Siirus

Aktiivijäsen
  • Content count

    371
  • Joined

  • Last visited

About Siirus

  • Rank
    Aktiivi

Profile Information

  • Location
    Vantaa
  1. KOS

    Mä sain kuopuksen hätäsektiolla 2007 Kättärillä eikä mulle annettu omaa huonetta, vaan jaoin sen toisen äidin kanssa, joka oli synnyttänyt alateitse. Itse olin katetroitu, kanyylissa ja lähes liikuntakyvytön, ja mut laitettiin siihen ovea lähimpänä olevaan sänkyyn. Itse kun en taipunut edes verhoja sulkemaan, niin oli kyllä todella häiritty olo, kun naapurivuoteen äidillä ja vauvalla juoksi vieraita joka pvä. En olisi omaa huonetta tarvinnut, mutta olisin mieluummin ollut ikkunan puoleisessa sängyssä niin olisi edes vähän saanut omaa rauhaa niiltä vierailijoilta. Ja tulin huoneeseen ennen sitä toista synnyttäjää, joten mut olisi siihen voitu kyllä laittaa. Muuten ei mitään moitittavaa Kättäristä (vaikka ehkä hieman jäi ihmetyttämään se hoitaja joka tuntui närkästyvän kun en halunnut suolihuuhtelua ), ja uudestaan olen nyt sinne menossa heinäkuussa. Olin kauhean tyytyväinen siihen kuinka mun annettiin itse hoitaa vauvaa vieressäni kokoajan, vaikka olinkin hieman liikuntakyvytön aluksi, hoitajat vaihtoi siis vaipat mutta sain itse imettää vauvan yms. Esikoisen kohdalla Jorvissa oli ihan eri meininki, vaikka esikoinen syntyikin alateitse normaalisti.
  2. Noita "unikäsiä", en nyt jaksa kaivaa nimeä, mutta siis niitä jotka voi laittaa vauvan/lapsen päälle sen nukkuessa ettei herää jos aikuinen poistuukin vierestä, käytetään ihan pväkodeissakin. Ja jos ei noita käsiä ole, niin tyynyjä tms mitkä antaa vaikutelman että joku on vieressä. Ne oikeesti auttaa joitain lapsia nukkumaan
  3. Mulle tehty hätäsektio -07, haava pysty. Nyt uudelleen raskaana vkolla 26, 4v on raskauksien väli. Sairaalassa suositeltiin 3v taukoa raskauksille. Paranin hätäsektiosta hyvin, mitä nyt haava oli puoli vuotta kipeä eikä alussa pystynyt kunnolla kävelemään. Mutta siis ei mitään tulehduksia haavassa tms. Ja tällä viikolla yhtenä iltana arven kohtaa kutitti, kutina loppui suht nopeasti eikä uusiutunut kunnes tänään viiltävänä kipuna. Sitä kesti pari kolme tuntia, mutta nyt se on ohi. Ihan järjetön pelko tuli siitä, mitä jo aiemminkin olin miettinyt. Eli se että arpi repeää. Takana on hyvin traumaattinen hätäsektio, enkä kestä enää mitään repeämisiä, hyvä jos edes suunnitellusta sektiosta.. Nyt on ollut jo monta vkoa supistuksia, joiden takia olenkin sairaslomalla. Lääkäri kyllä aiemmin sanoi ettei aiempi sektio aiheuta supistuksia, kun asiasta kysyin, mutta en nyt oikein osaa laittaa painoarvoa lääkärin, joka tarkistelee suht yksinkertaisia asioita (joita neuvolan terkkaritkin tietävät) lääkärikirjasta, sanoille.. kuten mitä tarkoittaa 1kg painonnousu/vko, pitääkö lähteä polille tarkistukseen. Jos viiltämiset jatkuu vielä, soitan suoraan Kätilöopistolle ja kysyn onko normaalia vai ei.
  4. Oli nyt vähän vaikea tuohon kakkoskohtaan löytää oikeaa vastausta, koska meillä plussasi ekasta kierrosta. Mutta aikamoista testin tekemistä toisen perään, kun ei millään olisi malttanut odottaa sinne oletettuun menkkojen alkamispvään asti
  5. Meillä taitaa nyt sitten vauvalle tullakin vain nimiäiset, kun en koekaan ristiäisiä niin tärkeiksi kuin aluksi luulinn (miehenikään ei kuulu kirkkoon). Mutta kummin haluan lapselle kuitenkin, ja se on valmiiksi mietitty. Ja kummeja tulee vain yksi. Vanhemmat lapseni (vanhemmasta suhteesta) ovat kastettuja ja heillä on kolme kummia molemmilla. Mä olen aina vierastanut tuota että otetaan pariskuntia kummeiksi. Meillä lapsilla on kummeina meidän, vanhempien, hyviä ystäviä. Kaikilla heillä ei ole ollut parisuhdetta ja ne kenellä on ollut, on puoliso ollut meille vanhemmille vieraita. Koen kuitenkin että lapsilleni heidän kummit on ollut rikkaus (vaikkei kukaan kummeista siis ole mitenkään uskonnollinen, että uskontokasvatus jää koulun harteille) ja nämä aikuiset on lapsille eri tavalla tärkeitä kuin muut meille läheiset aikuiset. Joten tästä syystä haluan myös yhden minulle erittäin tärkeän ihmisen tulevalle vauvallemme kummiksi.
  6. Näinhän tässä taas kävi, että tuli saikkua supistusten takia. Nyt oon ollut viikon saikulla, toinen olisi jäljellä ja sitten katsotaan jatkoa. Pääsin jopa rv 22 asti..
  7. Minä kuulun ev-lut. kirkkoon, mieheni on eronnut kirkosta tultuaan täysi-ikäiseksi. Menimme maistraatissa naimisiin, koska kirkkovihkimistä emme olisi saaneet ja mielestäni olisi ollut jo jumalan- ja uskonnonpilkkaa se että olisimme siunanneet avioliittomme kirkossa. Mutta silloin sovimme, että koska vihkimisen suhteen teimme miehen tahdon mukaan, niin mahdolliset tulevat lapset kastetaan kirkossa. En kyllä koskaan osannut antaa hänelle järkevää syytä siihen, miksi lapsi/lapset tulisi kastaa. Minun vanhemmat lapseni on molemmat kastettu, miehen kaksi vanhempaa lasta ovat kuuluneet ortodoksiuskontoon (lasten äidin kautta), mutta erotettu pari vuotta sitten kirkosta, koska molemmat vanhemmat päättivät niin. Nyt kun meidän ensimmäinen yhteinen lapsemme on heinäkuussa syntymässä, olen pohtinut paljonkin tätä kasteasiaa. Ja miehen yllätykseksi päätynyt siihen että lasta ei kasteta. Tajusin myös syyn miksi olisin aiemmin halunnut hänet kastettavaksi: perinteiden vuoksi. Minulla on neljä sisarusta, joiden kaikki lapset (yhteensä 10) on kastettu. Ja tosiaan minunkin kaksi vanhempaa lasta. No, tämä on sitten se suvun musta lammas Mutta en ole itsekään mitenkään uskonnollinen vaikka kirkkoon edelleen kuulunkin. Piti ihan käydä netistä lunttaamassa mitä ET-tunneilla opetetaan, kun ei mulla ollut siitä mitään käsitystä! Mutta opetus ainakin vaikuttaa kovin järkevältä ja sopivammalta meidän perheen katsomukseen. Joten sinne siis.
  8. En muista syöneeni esikoisen synnytyksessä mitään, mutta voi olla että olen lounasta syönyt, aikaa vaan on jo kulunut yli 8v. Kuopuksen kohdalla en syönyt mitään ja onneksi en, koska jouduin hätäsektioon lopulta. Mulle ei muuten ole kummallakaan kerralla tehty suolihuuhtelua, kun en ole halunnut. Tokalla kerralla hoitaja oli kyllä huomattavan närkästynyt päätöksestäni
  9. Minulla on aiemmasta elämästä 2 lasta (5v ja 8v), miehellä myös kaksi lasta (10v ja 7v), heinäkuussa syntyy meidän yhteinen vauva. Lapset ovat ottaneet asian tosi hyvin, innolla odottavat kaikki pikkusisaren syntymistä. Jopa miehen esikoinen, jonka odotin suhtautuvan HYVIN nihkeästi uuteen tulokkaaseen. Itse olen omalta exältäni saanut hyvin omituisen puhelun, enkä nyt oikein tiedä liittyikö se tähän vauvaan vai johonkin muuhun, joten se on edelleen kysymysmerkki. Mieheni exä oli suhtautunut nihkeästi kun lapset olivat siellä kertoneet saavansa pikkusisaren, oli töksäyttänyt "Niillä on jo ihan liikaa lapsia!" Höpö höpö, sehän on vasta kolmas meille molemmille Saa nähdä kuinka pahasti asia vielä räjähtää käsiin, kyseessä on todella hankala tapaus...
  10. Mä olen jättänyt vauvoina lapset yksin siksi aikaa että olen käyttänyt koirat ulkona. Asuttiin kerrostalossa tokassa kerroksessa, eli yksi kerros alaspäin ja olin ulkona. Silloin kun ei vielä liikkunut, pystyi jättämään sitteriin tai lattialle. Sitten kun lähti liikkeelle niin ei voinut enää jättää, ellei nukkunut. Vessassa olen käynyt kautta aikojen, ja ihan yksin. Suihkussa käyn aina iltaisin kun lapset on nukkumassa. Molemmat lapset on itkeneet jopa yhden kerran kun olen tullut koirien kanssa ulkoota (toki on ollut vaan pikapissatukset ja samantien sisään). Ja exän työnkuvan takia olin aina arkena yksin, niin jouduin aika paljon tekemään asioita niin että lapset jäi yksin, myös koirien iltaulkoilu. En rupee lapsia repimään sängystä 23n aikaan illalla sen takia että saan koirat ulos. Silloin kun kuopus syntyi, esikoinen oli 3v. Ja kun erottiin exän kanssa, kuopus oli vielä vauva, joten entistä enemmän piti selviytyä yksin. Ei meillä ole koskaan käynyt mitään vaikka lapset on jäänyt hetkittäin yksin. Tosin lapset oli exän hoivissa erään vkl ja silloin kuopus oli lukinnut exän parvekkeelle, kuopus oli pari vuotias. Lapsi nukahti sohvalle naurettuaan isälleen jonkun aikaa ja isä jäi parvekkeelle. Yläkerrasta tuli sitten naapuri hätiin. Mä nyt en oo muutenkaan hössöttänyt noiden kanssa jokaikistä itkua ja vingahdusta. Kyllä ne on välillä joutunut odottamaankin, vaikka sitten itkun säestyksellä. Ei ne nyt tietenkään kauaa joudu itkemään, mutta jos oon esim. vessassa ja vauva alkaa itkemään, niin ei se maailma siihen kaadu. Ja ihan tervepäiset 5v ja 8v lapset mulla on
  11. Olen saanut kaksi lasta, joilla sama isä. Toisessa raskaudessa sain raskausmyrkytyksen. Alkoi verenpaineen nousulla, en nyt muista viikkoja tarkkaan kun en löydä sitä neuvolakorttia. Turvotustakin alkoi tulemaan aika holtittomasti. Neuvolalääkäri sanoi että jos näkyy valopilkkuja niin heti kättärille päivystykseen. No niinhän siinä sitten kävi. Osastolla olin pari pvää kun verenpainetta lääkkeillä yritettiin tiputtaa. Sitten kotiin ja mukaan verenpainelääkitys. Paineet pysyivät edelleen normaalia korkeammalla koko loppuraskauden. Mitään muita ongelmia ei todettu, kuin että verenpaine nousi ja turvotus oli todella hervoton. Painoa oli loppujen lopuksi tullut raskauden aikana 30kg! Poika syntyi yliaikaisena rv42, tosin hätäsektiolla, kun poika oli jotenkin jumissa eikä päässy syntymään ja sydänäänet tippui vaarallisen alas. Verenpaineet lähti laskuun, minulla, synnytyksen jälkeen pikkuhiljaa ja sain lopettaa jossain vaiheessa lääkityksen. Vitsi mua nyt harmittaa kun neuvolakorttia ei löytynyt, olisi ollut vähän selkeämpi selostus. Mutta nyt olen taas raskaana. Vkoja on 18+6. Kävin perjantaina neuvolassa ja verenpaineet oli taas nousussa. Hitto. Joko ne nyt alkaa nousemaan.. Niin ja nyt on tällä vauvalla sitten se eri isäkin, että saa nähdä kuinka käy. Jouduin verenpaineen seurantaan, kotoa kun löytyy mittari. Pissa oli vielä ihan puhdas.
  12. Mä nyt isken lusikkani tähän soppaan, vaikka kysymykseni hieman ehkä sivuaa tätä aihetta. Olen aivan pihalla noista kaikenmaailman telakoista yms. Tarvitsemme siis tulevalle vauvalle kaukalon jonka mielellään voisi kiinnittää matkarattaiden runkoon, onko se nyt sitten adapteri? Kun siis meillä on tila-auto, johon menee 7 henkeä, ja meidän perheen pääluku on se 7 henkeä kun vauva syntyy. Takaluukkuun jää säälittävän pieni tila, mihin ei mahdu mitään rattaita eikä todellakaan vaunuja. Näin kuitenkin eilen Vauvatalo Johannassa Espoon Sellossa ratasrungon missä oli turvakaukalo kiinni. En vain enää muista minkä merkkiset nämä olivat! Tämä runko voisi siis kuitenkin takaluukkuun mahtuakin. Nyt vain on ongelmana että mitkä istuimet ja mitkä rungot sopivat keskenään? Meillä ei autoissa ole Isofixiä, joten sellaisia telakoita ei tarvita kaukaloon. Periaatteessa kävisi kaukalo ilman telakkaa ollenkaan, mutta sopiiko ne sitten noihin runkoihin?
  13. Mun äiti oli 42v ja isä 37v kun synnyin, enkä muista koskaan hävenneeni heidän (tai lähinnä ehkä äidin) ikää. Olen perheen nuorin, ikäero toiseksi nuorimpaan sisarukseeni on 10vuotta (meillä on eri isä). Kärsin ehkä joskus siitä ettei mulla ollut sisaruksia joiden kanssa leikkiä, kuin vanhempieni iästä.. Esikoiseni sain ollessani 19v, lapsen isä oli myös 19v. Enkä mä ole ollut koskaan sellanen huithapeli, että vauva-arki ei olisi mulle sopinut. Olin kyllä kaveripiirin ainoa jolla on lapsi, mutta ei se haitannut. Ei myöskään sekään kun kaverit tuntui häviävän kun heitä elämä vei baareihin jne, ja mua se ei juurikaan kiinnostanut. Toisen lapsen sain kun olin 22v. Ja nyt on kolmas tulossa, eri miehen kanssa. Olen 28v kun vauva syntyy ja mies on 35v. Ei ole miehellekään ensimmäinen, hänen esikoinen on jo 10v. Minä kuitenkin annoin miehelle aikarajaksi lapsenteolle sen, kun minä täytän 30v. Olen aina nauttinut siitä lasten kanssa kun olen nuori ja jaksan ja mulla on vielä (toivon mukaan, ellei tule jotain ylläreitä) paljon elämää ja nähtävää jäljellä kun lapset on aikuisia. En sano että yli 30vuotiaat ovat vanhoja tekemään lapsia, onhan meilläkin kaveriporukassa paljon sen ikäisiä joilla on pieniä lapsia, mutta se oli minun henkilökohtainen ikäraja. Minulle ei toisten iät lastensaantiin kuulu, mutta nuo yli 60v hedelmöityshoidoilla raskautuvat kyllä ihmetyttää. Ehkä he eivät vain käsitä faktoja. Tai eivät halua hyväksyä sitä että voi lapsi jäädä orvoksi jo ihan pienenä. Enhän mä tiedä onko tälle 66v ensisynnyttäjälle tehty jotain terveystarkastuksia tms, ettei tule ylläreitä että pumppu pettää tai voihan hänelle iskeä muistisairaus. Tuossa iässähän ne alkaa vellomaan pahasti. Siinä sitten hoidellaan pientä lasta. Hoidellaan jos pystytään. Surullista toisaalta. Että kuulkaa on se 45v synnyttäjä kuitenkin vielä nuori tuohon 66v tai yli 70v verrattuna
  14. Minulla on lasten ikäero 3v ja nyt tähän uusimpaan on esikoisella 8v ikäero ja nuoremmalla 5v. Meillä on uusperhe ja miehen lapsilla on ikäero tähän tulevaan vauvalla esikoisella melkein 11v ja nuoremmalla melkein 8v. Itse koin silloin kun omani olivat pieniä, ja varsinkin siis silloin kun yksinhuoltajana hoidin vauvan ja tuon 3vuotiaan, että tuo ikäero oli todellakin vain hyvästä. En olisi kahta pientä jaksanut. Esikoisesta oli kyllä hurjasti apua pikkuvelin hoidossa Ja vaikken lapsia olekaan tehnyt sillä ajatuksella että on sitten kaveri (en siis kannata tätä ajatusta että tehdään sille esikoiselle kaveri, koska ne kaverit tulisi kyllä löytyä jostain muualta kuin kotoa, tietysti sisarusten kanssa voi ja tuleekin leikkiä, muta kaverit kodin ulkopuolelta), niin onhan noista ollut toisilleen seuraa ja tulevat todella hyvin juttuun keskenään.
  15. Edellisessä raskaudessa olin sairaslomalla 2kk ennen äitiysloman alkua. Nyt toivottavasti voisin tehdä ihan loppuun asti töitä.. Ainakin mulla nyt on fyysisesti helpompi työ kuin aiemmin, että enköhän mä suoriudu.