Senna

Sipriina (n)

Mutta eihän terolut ole ehkäisymuoto?! Ei tietenkään, vaan teroluteja olisi siis pitänyt vedellä _hormonittoman_ ehkäisynkin ohessa vuotojen aikaansaamiseksi, näin ollen vähän kyseenalaistaen sen hormonittoman ehkäisyn järkevyyden.

Tupu*: Eppu, Roope, Karri? Ei tuu nyt muita tähän hätään mieleen mitä ei olis jo ehdotettu

Nannukka: Malla, Soile, Selja, Riina? Isosiskolla on tosi nätti nimi!

^ Löytyy myös Ilta-Sanomista http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288654268249.html

Mun monta vuotta ykkössuosikkina ollut nimi pojan nimeksi sattuu olemaan nykyisen miekkosen nimi

Mä en osaa päättää! Kun seukkailin vielä eksän kanssa, oli tarkoitus ottaa mun nimi perheen yhteiseksi nimeksi. Se on harvinainen ja nyt vanhempana olen tajunnut sen olevan aika kauniskin, mun isällä ei ole sisaruksia ja mulla vain yksi sisko, joten nimen jatkuvuus on epävarmaa. Silti nyt uudessa suhteessa soudan ja huopaan. Mies on saksalainen, ja jos Saksassa tullaan asumaan, hänen nimensä menee varmasti sikäläisittäin paremmin jakeluun, eikä tule suoralta kädeltä "mamu-leimaa". Toisaalta Suomessa ollessa toisin päin. Toisaalta voisin pitää vain itse oman sukunimeni, ja lapsille sitten miehen nimi. Kuitenkin olis kiva, jos koko poppoolla olis sama... En osaa kuvitella, että mies ottaisi mun sukunimeä, ja tavallaan oudoksun mun nimen antamista lapsille, jos mies on eri niminen Noh, eiköhän tästä ehditä vielä keskustella, kun lapsia ei vielä ole tuloillaankaan

Suunnitelmissa on antaa jokin meidän omien vanhempien nimistä (1. tai 2. nimestä) jossain muodossa yhdeksi nimeksi kullekin lapselle. Toisaalta voisin mielelläni antaa omankin toisen nimeni, se on ihan kiva. Oma etunimeni tulee isomummolta, mutta se on niin lyhyt ettei mielestäni sovi toiseksi nimeksi ilman kolmatta (ja kolmatta en halua), joten sitä ei varmaankaan anneta eteenpäin. Miehellä on vain yksi etunimi, joten kutsumanimeksi sitä ei voi mielestäni antaa, toiseksi nimeksi ehkä. Myös mun siskolla on kivat nimet, joista toinen tulee meidän mummulta, mutta niihin en viitsi "kajota", jos hän itse haluaa tulevaisuudessa antaa lapsilleen

Meillä ei vielä lapsia ole, mutta kyllä tämä nimien "yhteensopivuus" mietityttää jo. Jos ensimmäisen nimi alkaa A:lla, mun mielestä (ilman mitään järkiperusteita) myös seuraavien lasten nimien täytyy alkaa A:lla, koska myös mun ja miehen nimet alkaa, ja muutenhan ne olis jotenkin "eri sarjaa" Jos nyt ei samalla kirjaimella alkavia nimiä valita, niin kyllä niiden jotenkin pitää "maistua samalta" eli ei mitään Pertti & Maryy-Ennéh

Meillä nyt nimet ei vielä ihan ajankohtaisia ole, kun yritys ei ole käynnissä edes, mutta olen jo vuosia koonnut listaa kivoista nimivaihtoehdoista. Tytölle on vaikka kuinka monta hienoa nimeä, mutta pojalle on vaan niitä "ihan kivoja" Mulla oli aikaisemmin suuri ykkössuosikki pojallekin, mutta kuinka ollakaan tämä mun miekkonen sattuu olemaan just sen niminen, eikä mielestäni lapselle voi antaa tasan samaa kutsumanimeä kuin isänsä. Osan semihyvistä vaihtoehdoista rajaa pois myös kieliongelma; nimen pitää sopia sekä suomalaisen että saksalaisen suuhun.

Mulla oli murkkuikäisesta asti pojalle etunimi "valmiina". No ylläripylläri kävi sitten niin, että rakastuin mieheen, jolla etunimenä variaatio kyseisestä nimestä ja lempinimenä käytetään just tätä mun ykkössuosikkia Mun mielestä isällä ja pojalla ei voi olla sama etunimi (tai no puhuttelunimi), joten tarvii löytää joku toinen yhtä hyvä. Mies toivoisi pojalle nimeksi hänen oman isänsä nimeä, mutta mun mielestä sekin on vielä liian lähipiiristä kutsumanimeksi. Toiseksi nimeksi voi tullakin. Tosin tällä hetkellä aion kiertää tämän ongelman saamalla tytön ja nimeämällä hänet molempien isoisien nimien feminiiniversioilla

Mä en näistä -poika / -tytär -nimistä tykkää yhtään, mutta ykkösnimivaihtoehtona tytölle tällä hetkellä on mun isän etunimen "feminiininen" versio, toiseksi nimeksi mahdollisesti miehen isän etunimen feminiiniversio. Molemmat ihan OikeitaTytönNimiä kuitenkin

Meillä luultavasti tullaan tekemään tässä jonkinlainen kompromissi (lapsiparka ), ja nimestä tulee sellainen että sen pystyy edes enempi-vähempi lausumaan/kirjoittamaan oikein Suomessa ja Saksassa.

Oman pääni sisällä pidän suunnittelemaani nimeä "varattuna", mutta en halua sanoa sitä ääneen, toivon vain, ettei kukaan lähipiiristä keksi nimetä omaansa juuri siksi ennen kuin itse ehtii Nimi on mietitty mun ja miehen suvuista, ja luultavasti sitä käytetään, vaikka joku ehtisikin ensin, vaikka joistakin se voikin siinä tapauksessa vaikuttaa "kopioimiselta"...

Mun miekkonen on Suomessa käynyt vasta lomailemassa, niin vaikea mistään pitkän aikavälin viihtymisestä puhua... Mutta tykkää kun on paljon luontoa, omaa tilaa ja talvella lunta. Yötöntä yötä oudosteli, mutta on sellaisilla unenlahjoilla varustettu, ettei valoisuudella ollut nukahtamiseen mitään vaikutusta Sauna heiltä löytyy kotoakin, mutta tykkäsi hirveästi puusaunasta mökillä. Suomessa osataan myös englantia sen verran hyvin, että kokee tulevansa toimeen asioilla tarvittaessa yksinkin, vaikkei suomi vielä taitu.