Josephine

Kätilöopistolla taitaa olla kuitenkin naistentautien päivystys, jonne voi mennä jos epäilee esim. tulehdusta. Soitapa vaikka sinne ja kysy. Ei kuulosta ihan normaaleilta kivuilta.

Mä olen ajatellut myös niin, että vakavat sairaudet hoidetaan julkisella puolella (kuten lasten syövät, vaikeat leikkaukset, onnettomuudet ym.), joissa tulee aika äkkiä vuosittainen maksukatto vastaan. Ainakaan toistaiseksi Suomessa ei voi tulla tilannetta, että sairaalalaskut paisuisivat jenkkityylisiksi. Vakuutukset toisaalta eivät korvaa esim. vanhempien poissaoloja töistä lasten vakavien sairauksien kohdalla, jotka voivat aiheuttaa suuriakin tulonmenetyksiä. Meillä nuoremmalla lapsella on eräs sairaus tai sanoisinko vika (sori epämääräisyys), jonka hoitoon tarvitaan erikoislääkärin seurantaa. Saamme hoidon kunnan maksusitoumuksella yksityiseltä, jossa käynneistä maksamme vain polimaksun (jotain alle 30 euroa kerta). Eli senkään puolesta vakuutus ei ole osoittautunut tarpeelliseksi. Vakuutuksissa risoo myös se, että ensin saa maksaa kalliita vakuutusmaksuja ja siihen päälle vielä yksityislääkärilaskuja (jos sitä yksityistä siis käyttää). Kerran vuodessa katsotaan, tuliko laskuja niin paljon, että vakuutuksesta saa omavastuun jälkeen jotain takaisin. Saa pulittaa ensin vakuutukseen pitkän pennin ja rahaa todellakin on löydyttävä myös silloin, kun lapsi sairastuu, jos mielii yksityiselle. Korvaukset saa joskus jälkikäteen ja niitä lääkärikäyntejä ja tutkimuksia pitäisi tulla kyllä aika paljon, että vakuutus selvästi kannattaisi. Toki uskon, että vaikkapa korvien putkitus on kiva hoitaa ilman jonottamista, kun tietää, että leikkausrahat maksaa lopulta vakuutus. Mutta omien kokemusten perusteella vakuutus ei ole välttämättä mikään onni ja autuus.

Moni perustelee vakuutusta sillä, että voi viedä lapsen yksityiselle. Kyllä sinne voi viedä lapsen ilman vakuutustakin. Meillä on molemmilla lapsilla ollut vakuutus pienenä, mutta pelkkiin vakuutusmaksuihin kuluvalla rahalla olisi saanut vaikka kuinka monta yksityislääkärikäyntiä. Turhia ovat olleet molempien tapauksissa. Kyllä ne ihan pienimpienkin vakuutukset on laskettu vakuutusyhtiöissä niin, että ne ovat vakuutusyhtiölle kannattavia. Nehän ovat liikeyrityksiä.

Sitäkin voisi miettiä, että varmasti on isiä, jotka haluavat olla lastensa kanssa silloin kun he ovat vielä pieniä. Mitä pitäisi tehdä, jotta hoitovapaalla olevista useampi kuin viisi prosenttia olisi miehiä? Miksi on itsestäänselvyys, että mies raaskii käydä töissä kun lapset ovat pieniä? Itse uskon, että tämä ei yhdestä lakiuudistuksesta muutu, vaan tarvittaisiin muutoksia asenteisiin ja tasa-arvoisempaa työelämää. Enemmän vakituisia työsuhteita pienten lasten äideille ja työnantajien asenteiden muuttumista miesten hoitovapaata kohtaan.

On eri asia miettiä mitä tekisi jossain kuvitellussa tilanteessa kuin että jos on kyse todellisesta tilanteesta. Jos ihmisellä on unelmien työ mieleisellään palkalla, ajatukset voivat olla ihan erilaiset kuin mitä silloin, kun kyse on vain toiveesta. Itse ajattelin esikoisen ollessa hoidossa ja itse töissä, että viihtyisin varmasti hyvin kotona kun toisen lapsen äitiysloma alkaa. Nyt kun on toinen lapsi, huomaan usein haaveilevani, että pääsisin töihin. Tunnen suoraan sanottuna kateutta miestä kohtaan, joka pääsee "töihin lepäämään" tästä arkirumbasta. Tosin hän ei itse koe asiaa noin, vaan aina sanoo, että jäisi mielellään kotiin. Meillä tuo ei kuitenkaan ihan helposti onnistu, sillä minulla ei ole työpaikkaa johon palata. Näin vaan sitä todellisuus lyö vastaan kaikkia hienoja ajatuksia ja vaikka kuinka kannatan kaikkea tasa-arvoa, niin aina ei elämä mene niin kuin hienoissa periaatteissani.

Hyvätuloiset asuvat yleensä kalliimmassa asunnossa kuin keskituloiset ja kalliimmilla alueilla. Vuokra-asuntovaltaiset asuinalueet ovat yleensä halvimpia sekä vuokrien että hintojen puolesta, mutta myös vähiten arvostettuja. Ihmiset haluavat tietyn statuksen. Minusta tuntuu aina vähän hassulta, että hienolla autolla ajavat ja omakotitalon rakentaneet ihmiset valittavat, ettei ole enempää rahaa käytössä. Siis tokihan voisi olla, jos jostain tinkisi, mutta yleensä ihmiset satsaavat paljon siihen asumiseen ja sen tasoon. Kasma: kateus melkein iskee ja maallemuuttohalu, kun siellä ylipäätään saa helposti tontteja, mihin rakentaa...

Pikaisesti laskin, että jos tulot nousevat 1000 euroa, eli palkka muuttuu kahdesta kolmeen tonniin, käteen jäävän rahan määrä kasvaa noin 600 euroa. Kyllä se on minusta paljon rahaa joka kuukausi, kun miettii mitä sillä saa. Vuodessa se on yli 7000 euroa. Tuo keskustelu siitä, kenellä on varaa pitää hoitovapaita on mielestäni vähän turha. Onhan selvää, että tosiasiassa ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa moni tekijä. Jos on hyväpalkkainen työpaikka ja ura, houkutus jäädä hoitovapaalle on aika pieni. Sen sijaan jos äidillä ei ole työtä ja koulutusta, pitkä hoitovapaa ei muuta tilannetta mihinkään suuntaan. Lisäys. Näköjään syyllistyn samaan mistä syytän muita: näen hoitovapaan vain äidille kuuluvana vapaana. Noh, jääköön noin, myönnän rajoittuneen näkökulmani.

Eiköhän tässä uudistuksessa ole taustalla se, että yli 90 prosenttia hoitovapaan käyttäjistä on äitejä ja tarkoituksena kai on, että isätkin hoksaisivat mahdollisuuden hoitaa omia lapsiaan. Se, että äidit hoitavat lapsia, on itseään toteuttava kierre. Hoitovapaata pitävää isää joko kummastellaan tai nostetaan jalustalle, vaikka kyseessä pitäisi olla ihan normaalista asiasta, ihan kuten äitienkin perhevapaat. Kun osa vapaasta on kiintiöity isille, isien voi olla helpompi jäädä vapaalle ja siitä voi tulla työpaikoilla edes vähän hyväksytympää.

Ihan tutkitusti kotihoidontuella ovat pisimpään matalasti koulutetut ja pienituloiset äidit, kun taas korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset käyttävät kotihoidontukea selvästi vähemmän.

Tapauskohtaisesti jokaisen sektion jälkeen lääkäri kertoo mielipiteensä. Itselleni on tehty kaksi sektiota, joista vain toinen oli suunniteltu sektio. Lääkärin mukaan lisälapsille ei ole mitään estettä ja että ainakin kolme tai neljä lasta voisin hyvin hankkia.

Duudeli, eiköhän taloudellisesti järkevintä ole suorittaa opinnot loppuun mahdollisimman nopeasti. Kuten ylempänä lukee, päivähoidossa osa-aikaisestikaan olevista lapsista ei makseta kotihoidontukea. Päivähoitomaksut sitä paitsi ovat tulosidonnaisia ja jos perheen tulot ovat kovin pienet, voi saada asumistukea Kelasta.

Harvinaisen käsittämätön etu tuo täysi palkka vanhempain- ja hoitovapaan ajalta. En ymmärrä, mikseivät kansanedustajat voi olla Kelan rahoilla kuten muutkin.

Kerrottiin noin rv 8. Leikki-ikäinen lapsi ei lörpötellyt, mutta ei se nyt niin vaarallista ole, vaikka olisi. Ja ehdottomasti kertoisin, jos lapsi on itse löytänyt ultrakuvia tai muuten epäilee jotain. Sitä paitsi ihan tilastollisesti keskenmenoriski on jo aika pieni, jos alkuraskauden ultrassa kaikki on kunnossa. Ainahan jotain voi mennä pieleen, mutta sellaisessa tilanteessa asiat mietitään sitten uusiksi. Eli rohkaisen kertomaan. Omasta lapsuudesta muistan aika traumatisoivana kokemuksena sen, että mulle kerrottiin sisaruspuolen odotuksesta vasta kun olin aikaa sitten tajunnut asian itsekin. En vieläkään ymmärrä, mitä tuollaisella salailulla on tarkoitus saavuttaa.

Mulle on tehty kaksi sektiota, ja kummankin jälkeen söin heti normaalisti. Ei mitään ruokarajoitteita tai nestemäistä ruokavaliota. Tarvittaessa saa vatsaa pehmittävää (olisikohan Levolacia tai vastaavaa). Mutta ei vessakäynneissä ollut mitään vaikeuksia, heti kun pääsin jalkeille, vessakäynnit sujuivat normaalisti.

Kyllähän makeasta pitäminen on ihmiselle luontaista, äidinmaitokin on makeaa maultaan. Ihan samalla tavalla ihminen luontaisesti karsastaa karvaan makuista ruokaa. Mun mielestä isovanhempien kanssa kannattaa opetella jokin kultainen keskitie. Jos isovanhemmat eivät ole joka päivä lapsen elämässä, niin herkkupala silloin tällöin ei lihota ketään. Jos taas päivittäin tungetaan suuhun jotain karkkia tai muuta, niin rajoittaisin isovanhempien tapaamista.