Delgada

Meillä oli kolmannessa ICSI:ssä kolmantena päivänä jäljellä kolme alkiota, ja kaksi niistä selvisi blastoiksi. Kolmas oli viidentenä päivänä jäljessä aikataulusta mutta hengissä ja se pakastettiin. Kummastakaan siirretystä blastokystistä ei ole tullut raskautta. Kummatkin raskaudet on saatu aikaan kolmepäiväisillä alkioilla, toinen niistä tosin osoittautui tuulimunaksi.

Mä voisin myös kirjoittaa oman kokemukseni. Tulin raskaaksi alkionsiirrosta, muutamaa päivää ennen alkuraskauden ultraa alkoi minimaalinen ruskea tuhru. En ollut siitä erityisen huolissani, koska aiemmassa raskaudessa verta/tuhrua tuli säännöllisesti viikolta 6 viikolle 14 ja siitä syntyi terve lapsi. Alkuraskauden ultrassa rv 7+1 kuitenkin paljastui, että raskaus oli tuulimuna eikä alkiota löytynyt. Seuraavana päivänä sain naistentautien polilla cytotecit (4 kpl) ja laitoin ne kotona hieman puolen päivän jälkeen. Parin tunnin päästä alkoivat kivut ja parin tunnin päästä taas siitä erittäin kova vuoto. Olin saanut osastolta mukaani yhden Panacodin ja yhden Burana 800:n, mutta ne auttoivat siinä illan aikana vain vähän, otin maksimiannoksia lisää sekä panadolia että buranaa. Paras apu oli kuumasta suihkusta. Kovaa vuotoa jatkui pari päivää, sitten se hiipui vähäiseksi mutta yltyi jälleen noin viikko tuulimunan toteamisesta. Koska samalla nousi vähäistä lämpöä, hakeuduin lääkäriin josta sain antibiootit mahdollisen alkamassa olleen tulehduksen varalle. Sitten vuoto rauhoittui taas ja tiputteli vielä noin viikon verran, kaikkiaan vuotoa oli siis noin kaksi viikkoa tuulimunan toteamisesta. Kuukautiset alkoivat tasan kahdeksan viikkoa tyhjennyksestä.

^^ Monet yksityiset näyttävät tarjoavan mahdollisuutta avata heille tili, jonka avulla voi maksaa osissa. Ainakin omassa hoitopaikassani Graviditaksessa on sellainen ja samoin näytti olevan Fertinovassa, jossa oltiin aikaisemmin hoidoissa. Ehkä Väestöliitollakin voisi järjestely onnistua? Meilläkin suurin lasku on tullut icsistä, jossa tuli itse toimenpidelaskun päälle maksu alkioiden pakastamisesta, se oli noin 2800 euroa. Muut suuret laskut olivat passista noin 800 ja icsin lääkkeistä noin toiset 800 kerralla apteekkiin.

Kun menimme naimisiin, kumpikin piti sukunimensä. Lapsella on minun sukunimeni, etunimet ovat enemmän miehen suvusta.

^Salissa kuluva aika lienee kaikilla samansuuntainen, mutta heräämössä kuluva aika vaihtelee sen mukaan, miten alkaa leikkauksesta toipua ja miten muuten voi. Itselläni meni salissa puolitoista tuntia suunnilleen (kävelin saliin kello 8.30, mies tuli kello 9, poika syntyi 9.18 ja olin heräämössä kello 9.55). Heräämössä meni itselläni viisi tuntia johtuen laiskasti supistumaan lähteneestä kohdusta, mutta useimmat kai "selviävät" sieltä jopa tunnissa osastolle vauvan ja isän luokse. Lisäksi jos olen oikein ymmärtänyt, niin joissakin sairaaloissa isä ja vauva voivat tulla heräämöön äitiä tervehtimään, jolloin tuo heräämöaika on vähän vähemmän "yksinäisempi". Itse olin Kätilöopistolla, jossa heräämöön ei päässyt. Mutta mikäli se lohduttaa, niin minusta heräämössä "yksin" vietetty aika tuntui lyhyemmältä kuin se oikeasti oli, vaikka etukäteen mietin, kuinka kova ikävä siellä on vauvaa ja miestä. Olin lääkkeistä aika tokkurassa ja torkahtelin koko ajan, lisäksi sain vuoteeseen vauvan kuulumisia ja muutenkin siinä vieressä ramppasi koko ajan joku.

Yrityksen aloittamisesta siihen, että lapsi saatiin, meni kolme vuotta kolme kuukautta.

Samoin meille povattiin isoa vauvaa raskauden viimeisen kolmanneksen alkupuolelta saakka. Viikolla 33+ yksityisellä käydessäni painoarvio oli 3300 grammaa ja että jos kasvu jatkuu samanlaisena, vauva painaa laskettuna aikana 5 kiloa. Viikoilla 35+, 36+ ja 37+ äitiyspolilla arvio oli lasketun ajan osalta noin 4,5 kiloa. Mutta äitiyspolilla käydessäni huomasin kyllä, että nuo arviot voivat vaihdella todella paljon vauvan asennosta, liikkeistä ja ultraajan kokemuksesta riippuen: yksi kokemattomampi lääkäri sanoi ollessani viikolla 37+, että hän ei saa tästä tällä hetkellä kolmeakaan kiloa. Vauva syntyi viikolla 38+6 painaen 4775 grammaa. Eli jos laskettuun aikaan olisi menty, 5 kiloa olisi varmastikin mennyt rikki.

Haluaisin tsempata erityisesti kaikkia, jotka saavat punktiosta saaliiksi keskimääräistä vähemmän munasoluja/alkioita. Luulin nimittäin itse, että tilanne oli tuhoon tuomittu, vaikkei ollutkaan. Meillä oli taustalla lapsen yrittämistä vuoden 2009 lopulta, tutkimuksiin hakeuduimme noin puolentoista vuoden yrityksen jälkeen. Syyksi plussattomuuteen tuli aivan liian vähäiset ja huonosti liikkuvat siittiöt, hoidoksi suositeltiin suoraan icsiä. Punktio tehtiin alkuvuodesta 2012 ja siitä saatiin neljä munasolua, joista kaksi jaksoi alkioksi asti. Olin aluksi tosi pettynyt munasolumäärään ja pelkäsin, että näillä ei päästä edes siirtoon. Päästiin siis kuitenkin. Tuoresiirto toi negan, mutta pakkassiirto plussan, josta meillä on nyt keväällä 2013 pian kuukauden ikäinen poika. Mulla ei ollut "normaalien" tukilääkitysten lisäksi mitään lääkkeitä passissa, mutta tuoresiirron jälkeisen kohdun supisteluherkkyyden takia sain ennen pakkassiirtoa siihen lääkkeen. En tiedä oliko sillä onnistumiseen mitään vaikutusta, mutta ei varmasti haittaakaan.

Mrs L, ei tullut noilla ylityksillä insuliineja. Mulle sanottiin, että satunnaiset ylitykset eivät haittaa. Ja ohjeena mullakin pyyhkiä ensimmäinen pisara pois ja olla puristamatta.

^ Tuon paastoarvon raja on tosiaan rasituksessa 5,3 ja kotimittauksissa 5,5. Liittyy jotenkin siihen, että pitoisuudet on erilaiset kyynertaipeesta ja sormenpäästä. Mulla oli häikkää myös nimenomaan paastoarvoissa ja jouduin/pääsin äitiyspolille heti, kun yhdessä mittausjaksossa (mulla 4 aamua peräkkäin) oli kaksi ylitystä (5,6 ja 5,8). Mutta sitäkään ei mielestäni kannata erityisesti pelätä, ainakin itselläni käytiin vielä tarkemmin ruokavaliota läpi ja yleensä raskausdiabetekseen liittyviä asioita. Sen jälkeen olen toimitellut äitiyspolille noita arvoja parin viikon välein.

Kahvilassa ei ollut take awayna haluamaani smoothie-makua. Sen sijaan, että olisin pyytänyt valmistamaan sen ja odottanut muutaman minuutin (kuten olen tehnyt aiemmin useita kertoja!!), käännyin kyyneleet silmissä pettyneenä pois.

Mä kanssa kuulun tähän ketjuun... Olin aiemmin tällä viikolla sokerirasituksessa (nyt jo, koska mulla ylipainoa ja vahva sukurasite diabetekseen) ja paastoarvo ylitti rajan. Se oli 5,4 ja tunnin arvo 8,4 ja kahden tunnin arvo 6,8. Alkavalla viikolla olen menossa neuvolaan saamaan sokerimittarin ja ohjeita. Tosin en tiedä miten kestän tässä asiassa sitä meidän neuvolan terkkaa, joka puhelimessa yhtä aikaa naukuvalla ja lässyttävällä äänellä alkoi valistaa että "suklaapatukoita ei sitten enää saa syödä, kun niissä on niin hirveästi sokeria..." Ai ihanko totta. On tosi hyvä että häikkä sokereissa löytyi jo nyt, mutta mulla on kuitenkin tosi syyllinen olo että olenko aiheuttanut tämän itse (miksi en saanut laihdutettua enempää ennen raskautta, miksi en ole aiemmin karsinut huonoja hiilareita ruokavaliostani ym.) Mutta eipä se enää auta itkut, nyt on tehtävä se mikä tehtävissä on. Ainakin työaikana ruokailut menee uuteen uskoon/omien eväiden varaan, koska työpaikan läheiset lounasruokalat eivät oikein ole vähäisiä hiilihydraatteja suosivaa sorttia. Ja kiitos tästä ketjusta, olen saanut tämän lukemalla jo vastauksia moniin mielessäni olleisiin kysymyksiin!

Odotin pysäkillä bussia. Ennen oman bussini tuloa pysäkin ohi meni pysähtymättä, hiukan hidastaen kyllä, toinen bussi. Ehdin nähdä kuskin vilkaisevan pysäkkiä ja siinä olevia ihmisiä ja minä heti märisemään että tuo kuski on varmaan tosi pettynyt ja surullinen, kun kukaan ei halunnut hänen kyytiinsä..

"Sun mies tekee niin hirveästi töitä. Vähän lomaa niin kyllä se siitä!" Ööh, ja mitenköhän ne siittiöt tietää tämän ja ymmärtää a) olla kehittymättä ollenkaan, suurimmalta osin kuolla ja c) muutenkin muuttua huonolaatuisiksi... "Kyllä se lapsi tulee kun sen aika on!" Tää nyt ei ole varsinainen ohje, mutta silti... Ja molemmat ovat siis (ex-parhaan) ystäväni suusta, jonka omat lapset luonnollisesti lähtivät ekalla yrityksellä kumpikin. (Ja joka hänelle erehdyksessä aikanaan ongelmistamme kertoessani muisti olla onnellinen omasta puolestaan, kun he eivät onneksi ole tarvinneet mitään hoitoja...)

Vain Kela-korvattavat lasketaan lääkekattoon. Valitettavasti...

Minäkin liityn Fertinovan suosittelijoihin.

Yksivuotishäämatkalta ostettiin housut-paita-puku tulevaisuutta varten. Toivottavasti tulee käyttöä pikapuoliin. Sen sijaan erilaisia käsityötarpeita, mm. neulelankoja ja kankaita mulla on jo nyt enemmän kuin laki sallii. Esimerkiksi kaapissa odottavista kankaista voisin ommella lapsen lakanat hänen koko iäkseen... Mutta aina pitää ilmeisesti ostaa kun erityisen halvalla saa!

En kysele. Muakin ärsyttää muiden kyselyt. Eiköhän jokainen kerro toiveistaan/suunnitelmistaan itsenäisesti niille, joille haluaa.

Olimme olleet yhdessä viisi vuotta, joista naimisissa vajaan vuoden, kun aloitimme yrityksen. Nyt yhteisiä vuosia takana seitsemän ja kaksin ollaan yhä. Toivottavasti kolmas liittyy seuraan ensi vuonna!

Minä 32, mies 37. Esikoisesta haaveiltu pian kaksi vuotta ja lapsettomuushoidoissa ollaan täälläkin.

Minä olen kertonut parhaalle ystävälleni ja mies siskolleen. Siskolle kertominen on ollut oikeasti hyvä juttu nyt kun lasta ei tule ilman hoitoja, siskolla ja hänen miehelläänkin on lapsettomuustausta ja olen minäkin saanut häneltä paljon tukea. Sen sijaan olen tyytyväinen, että kummankaan vanhemmille ei ole kerrottu. En olisi ehkä kestänyt sitä hössötyksen määrää ja nyt on "kiva" mutustella tätä hoitotilannetta keskenään ilman suurempaa raportointivelvollisuutta kenellekään.

Toivon kovasti että saataisiin edes yksi! Joskus haaveilin jopa neljästä, mutta en enää, koska näillä pulmilla neljäs saataisiin ehkä aikaiseksi kun olen kuudenkymmenen.

Mulla on todella runsaasti ylipainoa, BMI on tällä haavaa noin 38. Pääasiallinen syy lapsettomuuteemme on miehessä, mutta olen kyllä saanut kuulla painostani, tosin ystävälliseen ja kannustavaan sävyyn. Ja toki olen ollut painon vaikutuksesta mm. hedelmällisyyteen ja raskauden kulkuun tietoinen. Viimeksi klinikalla käydessäni lääkäri sanoi, että jokainen kilo pois ennen hoitojen aloittamista on hyödyksi, joten nyt on viimeistään tartuttava toimeen. Jos/kun hoidot alkavat joulun jälkeen, voisin kuvitella pystyväni tiristämään sitä ennen veks ainakin viisi-kuusi kiloa.

Tutunkuuloisia tarinoita täällä. Meillä yritystä takana pian kaksi vuotta, viime keväänä hakeuduimme tutkimuksiin. Ensin tutkittiin minut, kaikki näytti lievää hormonihäikkää lukuun ottamatta ok:lta. Synkeämpi tulos tuli miehestä: siittiöitä on niin vähän ja niin heikosti liikkuvia, että ainoa hoitovaihtoehtomme on icsi. Hoidot alkanevat joulun jälkeen, kun saamme loppuvuodesta pari muuta isoa asiaa ns. pois alta. Ikää minulla on 32, miehellä 37. Toivo ja pessimismi tuntuvat vaihtelevan lähes päivittäin, samoin kärsivällisyys ja kärsimättömyys...