Pitääpäs itekkin liittyä keskusteluun, kun oli niin ajatuksia herättäviä kommentteja monilla. Jännä huomata, miten joistakin asioista on muiden kanssa niiiin samaa mieltä ja toisia pointteja ei sitten voi sulattaa ei millään. Itsellä nämä haaveilut sijoittuvat vielä hamaan tulevaisuuteen (tai toivottavasti lähitulevaisuuteen), mutta siksi niitä varmaan onkin kiva nyt etukäteen pohdiskella ja myöhemmin huomata, kuinka mikään "lupaus" ei sitten pitänyt.
Seuraavanlaisia "lupauksia" minulla on mielessä:
ei turhanpäiväisiä uhkailuja tai lupauksia, kaikki lupaukset kuten myös uhkaukset on toteutettava
vanhempia tulee kunnioittaa, vanhemman "ei" siis todella tarkoittaa sitä
molemmat vanhemmat tasa-arvoisia kasvattajia
vanhemmat laativat säännöt, mutta sellaiset, että koko perhe pystyy ne allekirjoittamaan
edelliseenkin vähän liittyen, asioita (kiellettyjä tai suositeltuja) perustellaan ainakin vähän isommalle lapselle - helpompihan asioita on tehdä tai jättää tekemättä, jos ymmärtää, miksi näin on (sillä varauksella, että lapsen ymmärrys siihen riittää)
vaikka elämä tulee muuttumaan, ei vanhaakaan täydellisesti saa unohtaa - omista jutuista pidetään siis kiinni, eli lapsella on myös muita hoitajia kuin omat vanhemmat
tuo josta jo aiemminkin on ollut paljon keskustelua, eli lapsen (jo pienenkin) kuunteleminen ja keskusteluun mukaan ottaminen
ruokapöytäkäyttäymisessä komppaan edellisiä, ja lisään, että mielestäni ruokailu on muutakin kuin syömisoperaatio - se on hetki, jonka perhe (tai ystävät yms.) jakaa, jossa vaihdetaan kuulumisia yms.
karkin ja muiden herkkujen käyttö pidetään vähäisenä ja sitä vältetään mahdollisimman pitkälle (hyvin ympäripyöreää )
kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta peräänkuulutan: pitää antaa lapsen yrittää itse ja kielloissa ym säännöissä täytyy käyttäytyä johdonmukaisesti (siis myös vanhempien vedettävä keskenään yhtä köyttä)
en halua olla äiti joka "patistaa" lasta näyttämään uudet taitonsa jokaiselle vieraalle, enkä myöskään sellainen, joka ei usko omasta kullannupustaan mitään pahaa
Tuosta lapsen ottamisesta mukaan keskusteluun täytyy sanoa vielä sen verran, että minua suunnattomasti hämmästyttää vanhemmat, jotka puhuvat lastensa yli lasten mielestä noloista heitä koskettavista asioista. Oman kummityttöni vanhemmat käyttäytyvät jatkuvasti näin, oikein naureskellen kertoilevat lapsen ollessa paikalla, kuinka lapsi haettiin itkien yökyläreissulta yms. ja lapsi vieressä nolona yrittää huutaa, että älä äiti kerro siitä. Ei voi ymmärtää!
Facebookista sen verran, että minun fb on minun, ei lapsieni. Lapset saavat sitten itse päättää, liittyvätkö kaiken maailman sosiaalisiin medioihin, minä en halua tehdä sitä päätöstä heidän puolestaan. En muutenkaan päivittele profiiliani kovin usein, enkä liitä sinne kuvia muista kuin itsestäni. Ärsyynnyn suunnattomasti, kun kaverini lisäilevät minun kuvia omiin kansioihinsa kysymättä lupaa, ja tämän ärsytyksen vuoksi en sitä tee muille. Sama pätee siis omiin perheenjäseniin ja jopa lemmikeihinkin (okei, tämä voi olla jo vähän liioittelua!) Tuskin tulen itse päivittelemään äitiyttä ja vauvajuttuja noin muuten fb:hen, mutta ei minua muiden päivityksetkään haittaa.. Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.
Kauppa-asiointiinkin minulta löytyy mielipide: mitään ei avata, ennen kuin se on maksettu. Itse en edes tiennyt, että niin voi käyttäytyä ennen kuin luin täältä. Lisäksi toivon, että en koskaan tule äidiksi, joka lahjoo lapset kaupassa hiljaiseksi tai pyörtää aiemmat kieltonsa.
No huh, olipas siinä asiaa. Teinpähän tämän itselle vähän vaikeammaksi taas.. :girl_sigh:Lisäyksenä, että nämä ovat vain omia mielipiteitäni, enkä vähääkään tarkoita, että muunlainen käytös olisi jotenkin vähemmän oikein yms. Todennäköisesti allekirjoitan itsekin monet "säännöt" uusiksi tilannekohtaisesti.
