Kaisla81

Aktiivijäsen
  • Content count

    620
  • Joined

  • Last visited

About Kaisla81

  • Rank
    Aktiivi
  1. Anis, paljon onnea! Mulla oli noin vahva viiva tässä neljännessä raskaudessa jo dpo10. Tosin enhän vielä tiedä, montako siellä on.
  2. Ensimmäinen synnytys siis käynnistetty ja kesti tuon 24h. Toinen synnytys käynnistettiin myös ja alkoi kovilla supistuksilla. Kesto 6h. Kolmas synnytys myöskin jouduttiin käynnistämään ja alkoi kovilla supistuksilla. Oli kestänyt jotain 11-12h, kun minut kuskattiin kiireellä sektioon.
  3. Laurell, en tiedä, onko tästä enää apua, jos sulla jo käynnistetty, mutta mulla kakkonen käynnistettiin vastaavassa tilanteessa ballonkilla. Sitten kalvojen puhkaisu ja oksitosiini.
  4. Mulla on yksi lapsi (reilut 2v) ja toinen raskaus meni kesken 7+jotain viikolla. Yhdet menkat ehti olla välissä ja nyt olen uudelleen raskaana. On vielä niin alussa, että saa nähdä, kuinka nyt käy.
  5. ^Ei tarkoitukseni ollut irrottaa sitä ikävässä mielessä, joten pahoittelut jos siltä tuntui (vaan siksi, että koko tekstin lainaaminen teki viestistäni entistä pitemmän). En varmaan ymmärtänyt pointtiasi tarpeeksi hyvin, mutta tästä mitä nyt kirjoitit, olen samaa mieltä.
  6. Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa. Olen työskennellyt erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa ja kyllä lasten luonne, persoonallisuus, temperamentti vaikuttavat erittäin paljon käytökseen. Vaikka kyse olisikin lapsista, joilla ei ole mitään sairautta tai kehityshäiriötä, niin erot ovat niin valtavia, ettei voi vetää johtopäätöstä että huonosti käyttäytyvää lasta ei ole totutettu käyttäytymään hyvin. Jokaista voi toki totuttaa erilaisiin tilanteisiin ja ennen kaikkea pitää kasvattaa, mutta ne lähtökohdat ovat niin erilaiset, ettei mitään vertailua mielestäni ole hyvä tehdä. Se vain saa aikaan paineita vanhemmuudessa. Jos kaksi samanikäistä on vaikka ravintolassa ja toinen käyttäytyy hienosti siinä missä toinen paiskoo ruuat lattialle, en vetäisi heti johtopäästöstä, että tämä riehuva lapsi on huonosti kasvatettu. Ja joku kirjoitti täällä lapsen tahdon nujertamisesta. Mielestäni ei ole hyvä lähtökohta nujertaa lapsen tahtoa. Totta kai lapsen pitää oppia, ettei kaikkea voi saada, mutta ei se tarkoita, että lapsen tahto pitäisi nujertaa. Oman käsitykseni mukaan nujerretuista lapsista kasvaa nujerrettuja aikuisia. Omaa tahtoa saa ja pitää olla, lapsellakin, vaikkei oma tahto läheskään aina toteutuisi. Täällä on paljon korostettu sitä, että lapsen pitäisi leikkiä yksin. Mitäs sitten, jos lapsi itkee koko ajan ollessaan yksin? Siis vaikka aikuinen onkin samassa tilassa. Meillä 2v poika on ollut vauvasta asti todella itkuinen. (muoks. Tästä pitkä pätkä tekstiä pois, ettei kukaan tunnista ) Ja poika on nimenomaan herkkä. Mitään tuollaista tuimaa katsetta en edes voisi kuvitella. Jos korotan edes vähän ääntäni, poika alkaa itkeä täristen. Reseptini tähän kaikkeen on: paljon syliä ja läheisyyttä, tarvittaessa pieniä hetkiä yksin, jolloin poika huomaa, että äidinkin on välillä tehtävä jotain muuta (jolloin poika siis itkee) ja tämän jälkeen jotain hauskaa yhdessä, ja poika mukaan kaikkiin kotitöihin, jotta oppii tekemään niitä eikä joudu olemaan silloin yksin. Tuosta olen samaa mieltä kuin JAW, että lapselle saa suuttua, muttei saa tehdä suutuspäissään mitään ikävää. Lisäksi olen kuitenkin sitä mieltä, että pieni lapsi raivotessaan ei vielä kykene käsittelemään tunteitaan, joten aikuisen tehtävä siinä on sanottaa lapselle tunteet ja tukea ja auttaa lasta. Pienelle lapselle voi olla jopa pelottavaa tuntea rajuja tunteita, joten aikuisen suuttuminen voi olla pienen mielestä pelottavaa. Täällä on myös puhuttu siitä, että lapsi voi olla hoidossa muilla kuin vanhemmillaan, niin mielestäni tässä on hyvä MLL:n ohje. Vauva voi olla enintään niin monta tuntia erossa vanhemmistaa kuin on kuukausia ikää, ja lapsi voi olla enintään niin monta yötä erossa vanhemmistaan kuin on vuosia ikää. Mielestäni ei ole mikään tavoiteltava tilanne, että muut hoitavat lasta paljon, mutta tarvittaessa siitä tuskin haittaakaan on. Jos vauva/lapsi on hirveästi muualla hoidossa, niin silloin käsitykseni mukaan voi toki tulla jotain ongelmia kiintymyssuhteessa vanhempiin.
  7. Kiitos vastauksista! Keskenmeno tuli kuukautisista laskettuna rv 7+3, mutta epäilen, että viikkoja oli vähemmän, koska testi näytti plussaa niin myöhään. Toisaalta esikoiselta plussasin vasta rv 6+4 (ennen sitä negaa!), joten on mahdollista, että viikkoja oli jo tuo 7+3. Ei kukaan ole todennut km:a. Sanottu vaan, että kun vuotaa tosi paljon, tulee kiinteääkin ja hyytymiä, niin on se keskenmeno. Eli neuvolasta olivat sitä mieltä, että turha mennä minnekään, vaan sitten vaan se raskaustesti kuukauden päästä. Voinko sitten olla varma, että kaikki tulee ulos itsestään, jos se näyttää negaa?
  8. Miksihän minulle ei tehdä mitään? Spontaani keskenmeno alkoi neljä päivää sitten ja toimitaan kuulemma vain seuraavasti: kuukauden päästä raskaustesti. Jos näyttää negaa, niin "on se varmaan kaikki tullut ulos". Jos näyttää positiivista, niin sitten tehdään jotain. Onko tämä tavallista, ettei tule käyntiä yhtään missään eikä mitään tarkastusta? Sanotaan vaan neuvolasta, että "ahah, sittenpä voinkin perua seuraavan neuvola-ajan"... muoks. Siis minulla alkoi keskenmeno itsestään, joten jos jollain kokemusta siitä, onko tavallista, ettei sen jälkeen tehdä mitään...?
  9. Tällainen kuulostaa kyllä aivan ideaalilta. Mutta entäs kun ei alakaan aivan luonnollisesti? Minulla piti käynnistää yliaikaisuuden vuoksi ja supistukset alkoi heti aivan täysillä. Lisäksi synnytys kesti vuorokauden, joten toiveet lääkkeettömästä synnytyksestä piti heittää romukoppaan. (ja lääkkeillähän se käynnistettiinkin, joten siinä jo "meni" se luonnollisuus...) muoks. Olin siis ajatellut, että luomuna mennään mahd. pitkään, mutta olin myös ajatellut, että synnytys alkaisi spontaanisti, ei alkanut. Olen silti iloinen, että pystyin synnyttämään alakautta, vaikka sektiolla jo "uhkailtiinkin".
  10. Minulle puolestaan kätilö sanoi, että käynnistettynä supistukset ovat yleensä aina kipeämpiä, koska alkavat heti täysillä, joten keho ei "ehdi" mukaan. Että luonnollisesti alkavassa synnytyksessä alkaa keho erittää endorfiiniä(?), joka lievittää kipua. Itselläni ei ole vertailukohtaa, olen synnyttänyt vain kerran ja käynnistettynä ja itselläni supparit alkoi just heti kymppinä (käytettäessä kipuasteikkoa 1-10). Lisäksi kaikki minun tuttuni, joilla on vertailukohtaa, ovat olleet sitä mieltä, että käynnistetty on ollu kipein.
  11. 24h, käynnistetty synnytys. Alkoi heti rajuilla supistuksilla.
  12. neljä, mutta nyt jos saisi ensin toisen ja katsotaan sitten uudestaan. Olen ikionnellinen tästä yhdestä ja toivon kovasti lisää.
  13. 1,5v oli kun lopetti eli just ja just menee tuohon 1,5-2v "lokeroon".
  14. siis kysymys oli millaisesta... oon sokea! Esikoinen sai alkunsa tjot meiningillä, ei laskettu päiviä eikä mitään. Pian ois varmaan laskettu, jos ei ois noin äkkiä tärpänny.
  15. Esikoinen tärppäsi toisesta kierrosta. Nyt menossa kolmas kierto, kun yritetään esikoiselle sisarusta.