Ofelia

Jäsen
  • Content count

    85
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Ofelia

  1. Meidän tuleva kolmosluokkalainen ja tuleva ekaluokkalainen harrastavat molemmat futista ja muulle harrastamiselle ei aikaa jääkään. Tosin jos kiinnostuisivat jostain muusta, niin sitten jätettäis futiksesta yhdet viikkotreenit väliin. Vanhemmalla on kolmet treenit viikossa ja näin kesällä vaihteleva määrä pelejä, nuoremmalla kahdet treenit viikossa ja samoin sitten noita pelejä. Tässä viikon sisään oon seissyt kentän laidalla kannustamassa viitenä iltana ja lisäksi on ollut kolme treeni-iltaa. Ja yhdet treenit piti jo jättää logistisista syistä väliin. Ihan tyytyväinen oon jo siihen, että pidetään kohta vähän lomaa.
  2. Ollaan lähdössä kesälomalla matkalle. Tajusin vasta nyt, että meillä on vaihtokin lennoissa, joten ois näppärää jos lapsilla 3 ja 5 v. ois omat reput käsimatkatavaroissa. Mul on nimittäin aina (kaikki kaks kertaa ) kadonnut matkalaukku, kun oon vaihtanut Köpiksessä. Vaihtovaatetta ja muutakin lennoilla tarpeellista härpäkettä tarvitaan muutenkin ja sit ton mun pahan karman takia ehkä vielä lisää vaihtovaatetta ja tarpeelisat härpäkettä. No ei ongelmaa, isompi menee syksyllä eskariinkin, hommataan reput. Niillä on ihan pienet kerhoreput, ne ei riitä. Mut mistä niitä löytyy? Oon salettiin nähnyt syksyisin kivoja päiväkotireppuja (me ei harrasteta), mut eikö niitä tosiaan löydy muulloin kuin syksyisin. Oisko joku nähnyt jossain? Toivomuksena ois pehmustetut kantohihnat, sopiva koko, mielellään niin iso, et poitsun futiskamat mahtuis sinne. Ja kiva ja lapsille mieluinen värikin ois ihan jees, muuten äiti joutuu ne kuitenkin kantamaan. Ja täl ois sitten kiire, reissuun lähdetään jo alle viikon päästä.
  3. Lapsia olen käynyt vauvaiässä näyttämässä, sitten on just tämmöisiä läppärin/paperien hakemisia sairaan lapsen kanssa tai lomalla (mur). Ja kerran on tyttö ollut mukana jonkun aikaa lauantaina tyhjässä toimistossa. Ei siis häirinnyt muita, mutta ei mun työnteosta oikein mitään tullut. Toisaalta, teen jonkin verran töitä kotona iltaisin (murmur) ja silloin kun lapset sairastaa.
  4. Mulle tuli oireista heti mieleen virtsatietulehdus... Mut siis jos lapsella on noin kova kuume eikä hengitystietulehduksen oireita, veisin lääkäriin. Noin pieni kun ei osaa sanoa vielä välttämättä tarkalleen mihin sattuu.
  5. ^ Catsie, ettekö aio mennä ilmoittautumaan kouluun paikan päälle? Samassa kaupungissa kun ilmeisesti asutaan? Mä toisaalta haluisin kovasti mennä poitsun kanssa, mut en tiedä ehdinkö silloin ilmoittautumispäivänä. Miten teillä muuten yleensä pääsee haluamaansa kouluun? Yhdellä tutulla on lähikouluna hyvin suosittu koulu (on jotain painotuksia ilmeisesti) ja he nyt sitten joutuvat jännäämään pääseekö lapsi tuohon kouluun. Meillä on alueella kaksi koulua ja aika selvää on meille ollut kumpaan halutaan että lapset menee. Todennäköisesti kaikki eskarikaveritkin tulee samaan kouluun. On siis meitä lähempänä ja turvallisemman reitin päässä + olen itse käynyt ko. koulua.
  6. Kotiäitiaikoina ulkoiltiin 2-3 kertaa päivässä. Aamuisin yleensä mentiin leikkipuistoon ja kotimatkalla käytiin tarvittaessa kaupassa. Sit ruoan ja päikkärien jälkeen samantien ulos. Meillä oli samassa pihapiirissä muutamia lapsia ja perhepäivähoitaja niin sillion löytyi yleensä seuraa aina niin lapselle kuin äidillekin. Sit kun muutettiin, tässä ei oo mitään omaa leikkipihaa ja paljon vähemnmän kavereita puistoissakin, mut kyl mä silloin pidin ulkoilua niin tärkeänä että ihan joka päivä ulkoiltiin. Mä en oikein osaa sisällä leikkiä, pelailen tai jotain mieluummin. Nyt kun lapset on päiväkodissa ja muutenkin isompia, osaavat esim. leikkiä itekseenkin, on meidän viikonloppu-ulkoilut ihan onnetonta. Tuntuu että on aina niin paljon muuta tekemistä että ei tuu tarpeeks ulkoiltua. Ja talvella ei kyllä tuu iltaisin lähettyä mihinkään leikkimään tai palloa potkimaan, kaupassa tai kirjastossa kyllä saatetaan käydä. Tai joskus jopa pulkkamäessä. Pitäiskin taas ryhdistäytyä. Tosin nyt meillä jää isoimmat ulkoilut pois jo sen takia kun tyttärellä on käsi kipsissä, eipä se voi ulkona paljon muuta kun kävellä.
  7. No meillä ei kumpikaan vauvaikäisenä itseään putoamalla kolhinut, mä luovuin hoitopöydän käytöstä jo tosi varhain ja oon vaihtanut vaipat ja vaatteet sylissä tai lattialla varmaan alle neljäkuisesta molemmille. Mut ehtiihän tuota, poika on pudonnut päälleen liukumäestä n. 2-vuotiaana. Vieressä seisoin mut enpä ehtinyt mitään tehdä. Kävin samantien terveysasemalla katsomassa tarviiko haava ommella, mutta en kyllä osannut ees mitään aivotärähdystä pelätä, huuto tais olla niin kova. Nyt meillä on likalla käsi paketissa kun murtui viime viikolla. Tippui päiväkodissa kiipeilytelineestä. Päiväkoti kai tekee omat selvityksensä tapaturmasta, mutta minne? Eivät oo mulle sitä tarkkaa selvitystä vielä näyttäneet, eikä se mua juuri kiinnostakaan. Näitä sattuu... Vaikka itelleni ei oo kyllä koskaan sattunut, mulla ei oo koskaan ollut kipsiä, oonkin aika rauhallinen lapsi ollut, ainakin tohon meidän junioriin verrattuna
  8. Meidän lapset menevät aikanaan (esikoinen ensi vuonna) samaan pieneen kunnalliseen kouluun, jota itse olen käynyt 80-luvulla. Koulu on tosin vähän suurempi nykyään ja onneksi tilatkin on käytännössä rakennettu uudelleen. Mutta luokkakoot ovat kohtuullisen kokoiset nykyäänkin. Ja mun mielestä erittäin hyvä merkki on se, että koulussa opettaa vielä kai 4 opettajaa, jotka olivat jo silloin lähes 30 vuotta sitten koulussa opettajina. Tärkeää on myös koulumatkan turvallisuus, karsastan ajatusta siitä, että kuskaisin lapsen kouluun autolla. Tosin on täysin mahdollista että laiskuuttani niin kuitenkin tulen tekemään Miten muuten voi asuinaluetta selvittää onko alueella hyviä kunnallisia kouluja? Googlettaa?
  9. Meidän eskarilainen on välillä jo niin iso poika, mutta sit kun ajattelee, että ens syksynä sen pitäis jo kulkee itekseen koulutietä niin hurjalta tuntuu Onneks on vielä aikaa kasvaa. Meidän perheessä kiukuttelee ja uhmailee tuo 4-vuotias niin paljon, että eskarilainen on siinä vertailussa leppoisa kuin perhonen . Poitsu on kovasti innostunut futiksesta ja saa palloa potkiessaan varmaan suurimmat harmit jo unohtumaan. Poika on osannut kirjaimet jo kaksi vuotta, mutta vasta nyt eskarin alettua on alkanut tapailemaan lukemista ja aika hyvin se jo sujuukin, yks ilta kirjoittelin jääkaappimagneeteilla sanoja ja kaikki osas lukea. Itse hän osaa kirjoitella sanoja tietokoneella tai noilla magneettikirjaimilla, kynäotteessa on virhe, ja hän ei ole kovin innostunut kynämies. Kirjoittaa kyllä, mutta neiti 4-v tekee paljon siistimpää jälkeä Kyllä tämä kokonaisuudessaan tuntuu olevan sellainen kasvun vuosi koko perheelle, kun esikoinen pikkuhiljaa lähtee yksinään liikkeelle. Siinä on äidillä opettelemista antaa liekaa juuri sopivasti
  10. Meidän likka 4-v ei tykkää peitosta, saattaa nukkua yöpaidassa tai jopa pikkarisillaan ilman peittoa. Onhan sillä ihan jäiset varpaat, mut oon aatellut että haitanneeko tuo, kun muksu kuitenkin osaa jo sen peiton ite niin halutessaan laittaa. Ite en vois kuvitellakaan nukkuvani sukat jalassa, joten ei oo sit tullut mieleen lapsillekaan laittaa. Pyrin kyllä talvella tarjoamaan kaksiosaisia pitkähihaisia ja -lahkeisia yökkäreitä, mut ne saattaa kyllä aamulla löytyä sängyn vierestä. Poika on ollut samanlainen, mutta nyt kuuman kesän jälkeen on halunnut nukkua oikein tarkasti peiton sisällä.
  11. Mun suosikki tässä sarjassa on pojannimistä Ian (helppo lausua myös Suomessa). Tytönnimistä tykkään sitten monista, esim. Linda ja Ellen jotka kyllä on Suomessakin jo kauan olleet käytössä. Omilla lapsilla on suomalaisittain lausuttavat kansainväliset nimet, esim. englanniksi lausutaan aivan eri tavalla. Vaikee joskus puhua omasta lapsesta englanniksi kun itekin meinaa sanoa "väärin"
  12. Ekasta raskaudesta jäin sen 30 päivää ennen. Kesälomatkin jätin pidettäväksi äitiysloman jälkeen. Hyvin jaksoin olla töissä, vaikka etukäteen vähän epäilin (mulla on normaalistikin korkeahko verenpaine ja se nousi heti raskauden alussa "riskirajojen" yli). Oisin tietysti ollut saikulla jos olo ois sitä vaatinut, mutta mun työ oli fyysisesti kevyttä, heti kun pomo sai tietää että odotan, hän kielsi mua kantamasta yhtään mitään taskulaskinta painavampaa Tokassa raskaudessa aloitin äitiysloman 1.9. kun la oli 24.10. Tuo nyt oli jotain sen 30 ja 50 päivän väliltä ennen la:ta, valitsin vaan aloituksen kuun alusta. Olin siis hoitovapaalla lasten välisen ajan, joten se nyt oli se ja sama miten sitä äitiyspäivärahaa ja kotihoidontukea maksettiin. Nyt kun olin esikoisen kans kotona, jouduin kyl fyysisesti kovempaan rääkkiin, kantelin uhmaikäistä huutavaa ja potkivaa uhmaikäistä puistosta kotiin jne, mutta kyllähän me usein nukuttiin päikkärit sitten yhdessä. Mut eipä tosta kotiäidin hommasta oikein saikkua saa, jos nyt ei tosi huonossa kunnossa ole...
  13. Meidän neidille aikanaan ei kans ne 8-kk soseet uponnut kovinkaan aikaisin, kun ei ollut toisella hampaitakaan. Eka hammas putkahti esiin 10,5 kk iässä, mutta sillä ainokaisella tyttö veteli heti 1-vuotissynttäreitten jälkeen innolla makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta yms. normikotiruokaa, jota me esikoisen kanssa syötiin. Ja haarukalla ei muussattu kuin kokonaiset perunat, eli se muutos oli tosi raju. 1-vuotiaiden purkkisoseita ei oo sit syönytkään kun ei enää kelvannut vauvojen ruoat. Niin ja nythän tyby on jo 4-v ja söisi oikeastaan vaan herkkuja
  14. Meidän eskarin aloittavalla oli luonnollisesti taaperona omia muunnelmia sanoista, kyllä ne nyt yleensä oli sinnepäin, joten muutkin saattoivat niitä ymmärtää. Jostain syystä tuolla isolla pojalla ei millään onnistu sana pullonkorkki. Se on aina vaan korkinpullo. Ja sisko perässä... Siskolla on muutamakin sana, jotka on aikanaan veljeltään oppinut "väärin" ja vaikka poika jo ne sanookin oikein, tytölle ne eivät meinaa taipua millään oikein.
  15. Siellä eskarissa kuulemma on kirja Meillä ei oo koskaan käytetty tarhareppuakaan, joten saas nähdä tuleeko eskarirepulle tarve. Ainakin metsämörriretkille Stockalta löytyi, jonkin verran löytyi myös Prismasta ja Citymarketista. PoPin liikkeeseen en sitten jaksanut enää mennä. Ei nyt ehkä ihan eniten lasten mieleen ollut, mutta äiti tykkäs kun noi ominaisuudet muuten natsas. LÖyty siis useampaa kokoa, mutta likankin reppuun mahtuu vaihtovaatekerta, ihan rutkasti viihdykettä matkalle ja rusinoita evääksi. Pojalle otin sitten vähän isomman repun, sinne mahtuu varmaan sit ne futiskamatkin (paitsi pallo...). Stadiumista muuten löytyi kans, mut ne oli vähän liiankin sporttiset meidän tilanteeseen.
  16. No Stockkaa itekin aattelin, mut sit jotenkin ehdin jo unohtaa. Ja PoP ei tullut mieleenkään, yritän katsastaa nää läpi (eiks Jumbossa oo molemmat?)
  17. Viime vuonna kolme viikkoa yhteizellä lomalla, mies oli viikon ennen mua ja mä sitten jatkoin vielä viikon, lapset oli lomalla sitten viisi viikkoa. Tänä kesänä lapset onkin lomalla ainakin seitsemän viikkoa. Aloittavat jo kesäkuun alusta, isovanhemmat hoitaa ti-pe (tää kuvio ihan vaan siksi, että saadaan puolet alennusta hoitomaksusta). Sitten ollaan koko sakki lomalla 2 viikkoa, mies jatkaa siitä, sitten taas joku isovanhemmista hoitaa kolme päivää, ja mä lomailen sen jälkeen kaksi viikkoa. Olin siinä käsityksessä, että päivystys ois omassa päiväkodissa, ja olin ajatellut, että muksut menis heinäkuun viimeiseksi viikoksi päiväkotiin. Nyt sitten kuulinkin, että näin ei oo, joten en kyllä haluis heitä sinne toiseen paikkaan viedä. Toisaalta en haluis isovanhempia enempää rasittaa, käyttävät kuitenkin vuosilomiaan näihin muihin hoitopätkiin ja varmasti tarvitsevat lomaansa hekin. (meidän lasten hoitaminen on kaukana lomasta :grin: ) Mutta päätetään joskus heinäkuussa vasa miten tää kuvio hoidetaan. Itelläni on isot traumat varapäiväkodista, joten siinä mielessä haluisin kyllä säästää muksut tästä.
  18. Meidän lasten päiväkodissa saa tuoda synttäritarjoiluja, yksi poika oli tuonut vaikka mitä, mm. sitä lasten kuohujuomaa . Itseleivottua ei saa viedä, vaan esim. ne keksit pitää olla avaamattomassa paketissa. Erityiseti tädit toivovat, että vietäisiin jäätelöä. Poitsun ekat synttärit oli silleen, että oltiin vasta harjoittelemassa, vei muistaakseni Dominoita. Kuten muuten myös viime vuonnakin. Tyttö on vienyt ekana vuonna rusinoita tai Muumi-keksejä (en muista enää) ja viimeksi litran vaniljajätskiä. Mut sitten päiväkodilla on joskus nyyttäripirskeitä, sinne meidän lapset vie aina porkkanatikkuja . Ja kaikki on aina mennyt. Tosin en ymmärrä miks noi käy, mit ite leivottu pulla sit ei
  19. Meillä päivähoitopaikan on saanut (muistaakseni) sen heinäkuun loppuun, jolloin lapsi aloittaa koulun. Miten muuten sitten koulunaloitusvuonna, eikö elokuussa voi enää käydä päivähoidossa? Pitää ruveta hyvissä ajoin lobbaamaan itelleen lomaa siihen . Eskariin piti tosin hakea erikseen.
  20. Meillä on esikoisen passi otettu aika tasan 5 vuotta sitten, silloin ikää 8 kk. Päätettiin uusia passi, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Nyt on uusi passikuva otettu (tollasella melkein kuusivuotialla se oli jo iisiä) ja perjantaina ois tarkoitus mennä hakemaan uutta passia. Aattelin, et ois samalla kysytty pikkusiskon passista, tartteisko sekin uusia. En usko, se on otettu muistaakseni kaks vuotta sitten, jolloin tyttö oli kuitenkin jo yli vuoden vanha. Me ollaan nyt kesällä matkustamassa vain Euroopan alueella, mutta otetaan nyt varman päälle.
  21. ^ Meillä nimet on pidetty osittain salassa ristiäisiin saakka. Esikoisen kohdalla kerrottiin kyllä, että toinen nimi tulee miehen "sukurasitteena", etunimi päätettiinkin vasta päivää ennen ristiäisiä. Tokan kohdalla nimi päätettiin jo kolme päivää ennen ristiäisiä. Tuolloin olin kyllä nimipohdiskeluja tehnyt ääneen esim. äitini kuullen. Ja moni sukulainen arvasi etukäteen likan toisen nimen, on nimittäin isoäitini toinen nimi. Mummo kuoli vain pari päivää tytön syntymän jälkeen. Mummon etunimi oli kyllä aika karsea (etenkin nimen syntyhistoria, josta olen kuullut vasta hiljattain), joten sitä ei kyllä kukaan odottanutkaan, että lapselle laitettais. Me vaan ollaan tosi huonoja keksimään nimiä, ei meillä ollut raskausaikoina ees puhetta koko asiasta. Ja silti meidän lapsilla on mun mielestä tosi kivat nimet, ei parempia vois ollakaan!
  22. Esikoisen kummina on mun veli vaimoineen ja miehen sisko miehineen. Nähdään niin kuin sukua nyt muutenkin nähtäisiin, vaihtelevasti. Kuopuksen kummina on sit mun sisko ja serkku miehineen. Serkku muistaa aina korteilla ja muutenkin, olisi kiva nähdäkin useammin. Meille ei kummallakaan lapsella ole erityisen läheistä suhdetta kummiinsa (johtuu varmaan juuri siitä, että suurin osa kummeja on enoja tai tätejä, ja ovat siten läheisiä molemmille). Omia kummilapsia on kolme, joista vanhinta en ole nähnyt varmaan pariin vuoteen, asuu sen verran kaukana, ja aina kun on vähän yrittänyt suunnitella reissuntynkää puolin tai toisin, on tullut jotain eteen. Hänelle lähetän lahjat, ja kyselen kuulumisia äidiltään. Toinen kummilapsi asuu vähän lähempänä, mutta kuitenkin niin, että kyllä sitä pitää ihan asiakseen ottaa ja lähteä, ja koko päivähän siihen menee. Häntä näen vähän useammin, mutta synttäreille sentään pääsen ihan livenä. Kuten myös kolmannen, sama etäisyys. Häntä näen vähän useammin, koska on tuon nuorimman lapsen kummin tytär, eli ainakin kahdet synttärit vuodessa nähdään ja sitten pari kertaa vieraillaan muuten. Itse en kummina voi hirveästi antaa laatuaikaa, omat lapset on syntyneet samana vuonna kahden ekan kummilapsen kanssa, joten aika sähellystä ne visiitit vielä on. Ei puhettakaan, että voisin esim. leikkiä kummilasten kanssa, jos omat muksut on mukana. Pari kertaa oon käynyt itekseni näitä nuorempia kattomassa, se on kyl ollut sit ihan mukavaa vaihtelua. Saas nähdä, miten sitten vanhempana. Aikomus ainakin on sitten ottaa varsinkin tää kaukana asuva kummilapsi kyläilemään sit ihan itekseen, kunhan vähän vielä kasvaa (on nyt kuus vee) ja pääsee esim. lentämään yksin.
  23. Esikoisesta en muista, ei varmaan suuresti poikennut tai ollut grammantarkka arvio. Kakkosesta kävin kontrolliultrassa rv 41+0, silloin (lääkäri)opiskelija arvioi n. 3,9 kiloista vauvaa (esikoinen oli sen kokoinen syntyessään). Samana iltana lähdettiin synnyttämään, kätilö meinas että aika lähellä on opiskelijan arvio, mutta hän kyllä veikkaa että neljä kiloa menee rikki. Tyttö syntyi ja oikeinhan se meni, painoa oli 4080 g. Mun tutuilla arviot on kyllä menneet aika kohilleen, en muista et kellään irl-tutulla ois heittänyt yli puolta kiloa.
  24. Mulla on molempien lasten kohdalla ollut tapaus, jossa olen yrittänyt ajatella, että ei tämä vielä lääkäriä tarvitse, katellaan vielä pari päivää jne. Ja sitten on kuitenkin tullut Tunne siitä, että nyt lähdetään "ihan varmuuden vuoksi" lääkäriin. Molemmilla kerroilla onkin lähdetty saman tien sairaalaan Eli mä ehdottomasti kannustan menemään lääkäriin, jos äidinvaisto sanoo, että tarvetta on. Nää on tosin ollut molemmat yksityisellä lääkäriasemalla käyntejä, mutta mulle on siinä pikkupaniikin keskellä jäänyt mieleen se, että lääkärit sanoivatkin, että kyllä se äidinvaisto on usein oikeassa. Toisella kerralla olin näet paria päivää aiemmin käynyt yöllä päivystyksessä, ja näin jälkikäteen ajateltuna päivystävä lääkäri teki hoitovirheen, kun ei uskonut mua siinä, että kyseessä ei oo tavallinen vatsatauti. Voi vee, nyt ottaa taas niin pahasti päähän, kun muistelenkin koko tapausta. Mutta kiitollinen olen sille Tunteelle, koska vaikka nyt ei tietääkseni ollut ihan vielä siinä vaiheessa hengenvaaraa, olisi lapsille voinut päivänkin viivytys hoitoon pääsyssä aiheuttaa jonkinlaisia vaurioita. Ja vielä suositus vaukkaripäivystyksen lisäksi: yleinen terveysneuvonta. Sieltä saa tosi hyviä neuvoja ja vinkkejä.
  25. Meidän likka joutui sepsisepäilyn vuoksi lastenosastolle alle vrk:n ikäisenä. Yövuorossa ollut kätilö tarkkaili näitä vauvan perusjuttuja (mitä sitten ovatkaan, tiheä hengitys oli meidän tapauksessa syy miksi seurattiin tarkemmin) ja kun tosiaan vauvalla oli joku hätä, otti hetkeksi kansliaan tarkkailuun ja sitten tunnin päästä kävi kertomassa että tyttö lähtee nyt lastenosastolle. Sain sentään mennä saattamaan, kun samassa talossa kuitenkin oli, mutta tosi nopeesti mut sieltä viskattiin takaisin synnyttäneiden osastolle. Luulisin, että sen takia niin vauhdilla ja suorastaan tylysti heivattiin pois, kun oli yöaika ja pitäis sairaiden vauvojen saada nukkurauha, mutta se vauhti millä mut heitettiin sieltä pois, pelotti vähän. Likka oli siis siellä ilman mua sen loppuyön, päivän olin suurimmaksi osaksi lastenosastolla, omalla osastolla kävin kyllä ruoka-aikoina ja sitten taas seuraavan yön olin omalla osastolla. Kun ei siellä vaan saa olla vanhemmat yötä... Että siinä sitä sitten harjoteltiin imetystä ja muuta, ei ollut kyllä lapsentahtisuudesta mitään tietoa. Mutta ei se pahalta tuntunut, meillä oli se eka yön puolikas huonekaverin kanssa jo mennyt valvoessa kun vauvat huusivat vuoron perään, ja edellisenhän olin synnyttänyt, oli ihan ok saada nukkua suht rauhassa kun vauvan vointi oli kuitenkin hyvä. Toinen sairaalareissu tytölle koitti sitten reilu 9-kuisena, kun hänellä oli munuaisaltaan tulehdus, jota piti hoitaa antibiooteilla suoneen ja nesteyttämällä. Imetin vielä, mutta söihän hän toki muutakin ruokaa (paitsi ei kyllä siellä sairaalassa). Olin paikalla käytännössä koko ajan, alkuun koska olin niin kovin huolissani (dg ei ollut vielä selvinnyt, hoidettiin vaan jollain laajakirjoisella antibiootilla ja toivottiin parasta). Toisekseen hän vierasti kovasti. Viimeisenä kokonaisena sairaalapäivänä, taisi olla neljäs päivä saapumisemme jälkeen, oli pakko päästä happihyppelylle. Varmistin, että tutumpi hoitaja oli vuorossa, tainnutin vauvan unille ja kippasin sänkyyn ja karkasin paikalta. Teki kyllä päälle hyvää päästä haukkaamaan happea ja syömään kunnon lounasta kanttiinisämpylöiden jälkeen. Mun kokemukset puoltaa myös sitä, että mitä pienempi lapsi, sitä "helpompaa" on lähteä. Vauva ei ehkä osaa vielä vierastaa, nyt tuo samainen tytteli on 3 v. enkä jättäisi häntä yksin jos ei olisi pakko. Nyt voisin kyllä jo hyvin kuvitella, että isänsä olisi kaverina, ainakin jonkin yön, jos useampi yö pitäisi olla. Viisivuotias esikoinen tarvitsisi myös seuraa, hänelle kelpaisi iskä vielä paremmin, joten mä voisin nukkua omassa sängyssäni