Minda

Me ollaan käyty muskarissa n. puolivuotiaasta lähtien ja aluksi vaikutti ettei tyttö ymmärtänyt mitään sen homman päälle vaan oli pikemminkin varautunut muiden lasten seurassa. Nyt vähän yli vuoden ikäisenä sanoisin että meno on muuttunut rohkeammaksi, mutta se kuulunee kyllä asiaan. Meillä muskaritäti suhtautuu lapsiin todella hienosti. Hyötyä muskarista on kyllä aivan selvästi ollut siinä, että meidän hankalasti puettava ja käsiteltävä tyttö on leikkien ja laulujen varjolla oppinut että pukeminen, kynsien leikkaaminen ym. ei ole kamalaa. Tyttö on ollut aina perusluonteeltaan melko ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan, mutta meillä leikkiminen ja lauleskelu on todellakin ollut oikea lähestymistapa asioihin totuttamisessa. Sen lisäksi ollaan huomattu että tyttö tanssii nykyisin todella herkästi jopa mainostunnareiden tahtiin ja vaikka muuten lastenohjelmat ym. eivät meneväistä tyttöä kiinnosta, pysähdytään telkkarin eteen heti jos sieltä kuuluu musiikkia. Kaikesta mahdollisesta kokeillaan saada ääniä aikaiseksi. Luulenpa että meillä on ainakin onnistuttu herättämään rakkaus ja mielenkiinto musiikkia kohtaan. Ja itsellekin on ollut paljon iloa muskarista siinä mielessä, että olen aina itse varonut visusti laulamasta julkisesti, sillä minulla ei ole harhaluuloja omasta lauluäänestä. Nyt olen kuitenkin vapautunut laulamaan muskariryhmässä ja tyttäreni seurassa (laulan siis aika paljon hänelle nykyisin), eikä ääneni olekaan niin katastrofaalisen huono mitä olen aina pelännyt.

Pitääkin kokeilla tota sipulia joskus. Kiitos vinkistä!

Meillä on ollut pelkkä yöpuku sillä vauva ei ole koskaan suostunut nukkumaan peiton kanssa. Paitsi ihan alussa, jolloin nukkui vieressäni minun peittoni alla. Heti jos kokeilee peittoa, alkaa hirveä potkiminen kunnes peitosta on päästy eroon. Epäilen että unipussi olisi ollut yhtä ahdistava vauvan mielestä vaikka ei tullutkaan koskaan sellaista kokeiltua...

Tämä on aika vanha keskustelu, mutta herätti mielenkiinnon. Mulla on sellainen linja (isäni joi paljon), että lapsen nähden en kykene juomaan. Eli kun haluan saunan päälle juoda siiderin, teen sen vasta kun lapsi on nukkumassa. Tällöinkin se jää siihen yhteen siideriin, että käytös ei muutu. Jos haluan ottaa enemmän, on silloin hoitovastuu isällä, ja itse menen kavereiden kanssa. Tällöinkin otan n. 3 ravintola-annosta jos lapsi on kotona ja aamulla pitää olla normaalikunnossa. Suurin määrä synnytyksen jälkeen on ollut yhden kerran erittäin harvinainen 6 ravintola-annosta, jolloin lapsi on ollut mummin luona yökylässä. Toki saa lasin viiniä ruoan kanssa tai saunakaljan ottaa, itselleni on vaan todella vaikeaa juuri isäni juomisen vuoksi tehdä sitäkään lapsen nähden...

+ Ei tarvinnut oksentaa synnytyksen aikana, eikä tullut edes huono olo. + Ilokaasun ensimmäiset henkoset tuntuivat siltä kuin olisi ollut aivan tuiterissa vuoden tauon jälkeen. Oli todellakin ilokaasua, kun hihittelin siinä sängyllä. + Epiduraali oli ihan loistavaa kamaa, eikä sen laitto sattunut. + Epiduraalin laiton jälkeen mitkään muutkaan toimenpiteet eivät sattuneet, vaikka esim. katetrointia pelkäsin. + Mies tukemassa oli parasta synnytyksessä. Hormonihuuruissa totesin synnytyksen jälkeen että se oli niin ihana että rakastuin siihen vielä enemmän... + Ammeessa lilluminen auttoi kivunlievityksessä todella hyvin. + Synnytyksen jälkeen tarjotut eväät maistuivat jotenkin niin hyviltä, että muistelen vieläkin kaiholla niitä. Vaikka eivät ne mitään kummoisia olleet edes, mutta silloin kyllä maistuivat. + Henkilökunta oli ihanaa, vaikka olin kuullut kauhujuttuja miten voi sattua kätilö jonka kanssa ei yhtään tule juttuun. + Vaikka synnytys oli kaikkineen pitkä ja ponnistusvaihe ihan karmea (ja pitkä, kun tyttö oli pää vinossa), ja muutakin epämiellyttävää muistan kyllä, niin vauvakuume iski jo parin kuukauden päästä synnytyksestä ja muistelen jotenkin kaipauksella sairaala-aikaa perhehuoneessa ja sitä, että haluan kokea synnytyksen vielä uudelleen. Tästä nimenomaisesta asiasta olen kaikkein eniten ihmeissäni.

Jos on maha kovana, niin huomasin että ponnistaminen oli tosi kamalaa tikkien ja pukamien kanssa. Kannattaa mahdollisimman lämpimällä vedellä suihkutella samalla kun yrittää saada kakattua. Helpottaa sekä tikeistä johtuvaa kipua, että pehmentää ulosteen. Mä otin ilmakylpyjä niin, että nukuin ilman housuja pyyhkeen päällä yöt. Ei siteet hiostaneet ja aamulla oli ihan hyvä tunne alapäässä. Maidonnousuun auttaa lämpimässä suihkussa rintojen hierominen ja erittäin runsas juominen. Ja se uimarengas ehdottomasti kannattaa hommata valmiiksi.

Kiljuin että en jaksa enää ja että ei se tuu sieltä. Ponnistus kesti tunnin, eikä pää vinossa tullut vauva mahtunut ulos ilman välilihan leikkausta. Lisäksi kiroilin niin paljon että koko talo raikasi varmaan. Säälitti kyllä jälkeenpäin viereisten salien synnyttäjät, mutta ei siinä tilanteessa voinut itselleen mitään, kun oli niin tuskainen olo.

Ihan loistavia! Oma mies oli kyllä aivan superfiksu ja ihana synnytyksessä. Saattoi se jotain pälliä sanoa kätilölle monitorissa näkyvistä supistuksista, mutta en edes muista mitä. Oli kyllä koko sairaala-ajan ihan todella upea, ja hormonihuuruissa vakuuttelin että miten mä oon rakastunut siihen vieläkin enemmän kuin mitä olin ennen... Ei siis ole tapana julistaa tollasta mulla, niin mies naurahti että oon tosi hormonihuuruissa kyllä.

Tyttöä luvattiin, vaikka jostain syystä olin ihan varma että siellä on poika. No tyttöhän se sitten kuitenkin oli huolimatta omista tuntemuksista, linea negrasta tai poikamahasta...

Mitään ei saanut syödä, mutta join senkin edestä pillimehuja. Oli aivan tajuton jano koko ajan ja synnytys kesti sairaalassa n. 12h.

Pari viikkoa tuli epäsäännöllisesti kivuttomia harjoitussupistuksia, sitten neljä päivää tosi epäsäännöllisesti väliin supistuksia, väliin harjoitussupistuksia. Edellisen päivän tuli limatulppaa ja aamulla n. klo 6 hulahti jotain nestettä vessan lattialle. Siitä puolen tunnin sisään alkoi säännölliset supistukset kymmenen minuutin välein. Puolen päivän aikaan muuttuivat kivuliaiksi ja sitten yhden pintaan soitin sairaalaan. Siitä se sitten alkoi. Saunoin paljon viimeisten parin kuukauden ajan, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Luulen että edellisen päivän siivoaminen ja sitä edeltävän illan seksi laittoivat käyntiin.

Nyt pitää käydä kehumassa, että oli hyvä paikka synnyttää. Päästiin ammehuoneeseen ja sain lillua siinä ammeessa niin kauan kuin halusin, jonka jälkeen heti tarjottiin ilokaasua jos haluan vain ottaa. Epiduraalin sain myös hyvissä ajoin ja jumppapallon sekä lämpimiä pusseja sain myös käyttöön. Oli oikein mukavat kätilöt ja tuli turvallinen olo kun aina kerrottiin mitä tapahtuu ja tehdään. Ehdottomasti menen uudelleenkin synnyttämään Naistenklinikalle, mikäli remontti valmistuu ennen seuraavan vauvan tekoa. Niin ja perhehuone saatiin. Osastolla oli ihana henkilökunta ja apua sai kun tarvitsi.

Tämä nyt ei ole perinteinen prosenttialennus, mutta laitanpa silti: PÄÄSIÄISTARJOUKSENA saat yli 100 euron tilaukseen ilmaisen lastenvaatteen! Voit valita vaatteen koon ja tuleeko se pojalle vai tytölle vai haluatko, että tuote sopii kummalle tahansa (valikossa vaihtoehto pojalle/tytölle). Tuote on laadukasta Orneuleen 100% puuvillaneulosta, jolla on avainlippumerkki. Tuoteen valmistus on myös alusta loppuun suomalaista työtä. Painatukset on tehty myrkyttömillä painoväreillä käsityönä! http://missymom.shop.wosbee.com/PublishedService?pageID=9&itemcode=1-00MT

Mä oon pelkillä imetysrintsikoilla mennyt, kun en yleensäkään ole tykännyt vaatteet päällä nukkua (ahistaa ja tulee kuuma).

Mulla on kymmenet, joista varmaan kolme paria on jäänyt tosi huonolle käytölle kun en niistä ole jostain syystä tykännyt. Eli seitsemällä oon pärjännyt ihan hyvin.

Mulla on noita imetyspaitoja käytössä ja oon kyllä tykännyt kovasti. Juurikin se kaksi aukkoa on ihan loistava! En ole erityisemmin huomannut että paidat hiostaisivat mitenkään erityisesti, paremminkin olen ollut tyytyväinen kaksinkertaiseen imetysluukkuun, kun liivinsuojat (käytän kestoja, jotka mielestäni ovat vähän paksun oloisia) eivät näy niin inhottavasti läpi. Lisäksi paidat tuntuvat tukevan mukavasti roikkuvia jättipussukoita, jotka joskus olivat rinnat. Eikä tissit pääse roikkumaan niin epämiellyttävästi, kun imetysrintsikat eivät tunnu kovinkaan tukevilta. Kankaat tuntuvat laadukkailta, ovat pysyneet jatkuvasta pesemisestä huolimatta mielestäni hyvässä kunnossa. Koosta ehkä sen verran että talvella ostamani toppahousut olivat ihan hyvän tuntuista mitoitusta ja muutenkin hyvän oloiset (sovitin myös jotain vanhan mallisia, mitkä oli edellisen talven mitoitusta, mutta olivat tosiaankin lantiolta tiukahkot ja muutenkin huonomman tuntuiset kuin uudet). Imetyspaidoissa jouduin siirtymään kokoa suurempaan kuin äitiyspaidoissa, liekö syynä oma leviäminen (mitä kyllä on tapahtunut kun ennen raskautta olevista vaatteista vain kahdet, silloin liiian suuret housut menevät jalkaan) vai onko niissä sitten vähän tiukempi mitoitus kuitenkin kuin äitiyspaidoissa?

Meillä taas ei millään nukahda muuten kuin syliin tai vaunuihin heiluttamalla niitä. Sänkyyn yksin... Ei toivoakaan! Kauhistuttaa ajatus siitä, miten myöhemmin saadaan nukkumaan kun ei enää vaunuihin mahdu. Taistelee nimittäin niin kovasti nukahtamista vastaan, että välillä meinaa usko mennä nukuttamisessa. Voikohan mahdollisesti vaikuttaa että vauva kärsi koliikista, jolloin huutoa riitti klo 20.30-1.00, jonka jälkeen sitten nukahdettiin syliin. Nyt kun koliikista on päästy, nukahdus voi tapahtua jopa klo 21, mutta ei missään nimessä ilman liikettä.

Syke oli 135-145 ja tyttö tuli.

Mua varoiteltiin pahoista jälkisupistuksista, mutta en kyllä huomannut mitään erikoista. Ehkä aavistuksen jomotti imettäessä, mutta todella heikosti. Kyseessä siis ensimmäinen. Eli ilmeisesti seuraavan kanssa voi olla odotettavissa jotain ihan muuta muiden kokemuksista päätellen.

Pääkaupunkiseudulla asuvat: Helsingin Oulunkylässä on ystävämyynti, josta löytyy paljon tosi halpoja vaatteita lapsille, miehille ja naisille. Äitini vei minut tänään sinne, ja se myynti on vielä huomennakin. Suosittelen lämpimästi! http://www.fashionhouse.fi/index.php?action=item-view&item-action=view&item-hash=fe5e1075ffdc773da2b42b7584a012c2

http://www.hoplaa.fi/etusivu Ihania Lipfishin, Maxomorran ja Metsolan vaatteita. http://missymom.shop.wosbee.com/PublishedService?file=&pageID=3&action=view&groupID=415&OpenGroups=415 Erittäin värikkäitä vauvanvaatteita. (turkoosia, pinkkiä, keltaista ym.)

Tässä meidän tämänhetkiset lempparit: Harmaa kisubody Prismasta Vihreä pöllöbody Lindexiltä Pinkki lintubody Missy Momilta Muuten Mimia, mistä löytyy tuollaisia ihania sukkiksia?

Pitääpä vielä käydä kertomassa miten meillä on mennyt. Kolme kertaa vyöhykettä auttoi koliikki-itkuihin. Kun sitten koliikki-itkut saatiin loppumaan, huomattiin että alla on ilmeisesti refluksia. Sitä nyt sitten kokeillaan ensin hoitaa Gavisconilla. Saa nähdä miten käy, onko apua vai mennäänkö tähystykseen. Koliikki-itkut liittyivät meillä varmastikin osittain mahaan ja osittain jumissa olleeseen niskaan ja kipeään selkään. Niska todennäköisesti jumittui silloin synnytyksessä. Näitä hoitamalla kuitenkin vyöhyketerapeutti sai sen klo 20.30-1.00 huudon loppumaan.

Hmm... Meillä on heti syntymästä asti ollut ihan järkyttävä hoitopöytäraivo. Huuto alkoi heti kun joutui pöydälle. Siis aivan naama punaisena rääkyi kuin olisi päätä leikattu. Monien toistojen jälkeen vaipanvaihto menee jo hyvin ja hoitopöydällä naamalle leviää leveääkin leveämpi hymy. Ainakin siihen asti jos päätän vaihtaa vaatteet. Mikä on taas aivan hirveää. Kylvetys ei onnistu ollenkaan. Huuto on jotain ihan käsittämätöntä. Ja luulin aina että vauvat rakastavat kylpyjä! Suihkuttelu onnistuu juuri ja juuri, mutta veden alta pois otettaessa ja pyyhkeeseen käärittäessä on muka taas ihan kauheaa. Imetys ei suju kuin yöllä kun ollaan puoliunessa. Etenkin iltaisin tissiraivo on valtava. Kun itse vedetään päätä välillä pois että saadaan nieltyä (suihkutissit...), niin jos nännin saaminen suuhun ei heti onnistu, tulee järkyttävä raivari. Ja mikäli ruoka (oli kyseessä tissi tai pullo) ei ole heti suussa kun tyyppi tajuaa olevansa nälkäinen, alkaa tajuton huuto. Yleensä kun herätään unilta, se tapahtuu näin: Silmät aukeaa... kaksi sekuntia... ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!! Siinä sitten yrität saada toiselle ruokaa äkkiä, ennenkuin huuto on niin karseaa ettei vedetä henkeä välillä. Ja välillä pulloruokintakin menee niin, että hörpätään 10ml jonka jälkeen huudetaan vähän. Sitten ehkä menee taas 10ml ja taas huuto. Eli ei oikein onnistu syöminen yhtään. Lattialla ei viihdytä... Ei sitten hetkeäkään. Ei selällään tai mahallaan. Eikä missään muuallakaan, paitsi sylissä. Eikä aina sylissäkään. Yleensä pitää viihdyttää jatkuvasti jotenkin, tai itku alkaa taas. Ensimmäiset 1,5kk on mennyt niin etten pahemmin ole itse ehtinyt syödä tai käydä vessassa vauvan tarpeiden tyydyttämiseltä. Äitinikin sanoi, että ei ole koskaan nähnyt vastaavaa hoitopöytäraivoa ja että on aika vaativa lapsi. Lelut kiinnostavat muutaman minuutin, kunnes niihin kyllästytään ja taas tarvitaan seuraa. Manducan kantoreppu on ollut mun pelastus, sillä vaikka siihen laittaminen on huudon paikka, on kuitenkin helpottavaa että siihen vauva lähes poikkeuksetta rauhoittuu ja nukahtaa. Tai ulkona vaunuilla työnneltynä. Tai väsytystaistelussa kotona vaunuilla kynnyksen yli työnneltynä. Mitä tosin pahimmillaan on joutunut tekemään 4h putkeen ja yksi tuijottaa kulmat kurtussa vaunuista syyttävästi ja heittää tutin puolen minuutin välein suusta ja aloittaa sen jälkeen heilumaan kuin heinämies. Sitten laitetaan TAAS tuhannen kerran tutti suuhun, rauhoitutaan puoleksi minuutiksi, kunnes tutti taas lentää suusta. Ai joo, rauhoittuu ja nukahtaa tää myös autossa. Tähän kivaksi lisäksi meillä oli koliikki, joka tosin onneksi saatiin pois vyöhyketerapialla. Jäi edes jokailtainen monen tunnin huutoputki pois tästä. Elämä on tuntunut sen jälkeen ihan todella helpolta. Jopa hymyjä ja nauruja on alkanut tulee (kun viihdyttää tai vaihtaa vaippaa! ) Mutta pointti tässä vuodatuksessa oli se, että liekö tämä meidän tapaus voimakkaan temperamentin vauva, vai mitä ihmettä tää oikein on? Tuntuu että etenkin kaikki uusi mitä tulee eteen, on aivan kammottavaa ja vaatii järkyttävän huutokonsertin. Voihan se vaikka olla että pelottava amme, kantoreppu tai mikä tahansa, syö?

^ Hauska! Ihan kuin olisi Photoshopattu. Isän kasvojen muoto ja silmät, äidin tukka, kulmakarvat ja suu. Ihania kuvia kaikilla. Pitääkin etsiä oma vauvakuva ja skannata koneelle ja laittaa meistäkin tänne. Hauska idea tässä ketjussa.