Jenny-Maria

Kysymys: miten ihmeessä saisin vatsani tasapainottumaan? Heti raskauden alkuajoista lähtien vatsani on ollut äärimmäisen ärtynyt, voisi jopa kutsua termillä "sekaisin". Syön maitohappobakteeria neuvolan tädin kehotuksesta ja olen yrittänyt vaihdella ruoka-aineitani, mutta siitä huolimatta muutosta ei ole näköpiirissä. Juustoa ei viitsisi aivan pakettitolkulla vedellä, apua?

Ainakin suuremmilla asemilla (esim. Victoria) on hissit, jotka auttavat liikkumisessa, mutta nekin vain osassa rakennuksia, eli rahtaamista on tiedossa. Esim. viime viikonloppuna Victoriankin hisseistä osa oli huollon takia pois käytöstä. Rappusia on vaikka muille jakaa. Rattaita näkyi paljon, vaunuja en bongannut koko viikonloppuna.

Sanotaan näin: iho kukkii kuin teinivuosina (tuolloin oli vaikea akne, ei mitään pientä näppylöitymistä), hiukset ovat karmeassa kunnossa. En pidä itseäni huonona ihmisenä, jos yritän saada itseäni normaalin suohirviön tasosta ihmisten ilmoille sopivaksi. Käytän kosmetiikkaa normaalissa määrin. Kasvot ja hiukset rasvoittuvat, mutta esim. kädet ja jalat ovat rutikuivat, joten en aio myöskään luopua vartalovoiteista. Pidän relevantimpana järkevää ravintoa raskausaikana eli ylettömän sokerinkäyttöni lopettamista.

Kuukautisten oletettuna alkupäivänä ei tapahtunut muuta kuin vatsakipua, jota jatkui kolmisen päivää putkeen. Viitisen päivää oletusajasta ensimmäinen testi ja olin vahvasti vakuuttunut, että olin tehnyt testin jotenkin väärin. Toisen testin kohdalla sama juttu. ClearBluen kohdalla oli pakko (pakko ja pakko) uskoa, että tärppäsi. Testejä kolme kappaletta viiden päivän aikana, vaikea sitä on uskoa...konkreettiseksi asia muuttunee vasta ultran jälkeen, toistaiseksi emme ole vuodattaneet onnen-/pakokauhun/ kyyneleitä.

Olen hieman tuhdimpaa kokoluokkaa ja tähän asti normivyötäröiset farkkuni eivät ole olleet väljimmästä päästä. Nyt aamulla tilanne oli se, että jatkuva ilmavuus mahassa ja muu turvotus johti farkkujen hylkäämiseen ja piti kaivaa hame kaapista. Alavatsaan yksinkertaisesti sattui heti päälle pistäessä. Pitää lyhentää mammafarkkujen lahkeet jo tässä vaiheessa käyttöön Viikoissa vasta seitsemännellä menossa...

Tämä on vähän huono konsti/neuvo, mutta itselläni auttoi ovulaatiotestien tekemisen lopettaminen. Kärjistettyä, mutta tavallaan totta. Jätimme ehkäisyn 4/11 ja meni oma tovinsa ennen jonkinlaisen normaalitilan saavuttamiseen kehon tasolla. Tein ovulaatiotestejä parin ensimmäisen kierron aikana ja suoraan sanoen "hermo meni". Tärppikierroksella kuuntelin kehoani, eli keho...öö...ilmoitti tarpeestaan lisääntymiseen liittyviin toimenpiteisiin. Eli, jos hormonaalisen ehkäisyn jälkeen aloittaa tosissaan, kannattaa oikeasti odottaa jokunen kierto, että keho osaa aloitella normaalia toimintaansa.

Lähipiirissä varpajaiset on järjestetty aina jokin tovi syntymän jälkeen, esim. saunatiloja on vaikea saada niin lyhyellä varoitusajalla. Mikäs siinä, monelle miehelle perhe-elämä tarkoittaa (toivottavasti) huolettoman nuoruusajan päättymistä.

Tänään pitäisi olla laskujen mukaan 6+1 ja pelottaa kunnolla. Herätyksen jälkeen alkoi puukotusmainen kipu vasemmalle alavatsaan. Tulee ja menee, toivottavasti menisi.

Kasvojen kukkimisen tiesi jo etukäteen, e-pillerit määrättiin aikanaan iho-ongelmiin ja niitä ei sen jälkeen enää ollutkaan. Ihon ja hiusten rasvoittuminen ja ihon "kukkiminen" näyttävät olevan toistaiseksi närästyksen ja väsymyksen ohella. Saa nähdä, mitä jatkossa. Väitän jo tämän perusteella, että raskaana olevan hehkeys on täyttä puppua > (vai onko sekin asia, jota pitää odottaa äitiysloman alkuun...)

Tässä omani. Maha tuntuu kurnivan normaalia enemmän, mutta himo vetää sokerikaappi tyhjäksi on hävinnyt lähes kokonaan

Vähän kuin olisi omaa mahaa katsonut peiliin Ostin jo H&M:n äitiysfarkut, koska en asioi kaupoilla erityisen usein ja sopivat löytyivät. Sinänsä huolestuttavaa, että koko oli suurin kaupasta löytynyt (46, muut eivät mahdu reisi/takapuoliosastolta), oletettavasti ja toivottavasti sopivat tarpeen tullen. Se kangasosa oli niin mukavan tuntuinen omalla perusmahallakin.

Jotain muutosta: kunto ei taivu mihinkään "lenkkeilyyn", mutta olen käynyt 30-60 min kestävällä reippaalla kävelyllä nyt päivittäin raskaustiedon tultua. Jaksaa jo mäetkin ilman kamalaa puuskutusta. En tiedä, onko tämä joku "käänteinen mieliteko", mutta into syödä pullaa ja sokeria on selvästi vähentynyt. Pahimmilaan söin sokeria urakalla joka päivä, mistä tämä tilanne on tullutkin. Kaikista ihmeellisistä asioista sitä voikin murehtia, mutta maha-asia harmittaa jo valmiiksi. Olen tasaisesti ylipainoinen, eli plussapallon muotoa. Mahaa on jo riittämiin entuudestaan ja vaikka tämän ei PITÄISI olla mikään murheenaihe, pohdin jo etukäteen sitä, näkeekö minusta raskautta ylipäätään ennen viimeisiä viikkoja. Höh.

6+0 menossa ja öisin tuntuu sattuvan silloin tällöin, 3-4 yönä viikossa. Viime yö meni hereillä, onneksi joka yö ei ole samanlaista. Harmittaa, että unettomuuden ohella pelkää koko ajan sitä mahdollista verenvuotoa.

Menee vähän toiseen suuntaan, mutta joskus joukosta jättäytyy tarkoituksella. Olin pitkään ystäväpiirini ainoa lapseton (olen sitä edelleen, mutta nyt raskaana) ja tuttavien ainoat puheenaiheet olivat "sitten, kun sinä menet synnyttämään, se on kuule sellaista tuskaa--" ja lapsiperheen arjen surkeuden valittamista. Itse jättäydyin syrjempään siksi, ettei minulla ollut oikein enää keskustelunaiheita. En syyllistä ketään millään muotoa, mutta totean, että lapsetonkin voi olla usein omalla tavallaan ystävien hylkäämä.

Täydennetään sen verran, että vanhemmilla on aina vastuu huolehtia sekä lapsistaan että itsestään ja ikäkysymys on sikäli vaikea, että tietyn ikävaiheen jälkeen perinteinen tautipaletti iskee armottomasti. Eräs tuttavani on pykälän päälle 20-vuotias ja isänsä täytti juuri 80. Haen tällä sitä, että tuttavan omat mahdolliset lapset tuskin tulevat näkemään vaariaan, eikä tapaus itsekään saane viimeaikaisten merkkien perusteella pitää isäänsä erityisen pitkään.

Kp 32, 34 ja 35 Haamu apteekin testiin, vahvempi haamu samaan testiin ja viimeisenä ClearBluen digitaali. Kierron pituudesta ei oikein tietoa, ehkäisy jäi pois 4/11, viimeiset kuukautiset 7/11. Luomuja kai kaksi viimeistä kiertoa, tai jotain sinnepäin.

Jos kaikki menee oletettavasti, 29-vuotias (30 muutama kuukausi esikoisen toivottavasta syntymästä), vakituinen työ ja opintojen loppuvaihe. Miehellä vakituinen virka. Mies tuolloin 33, 34 muutama kk lapsen jälkeen.

Ehkäisy jätettiin 4/2011, viimeiset kuukautiset 7/11. Alkutaipaleella ollaan, *koputtaa puuta*

Itse en ole polttanut koskaan, mies poltti seurustelun alkutaipaleeseen asti. Nykyään mies on "viihdepolttaja" eli onneksi harvoin.

Äitini oli 36, isäni 38. Nykyään normaaleja ikiä lisääntymistä ajatellen, mutta tuolloin päiviteltiin. Molemmat ovat tosin todenneet, että ei ole kiva juosta 40+ -vuotiaana uhmaikäisen, pää edellä joka paikkaan menevän lapsen perässä. Liian vanha alkaa olla nykyään omien kriteerieni mukaan se, että isä jää eläkkeelle lapsen ollessa ala-asteella.

Kolme olisi passeli, mutta "kunhan mahtuu autoon, eikä tarvitse ostaa amerikkalaista tai ranskalaista hyökkäysvaunua". Jos Tirppa saa pikkusisaruksen, joka olisi vielä jopa poika, sitten lapsiluku saattaisi olla täynnä eli kaksi.

Itselleni ei ole toivotettu tarrasukkia (en ole ilmaisua aiemmin ennen foorumeja kuullutkaan), mutta omalla kohdallani jännää oli suhtautumisen muuttuminen. Aiemmin jo lapsia saaneet totesivat, että kyllä ne pillerit kannattaa jättää hyvissä ajoin, kun kestää kauan ja ensiraskauksista selvästi yli puolet menee kuitenkin kesken. Nyt raskausuutisen muutamalle ystävälleni kertoneena tarina onkin muuttunut muotoon "kun ensiraskauksista suurin osa menee kuitenkin ihan hyvin". Hmm...

Hep. Painoa on kertynyt parin vuoden aikana tasaisen runsaasti. Raskaus on vielä alkuvaiheessa, mutta yritän aloittaa edes säännöllisempää reipasta kävelyä, että jaksaisin lykkiä mahdollisia vaunuja pitkin sulavia sorateitä ensi keväänä. Ensimmäinen neuvolakäynti odottaa itseään, kai siellä otetaan esiin vanha kunnon ruokavalioteema (syön suruun, iloon ja tylsyyteen). BMI oli parhaimmillaan 32 ja se on alle 160 cm pitkälle karua kertomaa.

Anna lasten vaellella leivän kanssa pitkin kotia. Ruoka syödään pöydässä, ei voipuoli alaspäin sohvassa.

Aivan järkyttävät alavatsakivut eli samaa kuin kuukautisissa. Kuukautisia ei vain koskaan tullut.