Jenny-Maria

Aktiivijäsen
  • Content count

    2458
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Jenny-Maria

  1. Löytyykö Vaukkareista ns. erikoisia raskausoireita, ts. sellaisia, joita ei nyt ihan yleisten oireiden listalta löydy? Itselläni omituinen, vain raskauksien aikana ollut oire on päänsärky saunassa siten, että kulmakarvojen väliseen alueeseen otsassa sattuu, "brainfreezen" tavoin kuin ison kylmän pirtelön juomisen jälkeen.
  2. Tuolla suunnitellun sektion gallupkyselyketjussa oli jo vähän tätä asiaa, mutta ajattelin, että tästä voisi tehdä oman aiheensa? Tavoittelen niitä, jotka ovat syystä tai toisesta halunneet suunnitellun sektion ja myös saaneet sen. Olitko ensisynnyttäjä vai olitko synnyttänyt aikaisemmin? Mikä sairaala, koska? Minkälaisia pelkopolikäyntejä, kuinka monta, kenen kanssa puhuit? Millä raskausviikolla kävit ensimmäisen kerran? Itse olen menossa TAYS:in pelkopolille. Varsinaisen synnytystapa-arviokeskustelun tiedän olevan vasta 36+, mutta nyt mietityttää lähinnä se, teinko heti ensihätään huonon päätöksen - neuvolatäti kysyi, miltä tuntuu, koska haluaisin itse ensikäynnin (kätilö?) olevan. Vastasin, että minulle riittää kyllä myöhemminkin syksyllä ja lopulta siihen laitettiin "joskus 30. viikolla". No, tässä oli itselläni taustalla se, että esikoinen syntyi alateitse, joten tiedän, mitä synnytys saattaa olla, eikä kyse ole "perusteettomista peloista" (vaikken kyllä usko, että niitä on olemassakaan, kaikki pelko on pelkoa) synnytystä kohtaan. En halunnut sinne heti huomenna, koska koen, että tuhlaan kaikkien resursseja, varsinkin niiden, jotka ehkä saataisiin ensisynnyttäjinä käännytettyä alatiesynnytyksen piiriin. Olen ollut TAYS:in äitiyspolilla kahden viikon välein ja tiedän, että siellä erityisesti lääkäriajat ovat aina vähintään tunnin myöhässä, joten ruuhkaa on runsaasti. Mietin, onko pelkoni nyt "riittävän merkittävää pelkoa", jos haluankin polille vasta myöhemmin, ts. pelko ei kurista arkeani joka päivä, vai pitäisikö minun yrittää saada poliaikaa aikaistettua? Alatiesynnytys ei ole kohdallani edes teoreettinen mahdollisuus, olen käyttänyt fraasia "menen mielummin vaikka hirteen", joten käännytys on kohdallani turhaa.
  3. Allekirjoituksessani esiintyvän sivuston S*it my kids ruined hengessä... Mitä tenavasi on tuhonnut siten, että silloin hävetti/harmitti/itketti/tai hävettääharmittaaitkettää edelleen? Tuolla mainitussa linkissä löytyy mm. käsipainolla 3-vuotiaan tuhoama vessanpönttö, koiranpentu, johon on piirretty tussilla ja muuta kekseliäisyyden osoitusta.
  4. Keskustelu jatkuu... Aiemmin mainittiin paahtoleipä. Jep, täysjyväpaahtis. Jestas. Edellisessä raskaudessa oli hapankorppu+metukka+tomaatti, nyt paahtoleipä.
  5. Jos tästä on jo keskustelua ja olen puusilmä, pyydän modea poistamaan Mitkä olivat turhimmat vaatehankintasi vastasyntyneelle/ikävälille 0-2 kuukautta? Itsellä: -terättömät, tumputtomat yöpuvut -potkuhousut (onneksi ei hankittu äitiyspakkauksen lisäksi näitä yhtään lisää) -collegehousut koossa 50 cm (-pään yli vedettävät bodyt) Itse olen huomannut, että yöpuvut tuntuivat aluksi kohtalaisen turhalta hankinnalta, niitä piisasi pienimmässäkin koossa. Nyttemmin olen oppinut käyttämään niitä, mutta listaisin silti turhiksi ne yöpuvut, joiden kanssa joutuisi käyttämään sekä sukkia että tumppuja. Menee kikkailuksi, sanoisin. Tumpullisten yöpukujen olemassa olosta en ole edes varma, mutta terälliset ovat kohtalaisen toimivia, silti käsiin tarvitaan yleensä jotain. Potkuhousut olen kokenut täysin turhiksi. Käytän tytöllä arjessa aina bodya + puolipotkareita, potkuhousujen henkselillisyydestä en ole kokenut olevan mitään lisäarvoa. Collegehousut pienimmässä koossa, jäivät käyttämättä. Tyttö saa taisteltua pienimmätkin sukat usein jollain ilveellä jalastaan ja silloin jalat olisivat paljaat. Puolipotkareiden kanssa collegehousuja taas ei ole voinut käyttää, tuolloin on hiki alkanut virrata. Käytännössä housuja käytettiin vain kotiutumispäivänä. Vielä tuo viimeinen kohta, pään yli vedettävät bodyt. Tyttö saa pienen mittakaavan "kilariraivarit", jos pään yli vedetään vaatetusta. Kietaisubodyt ovat edelleen ykkösjuttu, vaikka tytön niska onkin jo vahvistunut jo siten, että pukeminen ei itsessään olisi enää ongelma. OT, mutta en ymmärrä, miksi äitiyspakkauksessa on oltava 50-senttinen pään yli vedettävä body, ellei syynä ole yksinkertaisesti hinta. Yksi kietaisumallihan pakkauksessa on pienintä kokoa, mutta ei toista.
  6. Vinkkejä otetaan maaseutuun liittyvistä nimistä. Esimerkiksi Vilja on kohtuullisen varma tähän kategoriaan mahtuva, ts. maaseudun elinkeinoihin aika olennaisesti liittyvä nimi. Myös Onerva (näin Harjunpäätä sivusilmällä seuraavana) on näyttävästi maaseutuun liittyvä nimi, kertoo Wikipedia: "Sana onerva tarkoittaa alkujaan odelmaa, pääsadon korjuun jälkeen kasvanutta heinää". Mitä muita tulisi mieleen? Myös muut vahvat maaseutuassosiaatiot otetaan vastaan, sukupuolella ei väliä.
  7. Nostetaan karvakorva pöydälle, kun en ollut löytävinäni tästä keskustelua. Palstan kaimapalstalla on tapeltu tästä teemasta nimettöminä perinteisten "olet p**** äiti" ja "mitä teit lapsia, jos et niitä halua hoitaa" -teeseillä. Yritin muotoilla otsikon jotenkin järkevästi, mutta avataan ajatusta hieman. Onko Vaukkareissa niitä, jotka ovat lopettaneet imetyksen jostain muusta syystä kuin esim.: -N kuukauden ikä tuli täyteen -maito loppui -jokin lääkekuuri N, jonka jälkeen ei voinut imettää, eli terveydelliset syyt? Nuo tulivat ensimmäisenä yleisimmistä mieleen. Tavoittelen tällä siis niitä mammoja, jotka ovat lopettaneet imetyksen omasta tahdostaan ja alle yleisten suositusikärajojen. En kaipaa ohjeita imetykseen, enkä sitä, mistä apua saa, vaan jonkinlaista toivoa siitä, että en olisi aatoksineni yksin. Oma tilanne: meillä tenava on ollut osittaisimetyksellä elämänsä ensimmäisistä päivistä siten, että korvike on ollut pääsääntöisesti ykkösruokana ja imetystä kerran, max. kaksi kertaa päivässä jonkin aikaa. Tähän on päädytty "jotenkin", vaikea selittää, mutta en osaa ajatella imetystä minkäänlaisena äitiyden huipentumana. Lähinnä tällä hetkellä homma toimii siten, että rintakumi-imetys (ainoa missään vaiheessa onnistunut yritys, näistä "töpseleistä" ei vain otetta löydy, vaikka apuakin on haettu) on kohtalaisen kovaa taistelua ja suoraan sanoen päivän kaikki hyvät hetket eli ensimmäisiä hymyjä, hyvin nukuttuja päikkäreitä, kaikenlaista, nollautuvat täysin imetyshetkinä. Viime päivät olen jättänyt imetyksen kokonaan väliin, koska päivät ovat olleet muutoin hyviä, enkä ole tavallaan halunnut pilata näitä hyviä päiviä. Käsillä on suuri houkutus lopettaa koko touhu lopullisesti.
  8. Laitoin Valiolle kyselyä, josko tietäisivät, miksi näin on. Kiitos vastauksesta! Käytännössä maailma ei kaadu, eikä tenava kuole, jos esim. kaupassa ei ole tarjolla ykköstä alle 6 kk:n tenavalle, silloin sen yhden kakkostetran voi kyllä ostaa ilman maailmanloppua. Kakkosessa on kuitenkin vahvan muistikuvani mukaan ainoana selkeänä erottavana tekijänä raudan määrä, joka on kakkosessa korkeampi. Kulkee käsi kädessä sen kanssa, että tietyssä iässä pitäisi tuupata lihaa ja muita vastaavia raudan lähteitä tenavalle osana ruokavaliota (ja hemppaa tökitään myös neuvolassa). Pidempikäyttöiseksi kakkonen ei alamittaiselle sovi, koska rautaa tulee silloin liikaa.
  9. Aluksi kyllä. Tietyn ajan jälkeen riittää tiskaaminen ja sitten keitto kerran päivässä. Se "tietty aika" vähän vaihtelee. Esikoisen aikaan neukkutäti mainitsi sen ajan olevan kiinteisiin siirtyminen, joku tarkoittaa sillä lapsen siirtymistä syömään pölykoiria lattialta ja niin edespäin. Yleisesti ottaen nyt ylipäätään kai tavoitellaan vastustuskyvyn kehittymistä. Meillä toinen lapsi sai kokea vähän esikoista aiemmin vastustuskyvyn testausta, lähinnä kiitos juuri esikoisen, joka muutaman kerran tuuppasi tenavan suuhun sormiaan jne. Mutta joo...meillä joka kerran keittely taidettiin lopettaa toisen kohdalla n. kolmen kuukauden jälkeen.
  10. Esim. Wireless Tampere toimii, jos on todella hyvä päivä. Esikoisen (4/12) aikaan löysin WT:n joka päivä. Toision aikaan (12/13) en saanut minkäänlaista yhteyttä yhtenäkään päivänä, joten "datailin" lähinnä sitten mobiililla.
  11. Niin. Tirppa on nyt 1 v 9 kk. Omaan huoneeseen siirrettiin n. 1,5 kk ennen toisen lapsen syntymää. Omassa huoneessa nukkuminen meni mallikkaasti kolmisen viikkoa. Sen jälkeen alkoi sitten seuraava The Vaihe. N. klo 2-4 alkaa kuulua huuto isiiiiiiii ja vaatimus päästä pois. Ei rauhoitu ja nollasta sataan mennään taas aika ripeästi. N. 5/7 yötä viikossa meneekin sitten meidän välissämme. Ketuttaa. Tirppa herättää Toision mölinällään ja erityisesti vaatimuksellaan päästä pois vanhempien sängystä leikkimään (esim. klo 5...).
  12. Toisen tulo. Kolmatta ei ole, eikä todellakaan tule. Ensimmäisen tulo toki muutti asioita, mutta ei mitenkään dramaattisesti. Molemmat ovat pullolapsia, joten en ole samalla tavalla sidottu kuin perinteiset imettäjät. Esikoisen aikaan sain myös kimmokkeen suorittaa rästiopintojani loppuun (yritä sitten sanoa lapselle, miksi läksyt täytyy tehdä, jos itsellä on kaikki koulutusasiat aikuisiälläkin "vaiheessa"). Toisen tulo onkin ollut vähän jotain muuta. Ikäeroa on vähän päälle 1 v 7 kk ja nyt on kaksi vaippalasta ja kaksi puettavaa lasta (esikoisen into ja taidot eivät vielä ihan kohtaa), onneksi esikoinen sentään osaa syödä itse jonkinlaisella osumatarkkuudella. Nyt on myös kaksi öisin heräilevää lasta ja järkyttävät univelat, kun taas esikoinen oli hyvä nukkuja vielä vauvaiässä. Esikoinen oli helppo lapsi ja perustyytyväinen, toisio sen sijaan tuntuu olevan perustyytymätön. Esikoisen tulo ei muuttanut arkea kovin runsaasti, kun taas toisen tulo on selvästi kiristänyt sekä minun että mieheni pinnaa univelan muodossa. Myös lastenhoitokuviot ovat nyt toisenlaisia, kun kahta lasta ei saa ihan tuosta vaan lykättyä käsistään esim. pakollisen menon ajaksi ja varsinkin, kun esikoinen alkaa olla aika rasittavassa uhmavaiheessa. Esikoisen aikaan kotona oleminen oli ihan "jees", nyt lähinnä tuntuu siltä, että voisin mennä takaisin töihin vaikka huomenna. Saattaisi ehkä vähän säästyä kuuloa vanhuuden päivillekin...
  13. Justiinsa. Toisella kierroksella olikin sitten 1 kk ja 3 pv, osittaisimetys.
  14. (Sitten on vielä meitä, jotka täyttävät nahkapussiaan onnistuneesti läskillä eli ei ole mitään roikkuvaa "pussia", vaan maha, joka näyttää jatkuvasti raskaana olevalta Mutta joo, eipä tässä ole kyllä asian eteen mitään tehtykään, joten kaikki kunnia niille, jotka ovat asian eteen urakoineet)
  15. Kommentoin tähän sen verran, että mahdollisessa sektiossa auttaa realismi, ts. se, että toki kyseessä on leikkaus, sen ymmärtävät kaikki. Itselleni haavakipu oli tuttu kaveri, tuoreessa muistissa oli aika, jolloin yritti miettiä sängystä ylös pääsemistä mahdollisimman vähän itkun sävyttämänä. Sektio vaatii oikeastaan sen, että noudattaa ohjeita eli esim. välttää nostelua ja kantamista, eli ei yritä repiä urakalla, vaikka "normaalilta" tuntuisikin eli kotona on oltava apua. Itse pidän itseäni onnekkaana, koska haava-alue ei lopulta tulehtunut mitenkään dramaattisesti paikastaan huolimatta (edellisestä raskaudesta jääneen "maharepun" alla), vaan tilanteesta selvittiin Sorbact-nauhalla, joka tosin on älyttömän tyyristä. Joku toinen ei ole selvinnyt sektiosta välttämättä ihan samalla riemumielellä, enkä yritä sektiota mainostaakaan minkäänlaisena helppona ratkaisuna, mutta voin puhua vain omasta puolestani. Prosessissa risoi eniten ne kanssamammojen kommentit, joissa sektiota mainostettiin lähes itsemurhana ja tiedusteltaessa omia kokemuksia vastaukset olivat mallia "no mulla on viis lasta ja kaikki alatiesynnytyksellä, mutta naapurin serkun haava, se oli auki varmaan VUODEN". Voin siis kertoa positiivisista kokemuksistani vain omasta näkökulmastani, huonojakin kokemuksia on takuuvarmasti, mutta omat juttuni ovat oma kokemukseni.
  16. Toisesta 5 kg, lähtöpainossa 2 pv synnytyksestä. Toki alla tosiaan "aika monta" kiloa ylipainoa.
  17. Toinen ja viimeinen lapsi, suunnitellulla sektiolla (sype) TAYS:issa oltiin klo 8 verikokeita varten ja siitä odottelu sitten alkoikin. Synnyttäneiden osastolla klo 9, jossa annettiin petipaikka ja vaatetusta. Odoteltiin ja odoteltiin. Lopulta pääsin saliin klo 14. Käytännössä sektiotoimenpiteessä kivuliain juttu oli tipan laitto. Sitä yritettiin neljä kertaa, "ujot suonet". Lopulta anestesialääkäri laittoi tipan käteen. Sitten askarreltiin selän kanssa, josta sama anestesialääkäri etsi nikamapaikkaa spinaalia varten. Ensimmäinen yritys ei mennyt ihan nappiin, mutta ei kyllä sattunutkaan. Toisella yrityksellä löytyi paikka ja spinaali tuupattiin selkään. Seuraavaksi joku katetroi ja puutumista seurattiin. Käytännössä en tuntenut mitään muuta kuin jännää puutumista. Aluksi tuli paha olo (verenpaine vähän heittelehti alussa), mutta se meni ohi. Sitten vedettiin eteen kangas ja alkoi "mysööminen" mahan alueella. Poika syntyi klo 14.46, yhdeksän pisteen lapsena. Näin pojan pikaisesti ja mies lähti mukaan pesua ja muuta varten. Mahasektorilla aloiteltiin ompelu. Synnytyksen kokonaiskesto siten 46 minuuttia, vs. esikoisen "vesien menosta syntymään n. 55 h". Tästä sitten heräämöön, jossa olimme kolmistaan. Yritin kovasti liikutella varpaita, mutta eipä siitä nyt mitään tullut. Mies piti poikaa sylissä, ns. ensi-imetystä kokeiltiin n. 40 minuutin kuluttua. Spinaalikutina heräsi sitä mukaa, kun puudutuksen vaikutus alkoi hävitä. Raaputin käsivarsiani ja rintakehääni antaumuksella koko heräämöajan. Ilmeisesti olimme heräämössä n. 1,5 tuntia, sitten siirryimme osastolle. Ensimmäinen vuorokausi oli kivulias, sitä en kiellä. Haavakipu heräsi spinaalin jälkeen. Käytössä oli kipupumppu (ei epiduraalikanavassa, vaan tipan kautta), joka kyllä piti kivun tiessään, mutta sivuvaikutuksena oli kohtuullisen messevä pahoinvointi. Kipupumppu lähtikin ensimmäisenä yönä ja tilalle tuli suun kautta otettavia lääkkeitä ja kipupiikit. Niillä pärjäsinkin kyllä vallan mainiosti. Käytännössä haavakipu kesti ehkä alle vuorokauden, sitten alkoi perinteinen jälkisupparikipu. Kotiutumispäivänä (sektio tiistaina, kotiutuminen lauantaina) otettiin haavasta tikit pois ja itse haava parantui kohtalaisen hyvin. Olen erittäin tyytyväinen suunniteltuun sektioon, en ollut esikoisen syntymän jälkeen tippaakaan kiinnostunut edes yrittämään toista alatiesynnytystä, vaikkei siitä ensimmäisestä mitään "ännännen" asteen repeämiä tms. tullutkaan, lähinnä henkisiä arpia.
  18. Salissa: -Ilokaasu -Epiduraali, epiduraalin lisäys ja vaihto toiseen kohtaan selkärangassa eli yht. kolme kipaletta -Kaksi kohdunkaulapuudutetta -Kaksi pudendaalia Näiden lisäksi osastolla tuli erinäistä kipupiikkiä muutamaan otteeseen. Synnytys käynnistettiin 2 x Cytotec + oksitosiinia salissa, mikä saattoi "auttaa" kipukokemuksen muodostumisessa. Ainoa, josta oli konkreettista hyötyä oli ilokaasu. Epiduraalien hyöty oli minuuteissa, kohdunkaulapuudutteiden n. vartin. Kivunlievitys oli itselleni totaalinen pettymys. Piikittäminen sinne sun tänne ei tuntunut missään, kun muu kipu repi samalla huomion tehokkaasti toisaalle. Toinen: spinaali (suunniteltu sektio). Hyvää settiä. Jälkikäteen rintakehään ja käsiin tullut kutina oli tosin aika ärtsyä.
  19. Täytyy sanoa, että Bumbleride Indie Twin = . Työntömukavuus on jotain aivan muuta, vaikka täälläpäin se tarkoittaa epämääräisiä "teitä" eli koti on maaseudulla. Esikoinen (1 v 8 kk) viihtyy hyvin, eikä toinenkaan (1 kk) ole erityisemmin "valittanut". Kevyet työntää, eikä leveyden kanssa ole joutunut vielä vaikeuksiin missään. Ainoa kysymysmerkki, joka voi olla jossain perheissä haasteena on kovan kantokopan koko, ts. se on aika "kittana" leveyssuunnassa, mutta en sitten tiedä, onko koppa ylipäätään mitenkään erityisen leveä järkevän levyisissä tuplissa.
  20. Ikä 3 vk ja vähän päälle, Tuuti1. Käytännössä kasvaa korvikkeella, koska itseltä tulee aika surkeasti pumpulle, ts. jokaisessa pullossa on selkeä enemmistäosa korviketta. Pullosta menee yleensä n. 50-60 ml, iltaisin enemmän (max tainnut olla 80 ml). Tuttia ei oikein osaa syödä. Esikoinen oli pari ensimmäistä kuukauttaan NAN:illa ja reppanalypsytuotteillani, sitten Tuuti tuli markkinoille ja vaihdettiin siihen. Esikoinen on pieni, mutta niin olemme me vanhemmatkin. Esikoisen kohdalla muistelen määrien olleen aikalailla samanlaisia kuin mitä kulloinkin piti mennä taulukkojen mukaan (olisikohan ollut pullonpyörittäjän oppaasta?). Esikoiselle aloitettiin iltavelli (50/50 velli/korvike) vähän päälle 3 kk iässä, kiinteät vähän ennen 4 kk ikää, iltapuuro muistaakseni n. 4,5 kk iässä.
  21. Täytyy sanoa, että kyllä tämä viime päivien ja pyhienkin ajaksi Pirkanmaallekin luvattu +5 C ja vesisade syövät joulumieltä aika vahvasti. Joulukuusireissustakin tuli fiasko, kuusi on ruma kuin synti, kun ei viitsinyt kaatosateessa rämpiä metsässä kovin montaa tuntia...
  22. Esikoinen (pienehko 1 v 8 kk) vaikuttaa nyt jättiläislapselta toisen tultua. Jotenkin esikoisen kasvotkin näyttävät pyöreämmiltä... Erityisesti vaipanvaihdon yhteydessä se jättiläislapsi vs. vauva -teema korostuu, kun toinen "hukkuu" vaihtoalustalle ja toinen täyttää sen ja jalat roikkuvat reippaasti yli. Johtuu ehkä siitäkin, että tähän asti esikoista on tullut verrattua muihin ikäisiinsä ja heihin nähden esikoinen on pienempi, mutta nyt tuo jokapäiväinen "vertailukohta" onkin kolmekiloinen rääpäle.
  23. Changella kokoluokat ovat "hieman" erilaiset kuin muilla firmoilla...ennen raskautta olin Changen 85 E, nyt imetysliivit ovat samaa kokoa. Rinnat eivät ole mitenkään "silaripallot", vaikka apetta erittyykin.
  24. Toisen synnytyksen yhteydessä toipuminen sektiosta. Joka paikassa toitotetaan varmana totuutena sitä, kuinka sektio tuhoaa kaiken imetyksestä lähtien, mutta en allekirjoita sitä missään nimessä, vaan pelaan iänikuisen yksilöllisyyskortin. Vatsa on edelleen omituisen tuntuinen (sektiosta pian 3 vk), mutta silti koen toipuneeni kaiken kaikkiaan paljon paremmin ja nopeammin kuin esikoisen alatiesynnytyksestä. En myöskään koe sektion vaikuttaneen mitenkään maailmaa murentavasti äiti-lapsisuhteeseen tai mihinkään muuhun, mitä erityisesti bebesinfossa messutaan sektion haitoiksi.
  25. Toisesta vk 29+1 painoarvio 1260 g, on kuulemma vähän keskikäyrän alapuolella? Iltainsuliini teki taas tuloaan, joten veikkaan, että tästäkään ei tule sitä n. viisikiloista, vaikka lupailtu poikaa (useammin kai isompia?) ja toinen lapsi kyseessä. Seuraavaa arviota tarjolla 33+1. Toisesta ultrattiin kaksi viikkoa ennen sektiota painoksi tuolloin 3100 g, syntymäpäivänään kaksi viikkoa myöhemmin painoi 3210 g.