okra

^^ Meillä vähän samansuuntaiset mietteet. Pitkällisten pohdintojen ja vertailujen jälkeen ollaan mitä ilmeisimmin päätymässä joko Besafe Izi Combi Isofixiin tai Klippan Triofixiin. Meillä on iso poika (reilu 5kk, viime neuvolassa 10,3kg / 70cm), jolla alkaa olla kaukalossa hieman ahdasta, ja haluttais istuin jossa mahtuisi mahdollisimman pitkään matkustamaan selkä menosuuntaan. Ajamme melko paljon, joten matkustusmukavuuskin merkitsee, mutta turvallisuus on kuitenkin ykkönen. Täällä oli syksyllä ilmeisesti parikin kirjoittajaa hankkinut tuon Klippanin melko pienelle vauvalle, nyt kiinnostaisi kuulla miltä istuin on jokusen kuukauden käytön jälkeen tuntunut? Kuinka pahasti säädötön selkänoja on haitannut menoa?

Vahva plussa tuli kp32 / 30-32. Testasin vain tuon yhden kerran.

Omassa omakotitalossa, neliöitä suunnilleen 140. Toistaiseksi siis kahdestaan, joskin kera koiralauman.

^ Mukava kuulla Ja onnea omasta pienestä!

Minä 31v ja mies 36v. Ensimmäiselle on juuri annettu lupa tulla.

En kysele lainkaan. Minua itseäni ärsyttää moiset kyselyt, ja olen sitä mieltä, että asianosainen itse puhuu asiasta jos haluaa, ja kelle haluaa.

Ihan normaalilinjalla tässä elellään, elämänmuutoksia tehdään sitten jos plussa joskus osuu kohdalle

Minäkin lopetin renkaat keväällä, kun niissä oli toimitustauko. Tuli hyvä syy ikäänkuin pisteeksi iin päälle Renkaita olin käyttänyt jo usean vuoden ajan. Niitä ennen meni pillereitä jos jonkinmoisia, mikään merkki ei sopinut minulle mielialavaihteluiden takia. Renkaiden kanssa olin "normaali", ja lisäksi tykkäsin renkaiden helppoudesta. Niiden kanssa ongelma kuitenkin oli se, että vuodot tulivat ihan milloin sattuu. Ekat pari vuotta meni ok, kellontarkasti, mutta sitten muuttui sellaiseksi, että vuoto saattoi alkaa jo reilu viikko renkaan asettamisesta (tuhruna) ja jatkua seuraavan rengastauon loppuun saakka. Tai vuoto saattoi alkaa "oikeaan" aikaan, tai ihan mitä vain siltä väliltä. Kun keväällä sitten heitin viimeisen renkaan mäkeen, ja siirryttiin kumin käyttöön, ihmettelin miten olin jaksanut niin kauan näitä renkaan tuomia ongelmia. Kierto nimittäin on heti ensimmäisestä saakka ollut 30-32pv. Mitään negatiivista vaikutusta en ole havainnut missään muussakaan asiassa.

Ei olla kerrottu kenellekään, eikä varmasti kerrotakaan. Vihdoinkin kun on päästy eroon takavuosien vihjailevista "koskas sitä jälkikasvua sitten tulee?" -kysymyksistä (ollaan siis oltu toistakymmentä vuotta yhdessä), niin en todellakaan kaipaa "no, jokos teillä alkaa tapahtua?" -kyselyitä siihen tilalle... Ei kuumeilla, vaan annetaan lapsen tulla jos on tullakseen, enkä kaipaa lähipiiriltä myöskään mitään "säälejä" jos mitään ei tapahdukaan. Katsotaan nyt kuinka tässä käy -- jos jotain tapahtuu, iloitaan sitten lähipiirin kanssa, ja jos ei, niin eletään sitten elämää eteenpäin niinkuin tähänkin asti.

Prickly: Ihanaa, kohtalotoveri Musta kun tuntuu, että omassa kaveripiirissä kaikki lapsen saaneet ovat sitä kuumeisesti kuumeilleet ja yrittäneet, ja vastaavasti muut eivät missään tapauksessa aio edes yrittää moisia hankkia. Tosin niin, mekin varmasti mennään tuttujen mielestä tuohon jälkimmäiseen kategoriaan, koska ihmisten oletus lienee, ettei meille koskaan lapsia tule. Niin se vaan ajatus voi kuitenkin muuttua. Minä en ole millään muotoa lapsirakas ihminen, toisten lapset ei sykähdytä mua millään tavalla. Korkeintaan ärsyttävät, jos ovat ärsyttääkseen, mutta lähinnä suhtaudun hyvin neutraalisti. Senkin vuoksi tätä asiaa tuli mietittyä pitkään -- väkisinkin sitä on käynyt mielessä, että mitäs jos siitä omastakaan ei sitten tykkää? Katuuko sitä sitten koko asiaa jälkikäteen? Kun kerta ollaan hyvin onnellisia ihan kahdestaankin. Mutta voimakkaasti uskon kyllä siihen, että luonto hoitaa tehtävänsä, ja rakkaus omaa kohtaa sitten herää, jos sellainen maailmaan tupsahtaa.

Reilu 30v täälläkin, mies jokusen vuoden vanhempi Kuumetta ei kumpikaan podeta, mutta parin vuoden "järkiharkinnan" jälkeen on nyt päätetty antaa jälkikasvun tulla jos on tullakseen. Voisi kai sanoa, että ajatus kiinnostaa liikaa jotta jättäisi tilaisuuden käyttämättä, tai miten sen nyt muotoilisi. Ja nyt on kuitenkin jo sellainen ikä, että paree pikkuhiljaa katsoa tapahtuuko jotain, jos ylipäätään joskus meinaa katsoa. Olenkohan ainoa täällä, joka ei kuumeile... Uskon kuitenkin, että sitä omaansa oppii rakastamaan, jos sellainen tulee.