maa-i

Mimmu, jostain syystä minäkään en saa sulle privaviestiä laitettua, mutta kirjoittelepa mulle sähköpostiin (maarit.h.niemela at gmail.com), niin sovitaan kuvioista

Hei Mimmu, minulla on nyt se kiertävä sähköinen rintapumppu. Saat sen mielellään, jos vain laitat privaviestiä tänne päin.

Tosi inspiroivaa tekstiä, Lode! Kiva kuulla, että janosta ja väsystä huolimatta suoriuduit mahtavasti synnytyksestä. On tosiaan harmi, että tuosta painosta tulee hermoiltua niin paljon - varmasti vähemmällä hermoilulla olisi vähemmän ongelmiakin. Minulle luettiin tänään 'tuomio' viime viikkoisesta sokerirasituksesta: arvot olivat 4,9 - 10,5 - 5,8. Tuon keskimmäisen takia joudun siis diabeteshoitajalle, jonka kanssa käydään läpi ravitsemusohjeita. Noh, olen ihan tyytyväinen, että asiaan kiinnitetään huomiota ja tämän seurauksena meinaan jättää herkut kokonaan. Ehkä tässä on vain alettava kohtalaisen orjallisesti noudattaa käypähoitosuosituksia, jotta sokerit pysyisivät kurissa ja sikiö hyvinvoivana. Ei auta itku markkinoilla

Tosi hienoa kuulla positiivisista kokemuksista! Kannustavat positiivisella mielellä eteenpäin Minulla on huomenna aamulla sokerirasituskoe (tietysti ylipainon takia jo näin aikaisessa vaiheessa) ja hiukan tietysti hermostuttaa. Kehotettiin ottamaan eväät mukaan, kun kuulemma saattaa alkaa heikottamaan kokeen jälkeen. Huoli kokeesta on kuitenkin taka-alalla, sillä tällä hetkellä murehdin enemmän pientä ruskeaa vuotoa, joka alkoi eilen. Soitin tosiaan neuvolaankin, mutta siellä kehotettiin olemaan rauhallisella mielellä ja seuraamaan tilannetta. Noh, nyt sitten seurailen ja odottelen samalla huomista sokeripommia semi-hermostuneena

Samoin. On mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia. Itse olen ollut ihan vauvasta asti todella isokokoinen. Syntymäpaino oli pitkästi yli neljä kiloa ja siitä lähtien on menty reilusti kaikkien terkkarin käyrien yläpuolella. Kotona syötiin normaalia kotiruokaa, eikä herkkuihin ollut varaa. Toki pöydässä oli makkaraa ja valkoista leipää, kuten 70-80-luvulla asiaan kuului, mutta ei niitä ylenmäärin syöty. Nyt BMI on 37 ja oma ruokavalio on nykysuositusten mukainen. Välillä oon saanut jokaista suupalaa vartioimalla ja 'pelkkää rahkaa' syömällä BMI:n tuonne 32 tuntumaan, mutta sellainen elämä ei pitkällä tähtäimellä houkuta. Toki nytkin pitää vartioida syömistä äärimmäisen tarkkaan, mutta kalorivajetta yritän tietysti välttää. Tasapainoilu on hankalaa. Säännöllisen juoksuharrastuksen loppumisen jälkeen paino nousi muutamia kiloja, mutta eipä sekään valtavasti vaikuttanut suuntaan eikä toiseen. Liikuntaa harrastan yhä 3-5 kertaa viikossa. Tunnen olevani fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta paino vain on tosi tiukassa. Toisaalta tässä painossa tunnen olevani terve, hyväntuulinen ja hyvävoimainen, joten mikäpä tässä ollessa (Välillä vain ketuttaa tämän nyky-yhteiskunnan häpeämätön läskirasismi! Hirveä äläkkä nousee (niin kuin pitääkin tietenkin!!), jos jotain iän, rodun, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella syrjitään tai muuten vain kiusataan, mutta läskirasismi saa kukoistaa rauhassa ja pahimmillaan sitä sitten puolustetaan kansanterveydellisin argumentein )

Mulle gyne totesi, että jos paino alkaa kovin tippua, rasvoihin varastoituneet myrkyt vapautuvat, joten laihtuminen vois siis olla sikiölle jossain määrin haitallista. Mutta ylipainoisen maltillinen painonpudotus ei kuulemma oo mikään iso riski. Ja vielä, kyllä tosiaan varmasti alkais ärsyttää, jos terkka alkais ylipainosta saarnaamaan, varsinkin jos antaa ite ymmärtää, että tajuaa asian varjopuolet. Itelle ei oo kukaan mitään saarnannut (ainakaan vielä), mutta jos epäasiallista kommenttia tulee, aion kyllä vastata samalla mitalla. Jos se laihduttaminen ei olis niin hankalaa, olisin kyllä hommautunut normi-BMI:n alueelle jo aikoja sitten...

Kiitos kommenteista! Tieto näyttää tosiaan olevan hyvinkin ristiriitaista varmaan siksi, ettei lääkkeen hyödyistä raskausaikana ei ole vielä tarpeeksi tutkimuksia eikä hyötyjä ole aukottomasti pystytty todistamaan. Sitä tosiaan omakin gyneni painotti, että mitään haittaa niistä ei ole. Viisainta kai se on kuitenkin lääkärin neuvoa noudattaa, vaikka metun pois jättäminen vähän arveluttaakin. Pitänee kuitenkin myös rimpauttaa tuonne tietopalveluun. Kiitti vinkistä!

Samoin, kuulun porukkaan. Painon ei tarvisi nousta yhtään ja siihen yritän tietysti pyrkiä. Tuntuu karulta hylätä kaikki herkut, mutta alkion/sikiön hyvinvointi voittaa esim. suklaanhimon mennen tullen. Eipä ole oikeastaan mitään herkkuja haluttanutkaan koko alkuraskauden aikana.

Tämä raskaus hermoiluttaa kyllä enemmän kuin mikään ikinä ennen. Ultrassa kävin alkuviikosta ja kaikki näytti kuulemma oikein hyvältä. Silti pelottaa, mitä seuraava neuvolakäynti tuo tullessaan. Pitäisi kai vain yrittää muistaa, että vaikka mitä tahansa voi tapahtua, kaikista todennäköisintä kuitenkin on, että keväällä syntyy esikoinen meidän perheeseen Jännää on.

Onkos muita joille olisi määrätty metformiinia ennen raskautta painonhallintaan? Muita syitä metformiinin määräämiseen minulle olivat normaaliskaalan yläpäässä olevat sokeriarvot ja raskaustoiveet. Mitä lääkärit ovat teille sanoneet metformiinin jatkamisesta raskauden aikana? Minua gynekologi kehotti lopettamaan lääkityksen, vaikka siitä ei kuulemma haittaakaan ole ja sitä on käytetty hänen mukaansa toistuvien keskenmenojen ehkäisemiseen joissain tapauksissa. Painotti vain ruokavalion ja liikunnan merkitystä. Varsinkaan pitkäkestoisia hiilihydraatteja ei kuulemma tarvitse rajoittaa, mutta sokeri olisi hyvä jättää kokonaisuudessaan pois. Nämä ovat tietysti arvokkaita, hyvin tiedossa olevia neuvoja, joita aionkin noudattaa. Aihe mietityttää silti erityisesti siitä syystä, että mm. Britanniassa on juuri aloitettu tutkimus (http://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT01273584), johon osallistuu 400 raskaana olevaa ylipainoista naista, joilla ei ole diabetestä. Puolelle porukasta annetaan metformiinia 12rv asti ja tutkijajoukon hypoteesi on, että metformiinia käyttävät lihovat vähemmän, verenpaine pysyy kurissa ja vältetään korkeat sokeriarvot. Tutkijat myös odottavat, että vauvojen syntymäpaino on parempi, synnytykset ovat helpompia ja vaivojen yleinen vointi on parempi metformiini-ryhmässä. Olisi kiva kuulla, minkälaisia vastauksia olette lääkäreiltä saaneet?

Himoan appelsiinituoremehua ja rahkaa ihan järjettömästi. Tuoremehusta oon yrittänyt pysyä erossa ja korvata sen hedelmillä, mutta repsahdus on kyllä tulossa - sitten voi mennäkin litra pari. Rahkaa taas syön aamuin illoin ihan paljaaltaan tai hunajan kanssa. Myös kaurapuuroa haluttaa, kun se auttaa kuvotukseen.

Ai niin, oon aivastellut alusta asti ihan solkenaan

Nimen miettiminen aloitettiin heti, kun kaksi viivaa ilmestyi tikkuun. Tytölle olisi nimi jo valmiiina, mutta pojassa olisi vielä haastetta. Sukujen nimihistoriaa on tullut kaiveltua ja mummujen ja isomummujen nimet ovat oivallisia. Pappojen ei niinkään. Ehkä tämä on asioiden edelle menemistä, mutta ei sitä oikein malta olla miettimättä.

Mulla plussatessa menkat olivat jo viikon myöhässä, mutta en uskonut olevani raskaana, sillä menkat saattavat muutenkin myöhästyä joitain päiviä. Juuri mikään ei poikennut normaaleista menkkatuntemuksista: rinnat olivat arat ja paineentunnetta alavatsassa - kuin menkat olisivat juuri alkamaisillaan. Ainoa ero aiemmapaan oli, että rinnan päät olivat kipeämmät kuin ennen. Sitä onkin sitten jatkunut tähän saakka (8+4). Alavatsassa tuntuu painetta. Navan viereen ikään kuin pistää tai siitä 'vetää' kummallisesti erityisesti iltaisin. Liikunta tuntuu auttavan järjettömään väsymykseen. Kuvotus on tullut mukaan kuvioihin, mutta siihen tuntuu tepsivän kaurapuuro. Sitä pitääkin sitten syödä aamua iltaa. Ja lisäksi vaivaa HILLITÖN tuoremehuhimo

Alakautta ultrattiin tänään (8vk) ja eipä tosiaan tullut mieleenkään ennen näitä juttuja lukiessa, että mies olis varmasti saanut jonkun sortin slaagin, jos olis päässyt mukaan. Sen verran se kepukka 'tekopeliä' muistuttaa, että meinas itteäkin naurattaa Ja tosiaan sisätutkimuksen nolous unohtui heti, kun ruudulle lävähti pikkuinen toukka, jonka sydän hakkasi kiivaasti. Tippa meinasi tulla linssiin, mutta yritin olla cool! Myöhemmin sitten autossa vetistelin, kun miehelleni soittelin <3