Marmalade

Meille sanottiin vajaa kolme vuotta sitten, että jos käy yksityisellä hoidoissa, niin ne hoidot "vähennetään" julkisen puolen hoidoista. Eli jos teettää ivf:n yksityisellä, niin julkinen puoli tarjoaa vain kaksi ivf:ää. Tietenkään ei ole pakko kertoa yksityisen puolen hoidoista, niin saa julkisella puolella ne kaikki kolme ivf:ää.

Alkaa olla vitsit vähissä pojan syömisen kanssa, eikä neuvolan syyllistävä asenne auta yhtään, saatikka sitten pulleiden vauvojen äitien hehkutukset siitä, miten alipaino johtaa aikuisiän ylipainoon ja diabetekseen, jne. Meillä on ollut alusta asti huonosti syövä vauva: on koettu rintaraivarit, pulloraivarit, soseraivarit, puuroraivarit. Sormiruokaraivareita ei ole vielä tullut, joten niitä odotellessa... Poika oli 8-kuukautisneuvolassa 7,4 kg ja pituutta 70,5 cm, syntyessään suht kookas vauva (3700 / 54,5), mutta sen jälkeen romahdettiin alas ja -20 -käyrällä ollaan oltu siitä asti. Nyt lähestyy 10-kuukautisneuvola ja pelkään, että 9 kiloa ei mene edes rikki, niin on huonosti syönyt. Miten olette saaneet vauvan syömään paremmin? Meillä ei periaatteessa ole mitään lempiruokaa, vaan kaikkea kyllä syö, mutta ne määrät... Neuvolassa ei osata antaa mitään käytännön vinkkejä, ainoastaan syyllistetään ja voivotellaan pojan painoa. Koskaan ei ole kehuttu ja tuntuu pahalta kuunnella muiden äitien saamia hehkutuksia pulleista vauvoistaan. Otan kaikki vinkit vastaan.

En löytänyt tällaista aihetta mistään eli listataanko vauva- ja lapsimyönteisiä paikkoja? Itse haluaisin suositella Helsingissä Kampin kauppakeskuksen viidennessä kerroksessa sijaitsevaa Johto Cafeta. Hyvin mahtuu vaunuilla (omien vaunujeni lisäksi kahvilassa oli viidet, kuudet muutkin vaunut). Tarjoilija auttoi pyytämättä tarjottimeni pöytään. Lisäksi salaatti oli ainakin herkullista, muuta en olekaan ehtinyt syödä. Salaatin sai koota itse, mikä on mielestäni kiva juttu.

Pierujumppa! Meillä vannotaan pierujumpan nimiin. Eli pumpataan jalkoja mahan päälle varovasti, mutta varmasti. Meillä lähtee pojalta sellaiset pörinät ettei tosikaan, ja aikaisempi kitisijä on jäänyt historiaan. Lisäksi meillä on käytössä Cuplaton, röyhtäytys ja koliikkipullo, joka estää ilman pääsyn mahaan (jos siis teillä vauva saa pullosta maitoa, niin kannattaa kokeilla tuota pulloa). Mutta vasta pierujumppa toi lopullisen helpotuksen. Eilen poitsu valvotti puolille öin, mutta naureskelemalla, ei itkemällä Muoks. kannattaa myös pitää vauvaa päivisin mahallaan, valvotusti tietysti. Meillä poitsu päästelee myös mahallaan paukkuja ja yleensä sen jälkeen tuo pierujumppa onnistuu myös parhaiten.

Me ostettiin tällaisia koliikkipulloja, vaikka poitsulla ei koliikkia olekaan. Ilmavaivat on vähentyneet reilusti, kun aloitettiin näiden käyttö.

Mutta tietääkö joku, miksei saa uudelleen lämmittää? Mikrobien takiako?

Miksi korviketta ei saa lämmittää uudelleen? Ja onko teitä ohjeistettu, että kuinka kauan lämmitetty korvike on käyttökelpoista? Naikkarilla sanoivat, että kahden tunnin ajan lämmityksestä, mutta kyllä se aika viileältä tuntuu jo puolen tunnin jälkeen lämmityksestä, vaikka kuinka pitäisi lämpimässä kääreessä.

Kesti sitten 5 vuorokautta tämä latenssivaihe... Kylläpä oli hilpeää aikaa Mrs. W: käsittääkseni pitkittynyt latenssivaihe on melko harvinaista ja sitä esiintyy vain ensisynnyttäjillä. Kannattaa ottaa yhteyttä sairaalaan ja kysyä, mitä voisi tehdä. NKL:lla olivat jo valmiita keskustelemaan käynnistyksestä, kun neljäntenä päivänä kävin siellä valittamassa oloa. Mutta kanava olikin jo auennut ja synnytyslääkärin mukaan vauva syntyy itsestään seuraavana päivänä, ja niin syntyikin. Tai siis ei syntynyt itsestään, vaan kiireellisellä sektiolla, mutta joka tapauksessa.

NKL:lla ei pääse perhehuoneeseen sektion jälkeen - tämä on nyt koettu omakohtaisesti kolmisen viikkoa sitten. Se olikin oikeastaan ainoa asia, joka jäi kaivelemaan. Synnytys hoidettiin ihan hyvin ja päätös kiireellisestä sektiosta tehtiin nopeasti. Kipulääkitystä sai enemmän kuin tarpeeksi, ruoka oli ok, hoito oli hyvää, myös lasten teholla hoito oli erinomaista. Henk. koht. en tajua, miksei myös leikattuja voi päästää perhehuoneisiin. Itse ainakin olisin tarvinnut miehen apua vauvan hoidossa.

Mistä olette ostaneet Aventin pulloja? Huomasin, että nettikaupoista löytyisi, mutta haluttaisi käydä suht äkkiä ostamassa.

Millaista tuttipulloa olette käyttäneet vauvallanne? Mitä suosittelet? Meillä on ollut käytössä Ainun tuttipullot ja oman tuntuman mukaan maitoa virtaa niistä liian nopeasti. Onko kokemuksia Aventin hitaan virtauksen pulloista tai muista vastaavista?

Mä taas ajattelin, että imetys on ihan järjettömän vaikeaa. Että maito ei nouse, vauva ei osaa imuotetta, rinnat menee verille, jne. No, kaikki muu on onnistunut erinomaisesti, paitsi tuo riittävyys...

Maikki80, minulla tuli sairaalan rintapumpusta haavaumia rinnanpäihin, ja kätilö neuvoi lypsämään käsin c-otteella ja laittamaan lanoliinivoidetta (Lansinohia). Maidon keräsin talteen ja annoin vauvalle plus vastiketta päälle. Auttoi ihan parissa päivässä. Mä olen kanssa ihan hukassa noiden määrien kanssa, joten siinä en osaa auttaa. Annetaan tällä hetkellä n. 2 dl vastiketta vauvalle osittaisimetyksen ohella. Painoa poitsulla on reilu 3700 g eli saavutti syntymäpainon alle kahden viikon kuluessa synnytyksestä. Tuo aikaisemmin ollut linkki täysin vastikesyötettyjen vauvojen syöttömääristä on hyvä, ohjeellinen dokumentti.

Apua, tuo maito-sokerilitku kuulostaa aika rajulta. Hih, kakka alkoikin luistaa sitten illalla vähän liiankin hyvin t. hysteerinen esikoisen äiti

Pitkän kaavan mukaan Lokakuun 17. ja 18. päivän välisenä yönä käväisin vessassa, ja huomasin verta pyyhkiessäni paperilla. Menin herättämään miehen, joka soitti sitten NKL:n päivystykseen. Ei hätää, limatulppa irtoamassa eli synnytys lähenee. Laitoin siteen pikkuhousuihin ja mentiin jatkamaan unia. Seuraavana aamuna oli kuukautiskipumaisia tuntemuksia alavatsalla, alaselässä ja reisissä, mutta ne loppuivat puoleen päivään mennessä, jolloin päätettiin lähteä Jumboon ostoksille. Pähkäiltiin, että pääseehän sieltä pois, jos kivut alkavat uudelleen. Eivät alkaneet. Lokakuun 20. ja 21. päivän välisenä yönä heräsin kivuliaisiin supistuksiin, jotka tulivat epäsäännöllisen säännöllisesti. Lämmitin mikrossa jyväpussin ja laitoin sen alavatsalle. Hieman helpotti. Herätin miehen, joka soitti taas NKL:n päivystykseen ja menin suihkuun, josta huutelin vastauksia kätilön esittämiin kysymyksiin. Kotona pitäisi vielä olla niin kauan kuin kestän kipua tai supistukset tulevat 5 minuutin välein parin tunnin ajan. Ajattelin onnellisena suihkussa, että vuorokauden kuluessa tämä on varmaan ohi. Eipä ollut. Supistukset olivat kestäneet jo 24 h, kun soitimme taas NKL:n päivystykseen. Kehottivat tulemaan näytille, jotta voitaisiin tarkistaa kohdunkaulan tilanne. Samana päivänä oli myös neuvola, joten käytiin ensin siellä. Terveydenhoitaja kehotti myös käväisemään äitiyspolilla, jonne lähdimme suoraan neuvolasta. Polilla pääsin käyrille, supistuksia tuli säännöllisesti, vauvan sydänäänet kunnossa, mutta kanavaa oli vielä 2 cm jäljellä ja sormelle auki. Kotiin odottelemaan. 22.-24. lokakuuta. Supistuksia tulee edelleen epäsäännöllisen säännöllisesti: välillä alle kymmenen minuutin välein, joskus on jopa neljän tunnin taukoja. En pysty olemaan makuuasennossa, myös pystyasento on epämukava. Paras olo on puoli-istuvassa asennossa, ja rakennankin itselleni "pesän" olohuoneen kulmasohvaan, jossa saan hieman nukuttua päivien aikana. Välillä supistukset ovat niin kipeitä, että jalat menevät alta. Perjantaina olen jo todella kipeä ja väsynyt, ja lähdemme uudelleen näytille NKL:lle. Sisätutkimuksessa kanava on hävinnyt, mutta edelleen vain sormelle auki, mutta EDISTYSTÄ! Sydänäänet ovat kunnossa, supistuksia tulee n. 10 minuutin välein, ultrassa vauvalla kaikki kunnossa, painoarvioksi ultra antaa 3900 g, joka hieman kauhistuttaa. Käsikopelolla synnytyslääkäri arvioi lapsen painoksi n. 3700 g. Synnytyslääkäri ehdottaa, että jäisin yöksi osastolle, sillä vauva syntyy hänen mukaansa lauantaina. Päätämme kuitenkin mennä kotiin vielä. 24.-25. lokakuuta. En saa nukuttua ollenkaan. Aamuyöllä herätän miehen kellottamaan supistuksia. Kello 7 aikoihin supistukset tulevat 7 minuutin välein, ja soitamme NKL:lle, josta he pyytävät meitä tulemaan suoraan synnytysosastolle. Olemme klo 9 aikoihin NKL:lla ja kätilön tutkimuksessa olen 3 cm auki, joten suoraan vain synnytyshuoneeseen ja kuultuaan pitkän kaavan kärvistelyistä, kätilö ehdottaa heti epiduraalia, että saan levättyä. Kyllä kiitos! Vaihdetaan sairaalavaatteet, anestesialääkäri tulee puoli kymmenen maissa, laittaa epiduraalin (pahin kipu tuli liimasiteiden poistosta ja pääsen vihdoin lepäämään. Kun puudutus vaikuttaa, kätilö puhkaisee kalvot ja synnytys lähtee etenemään hienosti. Oksitosiinitipalla laitetaan vielä lisävauhtia supistuksiin. Synnytys etenee 7 cm asti hienosti, mutta sitten alkavat ongelmat. Kätilö huomaa vauvan sydänkäyrissä laskua ja hän kutsuu synnytyslääkärin katsomaan tilannetta. Lääkäri päättää ottaa vauvan päästä mikroverinäytteet. Samalla kuulemme, että vauvalla on tukkaa! Ikävä kyllä, toinen mikroverinäyte epäonnistuu, joten lääkäri ottaa uuden näytteen. Olen jo aika paniikissa ja itken ja tärisen pelosta, sekä pyydän sektiota, jotta vauva pelastuisi. Miten vauvallemme käy? Mies on sairaana huolesta ja ravaa pitkin synnytyshuonetta. Synnytyslääkäri tulee viimein takaisin, ja kertoo, että mikroverinäytteen mukaan vauvaa uhkaa hapenpuute, joten tehdään kiireellinen sektio. Minut kärrätään leikkaussaliin ja mies lähtee vaihtamaan leikkaussalivaatteita. Puolen tunnin päästä leikkauspäätöksestä klo 16.24 kuullaan miehen kanssa vauvan ensiparahdus. Mies alkaa itkeä ja minä makaan kuuppa sekaisin morfiinista ja fentanyylistä leikkauspöydällä. Mies menee katsomaan vauvaa, ja toivon, että saisin äkkiä nähdä vauvamme. Kuulen, kun joku ihmettelee, että onpa vauvalla pitkät jalat! Vauva näytetään pikaisesti minulle, ja todetaan, että poikahan sieltä tuli, kuten ultrassa luvattiin. Valitettavasti vauva pitää viedä hengitysvaikeuksien takia vastasyntyneiden teholle Lasten ja nuorten sairaalaan, joten seuraavan kerran minulla on mahdollisuus nähdä vauvamme vasta sunnuntaina. Mies lähtee katsomaan vauvaa teholle ja minut kursitaan kokoon ja viedään heräämöön. Mies tulee heräämöön, näyttää kuvia vauvastamme ja kertoo, että kaikki on hyvin. Räpyläjalka oli syntyessään 3685 g ja 54,5 cm, päänympärys 36 cm.