Sointu

Meillä on sama "vaiva" syksyllä 5 vuotta täyttävällä tytöllä. Ja hän on tehnyt tuota KAUAN! Kaikki lähti liikkeelle jo alle vuoden ikäisenä, kun tytölle alkoi tulla ihan hirveää vaippaihottumaa tuohon häpykummulle. Tyttö raapi ja raapi ja kun yritettiin saada kädet pois ihottumalta, tyttö keksi kääntyä mahalleen ja alkaa hinkata vaipan päältä just esim. peittomytyn avulla. Ihottuma katosi vasta 2,5-vuotiaana vaippojen jäädessä pois käytöstä, mutta tuo tapa jäi. Tyttö unnuttaa lähes päivittäin, yleensä ollessaan tylsistynyt tai esim. kun katsoo tv:tä rauhassa sohvalla. Lopettaessaan on aivan hiki päässä, posket punaisina ja selkä märkänä. Emme jaksa enää kieltääkään, mutta nyt kun kohta 2 vuotta täyttävä poika on alkanut matkia siskoaan, pitää asiaan taas puuttua. Edes siten, että pyytää tyttöä "hoitamaan hommat" omassa rauhassaan. Poika tosin ei tajua, mitä sisko oikeasti tekee, mutta matkii menemällä sohvalle makaamaan samalla tavalla kädet mahan alla. Mistään unnuttamisesta ei hänen kohdallaan ole kyse, mutta kai tuo senkin vielä oppii Neuvolassa ei ole asiaan sanottu mitään, kuuluu kuulemma normaaliin kehitykseen. Tosin en tiedä kuinka monta vuotta tämä on ns. normaalia? Välillä touhu oli pitkään poissa, mutta palasi sitten. Pitää taas mainita asiasta neuvolassa, kun seuraavan kerran mennään.

Luontonimet on ihania! Esikoiselle olisi ollut vaikka mitä ihania luontonimivaihtoehtoja, mutta kun sukunimi on luontoaiheinen, olisi tullut hassuja yhdistelmiä luontoetunimen kanssa Tytön toiseksi nimeksi tuli kuitenkin Mimosa, joka mun oli pakko saada lapselleni antaa. Pojallekaan ei ollut tarkoitus antaa luontonimeä, mutta kuulin sitten jälkeenpäin ystävältäni, että pojan nimi tarkoittaa kreikankielessä omenaa

Mä en saanut epiduraalia, koska en halunnut Ilmoitin heti vastaanotossa, että mun selkään ei sitten mitään pistellä Vastaanotossa mulle tarjottiin kuumaa suihkua, joten sinne meninkin sitten pitkäksi aikaa ja auttoi kovasti. Sen huomasivat myös vastaanoton kätilöt ja mulle tarjottiinkin sitten saliin siirryttäessä mahdollisuutta ammeeseen. Kyllä kiitos! Amme oli ihana, vaikka kipua se ei kokonaan vienytkään. Se kuitenkin auttoi rentoutumaan ja paikat aukesivat nopeasti rentoutumisen ansiosta. Kohdunsuunpuudutuksen pyysin sitten lopuksi koska ponnistustarve oli niin kova, mutta vielä ei saanut ponnistaa ja se auttoi tosi hyvin siihen vaivaan. Tosin ehti vaikuttaa vain 10 minuuttia ennen kuin sain aloittaa ponnistamisen. Ponnistin aluksi kyljelläni, mutta koska siitä ei tullut mitään siirryin kätilön suosituksesta puoli-istuvaan asentoon ja totesin sen paljon tehokkaammaksi. Mutta tosiaan, kukaan ei painostanut mihinkään tiettyyn kivunlievityskeinoon vaan itse sain sanoa, mitä halusin. Ponnistusvaiheessa oli ihan sama, mikä asento oli, kunhan sai ponnistaa lapsen pihalle, tarve oli niin kova Ja episiotomia mulle tehtiin, koska lapsi oli tulossa kovalla vauhdilla, mutta ei sitten viimeisestä esteestä meinannut päästä yli. Eikä kyllä yhtään harmittanut se nipsaisu, kunhan vaan sai sen kiristyksen loppumaan Joten rohkeasti vaan sanot, mitä haluat. Pakkohan niiden on sun toiveita kuunnella! Ja koulutat miehen (tai muun mahdollisesti mukaan tulevan tukihenkilön) kertomaan sun toiveista, jos itse olet sairaalaan tullessa siinä kunnossa, ettet saa mielipidettäsi sanottua

Ai kiva No paree olla uus amme paikalla kesällä

Mulle kerrottiin viime viikolla neuvolassa, että TAYSin amme on tällä hetkellä rikki. Oli kulunut pohjasta puhki Mä toivon hartaasti, että heinäkuuhun mennessä ehtivät korjata vanhan tai hankkia sinne uuden! Haluan ammeeseen tulevassakin synnytyksessä, mikäli vaan mahdollista.

Meillä on Vilma Mimosa

Minäkään en ole veteen synnyttänyt, mutta kivunlievityksenä käytin allasta (ilmeisesti samaa kuin mimosa83 ). Minua vesi auttoi rentoutumaan tosi hyvin Menin altaaseen heti, kun päästiin saliin ja olin siellä n. tunnin ajan. Kun nousin altaasta, kohdunsuu aukesi 4cm:stä 10cm:iin 15 minuutissa. Ehdin sen vartin aikana vielä tuskissani ottaa kohdunkaulanpuudutuksen, mutta puudutuksen jälkeen ei ehtinyt tulla kuin yksi supistus ja aloin ponnistamaan. Minulla vesi toimi siis loistavasti ja jos joskus vielä synnyttämään asti pääsen, niin toivon kovasti pääseväni myös altaaseen

Myös minä söin raskauden aikana välillä ihan järjettömiäkin määriä makeaa (ja aika paljon kaikkea muutakin ). Ravasin kuitenkin ä-polilla tutkimuksissa, kun vauva vaikutti lääkäreiden mukaan liian pieneltä. Mitään vikaa ei kuitenkaan löytynyt ja synnytyksen jälkeen sekä istukan, että napanuoran todettiin olleen ihan normaaleja, joten mitään sellaistakaan vikaa ei ollut. Lääkäri olikin viimeisellä ä-polikäynnillä sitä mieltä, että tässä tapauksessa pieni äiti saa pienen vauvan. Tyttö syntyi rv 40+6 ja oli 2810g ja 50cm.

Tyttö täytti 5kk sinä päivänä kun kuukautiset alkoivat. Olisin ihan hyvin pärjännyt kauemmankin ilman niitä

Kotona riitti kun mies hieroi selkää. SVO:lla menin kuumaan suihkuun, mikä auttoi siinä vaiheessa tosi paljon. Synnytyssalissa olin tunnin ammeessa, joka ei hirvittävästi vienyt kipua, mutta rentoutti paikat niin hyvin, että avauduin ammeesta noustuani vartissa 4 sentistä 10 senttiin. Tämän vartin aikana ehdin koittaa ilokaasua (ihan turhaa!) ja saada kohdunkaulanpuudutuksen (joka oli täydellinen!). Sitten pitikin jo ponnistaa vauva pihalle

Jäin kotiin kahdesta syystä. Emme halunneet laittaa lasta niin pienenä hoitoon eikä mua huvittanut mennä töihin Olen siis täysin kypsynyt työpaikkaani ja tarkoituksena olisi etsiä uusi paikka. Toisaalta täytyisi myös suorittaa ikuisuuden kesken olleet opinnot loppuun Mutta kun aikomus olisi myös muuttaa Pirkanmaalta takaisin Etelä-Pohjanmaalle heti kun mahdollista, niin uuden työpaikan etsiminen Tampereen suunnalta ei jotenkin innosta. Ehkä mä vaan oon laiska

Tässä meidän neiti n. 1,5 vuoden iässä

Sattuihan se ja paljon, mutta olin varautunut paljon pahempaan. Tosin synnytys eteni nopeasti, enkä joutunut kärsimään ikuisuuksia niitten kipujen kanssa.

Kotona riitti vielä se, että mies hieroi selkää. Sairaalassa olin ensin SVO:lla suihkussa, saliin päästyämme menin tunniksi kylpyyn. Molemmat auttoivat tosi hyvin. Koitin parin supistuksen ajan ilokaasua, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Lopulta sain kohdunkaulanpuudutuksen, joka oli ihan taivaallinen. Tosin se ehti vaikuttaa vain 5 minuuttia, kun olinkin jo kokonaan auki (kylvystä noustuani paikat aukesi 15 minuutissa 4cm:stä 10cm:iin) ja ruvettiin puskemaan lasta ulos

Tyttö syntyi rv 40+6 ja pari päivää aikaisemmin alkoi tuntua siltä, että homma lähtee etenemään