te-pa

Aktiivijäsen
  • Content count

    62
  • Joined

  • Last visited

About te-pa

  • Rank
    Tavis

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Mies oli mukana kaikilla neuvolakäynneillä ja oli itsestään selvyys että hän osallistuu synnytykseen. Miestä jännitti suunnattomasti että ymmärränkö mä lähteä tarpeeksi ajoissa sairaalaan, kun supistukset ei ollu kovin voimakkaita. Synnytys sen sijaan kävi henkisesti kuulemma voimille, varsinkin ylipitkäksi venynyt ponnistusvaihe, jonka aikana olin tosi kipeä. Mies uhkaili että seuraava syntyy veitsen avulla, mä olisin valmis kokeilemaan alatiesynnytystä uudelleen. Tämä esikoinen kun syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla.
  2. Mulla ärtyi nännit sairaalassa pojan kovasta imusta ja sain lansinohia joka ei auttanu yhtään. Kotona vaihdoin bepantheniin, ei tarvinnu käyttää kuin pari kertaa niin kivut hellitti. Nytkin imetys sattuu aluksi, varsinkin kun tissit on oikein täynnä, mutta se menee ohi muutaman sekunnin jälkeen.
  3. Ei varsinaisesti hampaankoloon mitään jäänyt mutta mä olin luullu että synnytyssalissakin pääsis jalottelemaan omaan tahtiin. Ja pöh. Sen jälkeen kun mä saliin menin, ei mua sängystä ylös päästetty. Toi liikkuminen olis ollu mitä mainioin kivunlievitysmenetelmä mulla. Sektiopäätöksenkin olis voinu tehdä vähän aiemmin. 2,5 tuntia ponnisteluja ilman kipulääkettä tauottomilla supistuksilla on vähän liikaa. Oksitosiinitippa oli melkein täysillä. Täysin auki-tilanteesta meni melkein 4 tuntia ennen kuin poika oli maailmassa.
  4. Muuten ei oo mitään moitittavaa, kuin että viereisen huoneen 2 vauvaa huusi aika paljon yöaikaan ja kun oma vauva olis antanu nukkua niin pysyin hereillä sitten noiden kahden takia. Henkilökunta oli tosi mukavaa, samoin huonekaveri. Olin silti tosi onnellinen kun pääsin kotiin. Saa mennä oman rytmin mukaan.
  5. Kotona, ehdin onneks vessaan saakka.
  6. Mulle tehtiin kiireellinen sektio kun vauvan pää ei ponnistuksista huolimatta lähtenyt laskeutumaan. Mä söin vähän särkylääkkeitä 6 päivää leikkauksen jälkeen. Sairaalassa eniten kipua aiheutti mahaan jäänyt ilma, ei niinkään haava. Kun tikit poistettiin niin kipuilukin väheni. Nyt tosin 1,5 viikkoo myöhemmin haava aristaa, en tiedä sitten johtuuko siitä kun viikonloppuna tein äkkinäisen liikkeen vai noista haavaa tukevista teipeistä. Joka tapauksessa pärjään ihan hyvin ilman lääkkeitä. Mies nosteli vauvaa rinnalle laitoksella pari päivää. Sitten oon nostellu itse. Tosta imetysliivien ostamisesta. Mä ostin parit, joista toiset on sopivat ja toiset pienet. Jos olisin ostanu ohjeiden mukaan liivejä enemmänkin ennen synnytystä, mulla olis nyt kasa liian pieniä liivejä. En millään arvannu että nää kasvaa NÄIN paljon.
  7. Näitä tarvitsin: - hammasharja ja tahna - huulirasva - juomapullo (helppo juoda missä asennossa vaan) - bepanthenia olisin tarvinnu mutta käytin sairaalan lansinohia - pillimehuja kun vesi alkoi kyllästyttää
  8. Mammahousuissa, imetysliiveissä (jotka on muuten pienet) ja topissa. Ongelmia tuotti omat alushousut joiden vyötärönauha tuli just leikkaushaavan kohdalle..
  9. Mulle tehtiin kiireellinen, kun mä olin jo niin kipee. Vauvalla ei ollut mitään hätää koko aikana. Sektio tehtiin perjantaina ja vaikka haava aristaakin niin silti pystyy jo rauhallisesti touhuamaan. Sen mä olisin halunnu tietää että synnytyksessä ja sen jälkeen käytettävät kipulääkkeet lamaa suolen toiminnan ja jo entisestään ilmavaivaisesta voi tulla jättikokoinen vappupallo kun ilma kerääntyy suolistoon. Tää sattu enemmän kuin sektiohaava.
  10. Spontaanisti 39+2
  11. Heräsin yöllä vessaan ja samalla hulahti pönttöön lapsivettä. Kävin suihkussa ja pakkailtiin joitakin tavaroita vielä mukaan ja sitten mentiin.
  12. Oletteko ajatelleet reklamoida niistä rikkoontuneista vaatteista? Valmistajalle vaan satikutia kunnolla, eihän ne muuten tiedä teettävänsä paskaa kamaa Kiinassa. Tai siis tietää muttei tee asialle mitään kun ei-tyytyväisiä asiakkaita ei oo tarpeeks.
  13. Sitä kipua ei ehkä kannata sillai pelätä, koska sairaaloissa on kuitenkin tehokkaat kivunlievitysmenetelmät, joita he mielellään tarjoavat jos ymmärrät vain pyytää. Ja jotain kertoo kivusta sekin että mä olen tähän saakka kohtuu kovistakin harjoitussupistuksista selvinnyt panadolilla. Se kipu on erilaista ja kun muistaa synnytyksen yhteydessä että jokainen kärsitty supistus ei enää tuu uudestaan ja niille on hyvät syyt, niin jaksaisko sen kestää paremmin? Mäkin pelkäsin alkuraskaudesta synnytystä mielettömästi (toisaalta siihen oli kyllä hyvät syyt) mutta ajan mittaan pelot on vähentyneet. Ja kun miettii kuinka monet miljoonat naiset siitä ovat selvinneet täysjärkisinä (jopa ilman sitä kivunlievitystä), miksen mäkin selviäisi?
  14. ^Ja yllättävää kyllä myös ne keski-ikäiset naiset tuuppivat ihan reippaasti vaikka tää maha todellakin näkyy.
  15. Muistaakseni sisko sanoi joskus vaihtaneensa 6 vaatekertaa vuorokaudessa. Joten kyllä niitä menee pesuun muuallakin. Blue.eyes: onko ne rikki menneet potkarit jonkun tietyn valmistajan vai satunnaisesti monelta?