Catsie

Esikoisen synnytys oli nopea/raju/mä olin fyysisesti heikossa kuosissa. En oikein osaa sanoa mitä tunsin kun näin kasvot ekan kerran ennen kuin oli kokonaan edes ulkona mutta milessäni pystyn edelleen näkemään sen hetken kirkkaasti ja siitä sain voimia että suoriuduin urakasta loppuun. Kun sain vauvan ulos lopulta, olin totaali voimaton ja palelin, iski joku infektio päälle synnärilä. Muistan voimattomana miettineeni että vauva tänne nyt heti kun hoitivat pesua/mittaamisia tmv. Kai mä hourailin hälle jotain. Osastolla vauva vietiin vauvalaan ja sain kourallisen kuumelääkettä mutta en kyennyt nukkumaan ilman poikaa joten vaadin hänet luokseni. Kuopuksen nähtyäni havainnoin miten kiukkuisen näköinen ja voi miten pieni. Yritin ottaa hänet mutta kätilö toppuutteli että ei vielä kun napanuora kiinni. Kun sain rinnalle niin silittelin miettien että onpa kulta pikkuinen. (Olihan vauva sen kolmisen kiloa ja melkein puol metrinen mutta kun muutamaa tuntia aiemmin halin heipat kotona esikoiselle joka sen 125cm äijä niin vauva tuntui niin hurjan pienelle ja hennolle )

Esikoisen kohdalla meni sairaalan tutkimuspöydälle juuri ennen tutkimusta ja tokasta myös sairaalassa käyrillä ollessa.

Esikoinen tuli 3h15min (ponnistus 1h20min), olin onneksi osastolla. Kuopuksesta hätäilin samaa kuin ketjun aloittaja, kummittelevia suppareita jotka säännöllisiä ja epäily perätilasta sai lähtemään näytille, kävi ilmi että suppari heikentää sydänääniä, vauva kiinnittynyt, paikat vähän auki ja vettä tihkuu, jäin tarkkailuun. Joskus kahden/puol kolmen aikaan meni vedet ja alkoi homma edetä rytinällä, 16.32 oli poika maailmassa. Mulle Kättärillä jo ekassa ultrassa tolkutettiin että tule mielummin turhia käyntejä tekemään kuin että ihmettelet kotona koska eka ollut niin nopea.

Meillä on koulu lähtenyt ihan mukavasti menemään. Pientä 'kasvukipuilua' kun osa saa tulla ja mennä miten huolivat, eivät edes kotoaan lupia tarvitse ja meillä taas on säännöt.

Kaksi täysin lääkkeetöntä synnytystä takana ja minun kohdallani täysin typeryyttä mutta myös pakkoa. Mulla on kamalan matala kipukynnys tuossa tilanteessa mutta kamalasti allergioita lääke- ja puudutusaineissa että anestesialääkäri on antanut suosittelun että ei kivunlievitystä ja jos otetaan niin reilut kortisonit myös samalla. Olen jollain ilveellä kestäntyt sen kivun kun en muutakaan voinut mutta kolmatta en edes yrittäisi ja jos allergioita ei olisi niin olisin kyllä ottanut kivunlievutyksen ilomielin. Osaan olla kiitollinen nopeista synnytyksistä jotka edenneet kuin lumivyöry

Kun mä olin heinäkuussa Kättärillä, iski synnytyksen aikana ryysis ja mut sijoitettiin vauvan kanssa Haikaranpesään. Mukavan tuntuinen paikka joskin mua vähän harmitti olla yksin vauvan kanssa siellä perheiden keskellä. Tosin olin varsin tyytyvävinen omaan rauhaan ja siihen että sain tutustua vauvaan ilman muuta härdelliä. Ja kieltämättä oli mukavaa kun sai olla huoneessa ainut niin ei häirinnyt eikä häiriintynyt toisista.

Mä otin mukaan topin ja mammacaprit joissa kotiuduin. Sairaalaan menin hameessa mutta se kastui lapsivedestä, tosin tuskinpa olisin muutenkaan sitä halunnut pukea kun en ole hame/mekkoihmisiä vaan odotin että vauvamaha on poissa ja saan housut.

Mä/me ollaan samoilla linjoilla Nannen kanssa. Esikoisen syntymän jälkeen kuulin tavasta ensimmäisen kerran ja näytin varmaan tosi hämmästyneeltä kun joku kysyi että mitä sait lahjaksi. Ihmettelin että miksi ihmeessä mies mulle lahjan olisi tuonut kun hän tosiaan tuki mua vakaana kalliona vaikean raskauden ja oli läsnä synnärillä, molemmilla kerroilla. Ja yhtä lailla hän pelkäsi jne. kuin minäkin mutta hän sulki oman pelkonsa ja huolensa ollakseen vahva mua varten. Ja sitten toisaalta, mun mies on huono ostamaan lahjoja muutenkin mitä aina harmittelee mutta ei se mua haittaa Tosin onhan se kaunis ele ostaa puolisolle jotain.

Tällä kertaa tuli muutama tikki ja nekin haavat ihan pieniä, jälkivuotokin huomattavasti niukempaa kuin mun menkat mutta ne vain kestää ja kestää...maanantaina tulee 8vk synnytyksestä!! Oli jo pari kuivaa päivää ja sitten taas alkoi, tosin pikkuhousunsuoja riittää mutta silti. Esikoisesta vuoto oli runsaampaa ja kesti 4vk.

Raskauskiloja kertyi varmaan 15kg, ihan tarkaa lukua en tiedä mutta mahduin jo vajaan 7vk jälkeen omiin farkkuihin.

Maanantaina menin aamusta tarkistukselle, jäin sisään ja Kirppu syntyi kl.16.32, kotiuduttiin keskiviikkona aamupäivästä. Oltaisi päästy jo tiistaina kotiin mutta sitten olisi pitänyt keskiviikkona raahautua lastenlääkärille.

Sama täällä

Ekat kerrat, 13v ensimmäiset tupakka kokeilut (ostin itse, silloin oli vielä tupakkatuotteet K16) ja säännöllisesti 16/17v ja seksi tuli kuvioihin 15/16v. Alkoholi, jaa, en nyt tarkalleen muista mutta ensimmäiset kännit join 16/17v mutta alkoholia otin/otan tosi harvoin.

Mä saattelin myös sen esikoisen kouluun tänä aamuna, snif! Kyllä tuntui hurjalle!!

Sama täällä.