Jenny-Maria

Alkoi viikolla 7 (noin), varsinaisesti ei ole loppunut vieläkään (menossa 27. viikko). Pahoinvointi ei ole ollut maata mullistavaa, mutta alkuun joka aamu ja myöhäisillalla, jos sattui olemaan hereillä normaalia pidempään. Kumpaankaan ei varsinaisesti auttanut syöminen. Varsinaisia ruoka-aine-/hajurajoitteita ei ole ollut. Nykyään aamupahoinvointi on vieraana muutaman kerran kuussa. Varsinkin aamuisin nesteet tulivat pihalle.

Helinä on mukava nimi, monet mieltävät keijuksi, mutta tunnen itse yhden oikean Helinän. Pistetään 9, koska ei ole joka toisella lapsella nimenä. Haku ei toimi selaimellani jostain ihme syystä, mutta kysyn silti. Hilda?

Koputetaan puuta, mutta isovanhempia neljä. Isoisovanhempia nolla kappaletta, viimeinen kuoli syksyllä 2010. Hän oli miehen puolelta, omalta puoleltani samat tittelit sammuivat jo ennen syntymääni.

Meillä on yksi yhteinen kummilapsi ja miehellä lisäksi yksi kummilapsi. Meitä pyydettiin noin kuukausi kummipojan syntymän jälkeen, tekstarilla (olimme lomamatkalla). Osasin veikata "kummikutsua" ja asian esittämisen tapa oli se ja sama, ilahdutti joka tapauksessa.

Jaa-a... Hieman samanlaisia kokemuksia ja vaikka kuinka pikkusieluista olisikin, loukkaannuin itse hieman samanlaisesta tapauksesta. Keskustelimme teemasta sen jälkeen kotosalla ja nyt on askaroitu etukäteen "lista" niistä, joille se tekstiviesti pitää lähettää tiedotusmielessä. (tässä tapauksessa tiedotusvastuu oli lapsen isällä ja loppujen lopuksi homma hoitui hieman eri tavalla kuin lapsen äiti, läheinen ystäväni, olisi halunnut. Tsk, miehet...)

Sinulla ei taida olla lapsia? Ei millään pahalla, tämähän on kuin omalta näppikseltä ennen lapsen saantia..Onko tullut mieleen, että juuri sillä hetkellä äidillä on juurikin nuo asiat mielessä ja hän nyt vain haluaa sen sillä hetkellä jollekulle purkaa? Muutoinkin suomalainen mentaliteetti ei liiemmin hehkuta (ainakaan kaikilla, poikkeuksia on) omaa onneaan. Vanhemmuus on sellaista, että vaikka valitetaan, niin silti päällimmäisenä se oma lapsi on ihanin ja rakkain. Musta on välillä ärsyttävää, kun perhe elämän hetkittäisestä rankkuudesta ei saisi valittaa..kun vastassa on "Mitäs hommasit." Omasta mielestä äitien kannattaa valittaa ja purkaa asioitaan, jos vaan helpottaa ja auttaa jaksamaan. Pidemmän päälle se, siis asioista puhuminen, tukee hyvään vanhemmuuteen. Itselläni on suuria vaikeuksia ymmärtää äitejä, joiden kohdalla lapset ovat olleet kovin toivottuja, mutta joiden FB-päivitykset ovat päivittäin ruikutusta (suoraan ilmaistuna) siitä, mitä kamalaa se Nikopetteri tänään teki. Kertaakaan en ole vielä nähnyt esimerkkitapauksillani positiivisia vanhemmuuteen liittyviä viestejä. Olen huomannut, että äitiys kiinnostaa aivan eri tavalla silloin, kun on itse samassa tilanteessa, niin se vain on.

Haimme vakuutusta Tapiolasta (kaikki muut vakuutukset siellä), mutta saa nähdä. Olen käynyt ns. ylimääräisellä käynnillä TAYS:issa, josta ei kyllä tullut mitään ihmeempää, liitin siitä epikriisin mukaan. Lisäksi minulla on ollut yksi lääkekuuri raskauden aikana, selitin sen hakemukseen ja neuvolakortin mukaan. Jos lähtevät eväämään, saattaa olla jotain tekemistä ylipainoni kanssa (BMI 32 ja risat ennen raskautta) ja mainitun lääkekuurin. (Saatiin vakuutus ongelmitta)

Tyhmiä tuttikysymyksiä... Toivon kovasti, että jälkeläinen oppii pullon tavaksi, että pääsen itse joskus edes sinne automarkettiin asti. Eri suunnilta on tullut jo kaksi tuttia, toinen on Ainun MAM-"perustutti", toinen Ainun MAM Perfect (silikonitutti 0-6 kk). Joku sanoi joskus jossain, että tuo pienempi ihmetutti saattaa tehdä se, että pullo ei mene? Onko, eikö? Mitä eroa, väliä?

Ensin mietinnässä oli Stokke, mutta rahateema tuli nopeasti vastaan. Joka suunnalta on tullut tarjouksia ilmaisistakin "vanhanmallisista" puisista syöttötuoleista, mutta ne on omin silmin todistettuna yllättävän helppo saada nurin. Taitaa olla, että rahtaamme Antiloopin kotosalle.

Meillä tilanne on sikäli yksinkertainen, että palkkatulomme ovat lähes yhtenevät, mutta minua ei nykyinen työni voisi suoraan sanoen vähempää kiinnostaa, mies sen sijaan pitää työstään ja on esimiesasemassa, joten minun kotiin jäämiseni on itsestäänselvyys. Kotihoidontuki tullee vastaan jo siksikin, että työni ei ole sisällöltään niin mielekästä ja mukavaa, että haluaisin palata siihen "pakollisen" äitiysloman jälkeen.

suositeltiinko neuvolassa aloittamaan lisärauta? Jep. - mikä oli hemoglobiiniarvosi, kun sait suosituksen aloittaa lisärauta 112 - annettiinko suositus, vaikka olosi oli hyvä/hemoglobiiniarvosi ei ollut laskenut? Neuvolan täti mainitsi, että hemoglobiinin laskutahdilla saattaa tulla eteen ja tulihan se, eli arvo laski. - millä viikolla aloitit? Noin kuukausi sitten eli...22. viikosta? Jotain sinnepäin. - mitä valmistetta käytit? Retaferia, sitä on pakettitolkulla verenluovutuskerroista jäljellä. - miten elimistösi reagoi? Hemoglobiini oli viime kerralla 122, eli nousua +10. Otan rautaa noin joka toinen päivä tai muutamia kertoja viikossa, koska vatsa ei oikein tykkää. Siitä huolimatta arvo on nyt sellaisella tasolla, että sen kanssa elää. Neuvolan sormenpäätestin ja ns. normaalin verikokeen erotus kolme päivää (ei silloin vielä rautakuurilla), sormenpäästä 120, verikokeella 132...

kotiäiti-, tuon muistan omasta lapsuudestani, olin tyytyväinen siihen pienempään versioon rusinapaketista, se oli herkkua. Menee kenties taas käpylehmätarinointiin, mutta karkin makuun päästyäni rusinat ovatkin olleet lähinnä glögihärpäkkeitä... Olen itse kamala sokerihiiri ja toivoisin kovasti, ettei lapsestani tule samanlaista. Itselläni tämä on jonkinlaista "kaikki käy" -syömistä, kun taas äiti on sokerin lohtusyöppö. Toki lapsi oppii seuraamalla aikuisten mallia, eli kenties tämän tulevan mammankin täytyy opetella pian tavoille, jos kuvittelee lapselleen jotain opettavansa... Tuo isovanhempiteema tuntuu olevan oikeasti kohtalaisen iso ongelma, monet tuntuvat pitävän erinäisten karkkien antamisen kieltämistä lähes lastensuojeluilmoituksen arvoisena rääkkäämisenä...

Hehee, korjataanpa aiempia ruikutuksia...kyllä ehdottoman voiton vie tähän mennessä (25+1) kuitenkin iskiaskipu, muutaman viikon ajan ja viime päivinä siten, että kävely on muutaman metrin kerrallaan jalkaa perässä laahaten. Hyvänä kakkosena kipu nivussektorilla. Jälkimmäisen kohdalla sattui eilen sohvalta noustessa ensimmäistä kertaa niin, että normaalin huudon ohella tuli oikein itku. 33+2: vessa. Viime yönä viiden tunnin jaksolla kolme vessareissua ja sen jälkeen vielä yksi ennen varsinaista heräämistä. Väsymys, reissu markettiin saattaa olla ainoa askare, mihin venyy yhden päivän aikana.

Minäkin liputan booking.comin puolesta, arvioita on yleensä aika kattavasti ja usein se auttaa, että voi lukea suomalaisten kommentteja. Esim. hotellin tyydyttävän arvosanan takana saattaa olla jonkun vinkuminen aamiaisnakkien puuttumisesta, joka ei välttämättä taas ole suomalaiselle hotellimatkaajalle kovin olennainen juttu...

Tongin tämän vanhan ketjun esiin, kun löysin lisää päiviteltävää...lapsia nolla kotosalla, ensimmäinen tulossa, mutta tämä karkkiteema on nousemassa korkealle listalla "meidän lapsi ei ainakaan..."...toivottavasti. Olen katsellut oudoksuen tuttavaperheitä, joissa alle 2-vuotiaille sallitaan karamellinsyönti (ja opetetaan ranskalaisten syöminen Mäkkärissä ja Hesessä) periaatteella "kun aikuisetkin saavat". Toivon, että saisin jälkikasvun pidettyä pidempään erossa karamelleista, mutta miten? Jos lähipiirissä lapset syövät karkkia suurinpiirtein ensimmäisistä hampaista lähtien, millä ilveellä sen saa kiellettyä omiltaan? Varsinkin tulevan jälkeläisen miehen puoleiset isovanhemmat syöttävät lapsenlapsilleen karkkia erittäin auliisti, jos nämä vain osaavat sitä pyytää...

Säilöttiin, koska en ole saanut itsestäni irti, että heittäisin roskiin. Ovat toisin sanoen vessan "ynnä muuta" -korissa. Menevät roskiin "tässä joskus", en oikein tunne vetoa ajatukseen liittää virtsatikkua esim. vauvakirjaan.

Äitiysneuvolamme täti on kaikinpuolin herttainen ja monet tykkäävät kuin hullut puurosta. Itse en ole yhteyttä vielä löytänyt, jotenkin risoo se, että neuvolan tädin ajatusmaailmassa kaikkien raskautuneiden pitäisi olla " ", kun itse olen lähinnä "näillä mennään, mitä on annettu". Ajatusmaailmaeroavuudet, muutoin kaikki toimii hyvin, ts. tuntuu, että omallakin terveydellä on (vielä) jotain väliä. Emme enää liiemmin keskustele mielialoista, koska en ole vielä kehittänyt parempaa vastausta kuin "mitä tässä, ei mitään kummempaa".

Jaa-a...itse olen vienyt vaippoja, vauvoille meneviä kirjoja ja kylkiäisenä yleensä pullaa (paitsi niihin taloihin, joissa tiedän äidin vääntävän otsa hiessä pöytää täyteen tilanteesta riippumatta ja joka loukkaantuisi, jos toisin "omat pullat" mukaan). Muokataan nyt, kun itsellä esikoinen on maailmassa. Kaikkea sälää on tullut, mutta itse olen tykännyt vaipoista. Kaikki ei niistä tykkää, mutta tenava kuluttaa niitä kokolailla kovan määrän lyhyessä ajassa ja meillä kauppa on "Jumalan selän takana", joten vaippapakettia ei haeta viiden minuutin reissulla. Vaipat eivät välttämättä ole niin arvostettu juttu taas niissä kodeissa, jotka asuvat ihmisten ilmoilla, mutta meillä on. Kaikki vaippatuojat ovat selvittäneet jotain reittiä meillä käytössä oleva merkin ja koon. Myös pienten lasten lelut ovat olleet ihan mukavia lahjoja. Vaatteita on tullut yllin kyllin ja osa niistä on kauniilla ajatuksilla varustettu, mutta sellaisia, jotka jäävät meillä odottamaan toisia aikoja (esim. siniset bodyt tytöllemme). Kutomuksia on tullut paljon, lapsella on nyt neljä kudottua peittoa (viides tulossa), ainakin kuudet vauvakoon villasukat (käytetty kerran), villanuttua (todennäköisesti jää pieneksi ennen seuraavaa tarveaikaa), villamyssyä... Ensilusikat ovat myös ihan ok idea, sanoisin. Meillä Cuplaton menee lusikalla ja pienen suu on pieni (meillä C. menee parhaiten maitoon sekottaessa, ensikoon lusikalla antaessa).

Rakenneultra tänään, 21+0. Mahtaako Treen Terveystalon ultraajaväki kertoa sukupuolta, jos se näkyy? Edit: ainakin meillä ollut kätilö kertoi, kun asiaa kysyin. Kätilö zoomasi strategiselle alueelle ja sanoi, että tuossa on häpyluu, vaikka itse en nyt erityisemmin nähnyt muuta kuin luun...mutta hän tietänee paremmin. Uutismielessä, lapsi oli pienempi kuin viikot antaisivat ymmärtää, menee vielä arvojen hajontaan, mutta lähete äitiyspolille. Muokataan... Eli mitä selvisi rakenneultrassa? Viikot olivat kätilön mukaan melkein 2 vk jäljessä laskennallisesta. TAYS:in äitiyspolilla (2 vk rakenneultrasta) annettiin sama -4 pv laskennallisesta kuin kaikissa aiemmissa ultrissakin rakennetta lukuun ottamatta. En sano, että kätilö oli Terveystalolla väärässä, mutta kenties lapsemme tosiaan kasvoi kaikilta mitoiltaan neljä viikkoa kahden viikon aikana.... Jänskättikö? Ei Selvisikö sukupuoli? Veikkaus. Saa nähdä, onko myös se tyttö, jota kätilö veikkasi. Muuttuiko laskettu aika? Ei, saman 20.4.12 näytti raapustaneen neuvolakorttiini.

Nyt raskauden myötä paino nousi ensin 1,2 kg ja edellisellä neuvolakerralla -500 g. Elopainoa oli mukavasti ennen raskautta, ei tarvitse syödä "vararavintoa" rääpäleelle... Oma painoni nousi lyhyellä ajalla 20 kg heti, kun muutin opiskelija-asuntoon ja aloin syömään "mitä sattuu". Samaan pakettiin yhdistyi se, että opiskellessa ei tullut liikuttua normaalia "asiointiliikuntaa", eli liikunta jäi pariin kertaan viikossa erikseen harrastettuna. Lukioaikoina pyöräilin 8 km päivässä normaalia koulumatkaa ja siihen juoksuharraste päälle. Ts., kulutus minimalisoitui ja syöpöttely muuttui epäterveellisemmäksi, siitä tämä koostuu. Isäni on jojoillut silloin tällöin himoliikuntakausinaan, äitini on puolestaan aina ollut (minun syntymästäni lähtien) "pyöreämpää sorttia". Kummankaan suvusta ei erityisen monia nälkäkurkia löydy. Sitten tosin kuollaankin kansantauteihin ennen 65. ikävuotta...

Fyysiset: oksentaminen, jos poiketaan normaalista unirytmistä. En tiedä, mistä tuokin on tullut...tuoreempana lonkkakivut Henkiset: lässyttäminen. Jostain syystä muiden ihmisten hellanlettas-päivittely raskauteeni liittyen saa silmäkulmani nykimään.

1. "Ranteet auki" -fiilis noin viikkoa ennen kuukautisia. Kuukautisia edeltävänä päivänä yleensä infernaalisen vatsakivun alku. 2. Pillereiden aikaan ei mitään tietoa. Ennen raskautta ensimmäisen ja viimeisen tunnistetun ovulaation kohdalla alkoi herärä erinäisiä tuntemuksia. 3. Mikään ei oikein tuntunut miltään. Iho tosin oli ihana, myös vanhat arvet katosivat sen siliän tien. 4. Väsymys oli yksi merkki, muutoin vaikea sanoa. Iho aloitti kukkimisen hyvin nopeasti pillereiden jättämisen jälkeen ja pahentunut raskauden myötä entisestään. Pahoinvointi alkoi jossain 7. viikon paikkeilla, eikä tunnu loppuvan (19. vk menossa).

Puutiainen: tuossa on hienoisesti (kai) sitä, että tietyllä tasolla vanhemmat kokevat "omistavansa" lapsensa niin kauan kuin henki pihisee. Lasten elämä kiinnostaa siihen mittakaavaan asti, että joskus voi olla ongelmia ymmärtää lapsen olevan aikuinen ihminen kera oman elämänsä (ja oman perheensä, johon suomalaisessa kulttuurissa ei kuulu puoli sukua pyörimässä nurkissa).

Monikummilapsisten tapauksessa on vähän sitäkin (tämä erään tuttavan suusta), että kummi tuntee itsensä helposti "lahja-automaatiksi", vaikka siitä ei olekaan kyse ja muita perinteisiä puolustuspuheenvuoroja, mutta kummin kuitenkin odotetaan muistavan lapsen kaikki kekkeripäivät ja siinä tapauksessa kummius saattaa tuntua jo jonkinlaiselta taakaltakin.

Liikunta tuntuu tosiaan pahentavan oireita, itsellä jäi monta sarjaa kesken, kun alkoi puukotus iskiassektorille. Onneksi tuntuu tulevan ja menevän, eikä ole jokapäiväinen arjen vieras (ainakaan vielä).