sarah-87

Aktiivijäsen
  • Content count

    3413
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by sarah-87

  1. Ennen molempia raskauksia aloitin edeltävästi raskausvitamiinit. Syötin ennen toisen lapsen yrittämistä miehelle myös monivitamiinia.
  2. Päivitetääs. Eli esikoinen 1v4kk. Kuopus 1v2kk
  3. Molempien kaikki nimet löytyvät
  4. Näemmä esikoisesta olinkin tänne kirjoittanut. Esikoisesta kotiin, kun 5vrk tuli syntymisestä täyteen. Vauva sai päivää ennen lähtöpassit. Minä juuri ja juuri pääsin korkeiden paineiden kanssa seuraavana päivänä, mutta vakuutin kotona olon auttavan niiden laskussa Kuopuksesta Minä olin osastolla kirjoilla viikon, kun CRP liki 400 kohtutulehduksesta. Keskosena syntynyt kuopus pääsi kotiin 2,5vko iässä.
  5. Kaamos... Osasta näistä ns. luonnonnimistä pidän. Tätä en osaisi lapselle aatella. Ehkä lemmikille osaisin antaa. Annan 6. Lyyti?
  6. Onnea Gingeriota
  7. Olitko ensisynnyttäjä vai olitko synnyttänyt aikaisemmin? Toista odotin. Esikoinen epäonnistuneen käynnistyksen vuoksi kiireellisellä sektiolla ulos leikattu 3/2013 SATKS. Mikä sairaala, koska? Pelkopolikäynnit SATKS 2014, synnytys TYKS 2014 Minkälaisia pelkopolikäyntejä, kuinka monta, kenen kanssa puhuit? Rakenneultranyhteydessä rv 23 oli ensimmäinen pelkopolikäynti SATKS 7/2014. Pelkopolihoitajan/kätilön kanssa juteltiin mieheni kanssa. Käytiin läpi esikoisen synnytys. Etisen istukan vuoksi pelkäsin esikoisen kohdalla ajatusta alateitse synnyttämisestä, kun esikoisen synnytystapa-arviossa istukka oli juuri ja juuri marginaalin päässä kohdunkaulan suusta. Sanottiin vaan, että katsotaan alateitse ja jos istukka päättääkin työntyä ensin ja/tai rupean hulluna vuotamaan niin sitten kiireellinen sektio! Olin ihan kauhulla sitten! Ihmettelin, miksei sitten vaan suoraan leikata. Noh, vajaa 2vko synnytystapa-arviosta puhkesi vaikea raskausmyrkytys ja siitä tuli 2pv käynnistelyn jälkeen oman tilanteen huonontumisen vuoksi se sektio. Eli, toista odottaessa pelkäsin käynnistämistä ja kieltäydyin siitä jo neuvolassa. Kuopuksen pelkopolikäynnin aikana perinteiset juttelut käytiin. Sanottiin kyllä, ettei ole mikään ongelma sektiota saada. Kovasti halusi, että listaan heille asioita muita, mitä alatiessä pelottaa ja hän kertoi, miten voisivat vastata pelkoihin. Käynnistystä ajatellen ei kyllä ihan hoitaja ymmärtänyt, että se oli se, mistä en jousta. Seuraava kerta oli määrä olla rv 30+0. Saavuimme paikalle eikä meille ollut varattu aikaa. Onneksi äitiyskortissa aika luki niin eivät luulleet minua hörhöksi. No, tarjosivat aikaa 6h päähän - ei jääty odottamaan. Oli määrä tulla synnytystapa-arvion yhteydessä rv 36 aikoihin. No, sitäkään käyntiä ei koskaan tullut. Millä raskausviikolla kävit ensimmäisen kerran? Rv 23 oli kuopuksesta ekan käynnin. En päätynyt tai minun ei annettu, sektioon. Rv 33+5 synnytys käynnistyi. Lapsivettä oli tihkunut viikon verran noin. Sivuutin, kun luulin pissiitiksi. Piti maanantaina mennä näytteelle neuvolaan ja synnytys käynnistyi lauantaina. Käynnistyminen johtui minulle lapsiveden tiputtelusta kehittyneestä kohtutulehduksesta. Synnytyksen ollessa käynnissä oma CRP oli jo liki 80. Jouduin TYKSiin SATKSn sijaan, kun oli keskososasto siellä jos ei synnytystä saada pysäytettyä. Noh, ei saatu. Jo ambulanssissa kerroin, että minulle on ollut määrä tulla pelkosektio. Kerroin sairaalassa, mutta hehän eivät tekstejä meidän yhdestä sessiosta saaneet. Kerroin monesti, onnistuuko leikkuu ja aika kului ja kului. 6h kuluttua, ollessani 9cm auki, minulle kerrottiin, että EI missään nimessä voida leikata!!! Liian iso tulehdusriski molemmille! Olin kärvistellyt koko ajan ja luulin sen kohta loppuvan. Sain paniikkikohtauksen. Kipulääkkeet eivät oikein olleet auttaneet ja pelkäsin, mitä vielä tulee. Summa summarum, kaikki pelkoni kävivät toteen, mitä kaikkia minulla oli listattuna alatiesynnytykselle. En tietty listannut pysyvää vammautumista tai kuolemaa, mutta muuten asioita, jotka pelottavat. Ei ole hyvät lähtökohdat mahdolliselle kolmannelle synnytykselle. Pelkosektio varmasti sitten edessä. Omat kokemukset synnytyksinä sektio vs alatie ja niistä palautuminen... sektio oli miljoonasti helpompi. Alatiestä on nyt 3,5v enkä vieläkään voi olla kyykyssä kauaa... Enkä ees pahasti revennyt tai mitään.
  8. En liputa asian puolesta, että nyt vaan kaikki antamaan lapsilleen... Mutta meillä esikoisneiti kovin jo liki 2v ajan pyytänyt kahvia, kun hän on jo niin iso Noh, 3,5v sai ekan kerran kuppiin teelusikallisen kahvia ja desin maitoa sen kanssa ja sokeria . Oisko tässä 1,5v aikana kymmenkunta kertaa kahvia pyytänyt. Kuopus ei ole ollut kiinnostunut siltikään kahvista. Hyvä niin.
  9. En ajatellut haluavani lapsia olleenkaan ennen kuin rakastuin mieheeni 19v iässä. Minulla on kaksi siskoa itselläni ja miehelläni ei ole sisaruksia. Nyt 30-vuotiaana meillä on 2 lasta. Ensimmäistä odottaessa ja hänen syntymän jälkeen ajattelimme, että 2 lasta on hyvä. Odottaessa toista lasta 4 vuotta sitten, tiesin haluavani kolmannen. Mies oli jyrkästi vastaan. Tämän 4 vuotta olen asiaa pehmitellyt. Toivon saavamme vielä kolmannen lapsen samoihin aikoihin, kun esikoinen aloittaisi koulun syksyllä 2020
  10. Äidilläni on keskivaikea masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Näillä mennään.
  11. Minun äitini on lapsenlapsilleen omasta tahdostaan Muumi. Minun isäni on vaari. Mieheni äiti on Mummu. Mieheni isä on Pappa.
  12. Meillä mieheni kanssa yhdessä 2 kummilasta. Kyllä pari enemmän voisi vielä olla jos meitä pyydettäisiin.
  13. Meillä kummit tällä hetkellä asuvat 30-120km päässä. Meillä kummit eivät eroa perhetutuista, koska niitä he ovatkin He ostaisivat synttäri- ja joululahjan muutoinkin ja me heidän perheilleen
  14. Me toivoimme molempien lasten kohdalla sellaisen soittorasian, mikä on karusellin näköinen. Siihen sai pienen kuvankin laitettua. Lisäksi toivoimme sellaista metallista säästöpossua ja valokuvakehystä, johon kaivertaa.
  15. Esikoisesta ei koskaan tullut ees käynnistettäessä yhtäkään supistusta (vaikea myrkytys siis iski ja tehtiin kiireellinen leikkaus rv 38+0). Toisen lapsen kohdalla lapsivettä oli pikkuhiljaa tiputellut vajaan viikon ennen supistusten alkamispäivää. Luulin siis pissiitiksi ja piti maanantaina mennä testiin. Synnytys alkoi sunnuntaina (rv 32+5). Aamulla alkoi hieman huono olo ja päänsärky. Kramppimainen kipuilu alkoi päivällä. Lapsi syntyi aikaisin seuraavana aamuna.
  16. Positiivisin asia pikkukakkosen synnytyksessä oli tietty ekana se, että onnistui alateitse. Oli siis reilu riski tehdä sektio, kun crp huiteli itsellä korkealla. Itse synnytyksen muutoin positiivisin asia on, että ponnistusvaihe ei sattunut yhtään. Ei siis yhtään. Sain 8 epiduraali annossta. Siinä varmaan syy. Alkuosa olikin sitten vastakohta...
  17. Paljon onnea plussanneille! <3
  18. Onnea plussanneille! <3
  19. Paljon onnea uusille plussanneille
  20. June onnea täysaikaisesta vauvelista! Mietteliäs89, täytyy sanoa, etten ole mistään asiaa tutkinut enkä tiedä, oeltko sinä. Lonkalta sanoisin, ettei lapsen kohdalla menisi samoin kuin äitinsä raskaudessa. ).( Täällä keskospoika viettää tänään 9kk-päivää <3 Hienosti kasvaa ja kehittyy. Ensi viikolla jälleen sairaalassa kehitysseurantakäynti. Kävelyyn saakka haluavat nähdä. Toivottavasti kaikki voivat ja kehittyvät hyvin Hyvää kesän jatkoa väelle!
  21. Tyttö ja poika
  22. Meillä esikoinen tyttö oli 3460g ja 48cm ja 1v paino 9,2kg ja 1,5v 10,9kg, joten ehkä 1v 4kk kieppeillä oli 10kg. Pojasta ei vielä hetkeen tiedä :-D
  23. Paljon onnea plussanneille! <3
  24. Adalmiina ihana vaikka toiseksi nimeksi 9 Miiko?
  25. Vedet alkoivat salakavalasti tihkumaan ja aavistuksen holahtelemaankin ajoittain kolme päivää ennen ns. käynnistymistä. Sinisilmäisesti luulin lorahtelujen olevan pissiittiä ja piti seuraavana päivänä neuvolaan viedä näyte. Supistukset, joita luulin pitkään ihan muuksi, alkoivat iltapäivällä. Illalla oltiin klo 21 sairaalassa ja poika syntyi rv 33+6 vähän ennen kuutta aamulla.