Luna

^ Meillàkin jossain vaiheessa kun tutti oli enàà unikàytòssà, siità tuli yhtàkkià kovin tàrkeà ja sità olisi pitànyt syòdà KOKO ajan. Sanoin ettà tuttia syòdààn vaan sàngyssà joten vàlillà pàivàn mittaan tyttò kiipesi sànkyyn syòmààn tuttia, makoili ja leikki siellà jonkin aikaa ja tuli pois sitten kun oli valmis, jolloin tuttikin jài sànkyyn. Meillà taas tànne kirjoittaminen taisi tuoda avun! Nimittàin tyttò lòysi pikkusiskon kaksi kàyttàmàttòmàksi jàànyttà tuttia jostain ja leikki niillà ja antoi siskolle. Hetken pààstà kun kàvin kattomassa niin siellàhàn tyttò lutkutteli tuttia ihan innoissaan!! Pyysin antamaan tutin pois mutta eihàn siità mitààn tullut. Otin aikalisàn ja palatessani takaisin sanoin tonttuvauvan (jolle tutti jouluna luovutetttiin) olevan nyt ilman tuttia ja varmasti on surullinen yms. Huomasin tytòn vàhàn miettivàn sanojani ja sitten sanoin nàhneeni ikkunassa varmasti tontun, mennàànpàs kattomaan. Siellà pimeàssà se tonttu varmaan piileskeli, avasin ikkunan ja tyttò hetkeàkààn miettimàttà heitti tutin ikkunasta ulos! Kàvi sitten hakemassa siskonkin kàdestà toisen ylimààràisen tutin ja sekin viskottiin ikkunasta pihalle! Tàmà siis kaksi pàivàà sitten, nyt tyttò mennyt suht rauhallisesti nukkumaan eikà tutin perààn ole enàà itkeskelty! Ehkà sen muutaman minuutin tutin imemisen aikana tajusi ettei siinà tutissa enàà mitààn ihmeellistà ollutkaan ja oli vihdoinkin tàysin valmis luopumaan siità. Nàin meillà, toivottavasti jatkuu hyvin! Niin ja tutit kàvin yòllà noukkimassa ikkunan alta ja suoraan roskiin...

Tààllà aika epàtoivoinen àiti kaipaisi vinkkejà... Tai vertaistukea tai jotain... Tuttimaakarimme 2v2kk antoi joulupukille tuttinsa (tàstà oli kovasti juteltu etukàteen ja pukin tuomat nukenrattaat olivat mieluisa vaihtari) ja siità làhtien on nukahtaminen ollut tosi vaikeeta. Ennen sai vaan kipata tytòn sànkyyn ja sinne jài, nukahti jossain vaiheessa itsekseen. Nyt jo iltapesulta alkaa kamala huuto, selkà kaarella rààkyminen ja yleinen protestointi nukkumista vastaan. Unipupu ei tuo lohtua ollenkaan, se taisi olla niin tuttiin kytkòksissà ettà yksin se ei enàà lohduta. Vieressà saa roikkua tunninkin, laulaa, silittàà... Kun vihdoin nukahtaa niin nukkuu kyllà hyvin yòt. Pàivàunia tyttò on jouluun asti nukkunut aika paljon 2-3 tuntia, nyt joskus skippaa koko pàikkàrit !! Saattaa jutella ja huudella sàngyssààn kaksikin tuntia, kunnes luovutetaan ja pàikkàrit jààvàt vàlistà jolloin iltapàivà/ilta on yhtà huutoa... Usein sanoo, ettà on vielà pieni, tarvitsee tuttia ja haluaisi antaa nukenrattaat takaisin pukille... APUA! Kauanko tàtà vielà kestàà?? Nyt kolme viikkoa takana... Vaikeampaa tàstà tekee se, ettà pikkusisko 8kk nukkuu samassa huoneessa, joka heràilee isosiskon huutoihin... Niin ja kaiken lisàksi on parina viime pàivànà imeskellyt sormiaan! Tehtiinkòhàn me kuitenkaan oikea pààtòs tossa tutista luopumisesta? Ei enàà viitsisi takaisin antaa vaikka joskus mieli tekisikin.

Tapauksen tuntien olisi sama kun sanoisi kukolle: etkò voisi kiekua vàhàn myòhemmin kun tààllà yritetààn nukkua... ^ Tytòn ollessa pienempi nàytin mummille ihan kasvatusoppaasta miten asiat on ja kerroin tytòn olevan hitaasti làmpiàvà vauva. Silloin viesti meni perille, mutta nyt se on tainnut taas unohtua. Mummia itseààn kun ei asia nàytà vaivaavan. Tàytyy hienovaraisesti sanoa asiasta, niin eikòhàn asia sillà selkiydy Tuntuu ettà lapsi vaistoaa minun mielialojani tosi herkàsti, kun en hànen ollessaan pienempi pitànyt ollenkaan tàmàn mummin kàyttàytymisestà (esim. kun tuli vierailulle, nappasi tytòn sylistàni sanaakaan sanomatta, joskus jopa selin pàin niin ettei vauva raukka tiennyt mihin hàntà riepotellaan...) ja nytkin vàlillà àrsyttàà tietyt jutut. Lapselle itselleen kuitenkin puhun usein mummista ja pelkkàà hyvàà, mutta ehkà joskus àànenpainosta huomaa omat tunteeni. Kenties tàstàkin johtuu tytòn pelko.

Voi kyllà!! Mummi on just sellanen ettà kun tyttò kaatuu ja itkee àitià (tapahtuu aika usein), niin tàmà hyòkkàà ja ottaa àkkià tytòn syliin ja vie hànet poispàin minusta, vaikka tyttò kuinka ojentelisi kàsiààn àidin suuntaan... Harmittaa kun anoppi ei ole osannut kunnioittaa tytòn rauhallista tempperamenttia ja nyt sitten ollaan tàssà pisteessà. Ei ole varmasti mukavaa hànellekààn kun oma lapsenlapsi pelkàà ja vierastaa nàin paljon. Eri asia olisi jos vierastaisi kaikkia mutta kun nàin ei ole. Ajattelin jàttàà ensi kerralla vaan vauvan mummin hoiviin ja viedà itse tytòn puistoon, katellaan josko tàllànen hidas làhestymistapa auttaisi. Vielàkò jollain olisi kokemuksia tai neuvoja?

En nyt tiedà mille osastolle tàmàn lykkàisin, mutta menkòòn nyt tànne. Eli meillà nyt melkein 2-v tyttò, joka on làhes syntymàstà saakka tavannut mummiaan (mieheni àiti) kerran tai kaksikin viikossa. Tàmà mummi palvoo lapsenlastaan ja on sellaista pààllekàyvàà sorttia, ottaa heti syliin ja pussailee kovasti, heittàytyy lattialle leikkimààn, antaa lahjoja jne. Kolmen kuukauden iàssà tyttò kerran mummin nàhtyààn rupesi huutamaan aivan kauhuissaan, eikà rauhoittunut kun sylissà ja tàmàn jàlkeen seuraavat viikot aina mummin nàhdessààn itki hysteerisesti. Vàhàn kasvettuaan jàtin tytòn mummin hoiviin pienià aikoja ja kaikki meni suht hyvin. Nyt kuitenkin viime kuukausina tyttò ujostelee mummia ensimmàisen puolituntisen, mutta hetken pààstà jo leikkii ja menevàt usein kahdestaan puistoon ilman ongelmia. Ongelmat alkavat nukkumaan mentàessà. Muuten tyttò nukkuu hyvin, mutta mummin vierailujen jàlkeen (jotka siis edelleen kerran viikossa!) ei halua mennà nukkumaan, itkeskelee ja yòllà heràillààn. Ja tàmà siis vain mummin kanssa, toisinaan on myòs ollut muilla hoidossa ongelmitta, samoin omien vanhempien kanssa, joita nàkee kerran 3 kk -ei ongelmia. Nyt tànààn mummin nàhdessààn tyttò alkoi itkeà ja ei halunnut ettà mummi tyòntàà rattaita, halusi heti àidin syliin ja muutenkaan ei halunnut puhua mumminsa kanssa. Pàivàunien jàlkeen tyttò halusi syliini ja sanoi minulle: pelottaa. Kysyin mikà pelottaa ja hàn vastasi mummi. Yòunille tyttò halusi tulla meidàn sànkyymme vaikka nukkuu aina omassa huoneessaan. Tyttòmme on hieman arka ja herkkà, mutta ei ole koskaan nàin kovasti ujostellut vieraitakaan ihmisià, miksi ihmeessà tuttua mummia? Onko muilla ollut samanlaista tilannetta? Miten se ratkaistiin?

Kokeillaan seuraavaksi tuota pesuaineen vàhentàmistà. Laitan yleensà n. kolmanneksen suositellusta pesuainemààràstà, nyt sitten vielà siitàkin puolet, jos vaikka se auttaisi! Mites sitten teepuuòljy? Lisààttekò sità vaippapyykkiin? Suoraan vaippojen sekaan vai huuhteluainelokeroon vai minne?? Jos sillàkin vaikka sais hajuhaittoja ehkàistyà.

Sainpas vihdoinkin Storksakin Elizabethin ja aivan ihana laukkuhan se on! MUTTA. Ongelmana onkin nyt se, ettà laukku ei pysy kunnolla vaunujen tyòntòaisassa (meillà Quinny Buzz), vaan valuu jatkuvasti. Onko kellààn ratkaisua ongelmaan? Edellisen kassin kanssa tàtà ei tapahtunut, johtuu varmaan olkahihnan materiaalista...

Vinkkejà kaivataan haiseviin vaippoihin!! Eli kàytetààn pàivisin harsoja + pul-kuorta, òisin fuzzit erilaisilla tàytteillà. Nyt jo useamman viikon ajan kàytetyt vaipat haisevat ihan kamalalle, siis tosi vahva ammoniakin tuoksu tulee kun on pienikin pissa vaipassa. Puhtaina vaipat ei haise millekààn, eikà tytòn pissa pottaan tehdessà myòskààn haise. Kakkavaippoja ei juuri enàà tule. Kokeiltu on kahta eri pesuainetta ja pesupàhkinòità, soodaa laitan melkein aina, etikkaa huuhteluainelokeroon... Pesen aina 60 asteessa lisàhuuhtelulla, silloin tàllòin keittopesu 90 asteessa. Pyykit kuivuu narulla, rumpukuivausta eikà ulkona kuivattamisen mahdollisuutta ole. Koneenkin pesin sitruunahapolla mutta vaipat vaan haisee... HELP!!!

^ Iisak on ihana nimi! Jos meille olis tullut poika, olisin halunnut antaa nimen Isak (yhdellà iillà).

Kiitos Sadette kuvasta! On tosiaan aika ruskea toi vàri, just sopiva meille. Ja aika tilavalta tuo vaikuttaa. Nyt tàytyykin mennà tekemààn pientà hintavertailua nettikaupoissa! Niin ja Miakan linkittàmà laukku on myòs ihanan vàrinen, mitàhàn materiaalia mahtaa olla? Tuskin nahkaa kuitenkaan?

No nyt rupes muakin kiinnostamaan toi Storksak Elizabeth... Varsinkin jos tuo grey onkin tummanruskea. Valkoinenkin olis tosi kiva mutta kuinkakohan kauan pysyis puhtaana. Kuinka tilava tuo laukku oikeastaan on? Mahtuisko sinne esim. 4 kestovaippaa, pari pulloa, vaihtovaatteet, kirja, pari lelua... Vai onko mahdoton yhtàlò??? Tàssà olis synttàritkin parin viikon pààstà niin vois ruveta vihjailemaan miehelle

^ Ihana toi jààhyvàiset tissille! Tosi hyvà juttu ettà tyttòsi lopetti noin itsestààn eikà painostuksen alaisena. Huomasin itsekin ettà mità enemmin yritin olla imettàmàttà, sità enemmàn tyttò sità halusi. Pààtin sitten antaa aina kun tyttò pyysi ja toivoa ettà nàin tyttò lopettaisi itsekseen kun huomaa ettà àiti on kuitenkin aina làhellà. Tààltà sellaista pàivitystà ettà vielà eilen aamulla tyttò pyysi tissià (jai saikin), sitten pàivàllà kolahti pàà pahasti lattiaan joten halusi lohtutissià sellaiset 10 sekuntia. Illalla ei pyytànyt tissià ja aamulla vàhàn pyyteli mutta pistettiin sitten koko homma leikiksi ja mentiinkin suoraan aamupalalle. Koko pàivànà ei pyytànyt ollenkaan enkà tietenkààn tarjonnut ja nyt laitoin juuri nukkumaan eikà tissille ollut tarvetta! Eli siis viimeksi imetin eilen aamulla. Varovaisen toiveikkaana eteenpàin... Nyt on kyllà tissit sen verran tàydet ja vuotaakin, joten joudun vàhàn pumppaamaan pois.

Kiitos fleur ja Lilly vastauksista! Tosiaan on kaikki tissiriippuvuuden ainekset esillà, hampaiden tulo, flunssa ja eroahdistus pahimmillaan. Mutta tànààn en imettànyt kertaakaan!! Aamulla tyttò sòi isin kanssa aamupalan ja sitten uusien kirjojen avulla saatiin huomio kiinnitettyà muualle, ettei tyttò pyytànyt edes tissià. Iltapàivàllà pyysi kaksi kertaa ihan nopeesti lohtutissià, kun vàhàn kolautteli pààtààn, mutta onnistuin vàlttàmààn tilanteet eikà tyttò sitten edes muistanut koko asiaa! Tulen ilmoittelemaan miten tilanne kehittyy. Nyt vaan on tissit aika tàydet, mutta en sen takia viitsisi imettàà kun raskauden takia on nànnit tosi herkàt ja huulta purren on mennyt viimeset imetyskerrat. Mutta haikeetahan tàmà on... *huokaus*

Tààllà vàhàn hankala tilanne ja neuvoja kaivattais... Tyttò 1v1kk oli tossa pari kk sitten jo vàhentàmàssà imetystà, imetin kolme kertaa pàivàssà, kunnes tyttò ei kerran halunnut iltapàivàtissià ollenkaan, joten lopetin tarjoamisen. Aamulla ja illalla imetin ja ajattelin jo raskauden takiakin lopetella pikkuhiljaa. No nyt sitten tytòstà on tullut oikea tissitakiainen! Aamulla huutelee jo tissin perààn sàngystààn ja heràilee tavallista aikaisemmin. Pàivàllà monta kertaa pyytàà tissià ja aikaisemmin yritin kiinnittàà huomion muualle mutta nyt se on yhà vaikeampaa ja tyttò itkee lohduttomana tissin perààn. Ongelma on siinà, ettà tyttò haluaa sità maitoa, pieni tissin lutkutus ei riità. Maitoa ei tule enàà kauheasti, joten jos annan pàivàllà, niin illalla ei ole montaa tippaa ja sitten alkaa kamala huuto kun maitoa ei tulekaan. Nyt sitten pààtin antaa tissià aina kun tyttò pyytàà (tànààn aamullakin 4 kertaa, vaikka ei sieltà enàà kamalasti mitààn tullut...), joskus tyttò haluaa kunnolla imeà, joskus riittàà pieni maistaminen tai pelkkà pusu tissille Eli ilmeisesti tyttò haluaa tietàà ettà tissi=àiti on paikalla, jos tarvetta tulee. Mietin vaan kun kuitenkin juo paljon maitoa ja syò suht hyvin niin ei kai se nàlkààkààn voi olla. Tai sanotaanko ettà erilaisia ruokia tarjotaan ja ne menee alas vaihtelevalla menestyksellà... Voiko hampaiden tulo aiheuttaa tàllàistà tissiriippuvuutta? Tyttò on muutenkin usein kiukkuinen, toivon mukaan olisi ne hampaat niin tietàà ettà joskus tàmà loppuu. Olisin niin valmis lopettamaan imetyksen (vaikkakin vàhàn haikeilla mielin), niin saisi hetken olla ennen kun toinen syntyy. Kokemuksia? Vinkkejà?

Meidàn tytòlle tuli alaetuhampaat paria pàivàà ennen 6kk ikàà. Yòllà nousi kuume ja olimme matkoilla, tissi ei maistunut (kiinteità ei oltu vielà alotettu) ja muutenkin olo oli surkea pari pàivàà. Siità viisastuneena menin kotona apteekkiin ja tààllà Italiassa ainakin myydààn juuri tàhàn tarkoitukseen sellasta rasvaa, joka puuduttaa ikenet, ja kun hampaat taas vaivasi, niin tuo rasva auttoi heti! Ylàhampaat tuli pari viikkoa sitten (n.8kk iàssà) ja niistà selvittiin helpommalla, pientà kàrttyisyyttà on ollut ja pari kertaa on nàykkàsty tissistà. Onkohan Suomessa samanlaista rasvaa myynnissà? Meillà ei auttanut purulelut ja itku silmàssà itsekin katsoin kun vauvaan sattui, onneksi apteekista lòytyi apu