Itse olin sappirakonpoistoleikkauksessa toukokuussa.
Aloin alkuvuodesta saamaan kohtauksia, yleensä iltaisin. Kävin lekurissa, eikä ensin edes epäillyt sappikiviä, koska ei ylipainoa eikä ikää, joten ei edes niitä miettinyt. Ultraan kuitenkin pääsin, kun verokokeessa kaikki ok, ja siellähän se sappirakko oli täynnä kiviä, tais lääkäri käyttää vielä termiä palanen kalliota... Siinä sitten jonotettiin leikkaukseen, kerran soitin että mikä tilanne, mulla kun niitä tuli 4-5 kertaa viikossa, ja jo päivisinkin alkoi tulemaan. Haittasi siis jonnin verran normi elämään, Litalgin oli pääasiallinen ravinto sen parin kuukauden ajan. Ensimmäinen kohtaus mulla on ollut jo 2006 vuonna, näin jälkeen päin tunnistin sen kivun, mutta sen jälkeen taukoa monta vuotta. Silloin vain lääkäri laittoi vatsahaavan ja pallea tyrän (jotka löytyi kakkosta odottaessa) piikkiin, jotta jäi silloin tarkemmin tutkimatta.
Leikkaus oli nopea, ja kivut jäi kyllä leikkauspöydälle, kunhan vaan olo vähän tokeni. Eli ihan päiväkirurgisena tähystysleikkauksena tehtiin. Rakko oli täynnä, noin 30 fetajuustopalan(!) kokoisia kiviä.
Nyt on parina kertana ihan tällä viikolla, ollut kipua, ei tosin lähellekään samanlaista, mutta täytyy kuitenkin seurata. Leikkauksen jälkeen kun niitä kiviä tai hiekkaa/soraa, voi kertyä vielä niihin sappitiehyeisiin, joka siis tukkautuessaan voi olla jo vakavampaa, haimaan ja maksaan jotennin voi tulehduksen tehdä. Että jos kuumetta ja keltaisuuttaa, niin nopsaan vaan hoitoon. Mulla ei kohtauksiin ollut mitään tiettyä ruoka-ainetta, veti sitten enemmän tai vähemmän "sallittuja", niin kivut tuli poikkeuksetta ruokailun jälkeen.
Mutta tosiaan tuo leikkaus, vaikka se itseäkin jännitti, niin ei kyllä kaduta jälkeen päin ollenkaan. Toki neljä pientä arpea siitä jäi, mutta niiden miljoonan raskausarven seassa ne ei paljon haittaa!
