Ofelia

Meidän tuleva kolmosluokkalainen ja tuleva ekaluokkalainen harrastavat molemmat futista ja muulle harrastamiselle ei aikaa jääkään. Tosin jos kiinnostuisivat jostain muusta, niin sitten jätettäis futiksesta yhdet viikkotreenit väliin. Vanhemmalla on kolmet treenit viikossa ja näin kesällä vaihteleva määrä pelejä, nuoremmalla kahdet treenit viikossa ja samoin sitten noita pelejä. Tässä viikon sisään oon seissyt kentän laidalla kannustamassa viitenä iltana ja lisäksi on ollut kolme treeni-iltaa. Ja yhdet treenit piti jo jättää logistisista syistä väliin. Ihan tyytyväinen oon jo siihen, että pidetään kohta vähän lomaa.

Lapsia olen käynyt vauvaiässä näyttämässä, sitten on just tämmöisiä läppärin/paperien hakemisia sairaan lapsen kanssa tai lomalla (mur). Ja kerran on tyttö ollut mukana jonkun aikaa lauantaina tyhjässä toimistossa. Ei siis häirinnyt muita, mutta ei mun työnteosta oikein mitään tullut. Toisaalta, teen jonkin verran töitä kotona iltaisin (murmur) ja silloin kun lapset sairastaa.

Mulle tuli oireista heti mieleen virtsatietulehdus... Mut siis jos lapsella on noin kova kuume eikä hengitystietulehduksen oireita, veisin lääkäriin. Noin pieni kun ei osaa sanoa vielä välttämättä tarkalleen mihin sattuu.

^ Catsie, ettekö aio mennä ilmoittautumaan kouluun paikan päälle? Samassa kaupungissa kun ilmeisesti asutaan? Mä toisaalta haluisin kovasti mennä poitsun kanssa, mut en tiedä ehdinkö silloin ilmoittautumispäivänä. Miten teillä muuten yleensä pääsee haluamaansa kouluun? Yhdellä tutulla on lähikouluna hyvin suosittu koulu (on jotain painotuksia ilmeisesti) ja he nyt sitten joutuvat jännäämään pääseekö lapsi tuohon kouluun. Meillä on alueella kaksi koulua ja aika selvää on meille ollut kumpaan halutaan että lapset menee. Todennäköisesti kaikki eskarikaveritkin tulee samaan kouluun. On siis meitä lähempänä ja turvallisemman reitin päässä + olen itse käynyt ko. koulua.

Kotiäitiaikoina ulkoiltiin 2-3 kertaa päivässä. Aamuisin yleensä mentiin leikkipuistoon ja kotimatkalla käytiin tarvittaessa kaupassa. Sit ruoan ja päikkärien jälkeen samantien ulos. Meillä oli samassa pihapiirissä muutamia lapsia ja perhepäivähoitaja niin sillion löytyi yleensä seuraa aina niin lapselle kuin äidillekin. Sit kun muutettiin, tässä ei oo mitään omaa leikkipihaa ja paljon vähemnmän kavereita puistoissakin, mut kyl mä silloin pidin ulkoilua niin tärkeänä että ihan joka päivä ulkoiltiin. Mä en oikein osaa sisällä leikkiä, pelailen tai jotain mieluummin. Nyt kun lapset on päiväkodissa ja muutenkin isompia, osaavat esim. leikkiä itekseenkin, on meidän viikonloppu-ulkoilut ihan onnetonta. Tuntuu että on aina niin paljon muuta tekemistä että ei tuu tarpeeks ulkoiltua. Ja talvella ei kyllä tuu iltaisin lähettyä mihinkään leikkimään tai palloa potkimaan, kaupassa tai kirjastossa kyllä saatetaan käydä. Tai joskus jopa pulkkamäessä. Pitäiskin taas ryhdistäytyä. Tosin nyt meillä jää isoimmat ulkoilut pois jo sen takia kun tyttärellä on käsi kipsissä, eipä se voi ulkona paljon muuta kun kävellä.

No meillä ei kumpikaan vauvaikäisenä itseään putoamalla kolhinut, mä luovuin hoitopöydän käytöstä jo tosi varhain ja oon vaihtanut vaipat ja vaatteet sylissä tai lattialla varmaan alle neljäkuisesta molemmille. Mut ehtiihän tuota, poika on pudonnut päälleen liukumäestä n. 2-vuotiaana. Vieressä seisoin mut enpä ehtinyt mitään tehdä. Kävin samantien terveysasemalla katsomassa tarviiko haava ommella, mutta en kyllä osannut ees mitään aivotärähdystä pelätä, huuto tais olla niin kova. Nyt meillä on likalla käsi paketissa kun murtui viime viikolla. Tippui päiväkodissa kiipeilytelineestä. Päiväkoti kai tekee omat selvityksensä tapaturmasta, mutta minne? Eivät oo mulle sitä tarkkaa selvitystä vielä näyttäneet, eikä se mua juuri kiinnostakaan. Näitä sattuu... Vaikka itelleni ei oo kyllä koskaan sattunut, mulla ei oo koskaan ollut kipsiä, oonkin aika rauhallinen lapsi ollut, ainakin tohon meidän junioriin verrattuna

Meidän lapset menevät aikanaan (esikoinen ensi vuonna) samaan pieneen kunnalliseen kouluun, jota itse olen käynyt 80-luvulla. Koulu on tosin vähän suurempi nykyään ja onneksi tilatkin on käytännössä rakennettu uudelleen. Mutta luokkakoot ovat kohtuullisen kokoiset nykyäänkin. Ja mun mielestä erittäin hyvä merkki on se, että koulussa opettaa vielä kai 4 opettajaa, jotka olivat jo silloin lähes 30 vuotta sitten koulussa opettajina. Tärkeää on myös koulumatkan turvallisuus, karsastan ajatusta siitä, että kuskaisin lapsen kouluun autolla. Tosin on täysin mahdollista että laiskuuttani niin kuitenkin tulen tekemään Miten muuten voi asuinaluetta selvittää onko alueella hyviä kunnallisia kouluja? Googlettaa?

Meidän eskarilainen on välillä jo niin iso poika, mutta sit kun ajattelee, että ens syksynä sen pitäis jo kulkee itekseen koulutietä niin hurjalta tuntuu Onneks on vielä aikaa kasvaa. Meidän perheessä kiukuttelee ja uhmailee tuo 4-vuotias niin paljon, että eskarilainen on siinä vertailussa leppoisa kuin perhonen . Poitsu on kovasti innostunut futiksesta ja saa palloa potkiessaan varmaan suurimmat harmit jo unohtumaan. Poika on osannut kirjaimet jo kaksi vuotta, mutta vasta nyt eskarin alettua on alkanut tapailemaan lukemista ja aika hyvin se jo sujuukin, yks ilta kirjoittelin jääkaappimagneeteilla sanoja ja kaikki osas lukea. Itse hän osaa kirjoitella sanoja tietokoneella tai noilla magneettikirjaimilla, kynäotteessa on virhe, ja hän ei ole kovin innostunut kynämies. Kirjoittaa kyllä, mutta neiti 4-v tekee paljon siistimpää jälkeä Kyllä tämä kokonaisuudessaan tuntuu olevan sellainen kasvun vuosi koko perheelle, kun esikoinen pikkuhiljaa lähtee yksinään liikkeelle. Siinä on äidillä opettelemista antaa liekaa juuri sopivasti

Meidän likka 4-v ei tykkää peitosta, saattaa nukkua yöpaidassa tai jopa pikkarisillaan ilman peittoa. Onhan sillä ihan jäiset varpaat, mut oon aatellut että haitanneeko tuo, kun muksu kuitenkin osaa jo sen peiton ite niin halutessaan laittaa. Ite en vois kuvitellakaan nukkuvani sukat jalassa, joten ei oo sit tullut mieleen lapsillekaan laittaa. Pyrin kyllä talvella tarjoamaan kaksiosaisia pitkähihaisia ja -lahkeisia yökkäreitä, mut ne saattaa kyllä aamulla löytyä sängyn vierestä. Poika on ollut samanlainen, mutta nyt kuuman kesän jälkeen on halunnut nukkua oikein tarkasti peiton sisällä.

Mun suosikki tässä sarjassa on pojannimistä Ian (helppo lausua myös Suomessa). Tytönnimistä tykkään sitten monista, esim. Linda ja Ellen jotka kyllä on Suomessakin jo kauan olleet käytössä. Omilla lapsilla on suomalaisittain lausuttavat kansainväliset nimet, esim. englanniksi lausutaan aivan eri tavalla. Vaikee joskus puhua omasta lapsesta englanniksi kun itekin meinaa sanoa "väärin"

Ekasta raskaudesta jäin sen 30 päivää ennen. Kesälomatkin jätin pidettäväksi äitiysloman jälkeen. Hyvin jaksoin olla töissä, vaikka etukäteen vähän epäilin (mulla on normaalistikin korkeahko verenpaine ja se nousi heti raskauden alussa "riskirajojen" yli). Oisin tietysti ollut saikulla jos olo ois sitä vaatinut, mutta mun työ oli fyysisesti kevyttä, heti kun pomo sai tietää että odotan, hän kielsi mua kantamasta yhtään mitään taskulaskinta painavampaa Tokassa raskaudessa aloitin äitiysloman 1.9. kun la oli 24.10. Tuo nyt oli jotain sen 30 ja 50 päivän väliltä ennen la:ta, valitsin vaan aloituksen kuun alusta. Olin siis hoitovapaalla lasten välisen ajan, joten se nyt oli se ja sama miten sitä äitiyspäivärahaa ja kotihoidontukea maksettiin. Nyt kun olin esikoisen kans kotona, jouduin kyl fyysisesti kovempaan rääkkiin, kantelin uhmaikäistä huutavaa ja potkivaa uhmaikäistä puistosta kotiin jne, mutta kyllähän me usein nukuttiin päikkärit sitten yhdessä. Mut eipä tosta kotiäidin hommasta oikein saikkua saa, jos nyt ei tosi huonossa kunnossa ole...

Meidän neidille aikanaan ei kans ne 8-kk soseet uponnut kovinkaan aikaisin, kun ei ollut toisella hampaitakaan. Eka hammas putkahti esiin 10,5 kk iässä, mutta sillä ainokaisella tyttö veteli heti 1-vuotissynttäreitten jälkeen innolla makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta yms. normikotiruokaa, jota me esikoisen kanssa syötiin. Ja haarukalla ei muussattu kuin kokonaiset perunat, eli se muutos oli tosi raju. 1-vuotiaiden purkkisoseita ei oo sit syönytkään kun ei enää kelvannut vauvojen ruoat. Niin ja nythän tyby on jo 4-v ja söisi oikeastaan vaan herkkuja

Meidän eskarin aloittavalla oli luonnollisesti taaperona omia muunnelmia sanoista, kyllä ne nyt yleensä oli sinnepäin, joten muutkin saattoivat niitä ymmärtää. Jostain syystä tuolla isolla pojalla ei millään onnistu sana pullonkorkki. Se on aina vaan korkinpullo. Ja sisko perässä... Siskolla on muutamakin sana, jotka on aikanaan veljeltään oppinut "väärin" ja vaikka poika jo ne sanookin oikein, tytölle ne eivät meinaa taipua millään oikein.

Siellä eskarissa kuulemma on kirja Meillä ei oo koskaan käytetty tarhareppuakaan, joten saas nähdä tuleeko eskarirepulle tarve. Ainakin metsämörriretkille Stockalta löytyi, jonkin verran löytyi myös Prismasta ja Citymarketista. PoPin liikkeeseen en sitten jaksanut enää mennä. Ei nyt ehkä ihan eniten lasten mieleen ollut, mutta äiti tykkäs kun noi ominaisuudet muuten natsas. LÖyty siis useampaa kokoa, mutta likankin reppuun mahtuu vaihtovaatekerta, ihan rutkasti viihdykettä matkalle ja rusinoita evääksi. Pojalle otin sitten vähän isomman repun, sinne mahtuu varmaan sit ne futiskamatkin (paitsi pallo...). Stadiumista muuten löytyi kans, mut ne oli vähän liiankin sporttiset meidän tilanteeseen.

No Stockkaa itekin aattelin, mut sit jotenkin ehdin jo unohtaa. Ja PoP ei tullut mieleenkään, yritän katsastaa nää läpi (eiks Jumbossa oo molemmat?)