Susi

Paljonko siis kertyi raskauskiloja? Vähän reilu 15 kg. Miten suhtauduit kertyneisiin kiloihin? Mielestäni on ihan luonnollista, että raskauskiloja tulee jonkin verran, joten en ollut asiasta kovinkaan huolestunut. Loppumetreillä 70 kg:n ylitys vähän kirpaisi. Entä miten ympäristö suhtautui? Jotkut ihmiset olivat mielestäni aika töykeitä, kun kehtasivat tulla kyselemään, minkä verran kiloja on kertynyt. Vastasin vaan aina, että mahan kasvusta varmaan näkeekin, että onhan noita jokunen tullut. Miun mielestä raskaana olevan naisen paino ei kuulu muille sen enempää kuin muidenkaan. Kuinka neuvolassa huomioitiin painonnousu? Oma neuvolaterkka oli sitä mieltä, että paino nousi koko ajan sopivasti. Yksi sijainen joskus vähän huomautti, että voisin vähän tarkemmin alkaa seuraamaan, mitä syön. Miten pian pääsit kiloista eroon? Poika painoi syntyessään lähes 5 kg, joten synnärille jäi jo aika monta kiloa. Loput kilot karisi ihan itsestään vauvaa hoitaessa ja imettäessä. Jälkitarkastuksessa (vajaan 2 kk:n päästä synnytyksestä) olin jo lähtölukemissa. Onko kilojen kertyminen kauhea asia vai enemmän asiaankuuluvaa? Ihan asiaankuuluvaa on, että painoa tulee jonkin verran. Mutta kyllähän tuo 15 kiloakin alkoi jo jaloissa vähän tuntumaan, joten ihan hyvä, ettei painoa tullut enempää.

Miten synnytyksesi käynnistettiin? Synnytys käynnistettiin rv:lla 41+0 sikiön painoarvion (4,5 kg) ja pitkään jatkuneiden, mitään aikaan saamattomien, kipeiden supistusten vuoksi. Ensin kohdunsuuta pehmiteltiin ballongilla, ja kun ballonki tuli ulos, sain ½ Cytotecin suun kautta. Onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia? Itselläni ei ole vetailukohtaa, mutta kuulemani mukaan luomu-supistukset eivät ole niin kipeitä kuin käynnistetyt. Toivon todella, että jos vielä joskus lapsia saan, synnytystä ei tarvitsisi käynnistää. Onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys? Onnistui. Ballongista ei ollut paljoa hyötyä (vajaassa vuorokaudessa kohdunsuu avautui 1 cm:stä 2 cm:iin), mutta säännölliset supistukset alkoivat 2,5 tunnin päästä Cytotecin otosta, ja 8 tunnin päästä supistusten alkamisesta poika oli jo maailmassa.

Tällainen Reimatecin haalari tuli talveksi ostettua, kun oli -20%

Avautuminen: 7 h 10 min Ponnistus: 47 min Jälkeiset: 5 min Yhteensä: 8 h 2 min Ja ½ Cytotecilla käynnistetty synnytys oli.

Voi, näitä on kyllä niin hauska lukea. Miun mies ei (muistaakseni) sekoillut synnytyksen aikana mitenkään, mutta synnytykseen liittyen muistan yhden hupaisan keskustelun alkuraskausajoilta. Mies luuli sillon, et LA on sit se päivä, jolloin vauva syntyy, ja suunnitteli, että pitää sit ennen synnytystä nukkua paljon, et jaksaa sit sen päivän olla koko ajan skarppina. Valistin häntä siinä sit vähän, et se vauva voi kyllä syntyä muunakin päivänä. Mies oli hetken aikaa kovin mietteliäänä, ja sitten kysyi huolestuneena, että entäs, jos se alkaakin joku yö ihan huomaamatta syntymään, kun nukutaan, ja hän joutuu sit toimimaan kätilönä, jos ei enää ehditä sairaalaan.

Me oltiin tunnettu viikko, kun alettiin tjottailemaan. Kyseisenä päivänä mentiin myös kihloihin, joten ihan tosissamme oltiin, vaikka niin vauhdilla edettiinkin. Tärppi kävikin heti ekasta kierosta, joten ensitapaamisen vuosipäivänä meillä oli jo 2,5 kk:n ikäinen poika. Naimisiin mentiin pojan ollessa 1,5 kk kastetilaisuuden yhteydessä.

Me ollaan molemmat kristittyjä, ja luonnollisesti lapsi saa myös kristillisen kasvatuksen. Poikahan on vasta 13 kk, mutta varmaan puolivuotiaasta saakka on joka ilta nukkumaan mennessä luettu iltarukous, ja usein laulelen pojalle lastenvirsiä. Seurakunnan perhekerhossa käydään, ja perhemessuissa ym. lapsille suunnatuissa tilaisuuksissa käydään myös. Lasten pahvikantinen Raamattu meiltä löytyy. Siitä toistaiseksi on katseltu vain kuvia, mutta kyllä jossain vaiheessa sitä varmasti aletaan lukemaan. Sitä kautta voi sitten helposti jutella lapsen kanssa Taivaan Isästä, Jeesuksesta, enkeleistä, rukouksesta, anteeksiannosta, kiitollisuudesta ja muista tärkeistä asioista. Vähän isompana sitten voi tietysti mennä seurakunnan päiväkerhoon, pyhäkouluun, lapsikuoroon, muihin kerhoihin tai leireille, missä nyt sitten lapsi itse haluaa olla mukana.

Miä miellän viihteellä käymisen nimenomaan baarissa käymiseksi, ja sitä ei meillä juurikaan harrasteta. Itse en oo baari-ihminen ollu oikeastaan koskaan, ja mieskin tosi vähänlaisesti käynyt, joten raskausaikana ja pojan syntymän jälkeen ei oo käyny edes mielessä lähteä baariin. Siideriä, olutta tai viiniä saatetaan joskus vieraiden kanssa ottaa vähän (= lasilliset), mut raskausaikana ei toki sitäkään. Ravintolassa syömässä tai elokuvissa tms. ollaan käyty silloin tällöin, ehkä parin-kolmen kuukauden välein. Poika on viety tuolloin mummolaan muutamaksi tunniksi. Yötä on mummolassa ollut vain kerran, kun oltiin miehen kanssa "häämatkalla". Meillä siis jäi oikea häämatka kokonaan tekemättä, kun poika oli vasta 1,5 kk, kun naimisiin mentiin, joten tänä kesänä tehtiin yhden yön reissu kahdestaan. Miusta on aika kummallista, jos lapsiperheen vanhemmat käy joka viikonloppu viihteellä, ja vähän pistäis silmään sekin, jos raskaanaoleva nainen istuis baarissa. Tokihan siellä voi ilman alkoholiakin olla. Itte en vaan jotenkin ymmärrä, miks baariin pitäis ylipäätänsä lähteä, ellei sit satu olemaan jotkut synttärit tai polttarit, joissa varmaan haluaa olla mukana.

Mies piti isäkuukautta sen maksimin, eli 6 viikkoa. Itse olin tuon ajan myös kotona. Mies tekee töiden ohella opintojaan loppuun, ja isäkuukauden aikana hänellä oli hyvin aikaa tehdä opinnäytetyötään eteenpäin. Opinnoista huolimatta hänelle jäi hyvin aikaa olla pojan kanssa. Minä ehdin myös vähän opiskella, ja sain enemmän omaa aikaa.

Meidän 1 v 1 kk poitsu on nyt ollut viikon perhepäivähoidossa. Hoitoaika on joka toinen viikko ma-pe klo 9-14, eli siis 5 tunnin päiviä on. Hyvin on poitsu hoidossa viihtynyt.