Rosarum

VRK:n nimipalvelusta ei (onneksi?) tuota Simosusannaa löydy. Tosin en sitten tiedä, rekisteröityykö ne sinne jotenkin jälkijunassa, mutta vaikuttaisi siltä, ettei sitä nimeä ole Suomessa annettu. En osaa lehtijutun taustoihin ottaa kantaa sen enempää.

Itse olen aina kaikilla foorumeilla ollut lähinnä hiljaisena sivustaseuraajana, kun lähtökohtanani on yleensä ollut se, että otan osaa keskusteluun vasta, kun minulla on siihen jotain tähdellistä lisättävää. Niinpä sadankin viestin rajapyykki on jäänyt aika usein saavuttamatta. Ymmärrän kuitenkin hyvin tuon viestirajan, enkä sitä missään mielessä vastusta. Toivottavasti saadaan meille uusillekin avattua vielä joku päiväkirja-alue, kuten puhetta oli, niin ei pitäisi varmaan kellään olla mitään nuristavaa. Onneksi tulin foorumille jo hyvissä ajoin kuumeilemaan, niin se sata viestiä on sitten ehkä täynnä siinä vaiheessa, kun jotain odotuspäiväkirjaa haluaisin alkaa pitää.

Olen aina elätellyt haavekuvia isosta omakotitalosta jossain taajaman ulkopuolella, missä kasvattaisin isoa lapsikatrastani. Lapset totta kai viihtyisivät keskenään Pikku naisia -tyyliin, ja omaksi tehtäväkseni jäisi lähinnä heidän helläkätinen ohjaaminen. No, todellisuus tulee totta kai olemaan jotain täysin muuta, mutta saahan sitä aina haaveilla. Jos puhutaan tästä todellisuudesta, niin haluaisin silti kuitenkin ainakin sen kolme lasta, mieluiten neljä. Puolisoni taitaa olla kahden lapsen kannalla ja minä itse neljän, joten ehkä lopulta päädymme kolmeen. Mutkia matkaan aiheuttaa se, että olemme lesbopariskunta, joten itsestään ne lapset tuskin tähän maailmaan putkahtavat. Tässä vaiheessa vasta kuumeilemme, mutta sitten kun aika koittaa, niin yksitellen (tai jossain tapauksissa toki useampikin kerrallaan) ne lapset kuitenkin tulevat, ja jokaisen jälkeen pitää uudelleen miettiä seuraavan hankkimista. Voihan olla, että ensimmäisenkin tekeminen käy niin raskaaksi, että päätämme jäädä siihen.