Minda

Me ollaan käyty muskarissa n. puolivuotiaasta lähtien ja aluksi vaikutti ettei tyttö ymmärtänyt mitään sen homman päälle vaan oli pikemminkin varautunut muiden lasten seurassa. Nyt vähän yli vuoden ikäisenä sanoisin että meno on muuttunut rohkeammaksi, mutta se kuulunee kyllä asiaan. Meillä muskaritäti suhtautuu lapsiin todella hienosti. Hyötyä muskarista on kyllä aivan selvästi ollut siinä, että meidän hankalasti puettava ja käsiteltävä tyttö on leikkien ja laulujen varjolla oppinut että pukeminen, kynsien leikkaaminen ym. ei ole kamalaa. Tyttö on ollut aina perusluonteeltaan melko ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan, mutta meillä leikkiminen ja lauleskelu on todellakin ollut oikea lähestymistapa asioihin totuttamisessa. Sen lisäksi ollaan huomattu että tyttö tanssii nykyisin todella herkästi jopa mainostunnareiden tahtiin ja vaikka muuten lastenohjelmat ym. eivät meneväistä tyttöä kiinnosta, pysähdytään telkkarin eteen heti jos sieltä kuuluu musiikkia. Kaikesta mahdollisesta kokeillaan saada ääniä aikaiseksi. Luulenpa että meillä on ainakin onnistuttu herättämään rakkaus ja mielenkiinto musiikkia kohtaan. Ja itsellekin on ollut paljon iloa muskarista siinä mielessä, että olen aina itse varonut visusti laulamasta julkisesti, sillä minulla ei ole harhaluuloja omasta lauluäänestä. Nyt olen kuitenkin vapautunut laulamaan muskariryhmässä ja tyttäreni seurassa (laulan siis aika paljon hänelle nykyisin), eikä ääneni olekaan niin katastrofaalisen huono mitä olen aina pelännyt.

Pitääkin kokeilla tota sipulia joskus. Kiitos vinkistä!

Meillä on ollut pelkkä yöpuku sillä vauva ei ole koskaan suostunut nukkumaan peiton kanssa. Paitsi ihan alussa, jolloin nukkui vieressäni minun peittoni alla. Heti jos kokeilee peittoa, alkaa hirveä potkiminen kunnes peitosta on päästy eroon. Epäilen että unipussi olisi ollut yhtä ahdistava vauvan mielestä vaikka ei tullutkaan koskaan sellaista kokeiltua...

Tämä on aika vanha keskustelu, mutta herätti mielenkiinnon. Mulla on sellainen linja (isäni joi paljon), että lapsen nähden en kykene juomaan. Eli kun haluan saunan päälle juoda siiderin, teen sen vasta kun lapsi on nukkumassa. Tällöinkin se jää siihen yhteen siideriin, että käytös ei muutu. Jos haluan ottaa enemmän, on silloin hoitovastuu isällä, ja itse menen kavereiden kanssa. Tällöinkin otan n. 3 ravintola-annosta jos lapsi on kotona ja aamulla pitää olla normaalikunnossa. Suurin määrä synnytyksen jälkeen on ollut yhden kerran erittäin harvinainen 6 ravintola-annosta, jolloin lapsi on ollut mummin luona yökylässä. Toki saa lasin viiniä ruoan kanssa tai saunakaljan ottaa, itselleni on vaan todella vaikeaa juuri isäni juomisen vuoksi tehdä sitäkään lapsen nähden...

+ Ei tarvinnut oksentaa synnytyksen aikana, eikä tullut edes huono olo. + Ilokaasun ensimmäiset henkoset tuntuivat siltä kuin olisi ollut aivan tuiterissa vuoden tauon jälkeen. Oli todellakin ilokaasua, kun hihittelin siinä sängyllä. + Epiduraali oli ihan loistavaa kamaa, eikä sen laitto sattunut. + Epiduraalin laiton jälkeen mitkään muutkaan toimenpiteet eivät sattuneet, vaikka esim. katetrointia pelkäsin. + Mies tukemassa oli parasta synnytyksessä. Hormonihuuruissa totesin synnytyksen jälkeen että se oli niin ihana että rakastuin siihen vielä enemmän... + Ammeessa lilluminen auttoi kivunlievityksessä todella hyvin. + Synnytyksen jälkeen tarjotut eväät maistuivat jotenkin niin hyviltä, että muistelen vieläkin kaiholla niitä. Vaikka eivät ne mitään kummoisia olleet edes, mutta silloin kyllä maistuivat. + Henkilökunta oli ihanaa, vaikka olin kuullut kauhujuttuja miten voi sattua kätilö jonka kanssa ei yhtään tule juttuun. + Vaikka synnytys oli kaikkineen pitkä ja ponnistusvaihe ihan karmea (ja pitkä, kun tyttö oli pää vinossa), ja muutakin epämiellyttävää muistan kyllä, niin vauvakuume iski jo parin kuukauden päästä synnytyksestä ja muistelen jotenkin kaipauksella sairaala-aikaa perhehuoneessa ja sitä, että haluan kokea synnytyksen vielä uudelleen. Tästä nimenomaisesta asiasta olen kaikkein eniten ihmeissäni.

Jos on maha kovana, niin huomasin että ponnistaminen oli tosi kamalaa tikkien ja pukamien kanssa. Kannattaa mahdollisimman lämpimällä vedellä suihkutella samalla kun yrittää saada kakattua. Helpottaa sekä tikeistä johtuvaa kipua, että pehmentää ulosteen. Mä otin ilmakylpyjä niin, että nukuin ilman housuja pyyhkeen päällä yöt. Ei siteet hiostaneet ja aamulla oli ihan hyvä tunne alapäässä. Maidonnousuun auttaa lämpimässä suihkussa rintojen hierominen ja erittäin runsas juominen. Ja se uimarengas ehdottomasti kannattaa hommata valmiiksi.

Kiljuin että en jaksa enää ja että ei se tuu sieltä. Ponnistus kesti tunnin, eikä pää vinossa tullut vauva mahtunut ulos ilman välilihan leikkausta. Lisäksi kiroilin niin paljon että koko talo raikasi varmaan. Säälitti kyllä jälkeenpäin viereisten salien synnyttäjät, mutta ei siinä tilanteessa voinut itselleen mitään, kun oli niin tuskainen olo.

Ihan loistavia! Oma mies oli kyllä aivan superfiksu ja ihana synnytyksessä. Saattoi se jotain pälliä sanoa kätilölle monitorissa näkyvistä supistuksista, mutta en edes muista mitä. Oli kyllä koko sairaala-ajan ihan todella upea, ja hormonihuuruissa vakuuttelin että miten mä oon rakastunut siihen vieläkin enemmän kuin mitä olin ennen... Ei siis ole tapana julistaa tollasta mulla, niin mies naurahti että oon tosi hormonihuuruissa kyllä.

Tyttöä luvattiin, vaikka jostain syystä olin ihan varma että siellä on poika. No tyttöhän se sitten kuitenkin oli huolimatta omista tuntemuksista, linea negrasta tai poikamahasta...

Mitään ei saanut syödä, mutta join senkin edestä pillimehuja. Oli aivan tajuton jano koko ajan ja synnytys kesti sairaalassa n. 12h.

Pari viikkoa tuli epäsäännöllisesti kivuttomia harjoitussupistuksia, sitten neljä päivää tosi epäsäännöllisesti väliin supistuksia, väliin harjoitussupistuksia. Edellisen päivän tuli limatulppaa ja aamulla n. klo 6 hulahti jotain nestettä vessan lattialle. Siitä puolen tunnin sisään alkoi säännölliset supistukset kymmenen minuutin välein. Puolen päivän aikaan muuttuivat kivuliaiksi ja sitten yhden pintaan soitin sairaalaan. Siitä se sitten alkoi. Saunoin paljon viimeisten parin kuukauden ajan, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Luulen että edellisen päivän siivoaminen ja sitä edeltävän illan seksi laittoivat käyntiin.

Nyt pitää käydä kehumassa, että oli hyvä paikka synnyttää. Päästiin ammehuoneeseen ja sain lillua siinä ammeessa niin kauan kuin halusin, jonka jälkeen heti tarjottiin ilokaasua jos haluan vain ottaa. Epiduraalin sain myös hyvissä ajoin ja jumppapallon sekä lämpimiä pusseja sain myös käyttöön. Oli oikein mukavat kätilöt ja tuli turvallinen olo kun aina kerrottiin mitä tapahtuu ja tehdään. Ehdottomasti menen uudelleenkin synnyttämään Naistenklinikalle, mikäli remontti valmistuu ennen seuraavan vauvan tekoa. Niin ja perhehuone saatiin. Osastolla oli ihana henkilökunta ja apua sai kun tarvitsi.

Tämä nyt ei ole perinteinen prosenttialennus, mutta laitanpa silti: PÄÄSIÄISTARJOUKSENA saat yli 100 euron tilaukseen ilmaisen lastenvaatteen! Voit valita vaatteen koon ja tuleeko se pojalle vai tytölle vai haluatko, että tuote sopii kummalle tahansa (valikossa vaihtoehto pojalle/tytölle). Tuote on laadukasta Orneuleen 100% puuvillaneulosta, jolla on avainlippumerkki. Tuoteen valmistus on myös alusta loppuun suomalaista työtä. Painatukset on tehty myrkyttömillä painoväreillä käsityönä! http://missymom.shop.wosbee.com/PublishedService?pageID=9&itemcode=1-00MT

Mä oon pelkillä imetysrintsikoilla mennyt, kun en yleensäkään ole tykännyt vaatteet päällä nukkua (ahistaa ja tulee kuuma).

Mulla on kymmenet, joista varmaan kolme paria on jäänyt tosi huonolle käytölle kun en niistä ole jostain syystä tykännyt. Eli seitsemällä oon pärjännyt ihan hyvin.