiva kuin viimeksi, ei voi tietää... Tavallaan toivon, että on, jotta saan jonkin järkevän diagnoosin ja asian voi hoitaa pois. Kaksi kertaa olen käynyt ar-ultrassa, jossa kaikki on näyttänyt ihan normaalilta, sikiö oli kasvanut kuten pitikin ja sydän sykki. Viimeisin käynti oli 4 päivää sitten, jolloin vuoto oli siis jo alkanut. Oli todella huojentavaa nähdä, että pikkuinen on vielä kyydissä, kun olin jo varautunut pahimpaan. Gyne ei sisätutkimuksella saanut selville vuodon syytä, mutta arveli, että istukan reunasta saattaa vuotaa. Hänen mukaansa syytä huoleen ei pitäisi olla, jos vuoto ei runsaannu. Molemmilla kerroilla vuoto on ollut ruskeaa ja sitä on jäänyt vähäsen vessapaperiin aina vessakäynnillä. Huolettaahan tämä, mutta pakko vain yrittää ajatella, ettei se ainakaan tähän mennessä näytä vaikuttaneen sikiöön. Suosittelen menemään ultrattavaksi, jos vuoto huolettaa kovasti! Tosin eipä meilläkään ole nyt seuraavaa ultraa tiedossa ennen 12. raskausviikkoa, joten nyt sitten odotellaan kuukausi... Nyt menossa siis 8. viikko. Edit. Nyt reilu puoli vuotta myöhemmin halusin tulla kertomaan, että omalla kohdallani vuoto oli vaaratonta ja pieni nyytti asuu jo kotonamme Josko tämä rohkaisisi jotakuta samasta stressistä kärsivää. Vuodolle voi tosiaan olla monia muitakin syitä kuin km.
  13. Etoo enemmän tai vähemmän ympäri vuorokauden. Käyn n. 3 kertaa päivässä yökkäilemässä pytyllä. Yleensä juuri mitään ei tule ulos, mutta pelkkä yökkäilykin helpottaa vähän oloa. Illalla maha turpoaa, alkaa kauhea närästys ja/tai tuntuu siltä, kuin olisin nielaissut tiiliskiven. Töissä jaksaa juuri ja juuri pinnistellä ja esittää normaalia, ja kotiin päästyäni kaadun sohvalle lepäilemään loppuillaksi. Jääkaapin aukominen tai tiskaamattomien tiskien haistelu saa poikkeuksetta aikaan oksurefleksin, joten mies hoitakoon nyt sen puolen Ruokaa ei kauheasti tee mieli, mutta yritän kuitenkin pakkosyöttää itseäni, sillä syömättä jättämisestä tulee vielä hirveämpi olo. Yleensä kun saan ensimmäisen suupalan alas, niin syöminen helpottuu. Se aloittaminen on vaan jotenkin vaikeaa, kun mitään ei oikein tee mieli. Kaikki suht mauttomat ruoat kuten peruna ja porkkana, juustovoileipä, hapankorppu ja puuro menevät minulla parhaiten alas. Viinirypäleet ja rusinat maistuvat myös. Mitään rasvaista ei tee yhtään mieli. Hämmästyttävää tekstiä ihmiseltä, joka normaalisti syö rekkamiehen annoksia
  14. Hirveä hermoilija löytyy täältäkin! Nyt menossa 7+2 ja olen koko ajan varma että jotain on pielessä. Nyt jo toistamiseen tulee niukkaa vuotoa, ensin tuli viikon ajan, sitten puolitoista viikkoa ilman vuotoa ja nyt tätä on taas kestänyt 4 päivää. Käytiin kuitenkin viikko sitten sekä tänään ar-ultrassa toteamassa, että kaikki on ok ja sintti on kehittynyt hienosti. Mutta minkäs teet, kun pessimistillä pyörivät pelkät kauhuskenaariot koko ajan mielessä...
  15. Ensimmäinen viestini, jee! Nyt raskaana ollessani olen ollut tosi herkkä koville äänille. Yhtenä päivänä pillahdin itkuun, kun mies imuroi ja imurista lähti niin kova ääni