Pudde

Aktiivijäsen
  • Content count

    318
  • Joined

  • Last visited

About Pudde

  • Rank
    Aktiivi
  • Birthday 10/24/76
  1. Vahvistaakseni omasta kokemuksesta vain sen, että todellakin hepatoosissa voi sekä maksa- että sappiarvot heitellä huomattavastikin. Etenkin jos on aikaisemmin ollut hepatoosi, niin olkaa sitkeitä ja vaatikaa seurantaa vaikka terveydenhuoltohenkilökunnan asenne oliskin tyyliä "onpas ylihuolehtivainen & stressaava odottaja" Itsellä tulee kutinaoireet jo varsin vähäisistäkin muutoksista maksa- ja sappiarvoissa. Tosin olen jo tottunut tähän, koska on ollut muutenkin maksa-arvojen kanssa ongelmia 18-vuotiaasta saakka. Edellisen hepatoosiraskauden jälkeen lääkäri sanoikin, että olisi hyvä antaa maksan levätä vähintään kolme vuotta ennen seuraavaa raskautta (koska mulla siis tuota maksan "heikkoutta" havaittavissa jo ilman raskauttakin). Mulla oli esikoisen kohdalla onneksi hereillä olevat neuvolan & äitipolin ihmiset ja vaikka arvot ylittävät rajat vain marginaalisesti, kutina otettiin tosissaan ja pääsimme seurantaan. Nyt toisessa raskaudessa olen joutunut vakuuttelemaan jo raskauden puolesta välistä asti, että lieviä oireita on jo ja että todennäköisesti tämä vain pahenee loppua kohden. Onneksi sain neuvolasta 37. viikolla jatkuvan lähetteen labraan (toki aikaisemminkin pääsin kun soitin ja valitin kutinaa) ja viime viikkoisen päivystyskäynnin jälkeen myös kiireisen passituksen äitipolille. Tänään (ke) tuli varsinainen diagnoosi kun sappi ylitti viitearvon, perjantaina sydänkäyrälle (jos sikiö pysyy liikkeessä siihen asti) ja ma lääkärille. Yleensä meillä päin lähdetään käynnistämään aika pian 38. viikon tultua täyteen... Nyt vaan toivotaan parasta tämän tosi toivotun kuopuksen kanssa PS. Maksa-arvot muuten voi nousta nimenomaan ennakoiden sappiarvon nousua, näin mulle ainakin on sanottu TAYS:n lääkärin taholta.
  2. Meidän uusin perheenjäsen esitteli paikkojaan sen verran auliisti sekä rakenneultrassa että 4D-ultrassa, että ollaan uskallettu "julkistaa" odotuksen kohteen sukupuoli. Siihen, että ollaan täysin avoimesti puhuttu pojasta on johtanut myös se että esikoinen hyväksyi vihdoin pikkuveliajatuksen. Nyt tyleva isosisko odottaa vauvaa niin innokkaasti että vauvan tulosta puhutaan koko ajan, kaikkialla & kaikille ja olisi ihan utopistista vaatia viisivuotiaalta sukupuolisalaisuuden pitämistä...
  3. Meillä mies on ollut esikoisen synnytyksessä mukana ja tarkoitus oli, että olisi tulossa mukaan myös kuopuksen kohdalla. Nyt itsestä on vaan alkanut tuntua, että haluan hoitaa tämänkin asian itse (niin kuin aika pitkälti kaiken muunkin). Miehen aika menee suurimmaksi osaksi töissä ja hänen hälyttämisensä paikalle juuri synnytyksen aikaan tuntuu suorastaan mahdottomalta. Kunhan nyt saataisiin edes sovittua käytännön järjestelyt niin, että saisin esikoisen jonnekin hoitoon ja pääsisin itse sairaalaan ajoissa "hoitamaan homman"... Mies voi sitten itse ottaa yhteyttä sekä esikoisen hoitopaikkaan että synnyttäneiden vuodeosastolle kun aikaa & prioriteettia riittää omien lasten näkemiseen. Niitä ei nimitttäin meillä riitä vaimon tukemiseen näissä "naisille kuuluvissa jutuissa", joten en todellakaan halua miestäni mukaan ruikuttamaan kuinka hänellä olisi ollut tärkämpääkin tekemistä!
  4. Suurieleisesti haaveilen siitä, että pystyisin omalta osaltani tekemään maailmasta paremman & oikeidenmukaisemman paikan lapsille. Enkä siis tarkoita nyt omia lapsia, vaan sitä että haluaisin olla mukana auttamassa ja suojelemassa kaltoinkohdeltuja lapsia... Haaveilen myös itsekkäästi siitä, että jonain kauniina päivänä kasvaisin pystyväksi & pärjääväksi aikuiseksi, jolla olisi suurimman osan ajasta "homma hallussa". Eli kiva koti siistinä, aikaa ja jaksamista lapsille, leikkimieltä, mielikuvitusta & iloa perheen arjessa sekä molemminpuolista tyytyväisyttä & rakkautta parisuhteessa. Lisäksi haluaisin pystyä priorisoimaan ystäviä ja sukulaisia ajankäytössä sekä pitämällä aktiivisesti yhteyttä että olemalla läsnä heidän elämässään. Ai niiin, olisihan sekin kiva jos vielä jaksaisi & viitsisi pitää hyvää huolta myös itsestään Että tällaisia pikkujuttuja
  5. Meidän Brio Go:t maksoivat kaikkinensa 1210 €. Tämä sisälsi rungon kennorenkailla, ratasosan, vaunukopan, turvakaukalon (edellä mainitut adaptereineen tietty), isofix-jalustan, vaihdettavat talvirenkaat, Brion hoitolaukun & lämpöpussin sekä Wallaboon kaukalolämpöpussin lämpötossujen kera. Toistaiseksi olen tyytyväinen
  6. Heips Onko kukaan viime aikoina ollut pienten lasten/vauvojen kanssa Floridassa? Meillä mietitään tällä hetkellä matkaa/risteilyä viisivuotiaan & viisikuukautisen kanssa elo-syyskuussa 2013...
  7. Kiitos Coordinatorille, Holleylle & merkinkantajalle TT-keskustelusta! Kysyin vauvantarvikeliikkeessä käykö vuonna 2007 ostetun TT:n Baby Set uusiin TT-tuoleihin ja vastaus oli, että käy. Nyt kuitenkin luulen tekeväni niin että testaan varmuuden vuoksi liikkeessä itse meidän olemassa olevaa Baby Setiä mallituoliin... Meidän TT ostettiin isovanhempien sponsorirahoilla esikoiselle (hankittiin halvemmat vaunut, jotta rahat riitti molempiin ja isovanhemmat tykkäs ratkaisusta) ja sitä on käytetty nyt yli 5 vuotta. Mikään pähkinänsävyisessä tuolissamme ei ole hajonnut tai edes mainittavasti kulunut, joten itse olen ollut tosi tyytyväinen tähän hankintaan Nyt tarkoitus on hankkia kuopukselle oma esikon tuolia vastaava kappale ja erityisesti tykkään tuosta Newborn Setistä kun lasta ei tarvitse pienenäkään jättää lattiatasolle yksin hengailemaan kun istutaan syömässä ruokapöydän ääressä. (Esikon kanssahan ratkaistiin asia niin, että hän istui ruokapöydän päälle asetetussa turvakaukalossaan sillä aikaa kun me söimme. Nyt tämä järjestely ei toimi kun nykyisen, uuden hienon ruokapöydän päälle ei viitsi mitään kaukaloa asettaa)
  8. laulau: Onpa ikävää, että sulla on arvot olleet heikunkeikun jo ennen raskautta Noh, ainahan noi taustatkin kyllä vaikuttaa jokaisen tilanteeseen, itsellä taas menneisyyden anorexia & vauvaiästä asti vaivannut ummetus on vaikuttaneet omaan ruokailusuhteeseen ja siksi varmaan koen painon alentamiseen tarkoitetut ravitsemusohjeet hetkittäin jopa ahdistavina Olen muuten täysin samaa mieltä, että nimenomaan paastoarvojen kohoamisen täytyy olla jollain tapaa erityyppinen ongelma kuin aterioiden jälkeen kohonneet arvot. Huomenna pitäisi päästä soittamaan diabeteshoitajalle ja kysymään tästä asiasta enemmän... Ja mua kyllä pelottaa toi pistäminen, ihan vaan siksi kun pelkään neuloja muutenkin (mikä on sinänsä naurettavaa, tiedän ) Vieras_old lady_: Kiitos mustikkavinkistä, täytyypä otta heti käyttöön!! Ja hyvä kuulla vielä vahvistus noista liuskajutuista Kukka-Maari: Itse en tiedä yhtään flunssan vaikutuksesta, mutta rouva Tossavaisen vastaus kuulostaa kyllä kaikin puolin uskottavalta Tuli vaan mieleen, että mikä sulla on asetettu henkilökohtaiseksi paastoarvon rajaksi? (Itsellä kun on pienempi kuin 5,5 eli noilla arvoilla ei olisi tullut ylityksiä ja siksi rupesin miettimään asiaa)
  9. Me kävimme tammikuun alussa 29. raskausviikolla Tampereella, Kosklinikalla. Lääkäri Veronice Tuimala oli todella sympaattinen, asiantunteva ja selitti paljon tarkastellessaan meidän uutta tyyppiä 4D:tä käytettiin paljon vähemmän kuin olisimme alunperin kuvitelleet, mutta ei se haittaa koska halusimme myös tietää muita juttuja kuin vain katsella kivaa kuvaa. Lisäksi saimme varmistuksen sille, että poika on tulossa. Hinta-arvio oli 250 €, mutta lopulta hinnaksi jäi noin 160 € (sis. sisätutkimuksen, printtikuvia ja DVD:n). Hinnan muutos johtui ennen kaikkea siitä, että olimme aika nopeita (esikoinen mukana eikä hän jaksanut kuunnella loputtomiin) ja saimme KELA-korvauksen johtuen aiemmin saadusta raskausdiabetesdiagnoosista & viikon kestäneistä supisteluista. Vaikka emme ole tamperelaisia niin lääkäri lähetti äitiyspoliklinikallemme kopion lausunnostaan, jossa hän suositteli loppuraskauteen vielä ultraa sikiön koon arvioimiseksi & synnytystavan päättämiseksi.
  10. Meillä lähti tänään tilaukseen Brion Go:t, kiitos kaikille jotka ovat aikanaan kirjoittaneet suosituksia Eli tulevalle pikkuveljelle pitäisi saapua cool blue-väritys valkoisella rungolla ja harmaalla kaukalolla. Talvirenkaat (lähinnä ensi talvea varten) saatiin paikallisesta lastentarvikeliikkeestä kaupan päälle
  11. Fay: Hyvä jos jotain apua edes Mulla on kans todella usein vaikeuksia saada pienintäkään veripisaraa muodostettua ja itse sain neuvoksi, että jos on pakko puristaa niin korkeintaan sormen ylänivelen kohdalta (ei siis lähempää sormen päätä) & vaikka ohjeistuksessa sanotaan, että pitää pistää sormen sivuun eikä keskelle sormen päätä niin mulla tulee edes vähän helpommin verta ikään kuin sormen pään keskikohdan ja sivun välimaastosta... Kylläpäs tuli todella superepäselvä selitys pistoskohdasta
  12. Omaa kokemusta on kertynyt mirtatsapiinista kohta jo 11 vuotta, annos on vaihdellut 15 mg-45 mg. Jatkoin lääkitystä esikoista odottaessa siten, että viikot 6-12 & koko kolmannen kolmanneksen 7,5 mg ja muuten 15 mg. Nyt kuopusta odottaessa 15 mg aina tähän kolmanteen kolmannekseen, jolloin vähensin taas 7,5 mg. Tabletteja on kolmea vahvuutta (15 / 30 / 45 mg) ja toi mun pienin annostus on sitten "kevein" tabletti puolitettuna. Tämä suunnitelma on hoitavan psykiatrin hyväksymä ja mitään (ainakaan lääkitykseen liittyviä) ongelmia ei ilmennyt ensimmäisessä raskaudessa. Nyt neuvolalääkärinäni toimiva yleislääkäri omalta terveysasemaltamme ehdotti, että lopettaisin lääkityksen viimeiseltä kolmannekselta kokonaan Selitin sitten, että psykiatri on ihan ok näiden määrien kanssa, että en itse halua olla ilman lääkitystä ja että mirtatsapiinista on kertynyt Suomessakin raskauden aikaista, ihan positiivista kokemusta jo aika paljon. Lääkäri sitten edelleen, että "olisi kyllä parempi jos lopettaisit kokonaan nyt viimeisellä kolmanneksella" Nyt tuntuu vähän kököltä jatkaa, mutta haluan kuitenkin uskoa enemmän mua hoitavaa erikoislääkäriä ja omaa tunnetta siitä ettei lääkityksen lopettaminen etenkään yht'äkkiä olisi hyväksi kenellekään
  13. Fay: Sanotaan ainakin, että esimerkiksi veripisaran puristaminen esiin tai sormen ihossa oleva käsisaippua/rasva voi vaikuttaa lukemaan, joten itse ottaisin vielä yhden arvon pikapikaa ja laskisin siitä keskiarvon. Lisäksihän voit merkitä kommenttikenttään kaikki kolme arvoa ja kuin monta minuuttia aterian loppumisesta ne on otettu. Kommentin avulla muistaisit itsekin myöhemmin mitä tapahtui ja ainakin omassa neuvolassa voi myös kertoa jos mittauksissa on ollut jotain pikkeuksellista kun "sokerivihkoa" käydään läpi. Ja voihan niissä liuskoissa olla vaikka lipsahtanut joukkoon yksi vanhentunut tai jotain... Muoks. Kirotusvireitä korjailemassa
  14. laulau: Voi ei Sun tilanne on juuri se mitä pelkään omallakin kohdalla! Eli täälläkin ainoat arvot, jotka on olleet missään vaiheessa lievästi koholla tai edes rajalla ovat paastoarvoja. Lisäksi itseäkin vaivaa se, että munkin ruokavaliosuositukset on suunniteltu lähinnä painonnousua vastaan, vaikka raskautuessani on ollut BMI ihan normirajoissa ja painoa on tullut raskauden aikana noin 8,5 kiloa... Mutta ehkä mä en vaan tajua mistään mitään ja tässä suurin juttu onkin se etten mä vaan lihois liikaa Mun suurin ruokailuongelma tuntuu olevan se, että en juuri koskaan saa syötyä yhdeltä istumalta mun ruokia eli että yksi ateria venyy aika pitkään ennen kuin se on kokonaan syöty. Tätäkään en kyllä huomannut itse ennen kuin aloin mittaamaan sokereita ja rupesin kiinnittämään huomiota asiaan. Muuten en juuri koskaan aterioiden välillä mitään napsi, tosin mulla noita aterioita on kuitenkin 5 päivässä joten siinähän se päivä kuluu että saan ne syötyä (Edellisen imetyksen aikana jouduin painon tippumisen takia syömään 7 kertaa vuorokaudessa öljylisien kera ja siihen sitä aikaa vasta kuluikin )
  15. laulau: Meidän perheessä joulun aika tulkitaan joululoman mukaan, joten meillä eletään edelleen ihan täysin herkkujen keskellä Itselläkin onneksi arvot on pysyneet ihan kohtuullisesti kurissa eli vaikka en ole juurikaan rajoittanut syömistäni (tosin väsymyksen takia suuri osa perinteisistä jälkiruoista jäi tekemättä) niin paastot on pyörineet 4,6-5,5 välillä. Ja sama fiilis kyllä täälläkin, että yksittäisten suupalojen tai aterioiden on ainakin omassa tilanteessa ihan turhaa stressiä. Saa nyt tosin katsoa, että tuleeko tässä seuraavan puolentoista viikon aikana ennen arkeen paluuta jotain hälyttävää esille... Toivottavasti ei. Millaista sun arkisyöminen & -liikkuminen on? (Ei tietenkään ole pakko vastata jos ei jaksa/viitsi/halua )