Kanelitähti

Jäsen
  • Content count

    24
  • Joined

  • Last visited

About Kanelitähti

  • Rank
    Tavis
  1. Itsekin mietin, että miten ihmeessä tuon lentoa edeltävän illan järjestäisi... meillä muksu menee normaalisti seiskan pintaan nukkumaan, joten valvominen puolille öin on mahdottomuus. Harkitsen tässä sellaista vaihtoehtoa, että en laittaisi normipäiväunille puolen päivän aikaan vaan vasta joskus kolmen kieppeillä tms. Jos unet olis kunnolliset, saataisi muksu jaksaa ehkä niillä koneeseen asti. (...Niin varmaan. Nukahtaa kuitenkin ensin autoon matkalla kentälle ja sitten uudestaan syliin ennen nousua ja herää sitten korvien takia huutamaan...)
  2. Kiitos Funkylle vinkeistä. Me päädyttiin nyt Nusa dualla olevaan Grand Mirageen, joka löytyi joltain englanninkieliseltä top 10 bali hotels with children -listalta. Duudeli, yritän muistaa tulla kertomaan reissusta lokakuussa, kunhan on kotiuduttu! Malesiassa on toki tarkoitus käydä myös, mutta vain päiväreissulla.
  3. Moi, olemme kajahtaneita ja menossa Singaporeen ja Balille vajaan 2-v lapsen kanssa. Onko tärppejä? Singaporen hotellit on buukattu, mutta Balin suhteen kuulisin niistäkin kernaasti vinkkejä. Ongelma vaan on, että reissu on aika pian (varailu jäänyt vähän viime tippaan...) ja aika moni hotelli jo täynnäkin. Kiitti avusta!
  4. Takaisin on tultu onnistuneesta reissusta! Muutamia kommentteja: Me luultiin varaavamme reittilento, mutta se olikin sitten lomalento. Mennessä saatiin ottaa kaukalo, kun tilaa oli (mutta vaikka oli Finski, ei silti saanut olla kaukalossa nousun ja laskun aikana), tullessa ei mahtunut. Mekin matkustettiin paljon metrolla kaikkina aikoina, ja aina sinne ruuhka-aikanakin suht kohtuullisesti mahtui, ei-ruuhka-aikana ei mitään ongelmia. Ja tosiaan, Dubai malliin menee kyllä (piiiiiitkä) kävelyputki. Käytiin myös BigBus-firman hop on, hop off -kiertoajelulla kahtena päivänä, toimi tosi hyvin, päästiin niihinkin nähtävyyksiin, joihin haluttiin, mutta joihin metrolla ei pääse, joutumatta silti stressaamaan taksi+turvakaukalo+säilytysasiaa. Bussit oli alakerrasta ilmastoituja ja typötyhjiä (kun kaikki muut meni yläkertaan), joten muksu nukkui päiväunia vaunupaikalla mainiosti. Meillä kun oli hotelli kaupungissa eikä muuta järkevää pääsyä rannalle, niin rantaoleilu onnistui just tuon bussin ansiosta hyvin, koska se pysähtyi sillä julkisella rannalla ja uusi bussi tuli aina 20 minsan välein. Voin suositella. Muutenkin kyllä allekirjoitan sen, että Dubai on hyvä kohde vauvan kanssa. Että jos joku miettii vielä, niin rohkeasti vaan.
  5. Kiitos paljon! Ehkä mekin sitten tehdään niin.
  6. Nonna-marie, olis kysymys! Dubaihin lähtö on edessä. Sanoit, että teillä oli kaukalo mukana ja että hyvin onnistui. Käytittekö sitä siis taksimatkoilla määränpäässäkin? Raahasitteko sitä mukana kaikki Mall-kierrokset ja nähtävyydet ja muut, vai miten? Meillä se ei ainakaan matkisten alakoriin mahdu, ja mietin, ettei sitä kyllä koko päivää käsissä jaksa raahata... Onko tähän joku ratkaisu?
  7. Ajattelin, että oon varmaan taas se AINOA MAAILMASSA, joka kärsii tämmöisestä, mutta pitihän se arvata että harvoin tapaamani mutta aina yhtä paljon vertaistukea tarjoava vauva.info löytää mulle heti kohtalotovereita. Henkiset PMS-oireet on olleet synnytyksen jälkeen TODELLA paljon voimakkaammat kuin ennen. Tuntuu, että fyysiset oireet on olleet helpommat, pärjään murto-osalla entisestä kipulääkecocktailista, mutta näemmä hintana on sitten jumalaton ärsyynnys. Olen todella kireä ja räjähdysaltis, mikä on tietenkin epämiellyttävää miehelle, mutta ikävä olo vaivaa myös mua itseäni. Ei vain ole hyvä olla. En kestä mitään itseeni kohdistuvaa kuittailua, vaikka normiarjessa lempeä naljailu on meidän peruskommunikaatiotapa. Myös vauvalle tulistun paljon tavallista nopeammin ja ikävämmin, ja sitten aina jälkeenpäin harmittaa. Kiitos että sain avautua.
  8. Heippa, aattelin tulla tänne raportoimaan, että kuin taikaiskusta (ehkä siksi, että olin käynyt täällä sanomassa ääneen nuo hävettävimmätkin tunteet ja ajatukset, siis virallisesti myöntänyt ne itselleni?) pian tänne kirjoittamisen jälkeen tunteet alkoivat syvetä ja lämmetä tuota pötkylää kohtaan. Välillä tulee tosi isojakin tunneaaltoja, välillä on laimeampaa, mutta joka tapauksessa asia on saanut jo hienon, valoisan käänteen. Tämä siis rohkaisemaan ja valamaan uskoa ainakin malheriin ja mahdollisesti ketjua hiljaa sivusta seuraaviin. Kyllä se siitä!
  9. Jenny-Marialle kiitos rohkaisusta ja malherille vertaistuesta. Eivät toden totta ole helppoja tunteita nämä, ja varmasti joku, joilla ei ole niistä omaa kokemusta, näiden lukemisesta järkyttyy ja närkästyy, mutta puhutaan niistä senkin uhalla, koska vertaistuki on niin tehokasta, jooko Malher, sinulla varmaan tuo pitkän pitkä odotus tuo taatusti tunteisiin oman "kivan" pikku lisän. Uskon, että Jenny-Maria on oikeassa. Sitä mukaa kun hymyt tihenevät ja tuntuvat "loogisemmilta" eivätkä niin satunnaisilta, varmasti alkaa tuntua rinnassa lämpimämmältä. Kyllähän tässä ketjussa oli jo jotain vanhempia kirjoituksia, joissa lämmin, rauhallinen rakkaus oli alkanut kertyä sitten kuukausien (ei päivien tai viikkojen!) vieriessä.
  10. Onpas ihana kuulla, että muillakin on ollut näitä tunteita, että olisi sen voinut sinne sairaalaankin jättää, ehkä jopa ihan mielellään. Mietin joskus ajatusleikkiä, että jos tuntisin jonkun megasympaattisen, lapsettomuudestaan kovasti kärsivän pariskunnan ja tietäisin, että he hoitaisivat vauvaa aina niin hyvin kuin inhimillisesti on mahdollista, antaisinko vauvan heille? Monesti on tehnyt mieli vastata kyllä. Synnytyksessä ja lapsen tullessa rinnalleni odotin sitä maailman parasta tunnetta, jonka siinä pitäisi tulla. No ei tullut. Ei itkettänyt. Olihan se tunne aika - mikä nyt olisi oikea sana? - vinha, mutta ei se maailmaani mullistanut. Sittemmin olen tuntenut jonkinlaista lempeää velvollisuudentunnetta vauvaa kohtaan (kuten joku jo aiemmin kirjoitti, onhan se hoidettava, kun sen on tänne tehnyt), mutta synkkinä hetkinä mietin myös, että vauvan hankkiminen oli virhe ja että miten helpon ja ihanan elämän sitä olisi voinut elää kaksin. Mutta varsinkin tuo virheajatus johtaa myös ihan kamalaan itkuun ja epätoivoon kun ajattelen, että mitä jos vauva tietäisi, että ajattelen hänestä niin? Se viaton, suloinen raukka, joka ei itse pyytänyt syntyä meille? Silloin pidän itseäni ihmishirviönä ja ajattelen, että vauva olisi ansainnut syntyä jollekulle, joka on siitä vilpittömän onnellinen. Vauva on nyt 2 kk. Pliis, sanokaa jotain rohkaisevaa? Kyllä se vielä tästä? Vielä koittaa aika, kun vauva on minulle kaikki kaikessa?
  11. Ensikertalaista jännittää. Avautumisvaiheen aikana saa ja kannattaa vaihdella kuulemma asentoja, mutta entäs, kun ponnistusvaihe alkaa? Jos ensin ponnistaa siinä sängyllä puoli-istuvassa asennossa ja sitten tuntuu, että olisi helpompi olla esim. kontillaan, voiko (pystyykö, onko ok) asentoa vielä siinä vaiheessa vaihtaa, ponnistusten välissä?
  12. Oho, no niinpä olikin! Kiitos, oli mennyt ohi.
  13. Tosi hyvä keskustelu, luin suurella mielenkiinnolla koko ketjun. Näittekö ehkä viikko takaperin tms. Hesarissa elämä-sivuilla jutun siitä, mitä lapsiperheitten kanssa tekemisissä olevat (opettajat jne) näkee työssään? Synnytysosaston hoitajilta oli kommentti, että jotkut vanhemmat jättää vauvan hoitajille koska tarvitsevat omaa aikaa ja menevät kahdestaan sairaalan kahvioon. Jos näitte jutun, niin mitä ajatuksia se teissä herätti? Onko omaa aikaa oikeus haluta jo synnytysosastolla?
  14. Ymmärrän aloittajan ongelman. Meidänkin sopimus oli, että ainakin ensi alkuun tasan tarkkaan ei tehdä muuta entisestä poikkeavaa kuin jätetään ehkäisy pois, että vältetään kaikkea "tarkoitushakuisuutta" siinä seksissä. Mutta koska kroppani toimii kuin kello ja olin jo väkisin oppinut tunnistamaan ovulaation kroppani merkkien perusteella, olin heti seuraavassa kierrossa siinä tilanteessa, että mielessäni tiesin, että tämä on nyt otollinen aika. Jouduinkin miehelle sanomaan, että "pliis usko, että haluan tätä seksiä nyt muutenkin kuin siksi, että satun tietämään, että nyt on ovulaation aika", ja uskoihan hän, mutta päätimme, että jatkossa en edes kerro hänelle, missä kohtaa kiertoa ollaan menossa, vaikka sen itse tiedänkin. No, siihen asti ei koskaan päästy, sillä tärppäsi heti... Ymmärrän siis, mistä puhut. Varoitan kuitenkin, että muotoilusi siitä kuinka kauhulla ajattelet ihmisiä, jotka harrastavat seksiä kello kourassa, voi loukata täällä monia ja tuoda kriittistä palautetta. Monilla ei nimittäin ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittämällä yrittää, kuukausikaupalla, sillä se huvikseen paneskelu silloin tällöin ei kaikilla kanna hedelmää noin vain - ehkä ei teilläkään, ja huomaat muutaman kuukauden päästä hipelöiväsi apteekissa ovulaatiotestejä.
  15. Tänään luin Hesarista, että yo-tulosten perusteella tehdyssä listauksessa pieni Siikalatvan lukio oli noussut viime vuoden 273. siljalta nyt yhdeksänneksi! Miten KOSKETTAVAAAAA! Kyllä siinä on itkut paikallaan. ...Not.