duudeli

Aktiivijäsen
  • Content count

    6180
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by duudeli

  1. Täällä kans yks jukuripää jolla (oli) ongelmia monissa asioissa (kontaktinotossa muihin lapsiin, syömisessä, nukkumisessa, tottelemisessa ja ohjeiden vastaanottamisessa...). Poika aloitti päiväkodin 2v9kk iässä ja on nyt 3v5kk. Nykyään uni- ja ruokailuasiat sujuu. Eivät pakota nukkumaan unia, mutta joutuu kuunnella sadun ja jos vahingossa nukahtaa niin saa nukkua mutta yleensä ei nukahda ja saa nousta sadun jälkeen. Ruokailut sujuivat ennen päiväkotia kotona niin, että söi pelkät lihat, ei koskenut mm. perunaan saati muihin kasviksiin. Nykyään syö monipuolisemmin, kiitos päiväkodin. Meidän pojalla erityispiirteenä dysfasia joka turhauttaa poikaa ja vahvan temperamentin kanssa oikein sievä combo. Kausittain välillä mätkii kavereitaan ihan armotta ja käy käsiksi jos leikit ei suju niinkuin hän haluaisi. Toisina kausina taas menee tosi hyvin. Näitä siellä päiväkodissa harjoitellaan. "Päähänpinttymiä" on meidänkin pojalla. Nää ei edes ole mitään kohtauksia... Ihan tavallista joka päiväistä arkea. Yksi hoitajista sanookin että poika on "periaatteen mies", sillä hänellä on joistain asioista hyvin vahvat mielipiteet ja hän ei pyörrä helposti päätöksiään. Hän ei osallistu millään tavalla mihinkään urheilujuttuihin, yhteisleikkeihin, tansseihin eikä etenkään tietenkään mihinkään esityksiin tmv. Saattaa myös keksiä ihan yhtäkkiä ettei suostu tulla lepohetkelle kuuntelemaan satua ja pistää ihan liinat kiinni: puree, raapii, murisee ja vastustaa niin kovaa kuin vaan osaa jos koitetaan pakottaa. Voi tehdä samaa myös yhteisistä mukavista pelihetkistä, kieltäytyy pelaamasta ja nämä hoitajat ovat joskus jopa karkeilla koittaneet houkutella poikaa mukaan peliin ja kuulemma ilmeestä näkee, että karkkia tekisi hirveästi mieli, mutta jätkä ei anna milliäkään periksi! Mä olen itse pyytänyt päiväkodilta joustoa niissä tilanteissa kun poika pistää liinat ihan kiinni. Kun itte tiedän ettei niissä tilanteissa mikään tehoa niin en haluaisi että joutuvat päiväkodissa niihin tappeluihin joissa aikuinen voi voittaa vaan sillä että homma menee fyysiseksi (siis lapsi esim. kannetaan sänkyyn ja väkisin pidetään siellä). Ovat kunnioittaneet tätä pyyntöäni. Poika kuitenkin ajan kanssa on lämmennyt monille jutuille joita pk-uran alussa vastusti ihan sata lasissa. Nyt esimerkiksi joulujuhlaharjoituksissa suostui neljänsillä harjoituksilla koskemaan rumpukapuloihin (ryhmän piti siis esittää tanssiesitys, mutta keksivät vain meidän pojalle nämä rummut koska niitä soittamaan saaminen olisi jo huima suoritus) ja ehti parit harjoituskerrat soitella niitä ennen esitystä. Esityksessä ei tietenkään tullut edes lavalle, mutta kiva juttu mun mielestä että harjoituksissa hänellä oli joku rooli ja että hän edistyi itsensä kanssa kun suostui edes harjoituksissa soittamaan. Mistään pelostahan näissä ei ole siis kyse, ihan vaan sellaisesta periaatteellisesta vastustamisesta.. Kotona ollaan oltu ihan hukassa, kun periaatteellinen vastustaminen koskee myös mm. itse pukeutumista sekä vessassa käyntiä. Puolessa vuodessa ovat saaneet lapsesta sentään päiväkotikuivan, nyt alkaa olla kohta kotonakin kuiva. Tää sisäsiisteysjuttu on ollut aikamoinen homma, koska pojan vastustus koskee nimenomaan pottaa ja pönttöä. Monta kuukautta päiväkodissa poika pissasi vain ulkona puunjuurelle ja sisätiloissa vessan roskakoriin. Tunnisti siis hädän ja osasi mennä vessaan, mutta siihen hemmetin pönttöön ei suostunut tekemään... Ei suostu vielä kotonakaan kyllä, vaan pissaa suihkun lattiakaivoon, mutta painostamalla tiedän jo että tässä ei edetä, on vaan pakko antaa ajan kulua ja odottaa että se tahto tulee hänestä itsestään... Pukeutumisen suhteen usein edelleen kotona vauvattaa, mutta sentään jossain määrin pukee myös itse. Ihan kiva juttu, kun pojalla on kaksi pikkusiskoa jotka mun pitää myös pukea... Tsemppiä siis. Olet vaan avoin päiväkodin hoitajille ja kerrot lapsesta. Yhdessä voitte sitten miettiä, miten noihin juttuihin haluaisit heidän suhtautuvan tai mitä he ovat omien kokemuksiensa perusteella mieltä miten kannattaa toimia. Kyllä heillä yleensä tommoiset perusjutut kuin syöminen ja nukkuminen sujuvat.
  2. Nuo läheisten ihmisten kuvat on mun mielestä sellainen jotka olisi kivat kaikissa perheissä joissa on 1v+ lapsia jotka eivät vielä puhu. Tuo meidän pienempikin (1v9kk) tosiaan tykkää tuoda välilllä mummien ja muiden kuvia ja vaikka tuo ei osaa mitään niistä kuvista sanoa eikä välttämättä ajattelisikaan mitään niin selkeää kuin että on ikävä tjtn, mutta että se kortin tuominen on kuitenkin keskustelunavaus aiheesta josta hän haluaa jutella ja mummeista ja kummeista on vaikea jutella ihan tavallisessa arjessa missä ei ole mitään muistutusta heistä josta lapsi voisi tehdä sen keskustelunavauksen. Ihan vaan näin tuodakseni esiin erilaisen "käyttötarkoituksen" kuville.. unelma79, ei niitä viittomia varten tarvitse hei asiantuntija olla! Ensinnäkin, tällaisissa tilanteissa joissa käytetään tukiviittomia sellaisen lapsen kanssa jonka puhe on mitä todennäköisimmin vain viivästynyttä (eikä viittomisesta ole tulossa ensisijainen kommunikointikeino), nuo viittomaopettajat kannustavat käyttämään jopa niitä lapsen omakeksimiä tai aikuisten itse keksimiä viittomia jos sellaisia on tullut käyttöön. Ne ei ole mikään huono juttu ollenkaan! Tukiviittomathan muutenkin poikkeavat joiltain osin oikeista viittomista ja viittomaopettajat joskus aika vapaastikin varioivat niitä lapsille sopiviksi ja hyväksi havaitut sitten lähtevät viittomapiireissä kiertoon ja yleistyvät käyttöön. Virallisia lasten tukiviittomia ei ole. Esimerkiksi innostuneisuudelle on ihan oma viittomansa viittomakielessä, mutta meidän viittomaopettaja opetti meille kollegaltaan kuulemansa viittoman (toisen käden kaksi sormea on ikäänkuin jalat jotka pomppivat toisella kämmenellä kuin trampoliinilla) joka kokemuksen mukaan oli pienten lasten helpompi sisäistää tarkoittamaan innostuneisuutta. Eroavaisuuksia on meillä jopa päiväkotiryhmän sisässä kun vanha erityislto viittoo värin sininen "lasten viittomana" ja lto joka on toiselta koulutukseltaan viittomakielentulkki taas viittoo sinisen viittomakielen mukaan. Meidän poika ymmärtää molemmat vaikka "lasten viittomaa" käyttää enempi itse. Tärkeintä on, että ymmärretään mitä hän tarkoittaa, ei se miten hän sen ilmaisee. Ei siis kannata niistä viittomista ottaa hirveää stressiä, vaikka toki jos niitä ajattelee käyttävänsä niin ainakin mun mielikuvituksella helpointa on etsiä netistä ne oikeat viittomat niille. Jos on jotain ihan tosi monimutkaisia niin sitten oon niitä itse ihan vapaasti yksinkertaistanut, kuten vaikka vahingon viittomaan (maitomuki kaatuu -> lapsi viittoo että se oli vahinko) kuuluu V-käsimuoto jolla tehdään otsalla kiepautusranneliike, mutta me on yksinkertaistettu se niin että vaan laitetaan se V otsalle. Pojan puhe edistyy koko ajan, mutta aivan järjettömän hitaasti. Olen nyt hyväksynyt, että tää tulee viemään aikaa ja varaudun siihen, ettei tule vielä kouluikäisenä puhumaan puhtaasti. Se jää sitten nähtäväksi, miten koulunkäynti tulee sujumaan. Jotenkin voisin olettaa, että ainakin osa oppiaineista tullaan eriyttämään... Onneksi siihen on nyt vähän aikaa vielä kuitenkin. Puhumattomuus on suoraan sanoen ihan syvältä. Mun sydän särkyy tuon pojan kanssa nyt kun tuo on itsekin alkanut oivaltaa oman erilaisuutensa ja sen miten jää usein yksin sen puhumattomuuden takia. Pelottaa, mitä tällainen alku elämälle tekee itsetunnolle ja kuinka vihaiseksi, katkeraksi ja masentuneeksi poika voikaan kasvaa.. Vielä kun itsekin tulee välillä tarkoituksettomasti omaa väsymystä ja turhautumista purettua pojalle sellaisilla ilmaisuilla, että pelkään lapsen kokevan ettei hän voi luottaa edes äitinsä tukeen elämässä.. Kyllä sitä voi tuntea ittensä huonoksi aina välillä.
  3. ^ On kyllä niin iso harmi, että asutaan niin kaukana toisistamme! Olisin niin mielelläni tullut teitä jeesaamaan, nyt kun tää vihdoin alkaa itellä vähän sujua. Kun ei oo todellakaan unohtunut miten vaikeaa se alkuun pääseminen oli! Ja kun itsekin olen eräältä tässäkin ketjussa joskus kirjoittaneelta vaukkarilta oppinut viittomia ja muutakin tietoa imenyt kuin sieni, niin mielellään laittaisi saman hyvän kiertämään. (Kiitos sulle, ihana, jos täällä käyt vielä lukemassa Nähdään taas pian!) Mäkin vielää unelma79:lle vastaan, että tosiaan näiden vaihtoehtosten kommunikaatiomenetelmien merkitys ei tosiaan ole se että lapsi ymmärtäisi meitä vaan että me häntä. Minkä ikäinen teidän lapsi olikaan? Mua tosiaan harmittaa nyt, että vitkuttelin niin kauan viittomien ja kuvien opettelun kanssa, koska niiden oppiminen on niin hidasta että sitten kun se lapsen todellinen tarve kommunikoinnille iski niin siitä menee vielä puoli ikuisuutta ennen kuin opettelusta on mitään hyötyä... Meidän tapauksessa se pojan tarve iski nyt about 3veenä kun päiväkodissa lapsen oli hyvin vaikeaa päästä mukaan leikkeihin kun ei osannut kommunikoida mitenkään. Meidän tapauksessa se turhautuminen siihen purkautuu sitten häiriökäytöksenä ja kausittain ilmenee myös sellaisena masentuneisuuden kaltaisena (vetäytyy, ei edes yritä ottaa osaa leikkiin tai jos yrittää niin luovuttaa samantien, nyyhkyttää ja poistuu paikalta. Kotonakaan ei tällöin viito juuri ollenkaan, ei yritä lausua sanoja vaan alkaa itkemään ennen kuin on yrittänyt edes selittää asiaansa). Ja etenkin tää jälkimmäinen on näin äidille aivan järjettömän tuskallista seurattavaa. Tietty suurin osa kavereista ei ymmärrä viittomia, mutta sentään ne omat ryhmäläiset ymmärtää tosi hyvin ja jos eivät jotain ymmärrä niin hoitajat silloin suomentavat ja siitä ne kaveritkin oppii taas paremmin ymmärtämään. Ja vielä, että meidän poika on nyt reilu 3veenä alkanut myös nauttimaan suunnattomasti siitä, että voi (tehdä sitä mitä kaikki tämän ikäiset puhuvatkin tekevät...) selostaa leikkejä meille vanhemmille. Se on selvästi lapselle tärkeää ja se lämmittää tietty omaakin sydäntä, kun lapsella on vihdoin toteuttaa jotain ikäiselleen normaalia, mitä aiemmin ei ole erityisyytensä takia kyennyt. Noista kuvista mä miettisin ihan oman lapsen kantilta, mistä olisi hyvä aloittaa. Meillä esimerkiksi ei ole nuo päiväjärjestykset ole olleet kovin tärkeät, vaikka monille ne on lähes elinehto. Mä oon vähän käsittänyt, että niiden suurin funktio ois tasapainottaa sitä arkea sillä tavalla että lapsi tietäisi aina mitä on seuraavaksi tulossa ja siten siirtymät sujuisi mukavammin? Eli parhaimmillaan ovat lapsen kanssa joille siirtymät ovat vaikeita tai joka kaipaa visuaalista muistutusta siitä jos rutiiniin on tulossa joku muutos. Mä en kyllä oikein vieläkään osaa tulkita noita alle 2vuotiaita, että mitä ne oikein haluaisi viestiä. Kun miettii tuota meidän tytön puhettakin, niin sille kaikista tärkeimmät sanat taitaa olla nyt ankka ja kakka.... Yksi on kuitenkin, mikä on selvästi noille molemmille tosi tärkeää ja se on kuvat läheisistä ihmisistä. 3v osaa jo viittoa mummin ja vaarin, mutta kummitäti, täti ja setä ei kuulu vielä sanavarastoon ja noilla kuvilla sitten kertoo että ketä on ikävä, kenet haluaisi nähdä, kuka kävi meillä eilen ymsyms. Ja luonnollisesti tärkeitä on sellaiset "harvinaisuudet" joita halutaan mutta mitä ei löydy kotoa silleen että voisi osoittaa eli karkkia, mehua, jätskiä, uimahalliin, eläintarhaan, huvipuistoon.... 3v osaa sitten viittomilla jatkaa että näitä täytyisi hakea kaupasta tai mennä autolla, mutta pienempi vaan tuo kortin. Joskus huvikseen ja joskus haluaa kuvan osoittamaa asiaa. Mikä ei oo toki ihan väärin. Tuli tästä mieleen, kun kunnallinen puheterapeutti opetti tuolle isommalle kuvien käyttöä kun poika oli juuri täyttänyt 2v. Heillä oli käytössään lappu jossa oli keksin kuva ja pute koulutti lasta kuin koiraa, että joka kerta kun poika antoi kuvan putelle niin pute antoi keksin. Mä en silloin vielä osannut niin aktiivisesti kuvia käyttää, enkä tuota metodia sitten kotona edes jatkanut. Sitten kun me alettiin kuvia enempi käyttää niin ei ollut enää tarvettakaan, kun lapsen ymmärrys niin paljon parempaa, ettei tarvinnut tuolla tavalla ehdollistaa vaan riitti että selittää miten kortit toimivat. Mutta pienemmän lapsen kanssa voi tuommoinen koirakoulu olla hyväkin tyyli.
  4. Blixen, meidän saman ikäisellä tää puhe tuntui oikein käynnistyvän vauvan syntymän jälkeen, että näköjään niinkin voi käydä. Meidän tyttö on alkanut viittomia käyttämään nyt ihan hirveästi (tai siis paljon enemmän kuin vaikka kuukausi sitten). En tiedä onko vaan oivallus-juttu, liittyykö muuhun kielelliseen kehitykseen vai olisko vaan ymmärrys ja motoriikka nyt vasta tarpeeksi hyvällä tasolla että niitä on helppo käyttää, mutta joka tapauksessa voisin suositella kyllä teillekin joitakin helppoja mutta tarpeellisia viittomia! Meillä tytölle on nyt tosi tärkeitä viittomat "vauva" ja "itkeä" (yleensä juuri yhdessä käytettyinä..). Ne on lapselle tosi helppoja käyttää ja sisäistää, etenkin jos valitsee niille helpot viittomat. Viittomissakin kun on jonkin verran päällekkäisyyksiä ja lapsille käytetään osittain eri viittomia kuin aikuisille, mutta me viitotaan vauva keinuttamalla sylissä mielikuvitusvauvaa ja itkeminen taas piirtämällä etusormilla poskille valuvat kyyneleet (eli sormella viiva silmästä alaspäin). Ruokapöydässä aktiivisessa käytössä on "lisää" viittoma (toisen käden sormien päät yhteen ja niillä tökitään toisen käden kämmentä). Näitä löytyy sieltä Suvi-viittomasanakirjasta, mutta kirjoitin nuo tuohon siltä varalta että sanakirjasta löytyy joku monimutkaisempi versio samasta sanasta tai sen synonyymista. Ei oo vielä toivo menetetty että alkaisi normaaliajassa puhumaan, mutta useinhan kyllä se oma tunne on oikeassa. Etenkin kun teilläkin on jo kokemus normaalisti puhumaan oppivasta lapsesta, niin teillä on käsitys siitä miten sen tulisi tapahtua. Ootteko te mitään kommunikaatiota tukevia menetelmiä ottaneet käyttöön? Mä ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä toistan sen mitä mulle jankattiin, mutta josta en ottanut onkeeni: niistä tukikuvista tai -viittomista ei ole mitään haittaa, mutta jos käy niin että viivettä onkin niin siitä että niihin on ittensä ja lapsensa tutustuttanut jo varhain on suunnaton hyöty!! Tsemppiä <3
  5. Onko Blixenin tytöllä tapahtunut edistystä puheessa?
  6. ^ Sama kokemus. Ensimmäinen kierukka tuli itsekseen ulos 3kk laiton jälkeen. Toinenkin ilmeisesti tuli, sitä en vaan huomannut edes, kun olin sitten vaan 2kk laiton jälkeen raskaana eikä kierukkaa löytynyt enää, eli tullut sekin vissiin ulos.
  7. Kotona vaakatasossa x3. Ekalla kerralla aamuyöllä heräsin siihen että vedet valuu. Toisella kerralla vedin itkupotkuraivarit miehelle keskellä päivää, painuin sänkyyn mököttämään ja siellä alkoikin vedet valua. Kolmannella kerralla olin juuri sanonut lapsille hyvät yöt, otin kirjan ja rojahdin työhuoneen sängylle kun tuntuikin taas tuttua lämmintä nestettä valuvan haaroista.. Mun "kuinka synnytys käyntiin"-vinkki on siis varmaan pysyä läheisissä väleissä sänkyjen kanssa..
  8. Todellakin turhauttavaa. Hetkittäin iskee ihan sellainen totaalinen kyllästyminen kun täytyy niin paljon itse toimia lapsen suuna ja sanoittaa ja selittää niitä asioita mitkä kaikki ikätoverit kertoo jo itse. Luoja miten paljon tuleekaan puhuttua ilman "vastakaikua", vaikka tottahan tuo kommunikoi, vaan ei sanoin kuten toivoisi ja sitä tässä eniten kaipaisi.
  9. Meillä oli tänään palaveri puheterapeutin kanssa. Palaveri sikäli hyvä, että poika käyttäytyy hyvin, etenee hyvin terapiassa jne. Siitä en vaan tiedä mitä mieltä olisin, kun miehen kysymykseen vastasi, että ei ole vielä koskaan tavannut näin "vanhaa" (3v3kk) joka olisi näin täysin puhumaton, mutta niin ettei millään muulla osa-alueella ole pulmaa. Että hyvin tyypillinen taitotaso kyllä jos on esim. autisminkirjon piirteitä tai ylipäätään jotain muuta ongelmaa lisäksi, mutta meidän pojalla on ymmärrys kunnossa, ei ongelmia hahmottamisessa, motoriikassa (ei suun eikä kehon)... kaikki muu kuten pitää mutta puhe puuttuu käytännössä täysin. Kyselin myös veikkausta spesifimmästä syystä puheen puuttumisen takana, mutta sanoi että sitä on itseksensäkin paljon miettinyt eikä osaa oikein sanoa. Ihan arvauksia heitteli että olisiko dyspraksiaa tai joku muu, jota en muista enää. Epätietoisuus tulevasta siis jatkuu aina vaan... Onneksi poika sentään (hitaasti, mutta kuitenkin) edistyy.
  10. Vähän on kieltämättä epätoivon sävyjä niissä sanakirjojen lukuhetkissä Mä oon kyllä miettinyt, että onko tolla pienellä kuulossakin vikaa, kun "osaa" matkia koiran ja hevosen ääniä, mutta niitä ei kyllä millään hyvällä tahdollakaan oikeasti erota niiden eläinten ääniksi!! Ja koiralle tuon äänen oppi kuitenkin jo heti pian 1v synttäreiden jälkeen ja korjausyrityksistä huolimatta se ääni on edelleen yhtä huono (siis mikä ääni, tuo vaan puhaltaa otsatukkansa ilmaan ). Hevosen äänenä mä toistelen aina iiiihahaa:ta, mutta lapsen mielestä se on silti ennemmin kuivan kurkun kähinä, ihan kuin koittaisi köhiä kurkkuun juuttunutta ruuan palaa takaisin suuhun. Mä en tiedä itkeäkkö vai nauraakko tälle, miten järkyttävän huonoja "matkimisia" nuo ovat. Että jos tuo yrittääkin tätä meidän puhuttua kieltä matkia, niin tuon perusteella ei ole ihmekään ettei kukaan ymmärrä
  11. Niinjuu, ja ei kiinnosta meidänkään tyttöä sadut. Ei kiinnostanut kyllä poikaakaan tämän ikäisenä. En tiedä liittyykö puheentuoton vaikeuksiin (todistetusti joillain kyllä liittyy, etenkin jos on myös kuullun puheen hahmottamisessa vaikeuksia) vai voisiko olla ihan muustakin johtuvaa... Miten teillä Blixen uppoaa nuo vauvojen "sanakirjat", pyytääkö nimeämään kuvia? Meidän 1v8kk innostui siitä hetki sitten ja nykyään aina kun mahdollista yritän saada luettua hänelle "oman iltasadun" eli käydään yksi vauvasanakirja läpi ja hän saa osoitella sieltä asioita jotka nimeän. Yritän aina myös kannustaa sanomaan eläinten ääniä tai muita helppoja kuten se kakka tai pupu minkä tiedän tuon osaavan sanoa.. Yleensä ei kyllä toista niistä mitään, mutta yritän aina kuitenkin.
  12. ^ Joo, mutta tämä matkimisvaihe on ihan tosi tuore juttu. Alkoi vasta nyt 3v synttäreiltä. Ei näiden pienempien ikäisenä matkinut yhtään mitään edes vahingossa. Ja tosiaan, meiltäkään ei tuo äiti-sanakaan tule edes joka päivä. Mutta on tullut sentään pidemmän aikaa. Tästä kun oon ollut aika tarkkana, että jääkö noita sanoja kokonaan pois käytöstä, koska se kuuluu dysfasian oirekuvaan että sanoja opitaan mutta niitä jää myös (kokonaan) pois jossain ajassa ja pojalla kävi juuri niin. Tytöllä on myös joitakin sellaisia ollut, että en oikeastaan edes tiedä käykö sitä kaikille "normaaleille" myös? Tuolla suvi.viittomat.net -sivulla on niihin viittomiin videonäyte josta ainakin mä oon kokenut oppivani parhaiten viittomia. Sanasto on hieman puutteellinen ja tuo viittomakieli on muutenkin tosi vaikean oloinen kun samat viittomat tarkoittavat montaa eri asiaa ja toisaalta samalle puhutulle sanalle voi olla monta erilaista viittomaa vähän viittojastakin tai viittomisen kohteestakin riippuen. Mutta jos (ja kun, toivottavasti) ei viittomakieltä tarvitse käyttökieleksi ottaa niin sehän on ihan sejasama miten ne oikeasti viitotaan. Meillä on esimerkiksi pojan kanssa käytössä edelleen monta viittomaa joiden tiedetään olevan vääriä, mutta ollaan niihin totuttu tai ne ovat jopa syntyneet pojan aloitteesta. Yleisimmin käytössä olevia ollaan nyt koitettu korjata oikeiksi viittomiksi, kun päiväkodissa kuitenkin käytetään niitä oikeita viittomia. Esikoisen esimerkkiä voi koittaa pienemmälle käyttää apuna viittomien harjoittelussa, jos isompi lähtisi niihin herkemmin mukaan? Ainakin meillä uskoisin, että pienemmän viittomayritysten takana on ensisijaisesti ollut se isomman malli eikä mun mallini. Nykyään esimerkiksi ruokapöydässä jääkaapilla seisten viiton yhteisesti molemmille kysymykseni mukana, että haluavatko ruuan kanssa maitoa (viiton maidon) vai vettä (viiton veden). Nykyään jo vaikka poika huutaa piiiääää (piimää) niin pienempi saattaa matkia maidon viittoman. Ongelma viittomissa näin pienen kanssa on se, että pienten koordinaatiokyky on vielä toooooosi vajavaista kun viittomat taas ovat aika tarkkoja. Tuo 3v edelleen esimerkiksi viittoo tismalleen samalla tavalla sanat "innoissaan", "kävellen" ja "lisää", koska kaikki viitotaan kämmenelle ja erot ovat siinä millaisessa asennossa se toinen käsi tökkii sitä kämmentä. Ja taasen viittoman jonka osuu toisella kädellä poskeen, osuu 3veellä sentään jo sinne minne pitää, mutta 1v8kk tökkäsi itseään posken sijaan päälaelle... monta kertaa. Kauhean nopeasti näistä ei siis tosiaan saa mitään käyttökieltä aikaiseksi. Mä vitkuttelin viittomien opettelun aloittamisessa juurikin, kun tuntui turhauttavalta kun lapsen viittomista ei saanut mitään selvää ja kukaan ei viittonut mulle takaisin (edes kopioimalla mitä itse viitoin). Mutta jälkikäteen ajatellen tietenkin olisi ollut parempi aloittaa aikaisemmin jolloin nyt voisi olla paljon enemmän viitottuja sanoja käytössä. Siinä vaan toisaalta on se oma asennekin mukana, kun pojan kanssa yritin pitkään uskoa että kyseessä on vain viive ja laskin sen toiveen varaan niin paljon että melkein päätin ettei me tarvita mitään viittomia. Uskoin siihen aika pitkään, vaikka olisi kannattanut ennemmin pelata varman päälle, koska tosiaan ne viittomat jäävät kyllä varmasti pois heti kun puhe alkaa tulla.. Anteeks, mulla pätkii ajatus väsymyksestä. Piti jotain muutakin kirjoittaa mutta ihan katkesi kaikki langat Mä palaan siis jos tulee vielä mieleen, kiva kun tähän ketjuun tulee eloa.
  13. Meidän kakkonen saman ikäinen ja samassa vaiheessa kuin Blixen. Osaa tällä hetkellä neljä sanaa: äiti, pupu, kakka ja ei. Ei on eniten käytössä, pupu ja kakka harvoin ja äiti vain äärimmäisessä hädässä. Ensisijaisesti kommunikoi aina muilla keinoin kuin sanomalla nuo sanat.. Mä olen myös ajatellut pyytää jo pian lähetettä puheterapeutin arvioon. Vaikkapa edes silleen, että arvioon pääsisi 2v tienoilla jo (jos jono ei ole pidempikin) eikä niin että laitetaan silloin vasta lähete.. Meidän dysfaattinen poika meni 2veenä kunnalliselle puheterapeutilla ensin arvioon ja sitten viikottain 2v5kk asti. Mä en valitettavasti kokenut siitä olleen hyötyä.. Suun lihaksisto oli paikoitellen heikkoa ja puhallusharjoituksia tehtiin, mutta muuta ei pute tehnyt puheen oppimisen eteen koska pojalla ei ollut kiinnostusta mm. tuohon matkimiseen (eikä oo tällä nuoremmallakaan kummemmin) vaan käyntien pääpainoitus oli sitten puhallusharjoituksissa ja vaihtoehtoisten kommunikointimenetelmien harjoittelussa. Noita vaihtoehtomenetelmiä meillä luonnollisesti käytetään kotona jo valmiiksi. Tästä tytöstä en oikeastaan edes haluaisi välttämättä muuta kuin sen ensimmäinen arvion, eli analyysin siitä tytön suun käytöstä ja äänentuotosta. Pojan ääntely tämän ikäisenä oli paljon vajavaisempaa eikä mitenkään päin puheenkaltaista kun tällä tytöllä taasen se "vauvakieli" on hyvin värikästä, käytössä on erilaisia äänen painoja ja sävyjä eli sikäli olen toiveikas että ongelmaa ei olisi ja puhe vaan alkaisi vähän keskivertoa myöhemmin. Jotenkin tähän verrattuna esikoisen puheen ongelmat tuntuvat olleen valtavat jo tämän ikäisenä ja tämän nuoremman tilanne ei vaan voi olla yhtä huono. Mutta olisi lohduttavaa kuulla se ammattilaiselta. Höh, ei oo Blixenille avuksi tämä mun tajunnan virtani varsinaisesti, mutta komppaus siis Ovalielle siitä, että jo sen jonon vuoksi voi olla hyvä pyytää jo pian lähetettä. Ja ainakin Helsingissä se arviointijakso on kolmen käynnin mittainen minkä jälkeen pute arvioi onko tarvetta jatkolle vai ei. Että ei siitä ole mitään haittaa ainakaan käydä hakemassa se arvio!
  14. Multa komppi Smultronille, että antaisin olla vielä vaipoissa vaan. Loppuun vietyä kokemusta ei ole toki kun on toi esikoinenkin vielä vaipoissa, mutta sen tiedän että ei helpota kenenkään eloa taistella asiasta, kun kyse on nyt kuitenkin sellaisesta ominaisuudesta/taidosta johon meillä vanhemmilla ei ole minkäänlaista valtaa. Lapsi oppii sen vasta kun on siihen valmis sekä fyysisesti että psyykkisesti, eikä yhtään aiemmin. Oma-aloitteisuutta ei toki oo silti aina pakko odottaa, mutta jos on päättänyt kokeilla vaipattomuutta mutta homma ei edisty niin takaisin jäihin ja uusi yritys myöhemmin. Jossain vaiheessa se lapsi on valmis ja sitten (kuulemma ) kuivaksi oppiminen tapahtuu helposti ja nopeasti.
  15. ^ Hyvä kysymys. Aion asian ottaa tällä viikolla vasussa esille, että mitä asian kanssa tehdään. Ei näinkään voi jatkua kun alkaa pakkastakin tulla.. Muoks. Tai siis kuvittelevat tätä kai toimivaksi väsytystaistoksi, että poikaa alkaisi jossain vaiheessa inhottaa märät housut ja sitä kautta tulisi halu pöntölle/potalle. 3kk on vaan odoteltu sitä jo...
  16. Jepniin. Täällä 3v3kk jolla ei oo ajatustakaan päiväkuivuudesta. Päiväkodissa ovat nyt 3 kuukautta pitäneet poikaa ilman vaippaa, mutta koko 3kk aikana eivät ole yksiäkään pissoja (edes) saaneet pönttöön eikä pottaan. Poika tuodaan päiväkotiin aamulla vaipoissa jonka ottavat aamupalan jälkeen pois ja sen jälkeen poika joko tekee päivällää yhdet pissat housuun tai jos on juonut vähän niin pystyy pidättämään iltapäiväulkoiluun asti jolloin tekee haalariinsa pissat ilman että kukaan huomaa ennen kuin mä tulen hakemaan. Yhdeksänä iltapäivänä kymmenestä vien pojan haalarin kotiin pestäväksi kun sinne on tehty aivan megapissat. Puunjuurelle ja suihkun lattiakaivoon tekee kyllä pissat mallikkaasti, mutta on vaan aivan täydellisen potta- ja pönttövastainen ja siitä tämä kiikastaa.
  17. Mä voisin taas päivitellä kuulumisia kun on jotain päivitettävää. Tausta lyhyesti että 2vuotiaana ei ollut yhtäkään sanaa käytössä, jokunen eläimen ääni ja auton pörinä-ääni. Kävi kunnallisen puten luona kerran viikossa 2-2,5vuotiaana ilman muuta mainittavaa hyötyä kuin lähetteet jatkotutkimuksiin. 2,5v ensin psykologin arviointi ja sitten foniatrin,dg dysfasia. 2v7kk eka sana "ei", 2v9kk vanhana päiväkotiin integroituun erityisryhmään. 3veenä alkoi viikoittainen yksityinen puheterapia päiväkodilla ja siitä on alkanut nyt hiljalleen edistyminen. Nyt ikää 3v3kk. Päiväkoti itsessään ei siis ole ollut meillä mikään avain puheen suhteen vaan ammattitaitoinen puheterapeutti sekä lapsen motivaatio puheen ja puhetta korvaavien menetelmien harjoittelemiseen. Meillä käy kotona viittomaopettaja ja pk:lla pojan kanssa sitten harjoitellaan sanoja. Se paljon puhuttu matkimisvaihe vissiin meidänkin pojalla päällä, mutta harmillisesti se tahto ei vaan riitä kaikkeen Vain muutamat eri konsonantit pystyy sanomaan saman sanan sisään ja edelleen on monia konsonantteja ja vokaaleja joita ei osaa sanoa ollenkaan. Ihan kirjain kirjaimelta ja sana kerrallaan puheterapiassa opettelevat puhumaan. Ensin kuukauden verran kartoiteltiin mitä konsonantti+vokaali-yhdistelmiä poika kykenee sanomaan ja nyt sitten niitä yhdistellään. Pojalle helppoja ovat esimerkiksi pii, kaa, puu, kaa, paa, tää ja tii. Näistä on nyt sitten pute yhdistänyt pojan ensimmäisiä oikeita sanoja kuten Pii-pii =pipi Kaa-kuu =kakku Puu-puu =pupu Tää-tii =täti/tähti Yllä mainitut sanat poika sanoo erikoisesti mutta kuitenkin niin että ne jokainen voisi tunnistaa. Pojan itsekseen oppimia "sanoja" jotka jo vähän muistuttavat oikeita ääntämismuotojaan on mm. titi (isi), ääi (äiti), iia (sisko), piiä (piimä), piie (pieni), bauo (pallo), baao (paljon), ukka (purkka). Mitään näistä listaamistani sanoista tuota "ei"tä lukuunottamatta ei ollut käytössä vielä heinäkuussa, eli edistys on ollut varsin huimaa kolmessa kuukaudessa. Mitään varsinaista sanojen arkkua ei ole avautunut, mutta puhe oli jo niin vahvasti viiveistä ettei se ollut enää yllätys että puhumaan opitaan pitkän kaavan kautta yksi sana kerrallaan. Ainoa harmitus on, että meillä oli ennen elokuuta 8kk tauko puheterapiasta ja voin vain haaveilla kuinka pitkällä jo voitaisiin olla jos oltaisiin voitu koko 8 kuukautta käydä säännöllisesti terapiassa... Kun mitä vanhemmaksi poika on tullut, sitä "erilaisemmaksi" hän muuttuu ikätovereihin verraten (ja alkaa itsekin ymmärtää sitä) ja asiat mitä hän haluaisi meille kertoa ovat jo niin rikassisältöisiä ettei meillä riitä mitenkään niihin ymmärrys ja on maailman sydäntä särkevin tunne katsoa kun lapsen silmät täyttyvät hiljaisista kyynelistä siksi ettei hänen tarinaansa kukaan ymmärtänyt...
  18. Kiitos tästä aloituksesta, tuoreita tietoja kaipaan minäkin kun ei kauheasti ehdi uutisia lukemaan mutta kiinnostaa kuitenkin. Tässäkin oli jo uutta, onneksi aiempaan oletukseen verrattuna parempaan päin mentiin. Viimeksi kun luin niin ainakin subj.ph-oikeuden rajaaminen oli tulossa voimaan jo vuodenvaihteessa ja puhuttiin osapäivähoidosta mikä oli aivan pönttö idea. Maksimi tuntimäärä kuulostaa jo paremmalta.
  19. Täh. Siis meinaako tuo teidän terkkari että joku geeni "poistuu valikoimasta" kun lopettaa tupakoinnin? Nyt ei kuulosta kyllä ihan todenmukaiselta Ylipäätään kun mitään tupakkageeniä ei ole olemassakaan.. Kuka vaan voi jäädä koukkuun tupakkaan. Muoks. Se tosin voi varmasti olla periytyvää että kuinka altis on riippuvuuksille, mutta se pätee yleensä kaikkiin riippuvuksiin, päihteiden lisäksi siis vaikka sokeriin. Se on toki totta, että tupakoivien vanhempien lapset alkavat useammin itsekin polttaa että kannattaahan se lopettaa jos on päätynyt aloittamaan, mutta tuollainen suora periytyvyys kuulostaa kyllä ihan höpöhöpöltä.
  20. Meidän poika on Tittis, Sinttis tai Kimble/Jimble Tyttö on Pampero tai Tantta
  21. Imetykseen kantaväestö suhtautuu hyvin, paikallisten suosimilla alueilla näin monia julkisesti (tyyliin kadun varrella) imettäviä äitejä. Turisti-/kaupunkialueella en nähnyt imettäviä, mutta hienoissa ostoskeskuksissa on usein lastenhoitohuoneessa nojatuolia yms. imetystä varten.. Siitä en siis tiedä. Viileänä pysymisessä tärkeintä on mun mielestä varjo ja nesteytys. Jos tuntuu ettei maitoa mene tarpeeksi niin vettäkin voi tarjota. Soseita syövälle etenkin tietysti runsaasti nestettä sisältävät hedelmäsoseet yms. Jos varjosta ja nesteytyksestä huolimatta vauvaa tuntuu kuumuus häiritsevän niin mä oon silloin laittanut kainaloon nihkeän harson. Sen kanssa vaan kannattaa olla varovainen ettei harso ole liian märkä ja vauvalle tule liian kylmä (ennen kuin kohta taas kuuma). Mä koin siis että harso oli nippanappa nihkeänä parhaimmillaan. Harmi vaan, että kuivui tietty sitten hyödyttömäksi tosi nopeasti, mutta vesipullo mukana niin sai siitä aina kosteutettua uudestaan. Turvaistuimenhan saa matkustamoonkin, varmasti jos ostaa vauvalle oman istuinpaikan ja epävarmasti hattuhyllylle silloin jos koneessa on sille tilaa. En tiedä siitä miten ja milloin selviää tuo että onko tilaa vai ei.. Ja onko kaukalo edes sellainen joka ylipäätään mahtuisi hattuhyllylle? En tiiä. Me on yleensä kuljettu vuokra-autolla ja vuokrattu sinne istuimet. Taksilla kun ollaan menty niin on kyllä menty sitten ihan vaan syli-istuimessa...
  22. Katoppa vaan, vielä löytyy foorumilta kysymys johon en oo jo vastannut Me suunniteltiin kaksi ja saadaan kolme No, oli se kolmas harkinnassa muutenkin, mutta todennäköisesti oltaisiin päädytty kahteen ilman kierukan pettämistä. Nyt kun se kolmas on jo yli puolen välin tulossa, tuntuu kolme lasta meille oikealta. En usko että fiilis enää tästä muuttuu lapsen syntymän jälkeenkään. Sen sijaan tuntuu että raskauden ekan puoliskon verran olin sitä mieltä ettei kolme lasta vaan voi mahtua "normaaliin" elämään (kaksi lasta menee yhteen makuuhuoneeseen mutta kolme ei, kaksi lasta menee mihin tahansa autoon mutta kolme ei), mutta tosiaan ne murheet on pääasiassa väistyneet. Käytännön asiat varmasti järjestyy.
  23. Toinenkin tyttö tulossa eikä taaskaan pahoinvointia. Kolmen lapsen otannalla mulla siis poika aiheuttaa pahoinvointia ja tyttö(/tytöt) ei.
  24. Kiitos Sydänmamma kommentista! Mä muistan käyneenikin sun päiväkirjassa nuorempasi makoilun aikaan. Sitä en muistanut että sulla oli juurikin tämä sama sisäsuun avautuminen kyseessä. Hitsit. Tuota mä vähän mietinkin, että vaikka mulla on näiden muutaman lepopäivän jälkeen lupa liikuskella niin mitenköhän on että onko ne vaan supistukset joiden sitten tietäisi avaavan paikkoja... Vähän tästä syystä olisin toivonut etukäteen varattua kontrolliaikaa tsekkaukseen, kun nyt pääsen vaan jos supistukset jatkuvat. Levossa niitä ei ole nyt tullut, eikä hyvin rauhallisen koiran pissatuksen seurauksena... mutta tässä vaiheessa raskautta kun ei tonne polille enää ilman hätää pääse ja neuvolassa ei tämän tyyppinen ongelma selviä niin mistäs sen nyt tietää sitten mitä siellä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.
  25. Meillä kans isompi on vähäuninen ja päikkäreille laittoi alkoi olla kamalaa tuolloin 1,5v. Sinniteltiin ja 2v jäi meilläkin kokonaan pois mutta ehkä 1v9kk alkaen nukkui niitä enää muutaman kerran viikossa. Tuplahuudot oli siihenkin syynä. Esikoinen kun vastusti nukkumaanmenoa (täytyi nukuttaa, ei nukahtanut yksin) ja koska mä jo joka ilta jouduin "huudattaa" lapset uneen koska häiritsivät huudolla toinen toistaan niin en jaksanut samaa päivisin. Eli esikoinen pääsi päikkäreille lopulta vaan jos kävi tuuri ja vauva oli nukkumassa siihen aikaan. Tsemppiä vaan. Kyllä se helpottaa ajan kanssa meillä tämä "vauva", eli kakkonen, on onneksi paljon parempi nukahtaja ja herääjä että elättelen toiveita ettei tuo sama ole edessä kun kolmonen syntyy..